Sarjastamme: outoja ilmiöitä, mitä mieltä olette seuraavasta:
Olemme kohta 3-kymppinen pari, yhteistä taivalta takana parisen vuotta, seuraava askel olisi avis - jos on. Nimittäin olen alusta asti oudoksunut erästä omasta mielestäni räikeää epäkohtaa miehen käytöksessä suhteessa lapsuuden kotiin. Mies tukee taloudellisesti työelämässä olevia vanhempiaan sekä aikuisia sisaruksiaan. Mutta tähän tarvitaan käytännön esimerkkejä, jotta tiedätte mistä puhun.
Esimerkki a)
Miehen äiti tulee piipahtamaan ja kysyy samalla "ohimennen" haluaisiko mies "sijoittaa" perheen kesämökin remonttiin (jota me emme siis koskaan käytä). Olemme juuri "lainanneet" (eli ts. lahjoittaneet) miehen vanhemmille kalliin kuivausrummun - he eivät edes ehdottaneet, että voisivat maksaa siitä jotain.
Esimerkki b)
Miehen sisarukset valittavat vuorotellen rahapulastaan ja mies hyvää hyvyyttään antaa heille rahaa. Olimme pitkällä purjehduksella, jonka jälkeen miehen veli valitti ettei hän koskaan pääse mihinkään, olisi niin kiva lähteä, muttei ole rahaa - pitäisikö mieheni kustantaa veljensä huvittelut, kun häntä itseäänkään ei kukaan ole koskaan taloudellisesti tukenut - edes opiskeluaikana!
Esimerkki c)
Saamamme joululahjat tms. ovat aina "halpakorista" tai ilmaista mainossälää / krääsää (mitään emme toivo!), sen sijaan miehen pitää noudattaa toivelistaa hankkiessaan lahjoja tälle porukalle - tai vielä parempaa, ostaa lahjakortteja tai antaa suoraan rahaa. Matkoille lähteissä saamme mukaan "ostoslistan". Toisitteko sitä ja tätä tullessanne. Rahaa näistä ostoksista emme koskaan saa.
Tätä (omasta mielestäni riistoa) on tapahtunut koko miehen elämän ajan, niin kauan kuin hän on jotain tienannut (kesätöissä jne.). Minulle tämä on uutta - päinvastoin; omat vanhempani auttoivat minua ja isosiskoani taloudellisesti opiskeluaikana, sen jälkeen olemme eläneet omillamme, mutta edelleen tietyissä tilanteissa vanhemmat tulevat apuun. Mies taas mietti erään kerran esim. sitä, että hänen vanhemmiltaan on esim. turha odottaa häälahjaa. Tästä en yllättynyt. On aivan sama saammeko vanhemmiltamme mitään, tulemme hyvin toimeen! Mutta minun on vaikea sulattaa sitä että mies on jollain tapaa velvollinen "elättämään" tai tukemaan lapsuuden kotiaan, vanhempiaan ja poismuuttaneita sisaruksiaan?! Olenko aivan kohtuuton jos en halua, että yhteisestä taloudestamme käytetään rahaa tällaiseen?
Olemme kohta 3-kymppinen pari, yhteistä taivalta takana parisen vuotta, seuraava askel olisi avis - jos on. Nimittäin olen alusta asti oudoksunut erästä omasta mielestäni räikeää epäkohtaa miehen käytöksessä suhteessa lapsuuden kotiin. Mies tukee taloudellisesti työelämässä olevia vanhempiaan sekä aikuisia sisaruksiaan. Mutta tähän tarvitaan käytännön esimerkkejä, jotta tiedätte mistä puhun.
Esimerkki a)
Miehen äiti tulee piipahtamaan ja kysyy samalla "ohimennen" haluaisiko mies "sijoittaa" perheen kesämökin remonttiin (jota me emme siis koskaan käytä). Olemme juuri "lainanneet" (eli ts. lahjoittaneet) miehen vanhemmille kalliin kuivausrummun - he eivät edes ehdottaneet, että voisivat maksaa siitä jotain.
Esimerkki b)
Miehen sisarukset valittavat vuorotellen rahapulastaan ja mies hyvää hyvyyttään antaa heille rahaa. Olimme pitkällä purjehduksella, jonka jälkeen miehen veli valitti ettei hän koskaan pääse mihinkään, olisi niin kiva lähteä, muttei ole rahaa - pitäisikö mieheni kustantaa veljensä huvittelut, kun häntä itseäänkään ei kukaan ole koskaan taloudellisesti tukenut - edes opiskeluaikana!
