Olisi kiva jos joku mies voisi vastata tähän. En ymmärrä miehen ajatusmaailmaa, enkä osaa lukea miestä jota olen yli vuoden nyt tapaillut. Me siis näemme yleensä aina vaan viikonloppuisin, vuorotellen toistemme luona. Istumme iltaa, saunomme, harrastamme maailman parasta seksiä (ainakin mun mielestä). Kuvittelisin että mies on ujo luonteeltaan selvinpäin, sillä aina kun tapaamme, juomme jotain. Mies rentoutuu ja on erittäin kova puhumaan. Selvinpäin ei niinkään. Olen pyytänyt kerran tätä miestä yksiin juhliin kanssani, hän ei tullut. Oli ollut kuulemma rankka työviikko ja halusi nukkua. Oliko tämä meriselitys?? Tuntuu ettei hän halua ns "virallistaa" suhdetta tai jotain... Yritän ensi viikonloppuna uudestaan kun on taas yhdet juhlat tulossa, saapi nähdä mitä sitten keksii.... En tiedä yhtään missä mennään, mikä suhteemme on: onko se "vain" seksisuhde, tapailua...? Sen tiedän että seurustelua tämä ei virallisesti ole, olen sen saanut kautta rantain lypsettyä mieheltä. Yritin kerran ottaa asian puheeksi, noin muutaman viikko sitten. Tulos: Mies meni ihan lukkoon, hän ei osannut sanoa MITÄÄN, ei mitään!! Hän sanoi kuitenkin että tykkää minusta ihan valtavasti, ja sen verran pääsimme yhteisymmärrykseen että kummallaan ei ole lupa ns. vieraissakaan käydä. Minua rassaa tämä, haluaisin niin paljon enemmän kuin nämä satunnaiset viikonloppputapaamiset, olen ihan retkussa ko. mieheen. Haluaisin olla niin vahva että sanoisin, että jos ei tästä tämän vakavampaa tule niin voimme lopettaa ajan haaskaamisen, sillä alan olla sen ikäinen että jos perhettä haluaa perustaa niin nyt on toimittava...ennenkuin on liian myöhäistä. Olemme siis molemmat hippasen päälle 30 v, mutta kumpikaan ei vielä 35 täyttäneitä.
Ahdistaa, en halua menettää miestä, mutta en myöskään tuhlata omaa aikaani jos mies ei minusta tämän kummallisempaa halua. Mainittakoot vielä että miehellä ei ole entisiä suhteita...ei minkäänlaisia. Ei käy baareissa. Koti kunnossa, ja työ josta tykkää todella paljon. Eli samat asiat kunnossa kuin minullakin. Meillä on molemmilla ihan ikiomat kodit. Miten mä saisin asian puheeksi niin ettei toinen mene paniikkiin.
Ahdistaa, en halua menettää miestä, mutta en myöskään tuhlata omaa aikaani jos mies ei minusta tämän kummallisempaa halua. Mainittakoot vielä että miehellä ei ole entisiä suhteita...ei minkäänlaisia. Ei käy baareissa. Koti kunnossa, ja työ josta tykkää todella paljon. Eli samat asiat kunnossa kuin minullakin. Meillä on molemmilla ihan ikiomat kodit. Miten mä saisin asian puheeksi niin ettei toinen mene paniikkiin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos tuota on kestänyt jo yli vuoden, niin epäilemättä se riittää miehelle. Hänestä kaikki on nyt niin hyvin, ettei hän haluaisi muuttaa mitään. Sinä taasen muutut tyytymättömäksi, jos mikään ei muutu. Siinäpä sitä onkin teille ristiriitaa kerrakseen. Väkisin et voi miehestä enempää irti saada, joten joko tyydyt tuohon tai lähdet katselemaan ihmistä, jolla on samat tulevaisuuden haaveet ja aikataulu kuin sinulla itselläsikin.
haluaa elää vapaudessa tai sitten ei tykkää tarpeeksi ja olet ajan vietettä siinä missä mikä tahansa muukin.
