Nykyaikana miehen roolin vaatimukset eivät oikeastaan ole muuttuneet, vaan lähinnä kasvaneet. Vaaditaan perinteistä asioiden osaamista ja lisäksi nykyajan mukana tullutta erikoistuneempaa osaamista töiden, ihmissuhteiden ja elektroniikan suhteen.
Suomalaisten miesten keskinen maailma on myös usein aika kova ja alemmuudentuntoa herättävä. Tunteakseen itsensä mieheksi pitäisi tietää kalastus- ja erämetkut, hallita atk, autonkorjaus, öljyn vaihto, leivänpaahtimen korjaus, videon ajastus normaalien töiden jne. lisäksi. Urheiluharrastuksiakin tulisi olla ja tarvittaessa kova tappelija. Kaveripiireissä harvoin kysellään herkkyyttä.
Kotiin mennessä vaatimuslistalle tulevat perinteiset auton- ja paahtimenkorjaukset, siivoukset ja kodinhoidot, lastenhoito, miehen mallina toimiminen ja pehmoisänä oleminen, atk:n hallinta, herkkänä ja hellänä oleminen, miehekkäänä oleminen, rakastajana oleminen, herrasmiehenä oleminen. Lisäksi vaimolle/puolisolle nämä miehuuskäsitteet ovat yhtä epäselviä kuin miehelle, jolle vaatimukset esitetään. Vaaditaan miehuutta osaamatta täsmentää mitä se on.
Suomalaisessa mediassa, uutisissa ja lööpeissä jatkuvasti kyseenalaistetaan miehen kyky toimia ja elää muuttuvassa maailmassa. Jatkuvasti tuodaan esille miesten kyvyttömyys lapsesta alkaen "POJAT USEIN TYTTÖJÄ HUONOMPIA KOULUSSA". Aikuinen mies turvautuu myös helposti väkivaltaan väkivaltaan ensin yleisin otsikoin: "JOKA NELJÄS MIES LYÖ VAIMOAAN" ja yksityiskohtaisin otsikoin: "ENTINEN MÄKIHYPPÄÄJÄ LYÖ VAIMOAAN". Usein tuntuu saavan myös sellaisen käsityksen että työpaikalla mies ei tee muuta kuin ahdistelee naiskollegaa tai alaista. Lisäksi Suomi 24-keskustelupalstalla saa lukea jatkuvia syytöksiä "MIKÄ ON MIEHESSÄ VIKANA KUN..."
Mies lukee otsikot "ahaa, tuossa otsikossa lukee "mies", joten se koskee myös minua". Sitten kun otsikossa lukee, että "MIEHEN IMPOTENSSI LUULTUA YLEISEMPI ONGELMA" mies rupeaa pohtimaan, että "voinkohan minäkin kärsiä joskus impotenssista?".
Kaiken tämän jokapäiväisen läpikäytävän henkisen höykytyksen, vaatimus- ja syyllistystulvan jälkeen sitä voi olla niin väsynyt ettei esim. seksi kiinnosta. Missään ei ole otsikkoa "SUOMALAINEN MIES KESTÄÄ KANSAINVÄLISEN VERTAILUN" tai "SUURIN OSA SUOMALAISISTA MIEHISTÄ ITSE ASIASSA AHKERIA KUNNOLLISIA RAKASTAVIA PUOLISOJA" vaikka tämä on pohjimmainen totuus ja koskee suurinta osaa miehistä.
USA:ssa miesten itsetunto on todella keskimääräisesti parempi. Miehet usein siellä jatkuvasti tukevat ja tsemppaavat toisiaan, niin pinnallista kuin se onkin. Eivätkä otsikot syytä jatkuvasti yleisesti "miehiä".
Huom. Varmasti iso osa naisista tuntee myös usein olonsa heikoksi vastaavista tai muista heihin kohdistuvista rasituksista, mutta keskityin nyt tässä kirjoituksessa miehiin.
Suomalaisten miesten keskinen maailma on myös usein aika kova ja alemmuudentuntoa herättävä. Tunteakseen itsensä mieheksi pitäisi tietää kalastus- ja erämetkut, hallita atk, autonkorjaus, öljyn vaihto, leivänpaahtimen korjaus, videon ajastus normaalien töiden jne. lisäksi. Urheiluharrastuksiakin tulisi olla ja tarvittaessa kova tappelija. Kaveripiireissä harvoin kysellään herkkyyttä.
Kotiin mennessä vaatimuslistalle tulevat perinteiset auton- ja paahtimenkorjaukset, siivoukset ja kodinhoidot, lastenhoito, miehen mallina toimiminen ja pehmoisänä oleminen, atk:n hallinta, herkkänä ja hellänä oleminen, miehekkäänä oleminen, rakastajana oleminen, herrasmiehenä oleminen. Lisäksi vaimolle/puolisolle nämä miehuuskäsitteet ovat yhtä epäselviä kuin miehelle, jolle vaatimukset esitetään. Vaaditaan miehuutta osaamatta täsmentää mitä se on.