Esimerkki c)
Saamamme joululahjat tms. ovat aina "halpakorista" tai ilmaista mainossälää / krääsää (mitään emme toivo!), sen sijaan miehen pitää noudattaa toivelistaa hankkiessaan lahjoja tälle porukalle - tai vielä parempaa, ostaa lahjakortteja tai antaa suoraan rahaa. Matkoille lähteissä saamme mukaan "ostoslistan". Toisitteko sitä ja tätä tullessanne. Rahaa näistä ostoksista emme koskaan saa.
Tätä (omasta mielestäni riistoa) on tapahtunut koko miehen elämän ajan, niin kauan kuin hän on jotain tienannut (kesätöissä jne.). Minulle tämä on uutta - päinvastoin; omat vanhempani auttoivat minua ja isosiskoani taloudellisesti opiskeluaikana, sen jälkeen olemme eläneet omillamme, mutta edelleen tietyissä tilanteissa vanhemmat tulevat apuun. Mies taas mietti erään kerran esim. sitä, että hänen vanhemmiltaan on esim. turha odottaa häälahjaa. Tästä en yllättynyt. On aivan sama saammeko vanhemmiltamme mitään, tulemme hyvin toimeen! Mutta minun on vaikea sulattaa sitä että mies on jollain tapaa velvollinen "elättämään" tai tukemaan lapsuuden kotiaan, vanhempiaan ja poismuuttaneita sisaruksiaan?! Olenko aivan kohtuuton jos en halua, että yhteisestä taloudestamme käytetään rahaa tällaiseen?
Vastaukset 21
Vanhimmat
koska hänen sukulaisensa on huomannut että hän antaa rahaa ja huijaavat häneltä sitä ja kun kerran on antanut niin pyydetään lisää ja koskaan ei makseta takaisin ja niin edelleen. Sano miehellesi suoraan että kaikkien on tultava toimeen omillaan ja pankit ovat sitä varten mistä saa rahoitusta jos saa aina kun luottotiedot ovat kunnossa. Ei kannata mitään mökkiremontteja rahoittaa jos ei saa vastapalvelukseksi osuutta mökistä koska perinnönjaossa ei mitään huomioida jos ei ole paperille laitettu mitään. Yritä selvittää miehellesi että häntä kaytetään harskisti hyväkseen koska on niin hyvä luontoinen ettei uskalla kieltäytyä.
"Olenko aivan kohtuuton jos en halua, että yhteisestä taloudestamme käytetään rahaa tällaiseen?"
et. ei kukaan halua elättää loisia.
sun miehes on nyhverö ja pahoin pelkään, ettet pysty sitä muuttamaan.
Mutta MITEN sen sanoisit puolisollesi? Siis sen, että et siedä, eikä se käy sulle? Minusta on moukkamaista alkaa niuhottamaan tai kieltämään "et anna mitään". En halua päätyä numeroksi tilastoihin, joissa joka toinen nainen luokitellaan nalkuttavaksi akaksi.
MITEN herättää mies olematta itse niuhottava/nalkuttava vaimo?
Vaikka tekstissäsi mainitset että miehen vanhemmat ovat työelämässä, se ei vielä kerro tulevatko he hyvin omillaan toimeen?
Meillä on taas ollut tapana ns. pitää omista huolta. Toki kertomassasi oli jo viittetä ylilyönteihin/hyväksikäyttöön, mutta monissa perheissä on kunnia-asia auttaa muita perheenjäseniä jos siihen vain on mahdollisuus, oli ikää kuinka paljon tahansa. Samanlainen periaate on mieheni perheellä, enkä pidä yhtään pahana sitä, että hän antaa palkastaan äidilleen/sisaruksilleen silloin tällöin rahaa. He eivät kuitenkaan ole kovin varakkaita, joten pidän tuota erittäin tärkeänä.
>Vaikka tekstissäsi mainitset että miehen vanhemmat ovat työelämässä, se ei vielä kerro tulevatko he hyvin >omillaan toimeen?