Sano sille, että haluan lapsen, ootko mukana :D HA!!
että olisiko niin kuppaisesti, jotta mies on tyytyväinen tuohon teidän "suhteeseenne" etenkin kun saa säännöllistä seksiäkin vaivattomasti. Kivaahan tuollainen voi varmastikin olla molemmin puolin, mutta vain oman aikansa. Tuo miehen meneminen lukkoon ja sen perään "kyllä minä sinusta tykkään" jutut, niin vaikuttaa tuokin siltä, että voi pitää sinun seurastasi ym. mutta onkohan niitä sen kummempia tunteita lainkaan... En sitten tiedä miten tuo vaikuttaa kokonaisuuteen ettei ole aiempia kokemuksia suhteista. Mitä ajatuksia hällä lie yleensäkään parisuhteessa olemisesta.
Ota asia rohkeasti puheeksi ja jos homma ei muutu (hitaastikaan) miksikään, niin jää tai lähde kävelemään. Mitäpä muutakaan voit.
Lue itse tuo tekstisi ja vastaa.
mies kärsii sosiaalistentilanteiden-pelosta, kun ei halua ihmislauman keskelle etenkään huomionkeskipisteeksi, kun hänet varmasti siinä kaikille esittelisit..
Otin asian vihdoin kunnolla puheeksi, ja suhde on nyt loppu. Mies ei halua sitoutua. Itse en kestä nykyistäkään menoa enää joten suurinpiirtein yhteistuumin päätimme lopettaa tämän mitä nyt oli. En saa miestä taivuteltua, eikä vika kuulemma ole minussa (tosin tuntuu että miehet sanoo noin vain jotta ei tuntuisi niin pahalle). Minulla on kauhea olo, tuntuu että en saa edes henkeä, itkettää mutta enää ei tule edes kyyneleitä. MIlloin tämä paha olo menee ohi?? Mieluummin ottaisin turpiin kuin kärsisin tällaisista sydänsuruista.
kun tuommoisia kyselet?
Suru vie aikansa. Voi sua... mä tiedän...
*halaa*
mutta kyllä se siitä melko pian taas mmm... suklaajäätelöksi muuttuu. En tiedä sinusta tai muista, mutta itselleni ainakin asian kelailu ja itselle selväksi tekeminen (eli järkeily ja avoimen rehellisesti asiat käsitellen) auttaa.
"En saa miestä taivuteltua, eikä vika kuulemma ole minussa (tosin tuntuu että miehet sanoo noin vain jotta ei tuntuisi niin pahalle)"
Niin varmasti tuntuu, ja onhan tuossa jossain määrin perääkin, mutta todellisuudessa eikö "syy" ole kuitenkin se, että ette vaan olleet toisillenne "oikeita" ainakaan mitään enempää ajatellen? Vähän kliseistä ja hölmöä sanoa noin, mutta tuo se taitaa kuitenkin se totuus olla.
Niin... sinulle (ehkä molemmille) voi tulla mielihaluja lipsua teidän "suurin piirtein yhteistuumaisesta" päätöksestänne lopettaa se mitä teillä oli, niin - tämä on vain mun mielipide - ota huomioon mikäli tuo mielihalu tulee, että mikään todellinen, oikea asia miksi jutustanne ei mitään enempää tullut, on tuskin muuttunut yhtään miksikään. Ennen pitkää palaisitte melko todennäköisesti entiseen, eli just tähän tilanteeseen. Tuntuuko tämä tilanne kivalta? Vaikka se siltä tuntuisikin että "jospa se nyt onnistuisi" ja alkaisi tehdä mieli kokeilla uudestaan, niin harvoin se taitaa mennä noin (etenkin kun puhutaan lyhyestä aikajänteestä) että jokin aidosti olisi muuttunut. Jokainen päättää tietysti omalta kohdaltaan mitä itselleen haluaa ja haluaako jostakin asiasta päästä yli vaiko ei, ja kuinka nopeasti.
Kyllä se siitä taas vaikka nyt onkin mieli maassa.
Mulla oli myös noin vähän päälle 2vuotta tuollainen suhde. Mies oli ihan tyytyväinen tilanteeseen(luulin et se haluaa seurustella joskus),minä en loppujen lopuksi ollut joten meni poikki. Eikä tosta ole kauaakaan mutta ei sinällää harmita mä löysin melkeen heti uuden kenenkaa synkkaa niin hyvin ettei voi olla tosikaan ja se jaksaa muistuttaa kuinka paljon rakastaa mua yms . ja tuo vitun mun vanha "exä " ei sanonu kertaakaan että rakastaa mua. Joten eipä todellakaan kaduta että meni poikki!! Ei se ollut vaan OIKEA sulle..näin minäkin ajattelen.