Eli, laitetaanpa juttu jatkumaan!
Nyt on mehut puristettu treenillä irti sen verran rankasti, etten jaksa tämän tai eilisen juttuja aivan juurta jaksain kertoa, muta näin pikaisesti sanottuna: syönyt olen sopivasti, jes, ja liikuntaa tänään tuli kanssa roimasti, ihan hikeen saakka! Helmikuun aion todellakin elää ihan herkuttomana, ja zumbasta kirjoittelen tänne sitten tässä joskus pidemmän jutun. Nyt olen kuitenkin ihanan kuitti ja painun nappaamaan hieman jogurttia iltapalaksi, eli tämän pidemmittä puheitta areena on teidän.
Herkkurotta kysäisi helmikuun tavoitteita ja minulla se on lähinnä se, että nyt saan tämän laihdutuksen oikeasti alkamaan! (Tammikuussa kun paino pääsi ennästyslukemiin, sillä väärällä tavalla! :OOO) Energiaa on nyt aivan uudella tavalla, kun olen päässyt kiinni arkeen, joten puoleen kiloon viikossa vähintään tähtäilen.
Tsempitään vaan ja jaetaan kokemuksia, lisää porukkaa toki mahtuu myös aina mukaan! :)
Nyt on mehut puristettu treenillä irti sen verran rankasti, etten jaksa tämän tai eilisen juttuja aivan juurta jaksain kertoa, muta näin pikaisesti sanottuna: syönyt olen sopivasti, jes, ja liikuntaa tänään tuli kanssa roimasti, ihan hikeen saakka! Helmikuun aion todellakin elää ihan herkuttomana, ja zumbasta kirjoittelen tänne sitten tässä joskus pidemmän jutun. Nyt olen kuitenkin ihanan kuitti ja painun nappaamaan hieman jogurttia iltapalaksi, eli tämän pidemmittä puheitta areena on teidän.
Herkkurotta kysäisi helmikuun tavoitteita ja minulla se on lähinnä se, että nyt saan tämän laihdutuksen oikeasti alkamaan! (Tammikuussa kun paino pääsi ennästyslukemiin, sillä väärällä tavalla! :OOO) Energiaa on nyt aivan uudella tavalla, kun olen päässyt kiinni arkeen, joten puoleen kiloon viikossa vähintään tähtäilen.
Tsempitään vaan ja jaetaan kokemuksia, lisää porukkaa toki mahtuu myös aina mukaan! :)
Vastaukset 48
Vanhimmat
Minäpä aivan nopsasti kirjoitan tänne pikku viestin, sille fiilikset ovat niin korkealla! Eilen en jaksanut, mutta nyt on aikaa aivan hetkinen - hommat nimittäin oat sujuneet niin nätisti. Nyt on yhteensä tullut pudotusta siitä korkeimmillaan käyneestä painosta 1.9 kiloa, vaikka toki voidaan olettaa, että tässä ennätyspainossa on varmasti ollut turvotusta ja nestettä ym. mukana suuren syöpöttelyn jälkeen. Nyt nesteet ovat kuitenkin taas häviämässä, sillä eiliseen aamupainoon on tullut pudotusta 0.4 kg. :)
On oikeastaan aika hyvä, että aluksi häipyvät nesteet suurella tahdilla, sillä ne motivoivat alun vaikeina päivänä, kun elimistö huutaa tottumaansa sokeria. Lisäksi alun jälkeen vatsalaukku pienenee eikä ruokakaan mahdu niin paljoa sisään, joten minusta ainakin laihduttaminen jollain tasolla alun jälkeen rutinoituu ja helpottuu - toisaalta kenties myös pitkäveteistyy, joten silloin motivaationpuute saattaa olla vaarana. Mutta kuitenkin, alku on usein vaikeaa, ja luulen, että olen nyt pääsemässä kunnolla makuun!
Aurinkoista päivää kaikille, vaikka vielä tähän kellonaikaan täällä onkin hämärää.
Minä voisin tulla tähän ryhmäänne mukaan! Olen aloittanut laihdutuksen jo 4.1. Aloituspaino oli 72,3 kg. Tällä hetkellä paino on 69,0 kg eli alaspäin on tultu -3,3 kg.
Itselläni on tavoitteena kesäkuun alkuun mennessä pudottaa paino 61–63 kiloon eli se puolisen kiloa viikossa pitäisi saada lähtemään. Heinäkuussa olisi lähtö rantalomalle ja huippua olisi siihen mennessä olla elämänsä kunnossa :D
Punnitsen itseni maanantaisin, koska haluan sen motivoivan minua viikonloppuherkuttelun vähentämiseen. Lasken päivittäiset kalorit kalorilaskurissa ja se onkin ollut oiva apu tässä laihdutuksessa.
Liikuntaa harrastan tällä hetkellä 5-6 kertaa viikossa. Kuntosalilla pyrin käymään kolmesti viikossa ja päälle sitten aerobista (jumpat, lenkkeily, hiihto). Eilen oli hiihtopäivä, tänään jumppaamaan!
Tuossa olikin aiemmin puhetta helmikuun tavoitteista. Omalla kohdallani tähtään -2 kilon painon pudotukseen. Herkuttelukin voisi pysyä paremmissa aisoissa kuin viime kuussa! Ja salilla pitäisi käydä se kolmisen kertaa, jottei tässä laihduttaisi lihaksista. Ja proteiini syödä riittävästi!
Kävin muuten tammikuun puolivälissä kehonkoostumuksen mittauksessa. Tulos puhui karua kieltään.. 35 % rasvaa minussa, hyi! Tavoitteena siihen kesäkuun alkuun saada rasvaprosentti putoamaan alle 28 %:iin eli normaalille tasolle. Eli kesäkuussa uudestaan painon ja kehonkoostumuksen mittaukseen. Siihen asti tsempataan, että tavoitteet toteutuu!
lähtenyt taas ihan hyvin käyntiin vaikka sorruin taas muutamaan keksiin kun kaveri kävi kylässä..noooohh...ei se onneksi puntarilla näkynyt..on tullut huhkittua kuitenkin hyötyliikunnan merkeissä lumitöissä.. en uskalla kyllä edes helmikuun tavoitetta sanoa jos se meneekin aivan mönkään...pääasia olisi että painoa putoaisi sen 0,5kg viikossa.. viikonloppua siis odotellessa...toivottavasti edes vähän miinusta..taasen jarruttaa tuo muu liikkuminen kun ei pääse lenkkeilemään kun poika on kuumeessa... pääsin sentään viikonloppuna hyvälle lenkille kun mies katsoi poikaa sen aikaa..mieskin kun tekee pitkiä päiviä töissä niin en henno toista heti töiden päätyttyä laittaa seuraavaksi poikaa katsomaan..mutta onhan tämä toiminut nyt tähänkin asti näin eikä poju loppuikääsä kipeenä ole=) pelottaa kyllä muuten miten käy herkuttoman helmikuun...ensiviikon loppuna pitäisi käydä varmaan vierailemassa äidin luona ja siellä yleensä aina kaikkee nannaa...saatika sitten laskiainen...EEEIIII ei saa edes ajatella vielä tuollasia asioita...ja perhana sentään nythän vasta tajusin miten hilkulla oli että herkuton helmikuu oli mennyttä......nyhän on jo toinen päivä....voi helevata sentään....se oli sunnuntai ku mässäsin ziisös miten meinas mennä lörinäks het alkuusa...voe jehna sentää..huhhuhhuh... eli siis nyt meikälle kyllä tsemppi iha kybällä päälle.... ja tsempitystä kaikille muillekkin ja uusille teretulemast remmiin!! kohti bikinejä!!!=)
Joo, mukaan vaan, joukolla aina hauskempaa! :)
Pikaisesti kirjoitan, ois vielä homma ennen nukkumaan menoa, mutta pakko pitää pieni hengähdystauko! Helmikuun tavoitteena mulla pudottaa vähintään se puoli kiloa viikossa, niinku näköjään monella muullakin täällä. Eli sellanen 2 kiloa tai vaikka 2,5 kg jos lähtisi niin olisin erittäin tyytyväinen! Kiloja tärkeämpi tavoite kuitenkin on tietysti se, ettei repsuja tulisi ja motivaatio pysyisi korkealla... Herkuton helmikuu jatkuu, tänään iski leipomispakko, tunnustan syöneeni nokareen keksitaikinaa. Mutta eipäs mennyt ainoatakaan valmista keksiä suuhun asti, kiltisti pistin rasiaan ja kannen päälle! Onneksi eivät menneet omaan pakastimeen. Tästä saavutuksesta jo voin henkilökohtaisesti olla ylpeä, yleensä kun itsetehtyjä keksejä en voi millään vastustaa. Se on kai sitä tahdonvoimaa tai jotakin, pitää piirtää mieleensä kuva pienemmästä minusta ja ajatella, etteivät ne keksit siihen tavoitteeseen vie vaan siitä poispäin.
Kiloklubin sivustolla oli muuten hyvä sanonta: "Motivaatio on sitä, että unelmien päälle vedetään työhaalarit." Tämä on erittäin totta ja pätee laihdutukseen erinomaisesti!
Minä tuolla aikaisemmin pohdiskelin, että syönköhän sopivasti, kun kaloreita tulee 900-1100 päivässä ja liikuntaa 1-3 tuntia. Joka toinen päivä käyn salilla reilun tunnin hikisen treenin tekemässä. Crosstrainerilla tulee poljettua lähes joka päivä 20-50 minuuttia kerrallaan ja lisäksi tulee tehtyä lenkkejä ulkona sen verran kuin tuo juoksuohjelma vaatii (vaihtelee varttitunnista tuntiin, alussa vain vähän juoksua, mutta juoksun määrä lisääntyy koko ajan). Eli vähintään tunti liikuntaa joka päivä, useimmiten 2, joskus 3. Että voi se olla, herkkurotta, että pitäisi syödä enemmän. Jos nostaisi vaikka sinne 1200 kcaliin päivässä, se voisi ehkä olla ihan sopiva. Ja sitten jos tietää, ettei ehdi liikkua noin paljoa, syö sitten sen mukaan...
Äh, asiaa olisi, mutta ei ehdi enempää.. Mutta ei muuta kuin satasta lasiin ja kohti parempia vaa'an lukemia!
Maanantaina söin muuten ihan mallikelpoisesti mutta liikaa leipää...
Tiistaina korvasin lounaan suklaapatukalla (tiedän, ei suotavaa mutta istuin junassa aamusta iltapäivään ja jotain piti saada ostettua mutta juna-asemalla oli vain karkkiautomaatti) mutta muuten meni päivä ihan mallikelpoisesti taas paitsi että...liikaa leipää. Huoh... Pitääkö tässä nyt lakata hankkimasta leipää kokonaan kun sitä sitten nälkäisenä ja väsyneenä tulee helposti syötyä turhan monta siivua sen sijaan että alkaisi jotain terveellistä kokkaamaan?