Vanhemmat ovat 6-kymppisiä ihmisiä, joilla on pitkä työura keksipalkkaisessa työssä. Joten kyllä he tulevat vallan mainiosti toimeen. Tai ainakin pitäisi tulla - kaiken järjen mukaan, hyvänen aika! Tulihan miehenikin toimeen opiskeluaikana, vaikka kaikki tietävät ettei silloin juhlita taloudellisesti. Hän teki kovasti töitä ja rahoitti omat menonsa - ja samalla vähän vanhempiensakin menoja.
Mielestäni jokaisen täytyy tulla toimeen omillaan - eli ts. elää varojensa mukaan! Ei voi olettaa että sisarukset sponsoroivat tai lapset vanhempiaan, ei se ole oikein. Eri juttu on sovitut lainat ja se, että ne maksetaan takaisin.
"Mielestäni jokaisen täytyy tulla toimeen omillaan - eli ts. elää varojensa mukaan! Ei voi olettaa että sisarukset sponsoroivat tai lapset vanhempiaan, ei se ole oikein."
Jos nyt mietin tilannetta yleisesti, niin tuo kuulostaa aika pahalta. Miehesi on kuitenkin aikuinen ihminen ja vastuussa omista rahoistaan, tehkööt niillä mitä haluaa jos se ei ole teiltä pois. Oikeastaan mietin, että mitenköhän asia sinulle edes kuuluu.
Hauskaa, että aina kuvitellaan että kyllä vanhempien pitää maksaa (täysi-ikäisillekin) lapsilleen sitä ja tätä, mutta aikuiset lapset eivät saa tukea vanhempiaan. Tuosta lainauksesta käy myös ilmi, että oli taloudellinen tila mikä hyvänsä, niin toimeen pitäisi tulla. Esim. omassa suvussani on paljon kroonisista sairauksista johtuvaa sairaseläköitymistä yms. kun työntekoon ei vain enää ole mahdollisuutta, ja tulot voivat olla kovinkin pienet. Eikö tällaisissakaan tilanteissa saisi perheenjäseniään auttaa?
Kumma juttu miten ihan joka keskustelussa kuultaa tämä oman navan ympärillä pyöriminen läpi. Kuten sanottua, tämä oli enemmän yleistä pohdintaa kuin suoraa kritiikkiä miehesi rahankäyttöön. Selkeä hyväksihkäyttö on aina eri asia, tapahtui se sitten kenen taholta hyvänsä. Jos miehesi mielestä asiassa ei ole ongelmaa, ei ole sinun asiasi muuta tehdä.
"Olenko aivan kohtuuton jos en halua, että yhteisestä taloudestamme käytetään rahaa tällaiseen?"
Mielestäni aika oleellista on se, tehdäänkö sitä sinun rahoilla vai ei, tai onko vanhemmilla joku vaikutus miehen taloudelliseen tilanteeseen (esim. onko töissä perheyrityksessä), jne.
Jostain syystä keskityt kirjoituksesassai kovin tuohon lapsuudenkodin ja sisarusten tukemiseen, joka vähän laittaa miettimään mikä se varsinainen ongelma oikeastaan on. Onko ongelma se, ettei mies käytä mielestäsi rahaa tarpaaksi yhteiseen hyvään/sinuun? Vai onko periaattellinen ongelma se, että näkisit miehen laittavan nuo rahat mielummin hyväntekeväisyyteen kuin työssä käyville vanhemmille/sirauksille? Jos hän lopettaa lapsuuden kodin tukemisen, niin takaako mikään, että hän käyttää ne rahat silloin yhteiseen hyvään/sinuun?
Ihan selvää lypsämistä. Miehesi on niin hyvä luonteinen ettei osaa/uskalla sanoa EI !! Ja suku käyttää sitä hyväkseen !
Silloin jos ja kun on oikea rahan tarve puolin ja toisin on paikallaan auttaa !
Mutta jos ei ole niin EI ! Kysy mieheltäsi MIKSI HÄN TEKEE NIN ! Ja eikö ymmärrä että se on vain kusetusta.
...perheessä mielenterveysongelmia?
Useista perheistä löytyy yksi vastuunkantaja, joka pitää huolen muista. Itse (nainen) ilmoittaudun sellaiseksi.
Vaikka en saa muilta mitään, haluan silti auttaa.
Mielestäni huolehdit liikaa...
