Joskus ennen sanottiin, että kun on sinkku, kannattaa nauttia elämästä ja hankkia paljon seksuaalisia kokemuksia eri kumppanien kanssa, niin sitten myöhemmin tulevaisuudessa kun sitoudut parisuhteeseen sinun ei tee mieli vieraisiin, kun olet saanut riittävästi kokemusta muistakin. Näin siis ajateltiin joskus 10-15 vuotta sitten.
Nyt olen kuitenkin huomannut ympäristöä tarkkailemalla, ettei se pidä paikkaansa. Usein ne, jotka sinkkuina harrastavat paljon yhden illan juttuja ja monia suhteita, eivät enää pysty olemaan uskollisia parisuhteessa. Mihin nuorena tottuu, sen vanhanakin taitaa, olit sitten nainen tai mies. Monesti ne, joilla on ollut vain vähän tai ei juuri ollenkaan kokemuksia parisuhteeseen mentäessä, ovat oikeasti paljon uskollisempia.
Joskus ennen muinoin, jolloin irtosuhteita ei juurikaan harrastettu ja ihmiset monesti menivät ekan sukupuolikumppaninsa kanssa naimisiin, niin silloin avioliitot olivat sekä uskollisempia että kestävämpiä. Ei tietenkään kaikkien kohdalla, mutta useampien kuin nykyaikana.
Eli olisko tämä nykyisin vallalla oleva irtosuhde-ja yhden illan juttu-kulttuuri osasyyllinen siihen, että parisuhteissa petetään niin paljon ?
Nyt olen kuitenkin huomannut ympäristöä tarkkailemalla, ettei se pidä paikkaansa. Usein ne, jotka sinkkuina harrastavat paljon yhden illan juttuja ja monia suhteita, eivät enää pysty olemaan uskollisia parisuhteessa. Mihin nuorena tottuu, sen vanhanakin taitaa, olit sitten nainen tai mies. Monesti ne, joilla on ollut vain vähän tai ei juuri ollenkaan kokemuksia parisuhteeseen mentäessä, ovat oikeasti paljon uskollisempia.
Joskus ennen muinoin, jolloin irtosuhteita ei juurikaan harrastettu ja ihmiset monesti menivät ekan sukupuolikumppaninsa kanssa naimisiin, niin silloin avioliitot olivat sekä uskollisempia että kestävämpiä. Ei tietenkään kaikkien kohdalla, mutta useampien kuin nykyaikana.
Eli olisko tämä nykyisin vallalla oleva irtosuhde-ja yhden illan juttu-kulttuuri osasyyllinen siihen, että parisuhteissa petetään niin paljon ?
Vastaukset 48
Vanhimmat
"Eli olisko tämä nykyisin vallalla oleva irtosuhde-ja yhden illan juttu-kulttuuri osasyyllinen siihen, että parisuhteissa petetään niin paljon ?"
Tottakai on. Mies ei voi kunnioittaa monen miehen nussimaa vaimoaan/tyttöystäväänsä ja siksi tekee tälle törkeän tempun ja pettää esim. huorien kanssa vanhemmalla iällä.
Miehet tekevät "törkeitä temppujaan" ihan omista pipeistään johtuen, vaimokkeilla ei ole osaa eikä arpaa niihin pipeihin. Mies voi olla "kunnioittamatta" partneriaan ihan vain omista sairaudenkaltaisista luuloistaan johtuen, oli nainen kuinka 'puhdas' tahansa. Että se sun "tottakaistasi".
Joskus mies voi tietenkin erehtyä ja epäillä naistaan turhaan, mutta yleensä tästä ei ole kyse. Mies ei vain voi oikeasti kunnioittaa monen miehen nussimaa lutkaa vaikka muuta aluksi sanoisikin. Sitten kun se arki tulee vastaan saattaa alkaa ärsyttää.
"Monen nussima" on taituri alalla. Vagina ei kulu käytössä. Mies ei ole ihminen, jos "lutkittelee", mitä virkaa on sellaisen "kunnioituksella". Se on kyllä nainen, jota ensin "alkaa ärsyttää" ...
"Mies ei ole ihminen, jos "lutkittelee""
No suurimmassa osassa maailmaa, etenkin naistemme rakastamissa muslimimiesten maissa, pilluaan jakavaa naista kyllä halveksitaan ja näin oli aiemmin myös Suomessa ja muualla länsimaissa. Eli lutkittelu on täysin luonnollista ja inhimillistä toimintaa.
Jos sinä halveksit tai häpeät jonkun muun ihmisen toimintaa ja tekemisiä, niin sillä muulla, toisella ihmisellä, ei ole ongelmaa. Mutta sinulla on ! "Lutkittelu" ei kuulu hyviin tapoihin joten se ei ole "luonnollista ja inhimillistä toimintaa". Sinä alennat ainoastaan itsesi tietylle tasolle käytöstavoillasi, oletko koskaan kuullut, että 'hyvät tavat kaunistavat'.
Ei ole sivistynyttä ja hyvien tapojen mukaista nussia usemman miehen kanssa baari-illan päätteeksi.
Mutta jos joku tekee niin, se ei kuulu sinulle 'puolen palaneen puupennin / -sentin vertaa' ! Elä ja anna toistenkin elää, kaikkien 'kukkien kukkia'. Sinä et ole Isä etkä Poika etkä Pyhä Henki, sinä et päätä täällä maan päällä mistään muusta kuin omista asioistasi. Joten alapa hoitelemaan niitä niin että saat oman elämäsi raiteilleen ja jätä muitten "nussimisista" huolehtiminen niille muille.
Tottahan sitä saa kommentoida.
Kun mietippä nyt jos nämä monen miehen nussimat arvottomat saastat sattuisivatkin meidän kokemattomien kunnollisten miesten kohdalle ja me jälkeenpäin sitten kärsittäisi siitä? Onko se muka silloin jokaisen oma asia!? EI!