Mitä te muut syötte päivän mittaan? Yliopiston campuksella on lukemattomia eri rakennuksia ja ne ovat täynnä kaikenlaisia kahviloita ja karkkiautomaatteja ja jos onnistunkin pysymään erossa karkkipusseista ja muista niin ainakin sitten lopulta illalla on niin nälkä että tulee syötyä mooonta siivua leipää. Jos mukana kantaa vain hedelmiä niin nälkä yltyy sietämättömäksi ja sitten tulee kuitenkin haettua joku leipä tms...
Mutta on tosi hienoa että nyt niin monet teistä ovat saaneet ihan kunnolla kiinni tästä laihdutusurakasta! Kamalasti tsemppiä kaikille!
Täällä juoksuohjelma tuottaa päänvaivaa kun tiet ovat pelkkää jäätikköä ilman hiekan muruakaan. Ajattelin ottaa lenkkariyt mukaan yliopistolle ja vaikka ruokatunnilla yrittää löytää jonkun sulan tien, ravaan ne vaaditut 11 minuuttia (1 min juoksua 5 min kävelyä ennen ja jälkeen, aah, pehmeä alku!) vaikka ympäri campusta... Ja toivon että tiet sulavat ennen kuin alkavat ohjelman rankat juoksuosuudet joilla hiki lentää koska niiden jälkeen on vähän paha istua luennoilla...
Herkkurotta kyseli ruokailuista. Tässäpä minun eiliset ruokailut. Aamulla söin maitorahkan kuituleseillä, pellavansiemenrouheella sekä sokeroimattomalla mehulla (aamupala on lähes aina tämä sama).
Töissä syön, mitä lounaspaikassa on tarjolla. Kuitenkin yritän parhaan mukaan valita järkevimmän vaihtoehdon. Lautasesta puolet täytän salaatilla ja leipää/jälkkäriä en syö lounaalla ollenkaan. Eilen söin salaatin lisäksi savulohta, perunamuusia ja tartarkastiketta. Yritän ottaa kohtuuannoksia, en syö ähkyyn asti.
Töissä kahvilla joka päivä on tarjolla keksejä ja vielä joulusuklaitakin, mutta niitä en syö. Palavereissä jätän pullat väliin. Syön mieluummin sitten herkkupäivänä jotain, mistä oikeasti tykkään.
Kotona töiden jälkeen söin 2 realia ja muutaman desin sokeroimatonta mehukeittoa ennen jumppaan menoa.
Illan mittaan söin muutaman juustoriisikakun, pari kiiviä ja maitorahkan sokerittomalla mehulla.
Aina en syö leipää välttämättä ollenkaan päivän aikana, mutta jos syön, niin sitten realia. Ennen söin vaaleta paahtoleipää ja sitä upposikin reilusti kerralla. Nykyään ei sitä enää tee mieli, vaan real on sitä parasta herkkua.
Suurin herkkuni on maitorahka ja sitä syönkin pari purkkia päivässä. Oikeastaan se on korvannut mulla leivän. Se on yhtä nopea ja helppo tehdä kuin leipäpalaset!
Työviikko alkaa onneksi olemaan jo voiton puolella. Viikonloppua odotellessa ja toivotaan, ettei tulisi liikaa herkuteltua. Viime viikonloppu oli kyllä pohjanoteeraus herkkujen saralla. Maanantaina oli niin turvonnut olo, sitä en halua enää kokea! Onneksi ne turvotukset ovat jo kadonneet tässä alkuviikon aikana.
En ole ehtinyt vielä lukemaan tuota teidän edellistä ketjua, mutta onko teillä ollut tapana ilmoitella täällä painonkehitystä? Itselläni virallinen punnituspäivä maanantaisin, voisin silloin täällä painon ilmoitella.
Tervetuloa mukaan, Liikuntakärpänen! Punnituksista sen verran, että itsellä se taitaa olla joka aamu - vaikkei pitäisikään. EI sitä vaan voi pidättää näppejään irti vaa'asta, kun se on sopivasti tarjolla. Aamupaino vain tuntuu aina motivoivan uuteen päivään, vaikka toisaalta, motivaatio olisi varmasti vielä hurjempi, jos sitä pitäisi puntaroinnissa aina viikon väliä, olisi suurempia tuloksia. Pitänee yrittää!
Tämä päivä meni muuten vallan mainiosti lukuunottamatta ilmaisen ruuan pahettani. Tarjolla oli karkkai tänään niin kasamäärin, etten voinut millään pidätellä, vaan lapoin suuhuni kaiken minkä irti sain. On se niin ärsyttävää, kun aivot sanovat että syö syö, kun ei itse tarvitse maksaa! Pitäisi tuosta päästä irti, koska se totisesti on pahin ongelmani.
No, tänään tuli siis karkkia syötyä varmaan tuhannen kalorin verran, mutta muutoin ruokailu jäi vähemmälle. Aamupalaksi puuroa raejuustolla ja kalkkunasiivulla, kaloreita ~200 - 300, kaksi kahvikupillista maidolla, mustikkasoppaa, jossa on marjoja mukana (tosin sokeritonta) ja iltapalaksi raejuustoa (se on syntisen hyvää) ja activia-jogurtti. Eli suurin piirtein tänään kaloreita tuli sitten tuhatkuutisen sataa, mutta zumbasin hien pintaan (tosin ehkä hieman lepsusti D:) ja bodasin hiukan. En kuitenkaan usko, että liikaa kaloreita tuli, mutta ravintosisällöistä ei sitten puhutakaan...
Paino oli pudonnut tänä aamuna eilisestä yli puoli kiloa, mutta nesteitä sieltä yhä irtoaa - lisäksi menkkojen alku varmasti vetää hommaa suuntaan tai toiseen. Mutta niin, tämä päivä saattoi jäädä aika lailla plusmiinusnollaksi. Huomenna on suunnitelmissa ottaa rauhallisemmin, keskittyä opiskeluhommiin ja yrittää pitää näpit irti ilmaisesta ruuasta, jota myös huomenna on tarjolla. Enkä siis puhu lounaasta, vaan välipalasta, joka tunkee eteen tavallisesta poiketen. Miksi elämässä onkaan tällaisia yllätyksiä? :D
Tsempit taas joka nokalle! Herkuttomaan helmikuuhun en ihan yltänyt (krhmmmm, KOLME PÄIVÄÄ), mutta huhkittava helmikuu tämä ainakin on.
Moi,
Mie aloittanut tammikuun alusta tuollaisen kotikuntoilun ja ruennut tehoamaan todella hyvin..
Olen pyrkinyt jättämään kaiken hyvän pois ja keskittymään vihreeseen ruokaan.
Tilasin tuollaisen kotikuntopaken omasalilta ja sieltä tuli myös harjoitusohjelmat sekä ruokaohjelma ja näillä pitäisi tulla tulosta.
Motivaatio korkealla koska aikaisemmin en ole saanut otettua itseäni niskasta kiinni, mut nyt tällä systeemillä näyttäs toimivan.
Aamulla kun herään niin otan kehonkoostumusmittarilla tulokset mistä näkyy nesteet,rasvat jne..
Nyt tammikuun aikana painoa tippunut 5kg ja olen todella tyytyväinen.
Lähtöpainoni oli 88kg ja nyt siis 83kg
Tätä suosittelen kaikille jotka eivät pääse salille tai viitsi sinne mennä ja haluaisivat aloittaa huokeasti kuntoilun tai painon pudotuksen.
Kannattaa kokeilla omasali.fi
Terveisin
Ylpeä tulevista saavutuksista
Eipä ole halvoilla hinnoilla pilattu tuo omasali.fi....
Piti ny tulla kirjoittamaan kuulumiset ja turhuuksia.
Tänään mitattu aamupainoni oli 79.3kg
"Arvioitu PERUSKULUTUS 2211 kcal vuorokaudessa (ilman vajetta sekä liikuntaa)"
"Liikunnan ansiosta saat syödä 582 kcal enemmän!
Varsin kuormittavaa liikuntaa 1 tunti(a), kaloreina 431kcal, lisätty KULUTUS-sivulta
Erittäin raskasta liikuntaa 10 minuutti(a), kaloreina 151kcal, lisätty KULUTUS-sivulta"
Eli tuli pidettyä lihaskuntoharjoitukset tänään ja nyt on paikat vähän hellinä.
Eilen suunnittelin itselleni seuraaviksi kahdeksaksi viikoksi treenikalenterin, jonka mukaan alan ensi viikosta lähtien treenailla. Enpä nyt siitä jaksa kauhean tarkasti selittää, mutta ensimmäinen viikko tulee olemaan tämän tapainen:
MAANANTAI: Lihaskuntoharjoituksia (melko kevyt)
TIISTAI: 90min reipas kävelylenkki
KESKIVIIKKO: Lihaskuntoharjoituksia ja väh. 30min kuntopyörällä vastus 6,5 (max. 9)
TORSTAI: Lihaskuntoharjoituksia ja väh. 30min kuntopyörällä vastus 6,5 (max. 9)
PERJANTAI: -
LAUANTAI: 90min reipas kävelylenkki ja kevyt lihaskuntoharjoitus rykelmä.
SUNNUNTAI: Lihaskuntoharjoituksia (keskiverto)
Ja laatdin noihin lihaskuntoharjoituksiin listan siitä, kuinka monta kertaa vähintään täytyy tehdä jokin tietty liike. esim. maanantaina pitäisi tehdä vähintään 20 leuanvetoa jne jne jne.
sitten viel harjoitukset muuttuvat viikoittain kerta kerralta raskaammiksi.
Sitten tuohon ruokapuoleen...
Itse en o kauheasti vahtinut omaa syömistäni.
Olen vaa jättänyt kaiken roskaruoan ja karkin mässytyksen väliin.
Minun mielestäni PARAS dieetti on se, että syö vain yksinkertaisesti vähemmän kuin ennen ,ja jättää turhan roskan syömättä...
Ainakin minulla se on toiminut ihan hyvin (-5,2kg yhdessä kuukaudessa).
No niin... Eilen söin muuten tosi asiallisesti fetasalaattia ja mandariineja mutta sitten koko homman pilasi semmoinen 40 centillä kaupasta mukaan tarttunut leivän ja kakun välimuotoa oleva pitko. En tiedä onko Suomessa vastaavia mutta täällä sitä käytetään yleisesti välipalana. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut syödä sitä kokonaan... Juoksemaankaan en missään päässyt vaikka kuinka olisin halunnut kun kaikkialla on lunta ja jäätä. Lopputulos: turvonnut ja patalaiska olotila, ääh...