No, suurempia remontteja miehesi ei ole velvollinen yksin maksamaan.
Miehelläni oli vähän sama kuvio oman perheensä kanssa, mutta ei niin räikeää lypsämistä kuin sinun miehelläsi. Tukea ei pyydetty suoraan, mutta odotukset olivat selkeät ja mieheni suostui vastaamaan niihin ostamalla kodinkonetta vanhemmilleen yms.
Päättelin, että suurin osa sukulaisten odotuksista johtui ihan siitä, miten mieheni oli heidän silmissään parhaiten menestynyt, lapseton ja ilman muuta niin rahoissaan, etteivät lahjat sukulaisille olleet keneltäkään pois. Ja niinhän se olikin. En minä siihen asiaan puuttunut, koska oma taloutemme pysyi joka tapauksessa tasapainossa ja miehelläni oli varaa tukea sukulaisiaan. Yksikään lahja ei siis ollut meiltä pois.
Tosin appivanhempien kuoltua perinnönjaon yhteydessä asiasta kärsi eniten mieheni. Hänen oletettiin olevan niin varoissaan, ettei hän tarvitsekaan mitään. Tosin mies sovinnolla antoikin periksi ja pitkän neuvottelun jälkeen sisarukset suostuivat antamaan hänelle muutaman muistoesineen, jotka mieheni oli vanhemmilleen joskus lahjaksi ostanut.
Suosittelen, ettet uhraa tunteitasi ja ajatuksiasi miehesi ja hänen sukulaistensa välisiin suhteisiin silloin kun on kyse niinkin räikeästä lypsämisestä. Et voi sille mitään, mutta jos nyt näet selvästi epäoikeudenmukaisuutta ja miehesi siitä kärsii, voit aina kannustaa häntä pitämään puolensa.
On ilman muuta selvää, että miehesi hulvaton rahan kantaminen lapsuudenkotiin pitää saada aisoihin. Se on jokaisesta täysin selviö ilman kyselyjäkään.
Ehkä enemmin olitkin huolissasi, miten voisit nätisti ja loukkaamatta ilmaista mielipiteesi. No nythän on niin, että miehesi tapa toimia ei ole kaunista sinua kohtaan, joten kaunistelut on sinunkin jätettävä sikseen.
Riittää, että sanot asian asiallisesti, kiihkoamatta, selväjärkisesti kuin lainoppinut.
Ota neuvotteleva asenne. Mies on riippuvainen lapsuuden perheestään ja ostaa hyväksyntää. Toinen seikka on tottumus, rahastuksesta on miehen entiselle perheelle tullut tapa, samoin miehellesi.
Voisit noin aluksi neuvotella miehen kanssa maksukatosta vuositasolla. Suunnittele yhdessä etukäteen, kuinka paljon tällaiseen "köyhien ja hädänalaisten lahjoituskeräykseen" laitatte kohtuudella rahaa. Täten miehesikään ei saa vieroitusoireita, jos hänen antamisen halunsa täysin lukitaan. Kun se on yhteisellä sopimisella saatu järjelliseen mittakaavaan, niin ei sinullekaan tule liian paha mieli.
Se on taas oma juttunsa millaisia lahjoja miehen vanhemmat antavat, sitä seikkaa ei kannata nostaa esiin. Koska ketään ei voi syyttää lahjan halpuudesta... lahja on aina lahja.
Miehesi tässä hölmösti käyttäytyy syytäessään rahaa sisaruksilleen ja vanhemmilleen. Et tästä keljusta asiasta voi nätisti ottaa puheeksi, kun se on kelju niin asian esille ottokin on kurja.
Rohkeutta ja voimia sinulle ja reippaasti vaan suu auki ja toimeen.
Sinäkään LA et voi tietää asioiden oikeaa laitaa,että pidä vaan ne kusiset neuvos siellä perseessäs vaan!
... ja perustelee mielipiteensä.
"En voi tietää asioiden oikeaa laitaa", juu mutta et tiedä sinäkään, ystäväiseni kusi-asiantuntija!
Vastaukseni olen laatinut ap:n antamien tietojen mukaan, tosin en hänen riviensä välistä lukenut että totuus voisi olla aivan toinen. Sen riskin kuitenkin otin.
Asianomainen tehköön vastauksillani niin kuin parhaaksi näkee.