Just näin voi ajatella, jos elämä on ihan yksinkertainen juttu. Muinaiset avioliitot olivat kyllä, ehkä, "uskollisempia ja kestävämpiä" mutta täysiä maanpäällisiä helvettejä suurimmalta osalta. Niissä vain oli - yleensä vaimon - viruttava sitä varten, että jokapäiväinen leipä ja yhteisön arvostus oli siitä liitosta kiinni.
Vähäiset seksikokemukset ennen vakiparisuhdetta vaikuttavat vain siihen, mitä tietää / osaa, miten kokee, miten hallitsee ko. asiat. Uskollisuus on luonnejuttu ja tapa-asia ja ainakin tapoihin voi vaikuttaa omilla ajatuksillaan ja asenteillaan.
"Just näin voi ajatella, jos elämä on ihan yksinkertainen juttu. Muinaiset avioliitot olivat kyllä, ehkä, "uskollisempia ja kestävämpiä" mutta täysiä maanpäällisiä helvettejä suurimmalta osalta. Niissä vain oli - yleensä vaimon - viruttava sitä varten, että jokapäiväinen leipä ja yhteisön arvostus oli siitä liitosta kiinni."
Mutta jos ajatellaan että niin miesten kuin naistenkin masennus ja itsemurhat etc. ovat nousussa, niin ehkä olisi kaikkien kannalta parempi että palattaisiin vähän "ajassa taaksepäin". Minun teoriani on että naiset ovat auttamatta aina tyytymättömiä, olivatpa heidän asiansa sitten kuinka hyvin tahansa. Paratiisissakin Eeva haukkasi siitä omenasta.
Ehkä noinkin, mutta on se niinkin että mitä enemmän nämä irtosuhteet ja yhden illan jutut ovat lisääntyneet, sitä enemmän myös pettäminen ja avioerot ovat lisääntyneet. Väkisinkin ajattelee, että niiden välillä on jokin yhteys.
Mitä tulee siihen, että entisajan avioliitot olivat helvetillisiä, niin osa oli ja osa ei ollut. Ihan kuten nykyäänkin. Se huono puoli oli tietysti silloin ennen, ettet päässyt puolisostasi eroon, vaikka hän oli juoppo ja väkivaltainen, mikä oli tietysti huono asia. Nykyään ollaan menty toiseen ääripäähän. Ei tarvitse olla kovinkaan kummosia vastoinkäymisiä, niin jo petetään ja erotaan.
Toivottavasti paluuta "ajassa taaksepäin" ei ole. "Tyytymättömyys" on tae siitä, että asioille tehdään jotain, niitä viedään eteenpäin, saadaan parannuksia aikaan. Masennus johtuu enimmäkseen siitä, että ihmiset eivät jaksa enää - niin kuin muinoin - ottaa itseään niskasta kiinni, eli asenne- ja ajatuksenjuoksujutuista; elämän tulee olla helppoa, kaiken ilmaista, mitään ei tarvitse tehdä itse eikä vaivautua, saatika nyt tehdä työtä asioiden eteen. - Aivan oikein: Paratiisissakin Eeva ohjasi tietä, antoi suunnan elämälle.
Nooo se on vaan merkki siitä, että ihminen ei ole yksiavioinen lajike. Avionhan ovat keksineet kirkon miehet juuri siksi, että naiset saatiin aikanaan 'kuriin ja järjestykseen', Herran nuhteeseen ja synnintuntoon. - Ihan totta voipi olla se, että nykyajan ihmiset sietävät vähemmän kuin entisajan, mutta toisaalta, miksi pitää sietää toisen huonoa käytöstä, henkistä väkivaltaa, alistamista, sortamista, lutkittelemista ... Oli niihin syytä tai ei.
"Avionhan ovat keksineet kirkon miehet juuri siksi, että naiset saatiin aikanaan 'kuriin ja järjestykseen',"
Yksiavioisuushan (tai siis se että nainen antaa vain yhdelle miehelle) on kehittynyt siksi että miehellä on suvunjatkamisvietti ja paras keino varmistaa että omat geenit tosiaan jatkuvat on se että naista eivät muut miehet käy pökkimässä. Käytännössä jokaisessa kulttuurissa on avioliiton kaltainen instituutio, eli se ei ole minkään kirkonmiesten keksimä vaan juontaa juurensa nimeomaan biologisista tarpeista.
Henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai alistavaa kohtelua ei tulekaan sietää, mutta nykyäänhän pettämisen syyksi riittää jo sekin, että puoliso on omasta mielestä tylsä, liian kiltti tai vaikka lihonut muutaman kilon. Tai tullut ikää lisää. Eli ei paljoa tarvita.
Mitä tulee siihen, onko ihminen yksiavioinen vai moniavioinen, niin eiköhän ihminen ole vähän kumpaakin noin niin kuin biologisessa mielessä. Kulttuurisessa ja sosiaalisessa mielessä vaaka kallistuu kuitenkin yksiavioisuuden puolelle, koska se on lasten kannalta kaikkein paras ympäristö kasvaa. Yksiavioisuudella on myös yhteiskuntaa vakauttava vaikutus, kun ei ole jatkuvaa parinvaihtoa ja avioerorumbaa, joka syö ihmisen henkisiä voimavaroja.
Älä sinä niitä kirkonmiehiä moiti. Vaikka he olivat varmasti monissa asioissa väärässäkin, niin siinä he olivat oikeassa kun opettivat yksiavioisuutta. Ja vaadittiinhan sitä miehiltäkin. Kaikki miehet ja naisetkaan eivät sitä tietysti noudattaneet, mutta noudattivat kuitenkin paremmin kuin nykyään.