Tänään aktiivisen opiskelun sijasta nukuin ensin noin kahteen, olin muutaman tunnin hereillä soitellen tärkeitä puheluita ja ehdin syödä reilusti mandariineja ja hiukan kaurapuuroa ennen kuin nukahdin uudestaan ja vetelin sikeitä kunnes poikaystävä soitti hereille ja totesin että lähikaupat ovat kiinni ja on huutava nälkä. Söin 65 kcal pussikeiton ja sen jälkeen, yhä nälkäisenä, löysin kaapista sipulin, reilut 3/4 dl tummaa riisiä ja 100g sulatejuustoa jotka sekoitin ja seokseen lisäsin hiukan mausteita ja hyvin vähän oliiviöljyä. Nälkä lähti mutten tosiaankaan suosittele kokeilemaan! Vaa'alle en uskaltanut nousta eilisen hiilihydraattimussutuksen jälkeen (turpoan viljoista yms. hyvin helposti ja paino voi nousta jopa toista kiloa!) mutta tänään kalorit pysyivät alle 800.
Lueskelin netistä http://www.foorumi.info/hiilaritietoiset/viewtopic.php?t=1021 hiilihydraatti- ja sokeririippuvuudesta ja tuntuu kyllä siltä että kuvaus sopii minuun erittäin hyvin! Toinen paheeni on sama kuin Kintaksella, että ilmaisesta ruoasta ei muka voi kieltäytyä. Esim. keksit ja karkit joita joku tarjoaa, on muka ihan pakko syödä viimeisiä myöten määrästä riippumatta oli sitten nälkä tai ei. Ihan käsittämätöntä... Sipsit ja muut suolaiset voin kyllä jättää rauhaan pientä maistelua lukuunottamatta mutta ne makeat kutsuvat kunnes kaikki on syöty loppuun.
Salille haluaisin mennä mutten uskalla ottaa mitään vuoden salijäsenyyttä kun on ihan auki pystynkö treenaamaan. Loppukuusta minut oteteaan sairaalaan sisään toinen toistaan kamalampiin tutkimuksiin jonka jälkeen, mikäli kaikki suunnitellut tutkimukset tehdään, en saa moneen päivään edes kävellä tai ajaa autoa :$ ja yhtenä mahdollisena hoitokeinona on useampi (iso) leikkaus. AAAARRRGGGHHH! Minut on leikattu jo pariin kertaan ennekin ja sen jälkeen oli pitkään kamalia komplikaatioita ja olen saanut koko pa***sta jo ihan tarpeekseni. Näyttää pahasti siltä että opiskelutkin katkeavat (jollen äkkiä kehitä jotain) enkä siihenkään ole valmis kun en halua ihan loputtomiin opiskella kun opintotuella kitkuttelustakin alan saada tarpeekseni. Urheilu on aina ollut minulle stressin poistaja ja henkireikä ja nyt päällä on täyspäiväinen v***tus kun olen näköjään muuttumassa ihan vihannekseksi.
Sorry ketjun myrkyttämisestä negatiivisella asenteella mutta oli pakko purkautua. Yli puoli vuotta kestänyt sängyssä makaaminen alkaa käydä pahasti hermoille kun ei loppua näy ja koko kroppakin on muuttunut timmistä, ööh...joksikin muuksi, kunto on pyöreä 0 jne... Laihdutus on muuten perhanan vaikeaa kun ei voi muuta tehdä kuin maata sängyssä ja stressi on kova..
joo alaspäin vähä oli menty mutta siinä se pettymys just tuli koska se oli niin vähän..
viime perjantaina aamupaino 59,2 tänään aamupaino eli perjantai taasen aamupaino tasan 59 mä niin halusin ja toivoin että oltas jo 58 puolella jo reippaasti...mutta ei niin ei...kävin parina päivänä lenkilläkin ja näinikkää mut voi höh..kyllähän se tietty jossai välis tulee se kirraaminen mutta... positiivista yritän hakea nyt siitä että jotkut housut eivät enää aiheuta vararengasta siihen lantiolle..menee siis hitusen sutjakammin jalkaan ja yöpaituli ei kiristä lantiolta eikä mahasta...jotain positiivista..pitäs lähteä ens viikolla sit useemmin lenkille kun poikakin on terveenä...(koputtaa puuta)
pahasti pelkään mitä herkkuja äitillä on viikonloppuna kotona...kova homma tulee olemaan että saan pidettyä näppini irti...tsemppiä mulle...
herkkurotta: voi kun keksisin jonkun keinon piristää mutta nyt on jotenki itekki tööt...toivottavasti ei ole luvassa sänkymakaamista paljoa se on ikävää..tsempitystä silti lähetän kovasti sulle..parempaa huomista toivoen!!
tsemppiä nyt muillekkin!! toivottavasti muilla menny paremmin niin jaksaa taas uskoa tähän hommaan yhtä innokkaasti..
Äh, valitettavasti minun on pakko jatkaa tähän yksi negatiivinen viesti vielä perään, mutta lupaan, etten kirjoita pitkää valitusta ja etsiä jotain positiivistakin tästä hommasta.
Ensinnäkin, kamalasti tsemppiä herkkurotalle ja muumimamille. Ei auta kuin yrittää mennä sisulla ja sitkeydellä eteenpäin, kyllä se aurinko paistaa ne puntarinlukematkin kauniimmiksi joku päivä. Eli periksi ei anneta, ei! Sairastaminen on kamalaa, siitä ei päästä mihinkään, mutta pidän kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että tervehdyt, herkkurotta! Niin, ja onnea vielä Gottesknechtille onnistuneesta pudotuksesta, mukava kuulla, että jollakin menee hyvin.
Minä en ole puntarille uskaltanut sitten maanantain, se kamaluus odottaa viikonlopun jälkeen. Ja se herkuton helmikuu on muuttumassa joksikin Hillittömän Herkkupitoiseksi ja Hiilihydraattipainotteiseksi helmikuuksi. Tai siis EIHÄN SE MUUTU, KÄÄK. Siis korjaan, herkuton helmikuu vähän lipsahti sinne väärään suuntaan, mutta nyt on pakko taas yrittää ja yrittää ja yrittää. Eilen kun sain kunnon säikäytyksen, meinasi tulla melkoinen tragedia kun ihminen perhepiiristä joutuu onnettomuuteen. Mutta onneksi selvisimme säikäyksellä. Tästä johtuen kuitenkin laihdutus ikään kuin unohtui ja tunnesyöppönä söin järkytykseeni tusinan keksejä ja kasan toffeeta. Illalla vielä kämpille päästyäni söin liiian monta siivua leipää ihan vain siksi että pää oli sen verran sekaisin, ettei muutakaan osannut tehdä kuin syödä. Ja kalorit pompsahti melkein kahteen tuhanteen. Tänäänkin on menty jo yli 1000 kcalin, vaikka kello on vielä kaukana päivällisajasta. Mutta siis, yritän palata ruotuun NYT.
Ja aiheeseen liittyen, onko kellään mitään keinoa päästä eroon tuosta tunnesyöpöttelystä? Siitä, että syö suruunsa, järkytykseensä, iloonsa, ylipäätään kaikkeen ja koko ajan. Joskus vaan tulee sellaisia kamalia päiviä, että viis välittää mistään, on vain pakko saada SYÖDÄ (eikä välttämättä aina makeaa, vaikka järkyttävät määrät leipää tai ihan arkiruokaa, ylipäätään mitä vain...) miten siitä pääsisi eroon? Pitäisi kai keksiä joku muu juttu sen syömisen tilalle, mutta kun... äh.
Mutta kyllä tämä tästä vielä hyväksi kääntyy, tämä kahden päivän syöpöttelyputki saa loppua NYT eikä veny sitten viikoksi tai kahdeksi, EI.
Siispä hurrrjat tsempitykset kaikille, suunta eteen ja ylöspäin! (Tai siis vaa'an numerot alas..)
...Vielä lisäys.
Nyt on ainakin sittens yöty, tämän illan osalta. Vedin napaani kanaa ja riisiä, ruisleipää, rieskaa, jäätelöä, activiajogurtin ja karkkia, ja uh, kaloreita tuli päivän mitalta hauskat 2500, ainakin. Ehkä sellaiset mukavat kolmetuhattakin. On se kumma, miten tämän kokoiseen mahtuu niin paljon ruokaa, mutta sitä näytti mahtuvan totta tosiaan. Olo ei parantunut juurikaan, tai no, ketutus vaihtui kylläisyyteen, mutta tilalle tuli inhottava ilmapallo-olo.
Voikin kysyä, oliko se sen arvoista. Ja minä vastaan, että ei, se ei ollut - pitää tulla lukemaan tätä viestiä aina, kun tekisi mieli ahmia, sillä jäljestä päin se kaduttaa, olo ei nimittäin siitä tosiaankaan kummene.
Gottesknecht:
Arvaa mitä? Meillä kaikilla on oikeus laihduttaa vaikka sinä kuinka olisit eri mieltä emmekä me siihen lupaasi tarvitse. Jos itselläsi on ruokapuoli aina ollut niin täydellisesti hallinnassa niin miksi sinä sitten tarvitset 10 kilon painonpudotusta? Viestisi sisällöstä voin päätellä että raivoat meille koska projektoit omaa ahdistusta virheellisesti muihin ja kirjoituksen sävystä ei ole vaikea päätellä että ilmaisukykysi on jumiutunut kovin alhaiselle tasolle ("voi vitun paskat ku te ootte nii vitun paskoja")... Duh! Tuon tasoiseen argumentointiin pystymme kaikki mutta minut on kasvatettu ja koulutettu sillä tavalla etten ikinä tuollaiseen alennu enkä usko muidenkaan ryhmäläistemme niin tekevän, sinua lukuunottamatta. Lisäksi on ihan turha tulla kenellekään päätä aukomaan sattuneista repsahduksista. Mielestäni tämä ryhmä on aivan fantastisen positiivinen ja tukea antava, ainakin yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. On ihanaa että kaikki jakavat onnistumiset ja repsahdukset rehellisesti ja avoimesti eikä tässä ryhmässä ole tietääkseni ketään joka ei yhtäkään päivää "pystyisi olemaan syömättä jotain vitun paskaa". Itse olen laihtunut kuukaudessa 2,2kg ja olen siihen ihan tyytyväinen. Kerron aina miksi jokin päivä ei ole ihan täydellisesti mennyt mutta minulle riittää se että suunta on oikea ja virheistä oppii.
