Kun entisaikaan uskoivat maapallon olevan litteä, niin olisiko jollain tietoa kuinka syvälle uskalsivat kaivaa, jotta ei menisi pannukakusta läpi? Vai ajattelivatko, että pannukakun täytyy olla aika paksu. kun sinne mahtuu helvettikin?
Maapallo
21
8369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei ollut tekniikkaa kaivaa kovinkaan syvää kaivoa, joten eivät tainneet pelätä läpäisevänsä pannukakkua, sen sijaan purjehtijat pelkäsivät joutuvansa reunalle ja putoavan.
Tieto maapallosta pyöreydestä on kuitenkin ollut jo ainakin antiikin Kreikassa paljon yli 2000 vuotta sitten. Maanpinnan kaarevuuden näkee mm. siitä että kuunpimennyksessä kuun pinnalla näkyvä varjo on aina kaareva riippumatta siitä mihin aikaan vuorokaudesta kuunpimennys sattuu.
Mitään. koska riippumatta reijän muodosta varjosta tulee pyöreä, koska lähettävä kohdekkin on pyöreä. Tietysti kohde on oltava jonkinmatkan päässä pinnasta johon kuva muodostuu. Oletan myös esineiden varjokuvan pyöristyvän kun matkaa on tarpeeksi.
Vain pyöreästä esineestä syntyy kaikissa asennoissa pyöreä varjo. Jo antiikin kreikkalaiset kässäsivät tämän.
Maapallon pöyreyden kait huomaa myöös siitä, että laivat katoavat horisonttiin.
Tai ainakin pinnan kaarevuuden huomaa siitä - ottamatta tarkemmin kantaa onko se pyöreyttä vai ellipsoidisuutta vai geoidisuutta vai mitä.
Samaan viittaa se että esim. merihorisontti näkyy sitä kauempana mitä ylemmäs mennään.
Purjehdittaessa etelä-pohjoinen-suunnassa voi (esim. kääntöpiirin tällä puolen) havaita että auringon puolipäiväkorkeus (korkeus horisontista etelässä keskipäivällä) on etelämpänä suurempi, päiväys huomioiden. Tämän voi myös pistää maanpinnan kaarevuuden tiliin. Puolipäiväkorkeus on siitä helppo mitata että ei välttämättä tarvitse tietää tarkkoja ilmansuuntia kun ilmansuunnan saa samasta havainnosta. Auringon korkeus tietysti vaihtelee vuoden mittaan samallakin paikalla, mutta tämän vaihtelun voi eliminoida huomioimalla päiväyksen.
ajatella tommoista asiaa. Ihminen kuvitteli kuitenkin olevansa niin pieni juttu 'suuressa kokonaisuudessa' ettei tuommoisia osannut oikein ajatella. Ainakaan missään geol. historian jutussa ei ole mainintaa tuommoisesta ajattelusta.
perustui siihen, että aurinko ym taivaankappaleet liikkuivat, maa pysyi paikoillaan, ja oli siis kaiken keskus.