Jos nuorena harrastaa paljon yhden illan keikkoja, niin helposti siihen voi kehittyä addiktio ja sitten kun yrittää elää suhteessa, ei siitä tule mitään kun addiktio saa yliotteen. siksi suhteet ei enää kestä.
että kyllä se seksi jo siinä vaiheessa ihan luonnostaan sujuu hyvin, jos suhde kaikin puolin muutenkin toimii ja että kumppani on vielä muutenkin tosi haluttava, että on halu saada oikein tyydytettyä toinen!
Siinä siinä vaiheessa kyllä tarvita mitään helvetin kokemuksia. Aika vanhanaikainen ajattelutapa kyllä minun mielestä!
"Muutama lisäkilo, ikä, tylsyys eli kiltteys" eivät ole koskaan todellisia syitä erolle vaikka joku niin esittäisikin. Syyt ovat syvemmällä eikä niitä joka seurassa lähdetä riepottelemaan. Varsinkaan kun moni ei edes osaa tai tiedä, tajua, mikä se syvällä oleva asia on.
Mutta: jos läski sohvaperuna ei saa itseensä ja elämäänsä minkäänlaista liikettä, niin kuka jaksaa katsella ainakaan, jos oma luonne / luonto on toisenlainen. Eikä edes tarvii, perusluonne paljastuu sohvaperunuudella; ei jaksa, ei viitti, ei vois vähempää kiinnostaa ... Kuka haluaa sellaisen kanssa aikaansa tuhlata. Ikä taasen vaikuttaa liian monessa tapauksessa niin, että jämähdetään kaavoihin, mitään uutta ei enää opetella, haeta, haluta eikä tehdä. Kuka jaksaa niin elää.
Kyllä moitin "kirkonmiehiä". Milteipä turha laitos nykypäivänä, ei niillä ole mitään sanottavaa tämän ajan ihmisille, joille ei enää kelpaa, riitä virrenveisuu ja saarna, jos ne eivät kerro, sano kenellekään mitään. Samaa vuosituhantista liturgiaa, joka ei auta työtöntä, rahatonta, asunnotonta, masentuvaa, sairasta ... mitenkään, koska niistä ei saa ohjenuoraa elämän asioihin. - Sitten rupean arvostamaan sitä(kin) sakkia, kun alkavat puhua selkokielellä arkipäivän ongelmista ja antamaan ihmisille 'eväitä' miten niistä ongelmista selvitään, miten jaksetaan. Henkisen puolen kapasiteetin kasvattamista ja kehittämistä, ehkäpä siten joskus joku kiinnostuu hengellisistäkin.
Aikuisten ihmisten parisuhteen pitäisi on lapselle paras ja turvallinen kasvupaikka. Mutta aikuisten parisuhteet ovat niin syvältä, että jotain tarttis tehdä. Jos niihin suhteisiin ei tule nykypäivän mallia kun entiset mallit eivät enää toimi, niin sitten lapsienkin alkaa olla paljon parempi kasvaa ihan jossain muualla.
Jaa kirkko turha laitos ? Et tiedä mistä puhut, vaan olet mielikuviesi vanki. Juuri kirkko auttaa esim. diakoniatyön, yhteisvastuukeräysten ja palvelevan puhelimen kautta monia masentuneita,työttömiä ja sairaita. Papit ja diakonit vierailevat säännöllisesti esim. vanhainkodeissa ja laitoksissa. Yksinäisten vanhusten ja mielenterveyspotilaiden luokse tehdään kotikäyntejä. Kirkko tekee paljon myös lapsi-ja nuorisotyötä. Kirkon perheasiainkeskus auttaa monia parisuhteen ja perhe-elämän vaikeuksissa kamppailevia. Miten niin he eivät ota osaa ihmisten arkipäivän ongelmiin ? Juuri kirkkohan on usein mukana ihmisten elämän taitekohdissa häiden, hautajaisten ja ristiäisten muodossa.
Oletko ajatellut, että juuri se vuosituhansien liturgia ja kauniit virret ja kristilliset elämänarvot antavat monille ihmisille voimaa selviytyä arjesta ja katsoa eteenpäin. Monet ihmiset saavat elämänsä sisältöä juuri uskosta. Monelle yksinäiselle kirkko on ainoa paikka, jossa he kokevat tulevansa hyväksytyksi. Perustuvatko sinun käsityksesi kirkosta aitoon tietoon tai kokemukseen vai siihen mitä olet lehdestä lukenut ja kaverin kummin kaiman serkulta joskus kuullut ?
Tietysti nämä kirkon opettamat arvot ovat kieltämättä ristiriidassa ulkomaailman kanssa. Kirkon opetuksessa aviorikos on edelleen aviorikos eikä vain syrjähyppy. Ja kirkon opetuksen mukaan ketään ei tulisi nimitellä läskiksi sohvaperunaksi, koska kaikki me olemme ihmisiä ja Luojan luomia.
Luin jostakin että kirkko on palkannut ihmisiä osallistumaan työkseen nettikeskusteluihin ja levittämään kirkolle myönteisiä mielipiteitä. Oletko sinä yksi heistä?
En varsinaisesti ole kovinkaan uskontovastainen, jokaisellahan on oikeus uskoa mihin haluaa, mutta minusta saarnat kirkoissa ovat useimmiten jonnin joutavaa jorinaa ja lässytystä.
En ole. Niihin keskusteluihin on ihan omat viralliset sivut eikä sitä keskustelua käydä suomi 24 sivustolla. Vanhempani ovat kirkon työntekijöitä ja itse opiskelen teologiaa. Harmittaa vain joskus se, että sellaisetkin lausuvat kovin asiantuntevia mielipiteitä kirkosta ja sen toiminnasta, jotka eivät siitä juuri mitään tiedä. Saarnojenkin arvostelijat ovat usein niitä, jotka eivät kirkossa edes käy, joten tuskin he niin montaa saarnaa ovat kuullet, että voisivat tehdä mitään laajoja johtopäätöksiä. Mielikuvat eivät aina vastaa todellisuutta.