Jos haluat vedota vaikeaan elämään (mikä siinä muuten on pointtina, antaako se sinulle mielestäsi oikeuden haukkua meitä muita???) niin tässä JOITAKIN kohdalleni sattuneita asioita reilun 24 elinvuoden aikana:
-20 v henkistä hyväksikäyttöä
-toinen vanhemmistani on kuollut vaikeaan sairauteen, toinen on ollut kuoleman rajalla ja ollut pidempään halvautunut, sairaus voi milloin tahansa toistua uudelleen. 3 sisarta on testamenttiriitojen takia kääntänyt selkänsä, kaikki isovanhemmat ovat kuolleet, setä kuoli vaikeaan sairauteen, minulle läheisin täti on erittäin vakavasti sairas (ei tule koskaan toipumaan) ja olen menettänyt erään minulle todella rakkaan henkilön autokolarissa; hän kuoli syliini. 2 pokiaystävää ovat olleet petollisia, toinen valehteli minusta pilaten maineeni sekä yksityis- että työasioissa ja toinen oli valmis käymään vieraissa
-olen ollut useammin kuin kerran seksuaalisen hyväksikäytön yritysten kohteena työnantajien toimesta (näin käy helposti jos liian nuorena on liian yksin ilman perheen tukea ja turvaa) ja kerran raiskausyrityksen kohteena
-olen koulukiusattu
-olen ollut osittain poissa kotoa 13-v lähtien, täysin 17-v lähtien
-olen 13-v asti käynyt töissä ja lomilla yms. ansainnut asuntoni, ruokani jne. Välillä olen koulun ohella tehnyt viikonloput jopa 16 tunnin työpäiviä.
-minut on leikattu kahdesti ja lisäksi onnettomuuksien takia käteni on murtunut kahdesta kohtaa, selän lihaksisto en revähtänyt, selkänikamat on ihan killissä, jalasta jänteet olleet repeytyneet, polven pehmytkudokset vahingoittuneet, olen ollut pitkään työkyvytön pahan aivotärähdyksen takia, lantio on ollut pois normaalilta paikaltaan, häntäluu on murtunut jne. Hoitovirheitä on myös kohdalle sattunut, käsi kipsattu täysin väärin jne.. Nyt olen vakavasti sairas, syytä etsitään yhä...
Näiden tapahtumien aikana olen:
-kirjoittanut ylioppilaaksi 3 eximialla, 1 laudaturilla ja 2 cum laudella (4 pitkää kieltä)
-käynyt korkeakoulun (ei omalla äidinkielellä) cum laudena eli 8 keskiarvolla
-kilpaillut urheilussa kansallisella tasolla (välillä voittanut useamman luokan päivässä) ennen kuin jouduin lopettamaan vammojen ja sairastelun vuoksi toistaiseksi (teen comebackin heti kun olen tarpeeksi terve)
-luonut uuden elämän tuntemattomassa maassa jonne muutin yksin ja nuorena ja löytänyt ystävät ja ihmissuhteet, poikaystävän ja yhteistyökumppanit
-saanut joka ikisen työpaikan johon olen hakenut, niin ammattiurheilijana, asiakaspalvelussa kuin yritysten projektiluontoisissa hommissa - ja tehnyt töitä 5 eri kielellä
-nyt luen maisteriksi 5:llä kielelläni, joka on 3. kieli jolla opiskelen elämäni aikana
Ja kyllä, olisin voinut yrittää itsaria tai haukkua ihmisiä netissä luusereiksi mutte mielestäni pystyn parempaan enkä siksi luovuta vaikka herkuttelenkin enemmän kuin on tarpeen (joka ei vie minulta oikeutta laihduttaa eikä tee minusta mitenkään huonoa tms. EIKÄ TARKOITA ETTEI HENKISTÄ KANTTIA LÖYTYISI!!!) Suosittelen sinulle asioiden uudelleen harkitsemista; jos sinulla on noin paha olo, en jaksa uskoa että muiden mollaaminen sinua suosta nostaa. Vaikea elämä ei tee kenestäkään epäonnistujaa eikä ole syy antaa periksi.
Paino kökötti 69,9 kilossa mikä on mielestäni varsin vitsikästä; ihan kuin olisin kroppani kanssa tehnyt kompromissin että en laihdu mutta pysyn kuitenkin 6:lla alkavassa luvussa XP
Päivän ruokailut jäivät keittoon ja jugurttiin ja kahteen kurkkupastilliin kun ensin ei ollut nälkä (MITÄ HÄH, minulla on normaalisti aina nälkä!?!) ja sitten oli muka liian paljon tekemistä että olisi ehtinyt kunnolla syödä. Olo on aivan mainio, olin casinolla kaverin kanssa tienaamassa rahaa (voittoa huimat 10,5 euroa mutta voittoa yhtä kaikki ilmaisen illan päälle =)) ja muutenkin näin tuttuja ja pääsin hetkeksi pois sängystä ja eroon kovista kivuista ja sain sosialisoitua oikein olan takaa. Alkoholia 0,0 annosta ;). Juuri tulin kotin ja olo on väsynyt ja raukea ja hyvin tyytyväinen. Pitää nyt oikein nauttia kun ei hetkeksi satu mihinkään, taidan kohta sen kunniaksi katsoa jonkun leffan kun sitten saa ihan luvan kanssa vetää sikeitä niin kauan kuin huvittaa ennen statistiikka-kirjan avaamista (ekassa kirjassa on jo 800 sivua ja yli 1000 vaativaa laskutoimitusta, ovat koko maisteriurakan inhottavin ja vaativin osa!)
Ennen leffaa meinaan vielä vastailla viesteihinne.
Muumimami: todistetusti se tööt-olo ennemmin tai myöhemmin menee ohi joten älä sure liikaa yksittäisiä painon jumituksia! Muutaman päivän aikana pääset varmasti jo uudelle kymmenelle! Kyllä se jo piristi että halusit piristää XD
Pömppä: Tunnesyöpöttelystä tunnen kyllä teoriat mutta inhottavaa kyllä teorian soveltaminen käytäntöön omalla kohdallani satunnaisesti takkuilee kun välillä herkuttelen ennen kuin jaksan tehdä jotain sen eteen että "hallitsen tunteitani jollakin paremmalla mutta vaativammalla tavalla. Usein ihmiset syövät lohduksi kun väsyttää ja ahdistaa ja tuntuu ettei jaksa mitään. Jos näin käy usein, olisi hyvä muuttaa elämäntapojaan jos mahdollista; jos aina väsyttää, pitää yrittää tehdä vähemmän ja levätä ja rentoutua enemmän, jos aina masentaa yms. pitää yrittää etsiä aikaa mukaville asioille joista saa taas "uutta virtaa". Ahdistavat mietteet voi vaikka kertoa ystävälle, kirjoittaa paperille (sen repiminen kirjoittamisen jälkeen on IHANAA!) tai, heh, tilittää suomi24 foorumilla ;). Jos kaikki tunnereaktiot aiheuttavan voimakkaan syömisen tarpeen, olisi hyvä vähitellen opetella kohtaamaan tunteitaan eli rauhallisessa paikassa tutkiskella ajatuksiaan ja etsiä vastauksia esim. seuraaviin kysymyksiin:
*mitä minä tunnen?
*mikä aiheuttaa tämän tunteen?
*onko tunnereaktioni aiheellinen? (jos jokin asia ahdistaa/pelottaa, voit kysyä itseltäsi mikä on pahin asia joka voi tapahtua jos kaikki menee pieleen. usein ihmiset ahdistuvat jopa mitättömiä epäonnistumisia ennakolta murehtiessaan)
Joillakin ylivirittyneitä tunnetiloja voi helpottaa urheilu, meditointi, luonnossa nautiskelu tms., tämä on kovin yksilöllistä. Itse olin kuin eri ihminen kun urheilin runsaasti ja juoksin muutaman kerran viikossa kauniissa luonnossa.
Kintas: Tervetuloa sinullekin masiskerhoomme; melkein kaikilla on ollut joku kumma mielialan laskua aiheuttava epidemia... Hirveä tankki et voi olla reilun 50 kilon painolla joten ei hätää; uskon että sinulla on aikaa pudottaa muutama kilo ihan rauhassa ilman aihetta kamalaan stressiin. Olet kuitenkin tehnyt tärkeän oivalluksen; herkkujen ahmiminen ei ollut sen jälkimasiksen arvoista. Jos edes muutaman kerran pystyt rajoittamaan herkuttelun määrää tämän kokemuksun valossa niin virheistä on opittu eivätkä ne ole hukkaan menneet. (Olkoonkin, että joskus tuntuu että itse saan tehdä tuon herkuttelu-virheen tosi usein ilman suurempia valaistumiskokemuksia =$) Kyllä se homma taas pikkuhiljaa käyntiin lähtee!
HURJASTI TSEMPPIÄ KAIKILLE!!!!
P.S Olisikohan huomenna paino alle 69,9 edes vaihteen vuoksi?
Gottesknecht: voin vinkata, että vaikka painoa ei tosiaan ole paljoa, on pituutta sitäkin vähemmän. Voin luvata, ettei ole mukavaa olla pieni lyllertävä pallo, jonka totisesti vetää ihmisten katseet helpommin puoleensa, kun mitta sattuu ulottumaan tavallista ihmistä napaan. Ja se, että sitä on saanut olla koko elämänsä ajan, eikä myöskään täällä se johdu pelkästään omasta typeryydestä - mutta ehdottomasti siitäkin kanssa. :) Leikkauksia on myös minulla takana, viimeisin niistä vakavammista kesällä, ja maattuaan tosiaan viikkoja vuodepotilaana ei omena-vartalonmuoto juuri hoikkene. Yritän edetä päivä kerrallaan ja onnistun aina masentumaan, sekä onneksi myös ilostumaan pienimmistäkin asioista, ja sitä saa varmasti tässä ketjun aikana vielä kuunnella.
Tunnesyömisestä on täälläkin kokemusta, aivan liikaa! Aina, kun tapahtuu jotain, niin pitää syödä, juhlistaa asiaa jotenkin. Kun on onnellinen, kun tapahtuu jotain ihan pientä tai tosi suurta, pitää palkita itsensä, ja kun tapahtuu pahaa, isoa tai pientä, pitää lohduttautua. Plus kaikki ne tunteet, mitä noiden välimaille saa asetettua! Lisäksi kulutan aikaani syömisellä, varsinkin silloin, kun makailee / makaili sängyssä tai sohvalla ja katsoi televisiota, piti syödä. Ei ollut muutakaan tekemistä. Syödä, syödä, syödä... Mutta niistä konsteista, joilla näitä tunteita käsitellä eri tavoin. Liikkuminen on ainakin iloisissa tapahtumissa aika hyvä, painua pomppimaan ulos, jos mahdollista, ja purkaa iloa siellä. Lisäksi saa lisää hyvää mieltä siitä, kun tuli liikuttua. Sitten, kun on vihainen, on usein mukava mennä paukuttamaan painoja, sillä niistä kuuluva mekkala ja lihaksien tunne auttaa purkamaan paineita.
Mutta se on vaan toisaalta niin vaikeaa sitten vaivautua tekemään noita liikkumiseen hyödyttäviä asioita, voi kunpa syöminen olisi yhtä vaikeaa kuin liikkuminen ja liikkuminen yhtä helppoa kuin syöminen! :D Mutta nyt lauantaiaamuna on fiilikset ihan hyvät, josko tuota kehtaisi vääntäytyä hiihtoladulle - jota vähän nyt kyllä epäilen -, tai sitten treenailla televisiota katsellen lihaksia. Zumbatakin voisin vähäisen, siitä kirjoitankin heti, kun on aikaa, jutun tänne! Mutta tuntuu olevan niin kiire yhdistettynä jaksamattomuuteen, ettei se ole vielä onnistunut.