Hyvää talvipäivän jatkoa sinulle ja ihaile tienvierustojen keltaisia kukkasia... kun nyt tuollaisia minullekin toivottelit ;)
toivoopi LA
Jos vanhemmat , sisarukset ja niin edelleen säästävät rahaa muuhun kuin ruokaan ja hygieniaan miehesi anteliaisuuden tähden tai sen ansiosta . silloin ette ole "velvollisia" antamaan mitään !!! Matkat ,remontit , kodinkoneet kuten pesukone esim. sen ostoon rahaa vain jos heillä ei todella ole siihen varaa edes pienellä säätämisellä ! Tarkoitan että toisten "rikkautta"/"varakkuutta" ette ole velvollisia lisäämään.
miehelläsi on mistä antaa, ehkä hän tekee sen hyvyyttään. tai sitten hän on tosiaan nyhverö joka ei osaa sanoa ei. Jos minulla olisi satoja tuhansia tilillä, antaisin todella läheisilleni. Mutta vähistäni en valitettavasti voi. Jos teillä on molemmilla omat rahat ja tulette hyvin toimeen, miksei hän saisi omaisiaan "auttaa" jos tarvitsevat....eri asia jos heilläkin talous kunnossa.
Tunnetko miestäsi vielä tarpeeksi hyvin..?
Jos vanhemmat ovat aikoinaan sittenkin lainanneet hänelle suuren summan rahaa ja mies nyt tuollalailla makselee pikkuhiljaa takaisin..? 2 vuotta on lyhyt aika oppia toista tunteen kunnolla..
Itse käyn hoitamassa ilmaiseksi iäkkäitä vanhempiani ja ostelen tarvikkeita heille omalla rahallani,muut sisarukset eivät tähän osallistu,koska aikoinaan vanhempani hoitivat ja tukivat minua ja lastani,kun olin nuori yksinhuoltaja..maksan nyt mielelläni tällä lailla takaisin..
Juu.. kaksi vuotta on tosi lyhyt aika..ja ootta jo menossa avikseen...??
Eiköhän kannattaisi opetella ensin tunteen toinen,ettet olisikin itse kiinnostunut enempi ukon rahoista,kuin ukosta itsestään?
Muistappa avioehto! Tunnut kumman kiinnostuneelta toisten raha-asioista..noinkin lyhyen seurustelun jälkeenn!!!
öhh... eikö raha-asiat ole normaalin elämän realiteetti??
No en mä alkais noin vähän seurustelun jälkeen kyttään mieheni raha-asioita..sen rahojahan ne on,ei sun..lueppa tuon "ehkä oikea syy" juttu..
Et ehkä tunne vielä miestäsi..ehkä ei kehtaa sulle kertoo kaikkee..että on ehkä joutunu joskus turvautuun vanhempien apuun raha-asioissa..maksaa ehkä nyt takaisin..ei kehtaa kertoo..
Olen ollut 10 vuotta jo aviksessa ja mieheni suvulla on maa- asioita ja muuta sukujuttuja pohjoisessa,joita ei muille kerrota,vaikka ollaan tosiaan naimisissa..tulee vaan hiljaisuus,kun kyselelen niistä..Elossa oleva äiti on kuulemma tehny jonku jutun,et me puolisot ei päästä koskaan käsiksi niitten sukumaihin..en oo huolissani,kun en edes ole rahan takia koskaan mieheni kanssa yhteen mennytkään ja meillä on lapsia,joten jos jotain perittävää on,lapset perii isänsä joka tapauksessa..minä en ole vailla niistä koskaan mitään..loukkaa vaan tommoinen,mut sellaista se on..veri on vettä sakeampaa..
Elääkö mies jotenkin siivelläsi ? Jos maksaa vähintään puolet teidän yhteisistä menoista, eikö hän saa lopulla tehdä mitä parhaaksi näkee.
Samaa mieltä!
En ymmärrä minäkään,miksi ei saisi sukulaisiansa auttaa..??
Onko se jotenkin sulta pois?..Jos kerran oman osuutensa sun kans ollessa maksaa..??
Lainaako sun rahoja auttaakseen sukulaisiaan..??
Sä oot ollu kuvioissa vasta pari vuotta..hyvin hyvin vähän aikaa siis..
Sukulaisensa on tuntenut ikänsä..varmasti läheisempiä,kuin sinä..