On toisaalta surullista, että ihmisillä on määrättyjä hyvin kaavamaisiakin mielikuvia kirkosta ja sen työntekijöistä eivätkä he tiedä ollenkaan, kuinka paljon kirkko auttaa ihmisiä kulissien takana. Kuitenkin hädän hetkellähän ihmiset usein hakevat apua kirkosta, kuten on nähty näissä kouluammuskelutapauksissa.
Itse olen kiitollinen vanhemmilleni, että minut kasvatettiin kunnioittamaan kristillisiä elämänarvoja. Ja olen sitä mieltä, että suomalaisessa yhteiskunnassa on tehty iso virhe, kun osa kristillisistä arvoista on heitetty romakoppaan. Sen tilalle on astunut hedoinismi.
Muutama kysymys.
Oletko niin sanotusti perusluterilainen etkä minkään herätysliikkeen jäsen esim?
Miten suhtaudut feminismiin?
Miten suhtaudut anusmiehiin eli homoihin?
Nyt kun kirkko suhtautuu moneen asiaan täysin eri tavalla kuin vaikka 50 vuotta sitten, niin missä vaiheessa se Jumalan sana muuttui?
Miksei "epäuskoisia" vainajia hautajaisissa halventavia lestadiolaisia pappeja ja koko herätysliikettä ole heivattu ulos kirkosta?
No meidän perhe on jonkin verran pyörinyt SLEYN:n eli evankelisen liikkeen toiminnassa mukana, välillä vähemmän ja välillä enemmän.
Ensimmäisen aallon feminismi oli ihan sopusoinnussa kristinuskon kanssa, mutta näissä myöhemmän ajan feministiliikkeissä on ollut antikristillistä ainesta mukana.
En kannata homojen vihkimistä avioliittoon enkä heidän adoptio-oikeuttaan. En silti katso oikeutetuksi vihata ketään homoseksuaalia yksilönä.
Jumalan sana ei muutu sinänsä, mutta tietysti sitä joudutaan soveltamaan ja tulkitsemaan aina uudelleen ja uudelleen. Itse ydin ei kuitenkaan muutu, vaikka kehäpäätelmät muuttuvat.
Lestadiolaisesta herätysliikkeestä en valitettavasti tiedä paljoakaan, mutta ne yksittäiset lestadiolaiset, joita olen tuntenut, ovat olleet todella hyviä tyyppejä. Vainajien halventamisesta en ole koskaan kuullutkaan. En siis osaa vastata tähän, sorry.
Mitä sinä ajattelet näistä asioista ?
Kyllä vain tiedän hyvinkin mistä puhun, silmät ja korvat ovat olleet auki siinä(kin) kohdassa ja ihan "aitoa kokemusta" on; tarpeeksi monta saarnaa ja puhetta on kuultu. Ja nähty ja oltu kuulolla, kun seurakunnasta käydään visiiteillä. Jos joku kuvittelee, että siitä 'pyörähdyksestä' ympäri jonkun 'raskautetun' luona on jotakin hyötyä, niin ehkä siitä sitten on, sille pyörähtäjälle maksetaan ainakin palkka.
Mitään sanomista ainakaan niillä kirkon miehillä, joita olen kuullut vierestä, ei ole ollut. Jos ihmisellä ei ole mitään muuta puhuttavaa toiselle ihmiselle kuin psalmit, sakramentit ja muut kirkolliset kaavat, niin on tosiaan parempi olla sanomatta sitäkään. Kyllähän 'vanha kansa' kuvittelee ja luulee tulevansa autuaaksi sillä, että kirkollinen auktoriteetti löpäjää teesinsä läpi, heidät kun on opetettu niitä kunnioittamaan. Minutkin on opetettu, onnekseni osaan jo tehdä omat johtopäätökseni.
Kyllä ma uskon korkeampiin voimiin kuin maanpäälliset ihmisvoimat. Mutta kirkko ei ole maanpäällinen taivas eikä sillä oikeastaan ole oikean uskon kanssa mitään tekemistä. Se on yksi ihmisten järjestämä ja ylläpitämä instanssi, jossa toimii ihan yhtä raadollisia 'maan matosia' kuin kaikissa muissakin järjestelmissä.
Kun oikeista asioista ihmisten kielellä puhuminen ei onnistu, toden totta se on niin vaikeaa ettei edes ammatti-ihmisiltä, niin kirkko ja seurakunta voisivat järjestää sinne vanhain- ja palvelukoteihin enemmän virrenveisuuta. Laulamisesta ja musisoinnista kirkkonsa hyväksyvät vanhat ihmiset tykkäävät.
"Häät, hautajaiset ja ristiäiset" ovat ihmisille juhlapäiviä, joihin kirkko vähän osallistuu. Nykyihmisten normaaliarkeen kirkko ei kuulu millään lailla ja se on kirkon oma vika.
kun seksiä saisi tosta vaan naisilta. Mutta kun pitää ensin lämmitellä ikuisuudet. Olen ihan komea, mutten pelimies luonne.
Kannattaa myös nuorena mässäillä mäkkäräissä niin pysyy vanhana hoikkana ja terveenä. Eh?
Tai kannattaa nuorena istua bussissa vanhusten ja vammaisten paikoilla, niin jaksaa sitten vanhana seistä.
Miksi seksuaalista kokemattomuutta pitäisi pelätä, tai kokemattomuudesta pitäisi päästä eroon hinnalla millä hyvänsä ?
Jokaisella on oikeus päättää, haluaako irtushteita vai ei. Jos joku ei pidä irtosuhteista, se päätös myös sinun on vain hyväksyttävä. Ja tietääkseni myös sinkulla on vapaus halutessaan pitättäytyöä irtosuhteista. Kaikki eivät halua olla vapaata riistaa ja sekstailla ilman tunteita ja oikeaa suhdetta.