Ja herkkurotta, uskon että on! :) Itse matkaan tosiaan sitten tuota alempaa kymmentä kohti. :o Kummallista ajatella, sillä sen ali en ole painanut tuskin sitten yläaste- tai lukioaikojen. Halu on kuitenkin hurja.
Pyydän tuhannesti anteeksi kaikilta heiltä, joita alkoholilla korruptoituneen mieleni suoltamat typeryydet ovat loukanneet.
Mitä lienee eilen päässäni pyörinyt, kun tuollaisia hölmöyksiä olen kirjoitellut.
Jokaisella on omat ongelmansa, minulla on omani ja teillä on omanne. Turha niitä on sysätä muiden niskaan. (Siis tämä on itsekritiikkiä, en tarkoita asioita, joita herkkurotta toi julki vastavedoksi typeryyksilleni - lisäsin tämän sulkujen sisällön, jottei tulisi väärinkäsityksiä.)
En minä hyödy siitä mitään, jos muut -minulle tuntemattomat henkilöt - tietävät ongelmistani.
En todellakaan ole halunnut tuoda julki noita edellisessä viestissä mainittuja asioita - ne ovat juuri niitä minun ongelmiani, joiden kanssa minun on vain elettävä...
Ja en todellakaan halua haukkua muita ihmisiä luusereiksi netissä. Mielestäni sellainen on säälittävää - Kyllä.. pidän tekoani todella säälittävänä ja typeränä.
En ole verbaalisesti yhtä lahjakas kuin sinä, herkkurotta.
En ole koskaan ollut verbaalisesti lahjakas.. Tämänkin tekstin kirjoittamiseen mennyt aivan liian pitkä aika.
Niin, jokaisella on oikeus tehdä omalla kehollaan mitä haluaa; laihduttaa, bodata, lihota, (viillellä) tai mitä ikinä keksiikään..
Mikä minä olen sanomaan, mitä teillä on oikeus tehdä ja mitä ei.
Mikä minä olen muita haukkumaan luusereiksi, kun itse olen sellainen.
Mikä minä olen vittuilemaan muille, kun en ole itsenikään herra.
En voi muuta tehdä, kuin pyytää nöyrimmästi anteeksi kaikilta, joita myrkky, jota vuodatin, on loukannut.
ANTEEKSI
-kasvonsa menettänyt-
Ei se mitään, Gottesknecht, ilkeä asia tuo iloliemi.
Pelkään pahoin, että taidan pidän taukoa, ainakin tämän ryhmän ja päivittelyjen suhteen. Olen pahoillani!
Hyvät jatkot ja tsempit kaikille! Puserrusta, onnistuminen häämöttää edessäpäin! Teidän kanssa oli tosi mukavaa laihduttaa, kyllä minä onnistuinkin nyt lopuksi, kolmen kilon verran. Enkä aio tähän lopettaa. :)
Kiitos!
Kintas, älä nyt noin vain lopeta, juttujasi oli ihana lukea ja ne motivoivat hurjasti! Tai siis, eihän siinä ole mitään järkeä vasten tahtoaan kirjoitella mutta harkitse nyt kuitenkin vielä kertaalleen? Minä ja varmasti myös moni muu jäisi kovasti kaipaamaan sinua! En tietenkään tiedä jos vaikka haluat lopettaa jostain muusta syystä mutta älä ainakaan negatiivisten kommenttejen anna itseäsi masentaa!
Harmi, mikäli Kintas aiot jättää täällä ryhmässä kirjoittelun. Mutta kai meitä on vielä, jotka jatkavat?
Mulla oli tänään virallinen punnituspäivä eli tässä painoseurantaa:
4.1: 72,3 kg (aloituspaino)
2.2: 69,0 kg
8.2: 68,3 kg
Tänään tippunut tasan 4 kiloa :) Viikonloppuna herkuttelin ulkona syömisen merkeissä ja jälkkärikin maistui. Pidän kerran viikossa herkkupäivän, jolloin syön kuitenkin herkkuja kohtuudella. Lasken kalorit kalorilaskuri.fi:ssä, eikä herkuttelupäivänä syömiset mennyt yli kulutuksen.
Viime viikon liikunnat oli hiihto, corejumppa, bodypump, kävely ja 3 kertaa kuntosalia. Olen harrastanut liikuntaa säännöllisesti vuodesta 2003, mutta tosiaan ruokailutottumukset ovat muuttuneet menneen parin vuoden aikana ja painoa on tullut kymmenisen kiloa ylimääräistä. Kuntosalia pyrin harrastamaan tuon 3 kertaa viikossa, jotta lihakset säilyisivät laihdutuksen ajan. Mutta liikunta on mulla henkireikä, ollut siitä asti kun siitä innostuin :)
Jotenkin tämä laihdutus on edennyt hyvää vauhtia ja olo paranee päivä päivältä. Kesään mennessä aiotaan siis olla biksukunnossa eikä luovuteta.
Nyt helmikuun tavoitteena mulla on kiinnittää erityisesti huomiota proteiinin ja hyvien rasvojen saantiin.
Tästä jatketaan. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Minä voisin tulla mukaan tähän, jos vaan sopii joukkoon.
Itse olen laihdutellut aiemminkin noin 7 kiloa, mutta ne jotenkin ihmeellisesti tuli takaisinkin. Tavoitteena olisi siis saada pudotettua 10 kg pois vyötäröltä kesäkuun loppuun mennessä. Tällä hetkellä paino on 67 kiloa. Kaipa se ihan mahdollista on, kunhan pääsisi vauhtiin ja pääsisi eroon herkuista ja ylimääräisestä syömisestä.
Olisi niin ihana kesällä sopia joihinkin vanhoihin vaatteisiin, ja ehkä uskaltautua jopa rannallekin. Sitä ei ole pahemmin tullut harrastettua. Ja jo monta vuotta on ollut tavoitteena päästä kesäkuntoon, mutta ikinä se ei ole onnistunut. Jospas nyt sitten :D Yritys on ainakin kova!
Tervetuloa mukaan vain kaikille!
Pömppä, missä olet???
Parit viime päivät olen edelleen syönyt tuntuvasti vähemmän leipää ja juonut enemmän ja muutenkin syönyt vähemmän ja, hurraah, paino humahti muutamassa päivässä 1,5 kg alaspäin! Tuntuu ihan huimalta mutta johan sitä on odotettukin! Tänään paino on siis 68,4kg eli kokonaisurakastani on 3,5 kg takana ja 6,5 kg jäljellä. Olen ihan tyytyväinen kun ilman urheilua ja pienellä kulutuksella on tosi vaikea laihduttaa. En kyllä enää kauaa uskalla olla näin vähäisillä syömisillä kun pelkään että lähtee muuten lihakset, kuivuu iho jne. (kun ei saa paljon proteiineja ja rasvoja) ja kroppa jumahtaa säästöliekille. Pitänee ensi viikonloppuna valentinen kunniaksi syödä enemmän että kroppa hiffaa etten nälänhädästä kärsi ja sitten kokeilla jotain proteiinidieettiä tms... Ideoita? Pitääkö vetää joku nutraus lisäproteiinia oliiviöljyä vihanneksia -dieetti (1000 kcal/päivä) ettei tulisi vitamiinipuutoksia tai lähtisi lihakset?
1200 kcal päivässä olisi muuten hyvä mutta masennuin kokonaan kun laskin että kulutukseni on 1500kcal ja syömällä 1200 kcal laihtuisin 300g viikossa eli loppujen 6,5 kilon pudotukseen menisi aikaa 22 viikkoa eli melkein puoli vuotta! 1000 kcal sapuskoilla menisi vain 13 viikkoa ja olisin tavoitteessani sentään ennen toukokuun puoliväliä. Vaikka siihen mennessä jokunen herkkupäivä tulisikin vietettyä niin jos edes toukokuun loppuun mennessä olisin tavoitteessani niin olisin ihan tyytyväinen.
Liikuntakärpänen; saanko udella kuinka pitkä olet? Alkoi ihan huvittaa kun huomasin että meillä oli melkein sama aloituspaino (minulla "virallisesti" 71,9 vaikka näytti välillä jopa 72,1), sama tavoitepaino (minulla alle 62), sama helmikuun tavoite (minulla alle 67) ja tämänhetkinen painokin on melkein sama, eli painan sinua 100 g enemmän. Aloitimme myös laihdutusurakan samaan aikaan! Nykyisestä rasvaprosentista ei ole tietoa, mutta silloin kun painoin 6 kg enemmän, oli rasvaprosentti 24 paikkeilla. Olen ennen tehnyt myös sali- ja muita treenejä vähintään pari tuntia päivässä 6 päivänä viikossa.
Herkkurotta: Olen 168 cm pitkä. Sullahan on ollut tuo rasvaprosentti hyvä! Hitto, mulla aivan toista luokkaa, mutta parhaillaan sitä viilaillaan alaspäin! Onneksi tajusin vihdoin, että jotain on tehtävä ja hyvä niin! Salilla tuli käytyä aikoinaan säännöllisesti ja sitten se unohtui lähestulkoon vuosiksi (mitä nyt satunnaisesti yritti käydä). Nyt vuoden 2009 marraskuun alusta olen ottanut tavaksi käydä kuntosalilla 3 kertaa viikossa (ja jopa käynytkin :D ). Nyt on tavoitteena kesään mennessä laihduttaa mahdollisimman paljon rasvasta pois, ei lihaksista. Kuitenkin tuota rasvaa on kertynyt ympärille sen verran, ettei sitä tuosta vaan lihakseksi muuteta :D Haaveissa olisi laihdutuksen jälkeen kasvattaa lihasmassaa. Kiinteä kroppa sopivalla määrällä lihaksia hakusessa :)
Ja kannattaa tosiaan välillä pitää niitä päiviä, että syö vähän enemmän kuin normaalisti, niin kroppa ei totu siihen 'niukkaan' ravintoon.
Itse olen joskus vuosia sitten ollut vähähiilihydraattisella kuurilla ja se toimi ihan hyvin. Nälkää ei tarvinnut nähdä. Siinä pitää muistaa syödä rasvaakin tarpeeksi.
Itse yritän syödä päivässä 1,5-2,0 g/painokilo proteiinia päivässä, niin hiilihydraateista on vähän karsittava pois. Ja olen huomannut, että se sopii kropalleni, ei turvota jne. Leipää (real) syön satunnaisesti, en edes päivittäin.
Eilen ostin kaupasta avokadon, sitä sitten lisäilen salaattiin. Mullahan oli helmikuun yhtenä tavoitteena opetella syömään tarpeeksi hyviä rasvoja.
