Eli olen kaukosuhteessa miehen kanssa, ihan tuore pari. Epämiellyttävää tässä on, että olemme ottaneet jo puheeksi sen, että onko meillä mitään tulevaisuutta. tietty vastaus on, ettei sitä tiedä, että aika näyttää ja tilanne kehittyy. itse romantikkona tietty toivon, että suhde jatkuisi ihastuksen jälkeisenäkin aikana. mutta poikaystäväni sanoi asiaan, ettei usko meidän olevan yhdessä pitkää aikaa. Tietysti kun ajattelee, kun olemme kaukosuhteessa ja vielä nuoria 20 vuotiaita, sellainen voi pitää paikkansa. mutta tunteellisena ihmisenä tällaisen kuuleminen tuntui pahalta. ja olen ollut hieman sekaisin asiasta.
eli olenko minä vain vakiopano, joka heitetään pois kyllästyessä? pitäisikö minun pitää vaan hauskaa mikä nyt irti lähtee? vai pitäisikö minun jättää mies ja suojella itseäni, koska välitän miehestä kovin. En oikein haluaisi olla yksinkään ja olen todella huono tapaamaan uusia miehiä.
eli olenko minä vain vakiopano, joka heitetään pois kyllästyessä? pitäisikö minun pitää vaan hauskaa mikä nyt irti lähtee? vai pitäisikö minun jättää mies ja suojella itseäni, koska välitän miehestä kovin. En oikein haluaisi olla yksinkään ja olen todella huono tapaamaan uusia miehiä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kirjoittamasi perusteella voisin olla kuten sinä ja kuten se mies. Tapasitteko netissä? Mä oon pitänyt vuosien kuluessa 4-5 netissä tapaamani naisen kanssa yhteyttä joiden kohdalla jollain tasolla uskoin jokaisen kanssa voivan kehittyvän jotain enemmän. Mutta se välimatka piti etäällä, henkisesti ja fyysisesti. Ei päässyt aidosti tutustumaan toiseen ja tuli suhtauduttua liian kriittisesti kaikkiin eri vivahteisiin. En livessä oikein tutustu naisiin enkä oikein kiinnostu kenestäkään pelkän ulkonäön takia. Nyt oon noiden pettymysten jälkeen huomannut että oon vielä entistäkin varovaisempi uusien tuttavuuksien suhteen, ja viimeksi netin kautta tapaamani naisen kanssa ongelmia on tullu just tuon takia että naisen mielestä en jaksa pitää hommaa tarpeeksi pinnallisena vaan kerron hälle näkemiäni ongelmakohtia. Hän kyllä ymmärtää mitä ajan takaa, mutta silti se on tavallaan ongelma. Kummankin mielestä olisi eri asia kun asuttaisiin lähekkäin ja toista voisi nähdä ohimennen, mutta välimatkan takia se ei onnistu ja ollaan sähköpostien ja puhelimen varassa.
Tää on helppo todeta mut sun kannattaisi olla realisti asioiden suhteen. Välimatka aiheuttaa omat ongelmansa. Ihmisistä riippuen se voi olla vain hyvä juttu, tai sitten kaiken hiljalleen kuihduttava. Oletteko valmiita muuttamaan lähemmäs toisianne jos juttu vakavoituu vai että, sekin vaikuttaa. Jos sä haluat tutustua mieheen ja olla tekemisissä, niin ole. Ei jää ainakaan harmittamaan jälkeenpäin. :) Mutta munkin mielestä tuo kuulostaa pahalta ettei mies usko teidän olevan pitkään yhdessä, sillä ei noista asioista pitäisi mun mielestä puhua alkuvaiheessa lainkaan jos sitä syvempää mielenkiintoa on. Ehkä miehellä ei sitten ole..? Tai on sanonut sen vähän väärin? Entä jos otat asian puheeksi, laitat vaikka sähköpostia ja kerrot tuntemuksistasi miehelle ja kysyt, että mitä se susta ajattelee? Voi olla että vastaa ympäripyöreästi, mut voi olla että vastaa vilpittömästikin. Kyllä se siitä ajan kanssa selviää. :)