Jokin aika sitten kuulin tutkimuksesta, jonka mukaan (irto)suhteiden määrä ja pettäminen korreloivat toisiaan. Sinänsä tulos ei ihmetytä, koska kyseinen touhu on ihmiselle pikemminkin normaalia arkea.
"Miksi seksuaalista kokemattomuutta pitäisi pelätä, tai kokemattomuudesta pitäisi päästä eroon hinnalla millä hyvänsä ?"
"Jokin aika sitten kuulin tutkimuksesta, jonka mukaan (irto)suhteiden määrä ja pettäminen korreloivat toisiaan."
Varmaankin juuri tuon takia, että ne sellaiset ihmiset pettää paljon helpommin, toisin kuin kokemattomat tai ei niin kokeneet, vaikka tietenkin kohta joku lutka täällä yrittää tulla omaa käytöstään puolustelemaan sillä että me kokemattomat mukamas petetään paljon suuremmalla todennäköisyydellä, Hah! Vaikka kuitenkin aina saa just paljon useammin kuulla ties mistä että nämä juuri pettävät. Kusettajia sanon minä! Kusettaa niin itseensä kuin kaikkia muitakin. Se on todellakin vaan jompi kumpi minkä sinä valitset, irtosuhteet tai sitten vain parisuhteen/t.
Ensinnäkin, jos "kuulit tutkimuksesta", se ei kerro mitään tutkimuksen tasosta tai luotettavuudesta tai edes olemassaolossa, toivoisin jotain linkkiä.
Toisekseen irtosuhteiden määrä ja pettäminen eivät voi korreloida toisiaan, koska kyseessä on toisistaan riippumattomat muuttujat. (Jotta ne voisivat korreloida, pitäisi todentaa niiden vaikutus toisiinsa ja tällöin pystyisi numeerisesti laskemaan korrelaatiokertoimen, jolla voidaan tarkastella luotettavuutta). Ne voivat olla toki yhteydessä toisiinsa, vaikkeivat toisiinsa vaikuttaisi.
Esimerkki virheellisestä ajattelustasi: Suomalaisten herääminen aiheuttaa murhia New Yorkissa! No ei tietenkään oikeasti vaikuta, mutta tilastollisesti on paikkaansa pitävää, että New Yorkissa sattuu murhia eniten silloin, kun Suomessa ihmiset heräilevät eniten. Nämä havainnot eivät kuitenkaan korreloi keskenään, vaikka ovat tilastollisesti selkeässä yhteydessä. Selitys tähän on tietysti, että aikaeron vuoksi suomalaisten heräilyaika sattuu aamuyön pahimpiin murhatunteihin New Yorkin aikaa.
Samalla tavalla voi ajatella, että jos on tutkimus, että irtosuhteita harrastavat pettävät useammin, niin todennäköisesti pettäminen ei KORRELOI aikaisempien irtosuhteiden kanssa. Todennäköisempi syy on, että sillä jolla ei irtosuhteisiin ole edes ollut mahdollisuuksia ennen suhdetta, tuskin on niitä mahdollisuuksia suhteessakaan, joten pettäminen ei ole edes mahdollista. Sillä taas jolla mahdollisuuksia on ennenkin ollut, niitä on suhteessakin ja tällöin joukkoon mahtuu niitä heikkojakin, jotka tuon mahdollisuuden käyttävät, kuten mahtuisi myös niihin, joilla ei mahdollisuuksia ole.
Sen verran myönnän, että irtosuhteet seurustelusuhteen aikana korreloivat pettämisen kanssa hyvinkin vahvasti, mutta siitähän ei ollut kyse:) Tämä oli loppukevennys, siksi hymiö.
Sinä todellakin haluat tehdä asioista vaikeita.
Paljon irtosuhteita ---> pettäjäpaska
Neitsytnainen ---> kunnioitettava nainen
Sinä haluat tehdä asioista helppoja ja yksinkertaisia, sekä sellaisia että ne tukevat sitä maailmankuvaa, jonka olet itsellesi rakentanut. Älä huoli, jossain määrin näin toimivat kaikki ja mitä estyneempi persoonallisuus, sitä tiukemmin.
Voin kuitenkin kertoa, että asiat maailmassa eivät ole näin yksinkertaisia. Asioihin vaikuttaa aina monta puolta ja kaikki asiat taas eivät välttämättä ole suoraan yhteydessä toisiinsa, vaikka ensin siltä näyttäisi. Eipä ole niin viisasta ihmistä vielä tullut, joka selittäisi maailman ilmiöistä pitävästi edes murto-osan!
Niinpä minkäänlaista muuta arvoa, kuin mielipidearvo, ei ole ylle kirjoittamallasi räikeällä yleistyksellä. Aivan yhtä paikkaansa pitävä ja todennäköinen voi olla seuraava väite:
paljon irtosuhteita ---> kunnioitettava
neitsyt ---> pettäjä
Ihmiset ovat hyvin yksilöllisiä.
Olen osittain samaa mieltä ja osittain eri mieltä. Varmaan pitää paikkansa, että ne henkilöt, jotka sinkkuina ovat vastakkaisen sukupuolen suosiossa, ovat sitä varattunakin eli heillä on enemmän mahdollisuuksia pettämiseen, jos niin tahtovat. Ja ne, jotka eivät ole olleet suosittuja, mutta löytävät kuitenkin lopulta sen yhden kumppanin, eivät välttämättä edes löytäisi tilaisuutta pettämiseen ja vaikka löytäisivätkin, eivät uskalla riskeerata sitä, mitä ovat kovalla vaivalla saavuttaneet. Varmasti se on jossain mielessä näin.
