olen itse alkanut kypsymään lapsenhankita-ajatukselle pikkuhiljaa, mutta en sillä tavalla että tahtoisin tässä-heti-nyt lapsia, vaan eräänlaisen tietoisuuden jaajankohdan että aletaan ja koska aletaan yrittämään. Itselläni on vielä opinnot kesken ja lisäksi haluan laihtua normaalipainoiseksi ennen lastenhankintaa ja muutenkin pistää elimistöni kuntoon. Mieheni on nihkeä. Asia on oikea tabu hänelle, enkä haluaisi ruveta tuputtamaan. Hän vetoaa taloudelliseen tilanteeseen mikä joka tapauksessa ei o9le muuttumassa. Ja ovat meitä huomattavasti köyhemmätkin lapsia tehneet. Olemme asuneet yhdessä neljä vuotta , josta lähes kolme vuotta naimisissa. Mieheni ei ole ihan kakara, vaan 28-vuotias. Hänellä on vakituinen, hyväpalkkainen työ.Hän selvästikin pelkää tulevaisuutta ja hänen luonteenlaatunsa on yltiönegatiivinen. Itse tarvitsisin vain tiedon... Esim. "kahden vuoden päästä" mutta kun miehestä ei irtoa mitään. Hänen kanssaan ei voi haaveilla tilantesta "sitten kun".Ja juuri sitä minä sitten taas tarvitsisin. Tulevat? isovanhemmat vihjailevat jo aika paljon lastenhankinnan suuntaan... Ja minä niin itsekin kaipaisin jonkinlaista keskustelua aiheesta...
Onko teillä ollut samanlaista tilannetta? Miten saisin mieheni puhumaan asiasta ja innostumaan itsekin? Nyt tuntuu, että tämä vain lykkää koko ajatusta mielessään. Ja epäilen että suurin syy on pelko tulevaisuudesta.
Onko teillä ollut samanlaista tilannetta? Miten saisin mieheni puhumaan asiasta ja innostumaan itsekin? Nyt tuntuu, että tämä vain lykkää koko ajatusta mielessään. Ja epäilen että suurin syy on pelko tulevaisuudesta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heippa!
Ajattelin kertoa yhden jutun. Olen nyt 31-vuotias ja mieheni 33 vuotta. Olemme olleet yhdessä 12 vuotta. Seurustelun alkuvaiheessa tein selväksi, että jonakin päivänä haluan äidiksi. Mieheni sano, että katotaan sit kun mulla on se vakituinen työpaikka. Sain koulut loppuun ja sain kun sainkin töitä. Olin tuolloin 24-vuotias, enkä vielä halunut lasta, ajattelin että nyt ollaan töissä muutama vuosi. 26-vuotiaana menin saman miehen kanssa naimisiin ja ajatus perheen perustamisesta koitui ajankohtaiseksi. Mies ei vaan innostunut, vaihtoi puheenaihetta aina sujuvasti. Ajattelin että olkoot, annan hänelle aikaa. Taloudellisesti meillä oli vakaa tilanne ja muutenkin meni tosi mukavasti. Kun täytin 29 vuotta ajattelin nyt tai ei koskaan, mulla oli hirvee vauvakuume. Mies ei syttynyt taaskaan ajatukselle. Nyt ymmärsin, ettei hän isäksi haluakkaan. Sitten tein jotain mistä en ole kovinkaan ylpeä jätin pillerit pois! En tiedä mitä tapahtui, päässä yksinkertaisesti naksahti. Meni reilu vuosi ja tulin raskaaksi. Mieheni suuttui tietenkin, muttei halunnut kuitenkaan erota. Odotusajasta muodostui aika rankka, olin monta viikkoa sairaalassa komplikaatioiden vuoksi ja lapsi syntyi rv 24. Nyt meillä on ihana poika, vaikka hän meinasi menehtyä! Ihmettelen välillä kuinka saatoin tehdä tämän miehelleni ja olen joutunut kulkemaan kovan tien äitiyteen! Olin vihainen miehelleni, koska oli uhrannut parhaat vuoteni hänelle! Hän tiesi että haluan lapsia, hän olisi voinut sanoa ettei tule ikinä niitä lapsia haluamaakaan. Minun olisi vain pitänyt vaihtaa miestä. Nyt hän on mitä parhain isä ja välillä tuntuu, että hän odotti että minä teen lopullisen päätöksen. Eilen aloitin pillerit uudelleen ja jätän ne todellakin pois vasta yhteisestä päätöksestä! Silti en kadu, minä sain lapsen!
Kuulostaa aika hurjalta tollanen päätös jättää pillerit pois miehen tietämättä. Onneksi miehesi nyt kuitenkin on mitä parhain isä, niinkuin sanoit.
Meillä tilanne on sellanen, että minäkin olen alkanut pikkuhiljaa kypsyä lapsenhankinta-ajatukselle. Minun mies ei tällä hetkellä halua lasta, mutta yritän olla puhumatta asiasta, koska luulisin, että jos alan kovasti höpöttämään vauvoista, hän varmaan innostuu liian aikaisin. Haluaisin itse nimittäin odottaa vielä vuoden, jotta saan opinnot päätökseen. Olisi myös hyvä, jos mieheni saisi vakituisen työn (nyt työttömänä). Kun sinun miehelläsi kerta on vakituinen hyväpalkkainen työ, niin hänen pelkonsa on selvästikin turhaa. Toivottavasti hän pystyy voittamaan pelkonsa. Uskoisin, että kun vauvakuume iskee, niin rahapuoli ei enää tunnu niin suurelta ongelmalta. Itsessäni olen hiljattain huomannut tämän muutoksen hiljattain. Toivottavasti siis vauvakuumekärpänen pääsee puremaan miestäsi!
ajattele jokin tilanne jolle sinä olet erittäin nihkeä. vaikkapa miehellesi toinen nainen. kuinka se loukkaisikaan sinua kun miehesi vaatisi saada toisen naisen. samaa kokee miehesi. lapsellista tuollainen. empatiaa peliin.
ei lapsi ole kaikki!