Mielestäni laihdutusta voi välillä tukea lyhytkestoisilla kuureilla (esim. nutrauspussit ym), mutta pääasiassa kannattaa laihdutusta harjoittaa niillä menetelmillä, mitä aikoo jatkaa laihdutustuloksen saavutettuakin. Näin aion ainakin itse pyrkiä tässä puolen vuoden aikana muuttamaan epäterveelliset elämäntapani terveiksi. Tarkoituksena olisi kerrankin pysyä sitten saavutetusta painossa ja nauttia siitä loppuelämä :) Siinä vasta koetinkiveä kerrassaan!
viikonloppuna tuli siis käytyä äitikän herkkutalossa ja onneksi sain pidettyä näppini erossa fasu paloista jne..poikkeuksena pieni jäätelöannos minkä äitee ehti laittaa jo kippoon ennenku kerkesin väliin..sit vielä illasta repsahdin maistamaan jotai uutta kiiwi sidukkaa..paino tänä aamuna kuitenkin sama...huh..ilmatki on nyt hitusen paremmat joten yritän tästä kohta hivuttautua ulos pulkkaretkelle pojan kanssa..jos taas iskisi paremmin se lenkkeily puuska..lähteminen aina se hankalin...
hienoa että täällä on porukalla tullut tulosta..
oli kyllä kieltämättä näköjään jokin masennus kausi menossa..mutta liittykö kenties naisten hormooneihin??ainaki mulla...=)nyt taas yritetään postitiivisemmalla asenteella elämässä eteenpäi =)
mutta nyt armas lapsoseni tuoksahtaa hieman niin vaihtelemme vaatetta niskaan ja lähdemme nauttimaan ulkoilmasta!!=)
tsemppistä ja aurinkoa kaikien päivään!!
Pömppä on täällä taas, jotenkin muka on jäänyt tämä päivittely vähälle, kun ei laihdutuskaan ole edennyt toivotusti. Nyt lupaan ryhdistäytyä kirjoittelussa ja laihdutuksessa. Tämä ketju on edennyt niin paljon, etten kaikkeen pysty kommentoimaan, mutta ilmoittelen nyt kuitenkin itsestäni.
Ensinnäkin, tervetuloa taas uudelle, kyllä tänne mahtuu! Ja Kintas, samat sanat kuin herkkurotta jo sanoi, jatka ihmeessä jos jaksat/pystyt/intoa riittää, ja jos et, niin kaikkea hyvääs sinulle, ikävä tulee!
En millään jaksaisi levittää negatiivista energiaa ketjun täydeltä, joten yritän ohittaa sen osion mahdollisimman nopeasti. Vaikka tietysti se repsuista tilittäminenkin ja huonojenkin kokemusten jakaminen on käsittääkseni osa tätä juttua.. Siis, viikonloppu oli jotain aivan käsittämätöntä, enpä ole ikinä todella AHMINUT niin kuin nyt kävi. Kerrassaan kammottavaa. Lähinnä se nyt osui yhdelle päivälle se kaikkein kauhein piikki, kun söinsöinsöin ja herkuton helmikuu valui jonnekin kankkulan kaivoon. Siispä näyttää, että juuri tuo kamala tunnesyöppöily on pahin este laihtumiselle. Kiitos, herkkurotta, neuvoista, nyt mun on kerta kaikkiaan pakko onnistua ja saada mokoma mässytys kuriin. Nyt on pari päivää mennyt ihan hyvin, onneksi. Rahtasin kotoa pakastimesta oman yksiöni pakastimen täyteen marjoja. Päätin, että aina kun tekee mieli makeaa, tai ylipäätään tekee mieli syödä silloin kun ei pitäisi, suon itselleni luvan syödä jäisiä marjoja. Niissä nyt ei kaloreita kuitenkaan hurjasti ole ja niillä pääsee pahimman mässäilynhimon yli.
Eilen oli siis punnituspäivä, eikä vaa'an lukemat olleet kovin mairittelevia. Tässä vaiheessa en voi edes puhua vielä onnistuneesta painonpudotuksesta. Onneksi niin monella muulla kuitenkin on kiloja jo lähtenyt, kyllä kai minunkin on pakko onnistua kun niin moni muukin täällä. Että onnea vaan jokaiselle kiloja pudottaneelle, jokaisesta lähteneestä grammasta saa olla ylpeä!
Positiivista tässä on se, etten liikuntaa ole unohtanut, vaikka syönyt olen ihan liikaa. Edelleen käyn salilla joka toinen päivä ja siitä hommasta olen jopa alkanut nauttia. Aloittaessa se tuntui vähän pakkopullalta, "äää, taasko salille" mutta nyt sitä oikein odottaa. Teen vähintään tunnin kunnon hikitreenin joka kerta ja en tiedä onko se vain kuvitelmaa, mutta minusta näyttää, että allit ovat alkaneet kutistua ja vatsalihakset ilmoittamaan olemassaolostaan jossakin sen vararengasröllykän alla. Kuntokin alkaa nousta, en nyt mitenkään kamalan huonossa kunnossa ole koskaan ollutkaan, mutta enpä ole pitkään aikaan pystynyt vetämään 10 km:n lenkkiä crosstrainerilla ilman, että olen aivan puolikuollut suorituksen jälkeen.
Joten täytyy pitää toivoa ja motivaatiota yllä, pakkohan tämän on tällä liikuntamäärällä joskus pudota, kunhan saan nuo kummalliset syöpöttelypäivät karsittua pois. Haluan olla vähintään 2 kiloa alle sen 60 kg:n ennen kuin täytän vuosia ensi kuussa. Siinäpä minulle tavoitetta! Niin, ja tietysti sitä itsekin pyrkii samaan kuin Liikuntakärpänen jo totesi: "Tarkoituksena olisi kerrankin pysyä sitten saavutetusta painossa ja nauttia siitä loppuelämä." Eli tämähän se on se TAVOITE isolla Teellä. :)
Minä en ole koskaan noihin nutraus-juttuihin tarkemmin perehtynyt, mutta jos joku kokeilee niin ilmoitelkaa ihmeessä tuloksista! En kyllä usko, että mulle sopis kun liikun niin paljon, mutta herkkurotta, en usko, että se voisi olla huono idea, kunhan huolehtii, ettei tuu mitään puutostiloja.
Mutta, kevättä odotellessa tsempit taas jokaiselle!
Pömppä: Täällä on toinen tunnesyöppö.
On se vaan vaikea olla syömättä herkkuja jos päivä on mennyt ihan päin mäntyä, suututtaa ja itkettää jne... Siinä vaan tekis niin mieli syödä jotain hyvää. Mutta vaikka tämäkään viikko ei ole alkanut mitenkään ihastuttavissa merkeissä, niin en ole sortunut herkkuihin. Pyrkinyt syömään mahdollisimman terveellisesti.
Liikunnasta sen verran, että tulee käveltyä pari kertaa päivässä ainakin, kun menen töihin ja tulen sieltä pois. Matkoissa menee noin tunti yhteensä. Ja suunnitelmissa oli, että 3 kertaa viikossa lihaskuntoa, mutta en ole vielä saanut evääni väräytettyäkään siihen suuntaan. Ollut liian pitkä tauko tuosta salilla käymisestä ja uimassa käynnistä. Mutta kyllä se siitä kohan vauhtiin pääsee.
Työt on kyllä paha ansa, kun niitä tehtäessä rupeaa suututtamaan xD Ei tuo stressaaminen tee todellakaan hyvää. Pitäiskö vaihtaa alaa? :D
Laskeskelin kaloreita kuluneilta päiviltä ja jonkun kerran oli kalorit jäänyt alle 800 vaikka sinne yritinkin yltää ja yksi päivä oli mennyt alle 400 kalorin!!! Ihoon ilmaantui pari päivää sitten kutisevia punaisia läiskiä ja muutenkin iho alkaa käydä kuivaksi ja kiristää ja säikähdin että olenko nyt ihan super-hyper-epäterveellisesti puuhaamassa. Söin sitten eilen illalla kunnon ison illallisen ja päivän kalorit olivat 1250, mikä nostaa viimeisten 5 päivän (to-ma) keskiarvoksi 800 kcal. Tänään jogurtin ja ruisleivän ja sulatejuuston ja mehun lisäksi ostin karkkipussin kun teki niin kovasti mieli. Noin 200g sain alas ennen kuin alkoi etoa (vaikka olivat ihan hyviä karkkeja) ja loput jätin taloyhtiömme yleisiin tiloihin, 'varmaan joku mukaan ottaa kun en roskiinkaan hyviä karkkeja halunnut heittää.
Ostin kokeeksi ateriankorvikkeita joita olen joskus kauan sitten pari kertaa kokeillut. Hintaa niille tulee mutta jos sentään ei terveys kärsisi eikä puutostiloja tulisi... 3 annoksesta jogurttiin sekoitettavasta "myslistä" tulee 708 kcal mutta vain 28g proteiinia! Eihän tuolla nyt voi elää kuin hiiri! Jauheista saa enemmän proteiinia mutta niistä saa oksennusrefleksinkin. Yksi vaihtoehto olisi syödä noiden lisäksi päivittäin illalliseksi kanaa/kalaa, vihanneksia/salaattia ja oliiviöljyä jolloin kalorit nousisivat 1000 ja proteiinitkin inhimillisemmiksi eikä iho ihan koppuraksi kuivuisi. Ja loput voisi teoriassa täydentää aminohapoilla joita kaapissa on kokonainen purkki odottamassa että pääsen treenaamaan. En vain ole perillä toimivatko aminohapot hyvin ilman treeniä kun ne on suunniteltu kohdallani rankan treenin proteiinitäydennykseksi, ja sitä treeniähän ei nyt ole lainkaan. Hmmh... Tai sitten pitää ehkä alkaa elää enemmän nuraustuotteiden sijaan kaikenmaailman liha- ja vihannes-sapuskoilla ja lorautella öljyä väliin 1000 kcal asti ja ehkä ottaa varovasti 2 aminohappokapselia (kovassa treenissä käytin max. 6) niinä päivinä kun proteiinit jäävät reilusti alle 60g. (1 g per painokilo 60 kilolle joilla bmi olisi 19,5, rasvakiloille kun ei kuulema pidä proteiinia syöttää.) Äääh, vaikeaahh!
Näitä pähkäillessä meni taas 250 g jogurttia ja olo on inhottavan paisunut. Huomenna ei varmastikaan kannata vaa'alle kiivetä koska jos syö illalla/yöllä kilon jogurttia niin painaa oletettavasti aamulla kilon enemmän --> kuvittelee lihoneensa ja ahdistuu... No, en sentään käynyt hakemassa mitään hampurilaisaterioita tai jättipitsoja tai suklaalevyjä vaikka kaikki edellämainitut ajatuksissa pyörivätkin.
Tämänhetkinen koettu omakuva ------> ( " )
Lara; olen 100% samaa mieltä että työt ja opiskelut häiritsevät kovasti laihduttamista. Höh ja pöh. Lisäksi jos en kohta saa nukuttua niin arvatkaa kuka nukkuu huomenna koko päivän statistiikan luennoilla...