Toisaalta olen kuitenkin sitäkin mieltä, että mitä suopeammin ja hyväksyvämmin ympäristö suhtautuu irtosuhteisiin, sitä enemmän niitä harrastetaan. Ja mitä paheksuvammin ympäristö suhtautuu niihin, sitä vähemmän niitä harrastetaan. Ja jos nuorena jo tottuu siihen käyttäytymismalliin, että baari-illat päätyvät usein lakanoiden väliin, on kynnys siihen pariutuneenakin matalampi. Jos harrastaa vähän itsekuria jo sinkkuna, se ei ole niin vaikeaa varattunakaan.
Sinä taas olet malliesimerkki ihmisestä, joka on täysin kyvytön muodostamaan mitään pitäviä mielipiteitä. Veikkaan, että kuulut siihen miessakkiin joka väittää että naisen rintojen koolla ei ole mitään väliä mutta kuitenkin salaa kuolaat isojen rintojen perään. Sinulta puuttuu selkäranka.
Tekstisi on järkevää ja se on ilahduttavaa täällä! Etenkin ympäristön vaikutus lienee tilastollisesti todennettavissa ja nimenomaan sen KORRELAATIO, ei pelkästään yhteys:) Ainakin näin mutu-tuntumalta.
Itsekuri on taito, joka saataisikin sitten korreloida (käänteisesti) pettämisen kanssa hyvinkin vahvasti. Ja ehkä itsekuria seksuaalisuuden suhteen voisi mitata irtosuhteille, jos kaikilla olisi samat mahdollisuudet niihin, mutta sen mittaaminen on mahdotonta niiden kohdalla, joilla tätä mahdollisuutta ei ole. Lisäksi luotettavuusongelman tuovat yksilön erilaiset itselleen asettamat käyttäytymis ja moraalisäännöt, eli jollekin itsekuria sinkkuna voi olla irtosuhteista pidättäytyminen, joku toinen ei nää sitä oleelliseksi, mutta voi silti omata riittävän itsekurin asioissa, jotka kokee olleellisiksi.
No onneksi tämä on internet keskustelu, eikä vakavaa tieteen tekoa, joten ihan joka kantilta ei asiaa tarvitse miettiä, kiitos kuitenkin ilahduttavan fiksusta vastauksestasi!
Palstalla esiintyvän vastakkainasettelun nostaman mielenkiinnon vuoksi kysyisin vielä, että oletko mies vai nainen? Ei tietenkään pakko vastata, koska itse keskustelun kannalta se ei ole oleellista.
Mielipiteeni ovat hyvin vahvoja, mutta faktoina en niitä esitä elleivät ne sitä ole. Sivistynyt ihminen sitäpaitsi kykenee myös mielipiteitään kehittämään. "Mitä enemmän tietää, sitä vähemmän ymmärtää oikeati tietävänsä".
Rintojen suhteen pidän sekä isoista, että pienistä, kokonaisuus ratkaisee. Eipä tarvitse silti salaa kenenkään perään kuolata:) Ehkä se, että eräs vahva mielipiteeni on suvaitsevaisuuden filosofia, on sitten nimittäin johtanut siihen, että vientiä riittää niin neitsyiden, kuin kokeneidenkin kanssa.
Selkärangan puutteesta syyttäminen jopa kouraisee hiukan, mutta sen annan anteeksi, koskapa et voi tietää, mistä kaikesta olen omalla sitkeydellä ja osaamisella ja SUORASELKÄISYYDELLÄ tässäkin elämässä läpi mennyt.
Ylipäätään en hahmota, missä kohtaa persoonaani liittyvät kommentit vaikuttavat käsiteltävään asiaan? Onko se defenssi, jolla voi ummistaa silmänsä uusilta ajatuksilta. Jos et voi tappaa viestiä, tapa viestintuoja?
"Ehkä se, että eräs vahva mielipiteeni on suvaitsevaisuuden filosofia, on sitten nimittäin johtanut siihen, että vientiä riittää niin neitsyiden, kuin kokeneidenkin kanssa."
Suvaitsevaisuushan kulkeekin käsi kädessä "viennin" kanssa. Jos suvaitset kenet tahansa naiseksesi niin varmasti naisen löydätkin. Eriasia tunteeko nainen ikinä olevansa juuri sinulle se erityinen jos suvaitsisit kaikennäköisiä muitakin. Suvaitsevaisuudesta ei ole pitkä tie juurikin vaikka pettämiseen. "Pitäähän se pieni pettäminen suvaita." "Jos vähän pettäisin vielä, se kai on suvaittavaa?"
Minä en usko koko suvaitsevaisuus hölynpölyyn. Parhaiten voisin kuvitella ehkä läheisimpiä miespuolisia kavereitani. He suvaitsevat kaikenlaisia naisia. He etenkin suvaitsevat naisia joilta saavat helposti pillua. He kehuvat miten saavat pillua näiltä helpoilta naisilta koska naiset suvaitsevat pillunsa jakamisen.
Ongelmahan on nyt siinä, että tällä suvaitsevuudella he eivät vain ymmärrä saavansa niiltä naisilta pillua, jotka jakavat tavaraansa kaikille muillekin. Kai he suvaitsevat sen.
Suvaitsevaisuudella en todellakaan tarkoita, että suvaitsen naisekseni (tosin naista en omistaa voi) kenet vaan. Hyväksyn ihmiset sellaisena kuin he ovat, enkä ole heti tuomitsemassa. Sen suhteen olen hyvinkin kranttu, kenen kanssa mitään seksuaalisuuteen tai parisuhteeseen viittaavaa suostun tekemään. Suvaitsevaisuudesta vielä: suvaitsen, jos kaksi aikuista ihmistä on tasa-arvoisessa suhteessa ja sopivat, että se on ns. vapaa suhde. En suvaitse pettämistä. Kyse on siis rehellisyydestä. Suvaitsen ihmiset, en epärehellisyyttä. Toivottavasti ymmärsit.