Suomalaisessa mediassa, uutisissa ja lööpeissä jatkuvasti kyseenalaistetaan miehen kyky toimia ja elää muuttuvassa maailmassa. Jatkuvasti tuodaan esille miesten kyvyttömyys lapsesta alkaen "POJAT USEIN TYTTÖJÄ HUONOMPIA KOULUSSA". Aikuinen mies turvautuu myös helposti väkivaltaan väkivaltaan ensin yleisin otsikoin: "JOKA NELJÄS MIES LYÖ VAIMOAAN" ja yksityiskohtaisin otsikoin: "ENTINEN MÄKIHYPPÄÄJÄ LYÖ VAIMOAAN". Usein tuntuu saavan myös sellaisen käsityksen että työpaikalla mies ei tee muuta kuin ahdistelee naiskollegaa tai alaista. Lisäksi Suomi 24-keskustelupalstalla saa lukea jatkuvia syytöksiä "MIKÄ ON MIEHESSÄ VIKANA KUN..."
Mies lukee otsikot "ahaa, tuossa otsikossa lukee "mies", joten se koskee myös minua". Sitten kun otsikossa lukee, että "MIEHEN IMPOTENSSI LUULTUA YLEISEMPI ONGELMA" mies rupeaa pohtimaan, että "voinkohan minäkin kärsiä joskus impotenssista?".
Kaiken tämän jokapäiväisen läpikäytävän henkisen höykytyksen, vaatimus- ja syyllistystulvan jälkeen sitä voi olla niin väsynyt ettei esim. seksi kiinnosta. Missään ei ole otsikkoa "SUOMALAINEN MIES KESTÄÄ KANSAINVÄLISEN VERTAILUN" tai "SUURIN OSA SUOMALAISISTA MIEHISTÄ ITSE ASIASSA AHKERIA KUNNOLLISIA RAKASTAVIA PUOLISOJA" vaikka tämä on pohjimmainen totuus ja koskee suurinta osaa miehistä.
USA:ssa miesten itsetunto on todella keskimääräisesti parempi. Miehet usein siellä jatkuvasti tukevat ja tsemppaavat toisiaan, niin pinnallista kuin se onkin. Eivätkä otsikot syytä jatkuvasti yleisesti "miehiä".
Huom. Varmasti iso osa naisista tuntee myös usein olonsa heikoksi vastaavista tai muista heihin kohdistuvista rasituksista, mutta keskityin nyt tässä kirjoituksessa miehiin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...on se, että uraa haluava nainen ei yleensä nai vähemmän koulutettua / "vähemmän menestyjäpotentiaalia omaavaa" miestä. (Tilastojen mukaan kuulemma).
Kun taas mies voi naida yleensä kotirouvatyypin tai menestyjän.
Nyt, jos mies, joka haluaa rakentaa uraa ja saada jälkeläisiä nai kotirouvatyypin, ei hänellä ole ongelmia yhdistää työtä ja perhettä, koska hänellä on perinteinen paikka perheen elättäjänä. Ongelmia tulee, jos malli ei toimi - ts. elanto jää tuomatta (esim. konkurssin jne. muodossa) - silloin tuommoinen mies on kriisissä.
Jos menestyvän naisen ja miehen muodostama pariskunta sitten haluaa perheen, on kriisinpoikanen ilmassa silloin, kun toisen olisi joustettava urastaan perheen vuoksi eikä halua. Perhe lisää työmäärää kokonaisuudessaan yhden 40h työpanoksen verran viikossa, ja silloin molemmilla kiireisillä uraihmisillä olisi huomioitava, että ko. ratkaisu aiheuttaa AINAKIN (silloin kun lapsi / lapset ovat terveinä) 20h lisätyöpanoksen tarpeen per lärvi - joka voi jo sinänsä olla vallan stressaavaa muutenkin uraa rakentaville ihmisille.
Jos taas vähemmän menestyvä mies on nainut menestyvän naisen, aiheuttavat edelleen yhteiskunnan roolimallit paineita erityisesti miehelle (joskin kotirouvakin saa jo erityisesti naisilta kuulla, ettei "tee mitään" - vaikka lapsi todella lisää yhden työpanoksen verran kokonaistyömäärää). Myös uraohjautunut nainen voi haksahtaa aliarvioimaan sitten sellaisen miehen työpanosta, joka on "vain jäänyt kotiin" - koska naisella on yleensä tarve saada "ainakin samalla tasolla" oleva mies partnerikseen.... jostain syystä.
Eli kriisejä voi tulla kaikissa näissä yhdistelmissä - tärkeintä on parisuhteessa osata olla kuuntelematta muita - ja erityisesti perheen tullessa kuvioon kylmästi laskea ja luetella työt, joita asia aiheuttaa. Sananlasku "laiska töitään luettelee" kannattaa unohtaa erityisesti tapauksissa, joissa molemmat puolisot luovat uraa.
Pahin loukku on se, jos miehen harteille tulee nainen, joka haluaa sekä perheen, että uran, kuitenkin pitäen alitajuisesti mallin, että miehen pitäisi kantaa myös päävastuu elatuksesta - samalla olla "läsnä" kotona. Semmoinen on mahdoton yhtälö - onneksi tällaisia naisia ei hirvittävästi ole, mutta esimerkkejä olen kuullut (marginaalisia). Ehkäpä vastaavanlaisia miehiäkin löytyy, joka on kyllä karmea taakka lähiympäristölleen.