Kauhea ahdistus taas menossa kun ei voi liikkua.. Tekisi mieli vaan pyöräillä koulumatkat (10km) mutta sille on muutama vasta-argumentti;
* lumessa/jäässä pyöräily voi katkaista niskat (tosin ei auto ja kesärenkaat naurata sekään)
* pakkanen ja astma/paha allergia ja huono kunto sopivat huonosti yhteen
* voi kunto loppua kesken (kun aloin sairastella, jouduin pari kertaa ensiapuun kun yritin urheilla ja sitten yht'äkkiä lahti tasapaino ja näkö ja pulssi löi 196. Ja muutaman kuukauden kuluttua yritin itsepäisesti osallistua urheilukisoihin sillä seurauksella että sain ensin normaalia paljon huonomman tuloksen ja sitten hylätyn kun en kerta kaikkiaan tiennyt mitä olin tekemässä ja kerran keskeytin itse kun en vain enää pystynyt jatkamaan. Pidin pari viikkoa taukoa ja ilmoittauduin isoihin kansallisiin kilpailuihin alueluokkaan ja jouduin perumaan kun harkoissa lähti hommat niin käsistä että alkoi koko touhu olla lähinnä vaarallista. Sitten meni kunto niin huonoksi että en edes yrittänyt treenata kun jo kävellessä alkoi olla ongelmia -ja siinä jossain välissä oltiin pyörätuolissakin kun poikaystävän mukaan olin liian painava pitkiä matkoja kannettavaksi X( Kerran olin pyörätuolissa niin karmeassa kunnossa -puolitajuton, tärisevä/kouristeleva ja muutenkin kaksinkerroin, uliseva ja vitivalkoinen- että ensiavun iso vartijakin alkoi itkeä... Ja eniten vituttaa se etten voi rauhoittua kun veri vetää treenaamaan ja kilpailemaan vaikka kuinka yritän jotain muuta järkeillä.)
No joo, jos joku löytää tosta edellisestä jutusta pään ja hännän niin onneksi olkoon. Varmuuden vuoksi pitää nyt mainita vielä että kyllä, olen ihan selvin päin ;) vaikka ilmaisun taso taatusti onkin laskusuunnassa lineaarisella least-squares regression line:lla (syyttäkää statistiikan opettajaa XP)
Pitää muuten vielä tunnustaa että näitä lievän hysterian kohtauksia tapahtuu viime aikoina säännöllisen epäsäännöllisesti... Kerran ehdin jo casinolle lähtiessä tutulle selittää että joko minusta tulee rikas tai sitten lähtee vaatteetkin päältä samalla kertaa kun myin hänelle joitakin urheiluvarusteita jotka hänen piti maksaa tilille seuraavana päivänä. Totesin tänään että oli kaveri kiltisti maksanut mutta kakkiainen oli myös kirjoittanut viestiksi, joka siis näkyy tiliotteessa, "kiitos kamoista. BTW, vieläks sulla on on vaatteet ;P"
Joo, ei mee nyt hyvin... Varokaa vaan, joku yö pimahdan ihan lopullisesti ja aamuun mennessä olen sitten kirjoittanut teille tänne kirjan....
-poistun takavasemmalle ja palaan kun aivotoimnta taas alkaa hyrrrrräämäännn-
Kiitos herkkurotalle piristävästä viestistä! En tiedä oliko se sellaseksi tarkotettu, mutta joka tapauksessa mun yrmynaama ainakin vääntyi hymyntapaiseen sitä lukiessa. ;) Toisilla sitä älliä on vääntää jotain statistisen lineaarisia regressiolinjoja vaimitänenytoli. :D Älä pimahda, mutta kirjoita ihmeessä kirja, i'm waiting for it. :D
Höm, mitähän minä oikeastaan tänne tulin selittämään, pääsi unohtumaan jo tähän mennessä, ei siis paljon aivotoimintaa tämänkään näyttöpäätteen ääressä olijalla. Niin, mukavaa (tai siis ei mukavaa, mutta siis jokatapauksessa) että on kohtalotoveri-tunnesyöppöjä. Tämä tunnesyöppö ei ole syönyt KUIN puoli palaa suklaata tänään (älkää kysykö miten se on mahdollista, olen kotona juuri nyt, pöydällä oli suklaakakun rippeet ja minähän vetäisin siitä sitä kuorrutesuklaata sellaisen vajaan teelusikallisen ohimennessäni). Joo, tosi saavutus tämäkin kun päiväkään ei ole kuin hätäiseen iltapäivässä menossa. Eilen söin itse sitä kakkua, tosin hyyyyvin pienen palan. Sen päälle tietysti poljin armottoman lenkin crosstrainerilla, hiki lensi ja kakkupala paloi. Sinänsä ei tietenkään kamalan tuloksellista tämmöinen, syödä nyt ensin ja sitten kuluttaa, kun tarkoitus olisi kuluttaa sitä ylimääräistä veks. Mutta kyllä tämä tästä, miinuksen puolella kuitenkin kalorit menee tuon liikunnan ansiosta. Ja tunnesyöppöilynkin olen vakaasti päättänyt saada aisoihin ja painaa ennen maaliskuun alkua sen 58 kg. Ah, nyt se on tännekin raapustettu, ja se on kertakaikkiaan PAKKO saavuttaa ja PISTE.
Toisaalta työt ja opiskelu varmasti häiritsee laihduttamista, mutta on siinä toinenkin puoli. Nimittäin itse olen henkisistä syistä sairauslomalla, ollut jo puoli vuotta. Sen takia vain sanon, että se on huono, kun ei päivittäin ole sitä paikkaa mihin mennä, töihin tai sinne kouluun. Se johtaa siihen, että on koko ajan jääkaapin ulottuvilla. Koulussa jos vaikka olisi, ei kertakaikkiaan pystyisi syömään kuin silloin lounastunnilla. Nyt kun jääkaappi ja ruoka on koko ajan ulottuvilla, niin se on vähän turhan helppoa tuo syöpöttely. Ja työssäkäynti/opiskelu jo itsessäänkin kuluttaa enemmän energiaa kuin pelkkä oleminen tai joku etäopiskelu pari tuntia päivässä tietokoneen välityksellä. Tietenkin mulla on enemmän aikaa siihen liikkumiseen silloin jos ja kun voimia on, mutta kun sitä kämpillä tai kotona mähöttää päivät niin vähän turhan usein jalat johtaa sinne jääkaapin luo...
Lisäksi oman vaikeutensa tähän laihdutushommaan tuo nuo pillerit, jotka sekottaa aineenvaihdunnan ja nostaa painoa. Ja muuten ehkä voisi kokeilla jotain ateriankorvikkeitakin joskus, mutta sairauspäivärahoilla ei paljon juhlita muutenkaan, niin ehkä jäävät väliin..
Mutta joo, tulipa nyt taas vuodatettua, tyhmä kai sitä on kun yrittää selitellä miksei laihdu, itseään niskasta kiinni ja puntarinlukemat alas, ei siinä muuta konstia ole! Tuntuu vaan välillä, että tämä on yhtä vaikeaa kuin jos yrittäisi purra itseään kyynärpäähän. (Ei muuten onnistu, kokeilkaa vaikka :D)
Voisinkohanminäkin liittyä teitin ryhmään:) aloitin laihdutus rutistuksen tämän viikon maanantaina elikkkäs 8.2.2010. Aloitus painoni olöi 72.5 kg Olen lähdössä mieheni kanssa lomareissuun maaliskuun lopulla ja tavoitteeni olisi saada siihen mennessä paino tippumaan 65kg.. Lomareissu on minulle sellainen porkkana jonka avulla koitan itseäni tsempata:) Seitsemän viikkoa aikaa :) Käyn maanantaisin jumpassa ja muuten lenkkeilen päivittäin ja alotan salilla käynnin.. olen suunnitellut etukäteen mitä syön päivän aikana se helpottaa minua:) tietenkin meinaan jatkaa sitten reissunkin jälkeen, mutta tämä on ensimmäinen rutistukseni muutamat farkut odottavat kaapissa jalkaan mahtumisata tai ne mahtuvat nytkin mutta puristavat niin pirusti:D täältä voisi saada apua ettei tarvitsisi ihan yksin kamppailla hyvinä ja huonoina hetkinä:) kolmas päivä minulla menossa ja erittäin hyvin on alku kyllä sujunut:) odotan kovasti jo ensi maanantaita kun pidän maanantain aina punnituis päivänä:)
Äh, en kerkee paljon kirjoittaa, mutta nostanpa tätä ketjua vähän kun oli mokoma tippunut melkein toiselle sivulle.
Tervetuloa pieni ja pyöreä, aina mahtuu lisää väkeä mukaan! :)
Kävin tänään vaa'alla vaikkei olekaan varsinainen punnituspäivä. Eroa maanantaihin tasan -1 kg. Se on kyllä varmaan vaan nesteitä, joita kertyi elimistöön sen muutaman päivän mässäilyn ansiosta, mutta pudotusta yhtä kaikki. Tästä se taas lähtee, ensin alle 60 ja sitten alaspäin!
Hieno juttu päästä mukaan!! Olen niin innoissani omasta projektistani jota on kestänyt 5 päivää.. ja hyvä fiilis on ollut kaikkina päivinä, mutta tiedän että niitä alamäkiäkin omn jossain vaiheessa tulossa ja silloin on tosiaankin hyvä että voi jakaa niitäkin ajatuksia muiden kanssa.. luulisin että tänne kirjoittelu auttaisi kovasti jaksamaan eteenpäin laihdutuksessa:) odotan kovasti maanantain punnitus päivää :D Palailen taas nyt lähden tästä kaupoille ja sitten ulkoilemaan lenkille! Ihana päivä! Aurinko paistaa
Pieni ja pyöreä, tervetuloa mukaan!
Pömppä, en pysty puremaan kyynärpäätäni minäkään. Peukalonmitan päähän pääsin kyllä, kun murtuneen käden olkapään ensin saa paikoiltaan ja sitten kääntää käsivartta kummaan asentoon, vääntää kyynärpäästä ja... No juu.
En tiedä mitä kehoni oikein äheltää mutta ei valittamista, selitys seuraa:
Jumitin piiiiitkään ja hartaasti 69,9-70,2 kilon tuntumassa, kunnes syömällä muutaman päivän keskimäärin 800 kcal painoni tipahti yht'äkkiä 1,5 kg. Vedin johtopäätöksen että moinen johtui osittain siitä että nesteitä lähti ja suolistossa oli vähemmän ruokamassaa kun söin niin älyttömän vähän. Mutta mutta... Toissapäivänä söin koulussa suklaakakkua kun opiskelijayhdistyksellä tarjottiin 8 eri kakkua (!!!) ja oli ihan pakko maistaa minipala kolmesta eri suklaakakusta. Eilen oli kai herkkuhimo jäänyt päälle ja illalla päätin yrittää päästä siitä eroon syömällä niitä herkkuja joita teki eniten mieli (ha, vuosisadan tekosyy!). Saldo: suklaapatukka, suklaa-kookoskakkua 3 pienehköä palaa ja pikkurasia karamellijäätelöä. Arvatkaa mikä tässä on niin hauskaa? Se, että paino oli 3 herkuttelupäivän jälkeen VAIN 200 g korkampi kuin alimmillaan monen päivän olemattomalla ruoalla kitkuttelun jälkeen! Tänään siis 68,6kg.