Koko suvaitsevaisuus on silti taas vain sivupointti keskustelussa, johon toivon, että kommentoisit ensimmäisestä viestistäni lähtien perustellen, jos jotain kommentoitavaa on. Uskon, että on, sillä sinullahan oli niitä vahvoja mielipiteitä ja vahva mielipide lienee sellainen, joka kestää kriittisen tarkastelun ja jota pystyy perustelemaan? Jos näin ei ole, mielipide lienee aika ohut?
Toivonmyös, että kommentoit tänään aloittamaani neitsyt-keskustelua vahvoine mielipiteinesi. Vai oletko sitä mieltä, että mielipide on vahva, kun ummistaa silmänsä kaikelta, joka ei mene yksiin sen oman mielipiteen kanssa?
Olen nainen, enkä harrasta irtosuhteita. Tilaisuuksia siihen olisi ollut jonkun verran, eli ei mitenkään hirveän usein mutta silloin tällöin. Periaatteessa ei kuitenkaan kiinnosta. Minä olen siis sinkku, joka harrastaa itsekuria. Myönnän kuitenkin reilusti, että minulle itselleni olisi kynnys alkaa seurustella miehen kanssa, jolla olisi ollut paljon naisjuttuja. Sellaiseen olisi vaikea luottaa pitkällä tähtäimellä. Jos mies olisi ollut kovasti naisten suosiossa sinkkuna, niin tuskin kaikki naiset jättäisivät hänet rauhaan, vaikka hän olisi varattukin. Tämä ei tietenkään tarkoita, että mies välttämättä pettäisi, mutta riski siihen on suurempi kuin sellaisella, joka ei ole mikään naisten suuri suosikki. Ja tämäkään ei tarkoita, että se vähemmän suosittu mies olisi automaattisesti uskollinen, mutta ainakin kiusauksia siihen suuntaan olisi vähemmän. Suoraan sanoen en pidä tästä nykyisestä kulttuurista. Minulle on henk.koht vaikeaa se, että seksi irrotetaan tunteista ja vastuusta. Siksi haluan valita tulevan kumppanini tosi tarkkaan ja jos minulla on vaihtoehtoina epäluotettava mies tai ei miestä ollenkaan, valitsen ilman muuta jälkimmäisen.
Pelmiehet olen aina kiertänyt kaukaa ja pelimiehetkin minut, koska en lähde heidän matkaansa ja he pari kertaa yritettyään muistavat sen. Kaikkein pahimmalta tuntuu se, kun varatut perheenisät yrittävät iskeä. Se saa jopa ajattelemaan, että ei halua mennä naimisiin ollenkaan.
Jotenkin oli melkein arvattavissa, että olet nainen. Valitettavasti näin miehisestä näkökulmasta. Onneksi ei ole tehtäväni tuntea aiheesta kollektiivista häpeää.
Ihailen ajattelutapaasi. Eri mieltä olen ainoastaan siitä, että riski pettämiseen olisi suurempi naisten suosikilla tuon suosion vuoksi. Eihän sen suosion ole merkitystä, jos mies itse on päättänyt uskollinen olla ja on sitä itsekuria.
Ihailen myös ajatustasi siitä, että ennemmin yksin kuin huonossa seurassa. Itse ajattelen samalla tavalla, mutta tuntuu että monelle kelpaa kuka vaan kunhan täyttää jotkin (pinnalliset) kriteerit.
Kanssasi keskustelu on sinänsä avartavaa, että antaa näkökulmaa omaan ongelmaani, eli liiallisen suosion ja sosiaalisuuden sekä siihen yhdistyneen itsenäisyyden mukanaan tuomaan luottamuspulaan. Naiset tuntuvat paljon useammin haluavan vain sitä hetken huumaa, eivätkä edes ajattele, että kaltaiseni mies voisi tahtoa jotain muuta. Syynä tähän on se, että oletetaan että koska en naista varsinaisesti tarvitse, ei ole mitään syytä olla uskollinen.
Näin on eräs (seksi)kumppanini, jonka kanssa olisin enemmänkin toivonut, minulle sanonut, hän kertoi tarvitevansa tunnetta, että mies tarvitsee häntä ja vielä enemmän kaltaiseni miehen kanssa, joka on naisten suosiossa. Kerroin, että sitä en voi ikinä tarjota, voin vain tarjota sanani. Yhdessä totesimme surullisina, että se ei riitä hänelle ja minä taas en voi valehdella olevani riippuvainen toisesta ihmisestä.
Parisuhde on tietysti loppujen lopuksi kahden itsenäisen aikuisen suhde, mutta toisaalta ymmärrän kyllä sitä naistakin, ettei hän luottanut pelkkään sanalliseen lupaukseen. Kun nykyisin sanalliset lupaukset eivät monille ihmisille merkitse yhtään mitään. Voidaan naimisiin mentäessä luvata papin edessä vaikka mitä, mutta rikotaan se lupaus heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Kun jäädään pettämisestä kiinni, luvataan olla tekemättä sitä enää koskaan ja kuitenkin petetään taas. Eli sanat ovat yhtä tyhjän kanssa eikä niillä ole merkitystä.
Minusta yksi syy pettämisen yleisyyteen on se, ettei ympäristö enää tue ihmisten uskollisuutta. Joka puolella ihmiset näyttävät pettävän tai ainakin semmoinen mielikuva helposti syntyy. Työpaikkojen pikkujouluissa, opiskelijabileissä, työmatkoilla, jne. Nettideiteistä ja baareista seuraa hakevat varatut ovat monien mielestä normaali ilmiö. Leffat ja romaanit ja lehtien lööpit herkuttelevat syrjähyppytarinoilla ja viestittävät, että pettäminen on toki ikävää, mutta periaatteessa normaalia ja lähes kaikki sitä joskus harrastavat. Jos joku pysyy uskollisena parisuhteessaan, vaikka olisi tilaisuus pettää, niin häntä pikemmin pidetään vähän epänormaalina.
Luulen, että ennen vanhaan ihmiset olivat parisuhteessa uskollisempia osittain siksi, että ympäristö tuki uskollista suhdetta. Tietenkään kaikki eivät silloinkaan olleet uskollisia ja pettäjiä on aina ollut kautta aikojen, mutta ei kuitenkaan tässä mittakaavassa kuin nykyään. Osittain se tietysti johtui siitä, ettei ehkäisyä ollut, mutta myös siitä että ympäristö selkeästi tuomitsi pettämisen eikä pettäjä saanut osakseen ymmärrystä, kuten usein nykyään. Myös tilaisuuksia pettämiseen oli vähemmän. Eli ilmeisesti me ihmiset ollaan luonnostaan sen verran "moniavioisia" että parisuhteeseen sitoutumiseen tarvitaan myös ympäristön ja yhteisön tuki ja sitä ei nykyisin jjuri ole. Siitä on sitten seurauksena, että parisuhteet hajoavat ja miehet ja naiset eivät enää uskalla luottaa toisiinsa, koska sanat eivät enää merkitse välttämättä mitään. Kovan hinnan olemme maksaneet tästä näennäisestä vapaudesta.
Ymmärränhän minäkin toki häntä ja arvostan suuresti ja ystäviä olemme edelleen. Totuus vain oli, että minä en ikinä pysty sitä tarjoamaan, mitä hän olisi tarvinnut pystyäkseen suhteeseen ja totesin, etten ala sellaisesta valehtelemaankaan.
Sanat ovat vain sanoja ja aika halpoja. Ihmissuhteen uskollisuus vain on sellainen asia, jossa loppupeleissä ei muuta ole kuin ne sanat. Teot oikeasti ratkaisevat, mutta kun annetaan lupaus olla tekemättä jotain, se lupaus ei todeksi vahvistu ennen viimeistä henkäystä.
Niinpä lieneekin syytä keskittyä siihen, että löytää ihmisen, johon voi luottaa ja keskittyy itse olemaan sen luottamuksen arvoinen, jolloin voi itselleen samaa luottamusta odottaa.
Luottamuksestahan siinä on kyse ja toisaalta miksi ei luottaisi, jos toisen kanssa molemmat ovat omasta vapaasta tahdostaan parisuhteessa juuri sen toisen kanssa, kaikista maailman ihmisistä.
Ympäristön ja yhteisön vaikutusta ei sovi vähekyä, mutta lopultakin kyseessä on aina oma valinta.
Olen toki samaa mieltä, että uskollisuus on pitkälti oma valinta, mutta mielestäni myös ympäristön tuki siinä onnistumisessa on todella suuri. On tehty joskus tutkimuskin, jossa todettiin, että jos ystäväpiirissä esiintyi paljon pettämistä, niin alttius pettää itsekin kasvoi. En kylläkään muista missä ja koska tämä tutkimus tehtiin. Vaikka sitä periaatteessa on päättänyt olla uskollinen, voivat ympäristön vastakkaiset signaalit joskus horjuttaa tuota päätöstä. Ei kaikilla, mutta monilla.
Vaikka sitoudumme yhteen ihmiseen, emme tule immuuneiksi vastakkaiselle sukupuolelle vaan työpaikoilla ja harrastuksissa jne, kohtaamme jatkuvasti vastakkaisen sukupuolen edustajia jotka voivat viehättää meitä. Nykyinen ympäristö tarjoaa tällaisiin kohtaamisiin runsaasti mahdollisuuksia, esim. baarikulttuuri. Mikäli pettämisiin suhtaudutaan ympäristön taholta joko hyväksyvästi tai välinpitämättömästi, niin se saattaa edesauttaa pettämistä.
Kerron nyt yhden esimerkin. Moni sinkku saattaa harrastaa seksiä varatun kanssa, jopa säännöllisesti, mutta sinkku voi katsoa, ettei hän tee mitään väärää, koska eihän hän ole varattu. Jos joku tekee väärin, niin se on se varattu. Periaatteesta tämä on tietysti tottakin, mutta toisaalta tämä sinkku on kuitenkin edesauttanut tämän varatun pettämistä eli tarjonnut siihen mahdollisuuden. Ja kun tarpeeksi moni sinkku toimii näin, on pettäminen varatulle helppoa, ja kun osa uskollisista varatuista huomaavat tämän, voi tulla suuri kiusaus itsekin kokeilla samaa. Näin ympäristö voi vaikuttaa.
Toki ihmisissä on eroja ja toiset ovat alttiimpia ympäristön vaikutteille kuin toiset.
Puhut pelkkää asiaa ja en kiistä yleisellä tasolla, että ympäristö ei vaikuttaisi. Ilahduttaa kykysi jopa myöntää tuo kaikkien tietämä, mutta harvojen myöntämä asia, että onnellisissakin suhteissa ihastumisia kyllä tapahtuu. Sitten se onkin kiinni siitä yksilön valinnasta, että miten valitsee toimia. Panostakamme siis loistoyksilöihin, joilla on riittävä itsetuntemus ja itseluottamus, jotta pystyy toimimaan suoraselkäisesti!
En ole koskaan uskonut siihen myyttiin, etteikö joku ihan hyvässäkin parisuhteessa elävä voisi ihastua toiseen. Sellaista yksinkertaisesti tapahtuu, jos tapaat paljon erilaisia ihmisiä. Ihastumisille ei mahda aina mitään, mutta sille annatko ihastumisen lipsua pettämisen asteelle, niin sille jokainen voi tehdä jotakin. Se on se valinnan paikka.
Ihastumiset menevät kyllä ohi, kun niille ei tee mitään. Valintoja valintoja:)