Tänään olen juonut 3 lasia mehua (100 kcal/lasi) ja syönyt 4 ruisleipää kevytjuustolla ja kaksi reilua lautasellista tonnikalaa, tummaa pastaa ja vihanneksia, joten ei painolla olisi mitään syytä nousta vaan saisi laskeakin hiukan. Olin tänään pitkästä aikaa varovasti urheilemassa, joskin normaalia kevyemmin. Voi että tuli IHANA olo! Olen kaivannut sitä kuukausia ja olen nyt ihanassa nirvanassa, mietin jo että koska uskallan kokeilla uudestaan niin etten ole taas ihan sänkypotilaana muutaman päivän sisällä kun liikaa rehkin. (Ei olisi 1. kerta kun niin kävisi...)
Ajattelin nyt yrittää taas ottaa muutaman päivän spurtin 800 kcalorilla, osittain nutrausvalmisteilla ravintoaineiden saamiseksi, aminohappotabujen tuella, proteiinipainotteisesti ja pienellä määrällä oliiviöljyä. Esim. seuraavista saa 760 kcal ja 64 g proteiinia. (Lasken saavani 2 aminohappokapselista 10g proteiinia vastaavan lisän):
AAMU: mehulasi ja ruisleipä kevytjuustolla
PÄIVÄ: ABC myslipussi ja 2 aminohappotabua
ILTA: 165g kanafile, vihanneksia 100g, oliiviöljyä 10 ml
Pärjäisiköhän noilla vaikka 5 päivää jos yrittäisi päästä alle 68kg? Tiistaiaamuna pitäisi mennä sairaalaan jatkotutkimuksiin. En tiedä mitataanko paino jo silloin vai vasta sitä seuraavana maanantaina kun minut otetaan sairaalaan sisään tutkimuksiin, mutta haluan ihan kiusallanikin painaa mahdollisimman vähän sattuneesta syystä... Aiemmin sairaalassa ollessa oli paino 74,4 joskus lokakuussa tms. ja montaa viikkoa myöhemmin kysyttiin painonmuutoksia johon sanoin laihtuneeni 4 kg. Mutta sitten kerran lääkäri käski vaa'alle juuri kun olin syönyt tukevasti, juonut vatsan täyteen, päällä oli älytön kasa vaatteita ja kuukautiset olivat juuri alkaneet ja suoli ei toiminut optimaalisesti jne... Poikaystävä jo sanoi että kyllä ne varmasti vähentää tommoiset ja uskoo, mutta myöhemmin näin papereista että olivat kirjoittaneet minun lihoneen kilon!!! Kiitti vaan, heitti sitten totuudesta sen 5 kiloa. Kai ne olivat sitten vähentäneet ekalla kerralla vaatteista yms. vaikka silloin muistaakseni olinkin tyhjällä vatsalla. Kiukuttaa niin kamalasti kun mistä tiedän mitä se lääkäri uskoo ja mitä ei kun oireista yms. puhutaan. Sisään ottaessa kaikenmaailman testeihin he varmastikin ottavat painon ja haluan nähdä lääkärisedän ilmeen jos paino on 67 ja risat eli melkein 7 kg alempi kuin lokakuussa. Vihaan niin yli kaiken kun lääkärit eivät usko/ota tosissaan, se todella saa aikaan semmoisen apinanraivon kun kyseessä kuitenkin ovta ihmiset, joiden käsissä terveyteni on... Mutta joo, onpahan jotain mistä motivoitua! Tulen joka tapauksessa tilittämään päivien saldot, meni syteen tai saveen tai ei kumpaankaan ;)
P.S. Se tuore suklaa-kookoskakku oli ihan tajuttoman hyvää ja kutsuu minua niin että kuulen sen huudon jatkuvasti ostoskeskuksen kaupasta asti, joka sentään on monen kilometrin päässä! No, lohduttaudun sillä että jos on monta päivää vähäisellä ravinnolla niin sitten voi rauhassa 1 päivän herkutella. Yleensä siitä kyllä tulee 2 päivää herkuttelua mutta nou hätä kunhan suurin osa aiempina päivinä menetetyistä ihroista pysyy poissa.
Heissuli!
Nyt olen ollut 5 päivää syömättä herkkuja ja tämä on sitten kuudes päivä. Joinakin päivinä herkut kutsunut enemmän nimeäni ja joskus vähemmän :D En ole kuitenkaan sortunut syömään herkkuja. Ja ruokaa olen syönyt 1200-1500 kcal väliltä. Paino on laskenut tasan yhden kilon :) Ihan tyytyväinen siihen.
Sitten taas toisaalta mietityttää, että olen vasta ollut 5 päivää syömättä herkkuja ja se tuntuu ainakin 4 kertaa piemmältä ajalta. Että sitä ehtii sortua vielä moneen kertaan ennen kesäkuun loppua. Mutta toivottavasti ei, sekavaa... Kohan pääsee siihen loppu tavoitteeseen kerrankin, eli 58 kiloon. En edes muista millon viimeks olisin painanut niin vähän.
Terveet elämäntavat jatkuu...
Maanantai ja punnituspäivä lähestyy uhkaavasti. Samalla nokka valuu, pää on täynnä räkää, kuume nousee ja maha on sekaisin. Taitaa olla noro-virusta?! Argh.
Missähän mun kaikki vastustuskyky on ku taas oon sairaana. Ei kivaa, kun ei voi liikkua. Toisaalta ei tee mieli kyllä syödä, kun laatta lentää, joten jotain positiivista tässäkin.
Ei jaksa kirjoittaa enempää, olo on aika kamala, sellanen "Missä me ollaan ja oonks mäkin täällä?!" -olo. Blyööh. Toivottavasti muilla paremmin!
Pömppä, pikaista paranemista sinulle! Se on muuten blyööh täälläkin...
Heräsin aamulla turvonneena ja kovissa kivuissa. Söin eilen eri merkkistä ruisleipää kuin yleensä ja siinä oli e-numeroita ja muita useampikin. Paino oli koholla reilusti, vaatteet kiristi ja muutenkin oli tukala ja ähkyinen olo. Nytkin on kamala pahoinvointi ja oksettaa vietävästi. Arvatkaa opiskelinko? EN! Arvatkaa pitikö dieetti? EI!!! Muutama siivu ruisleipää juustolla ja jokunen lasi mehua meni koko päivänä kunnes sitten illalla meni vielä 250g leivoksen ja kakun ja keksin välimuotoja, pieni rasia jäätelöä ja suklaapatukka. (Ja hiukan tomaattia ja lisää mehua). Puhdasta stressi- ja ahdistussyöpöttelyä.
Mitä opin tänään: ENE-Dieettiä EI pidä yrittää aloittaa jos kaapissa on leipää yms. johon voi nälkäisenä tulla himo. Ei ainakaan jos on minä.
Suunnittelin paremmin ja ostin 5 seuraavan päivän ruoat valmiiksi jos nyt lähtisi sitten su alkaen 5 päivää asialinjalla. Seuraavassa suunnitelma, jossa alle 800 kcal ja ainakin 65g proteiinia. Vähemmän hiilihydraatteja joihin tulisi himo ja tarpeeksi proteiinia kuin alkuperäisessä ideassa.
AAMU:
2 omegakapselia (rakas äiti lähetti Suomesta XD ( " )
Täällä jo tolpillaan, joskin toipilaana. Tyhmänä menin aamupäivällä salille puolikuntoisena, kuvittelin, että kyyyyllähän sitä aina yhden treenin vetää. Turha toivo, sain alavartalon ohjelman tehtyä ihan hyvin ja tuntui, että jaksan, mutta siihenpä tyssäs mokoma. Ei muuta kuin häntä koipien välissä kotiin keittelemään vihanneskeittoa. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta lähteä lenkille, (ilma on ihan luvattoman ihana!) tein hyyvin rauhallisen tunnin kävelylenkin nautiskellen auringosta ja kimaltavista hangista.
Ja niin, punnituspäivä oli tänään. Perjantaina kun otin varaslähdön, ei pudotusta siihen ollut tullut kuin 0,1 kg, mutta onpahan sekin parempi kuin ei mitään. Eli yhteensä -1,1 kg nyt.
Tämän viikon ajattelin vetää ihan teholla tuon syömisen suhteen. Suunnittelen kiloklubiin etukäteen, mitä seuraavana päivänä syön niin, että pallukat vihertää ja kalorit on 1000 tai alle. Liikkua aion kuten ennenkin, ehkä vähän kevennetyllä salitreenillä (jotenkin vähän motivaatio hukassa siihen, mieluummin kävelen pitkiä lenkkejä metikössä...). Siis pitkiä lenkkejä ulkona ja crosstrainerilla. Ja jos vetäisi tuon salirääkin tilaan jonkun jumpan joka päivä, netistä löytyy hyviä ilmaisia videoita. Kunnon hikirääkkejä nekin ja niihin sisältyy lihaskuntoliikkeitä, joten ehkä kokeilen sellaista sen puuduttavan salilla pumppaamisen sijaan.
Jos jotain kiinnostaa, niin esimerkiksi täällä tota ilmaista jumppamatskua:
http://www.exercisetv.tv/workout-videos/all/?videotype=free-full-length
Eli siis ruoka erityistarkkailuun nyt, ihan oikeasti pikkutarkkaa kirjausta ja miettimistä ennen kuin mitään menee suuhun. Vähän turhia lipsumisia tullut, niitä ei enää saa tulla! Esimerkiksi tämän päivän ruokavalio on seuraavanlainen:
Aamupala:
ruispuuro (1 dl hiutaleita) 2 dl mustikoita 2 dl rasvatonta maitoa
Lounas:
200g keittojuureksia (vähän mausteita sekaan ja sellaisenaan syön)
näkkileipä 1tl kasvisrasvalevitettä kevytleikkele
Välipala:
200g rasvatonta viiliä 2 dl mustikoita
Päivällinen:
100 g kanafilettä 100 g vihersalaattia
näkkileipä kasvisrasvalevite kevytleikkele
Iltapala (ennen klo 20):
200g rasvatonta viiliä 2 dl mansikoita
(jos nälkä: näkkileipä kasvisrasvalevite kevytleikkele)
Lisäksi juon vettä 3-4 litraa päivässä. Kyllä pitäisi alkaa tapahtua! Ensi viikolla kun todennäköisesti olen taas jo paljon paremmassa kunnossa, voin liikkua enemmän ja nostaa kalorit 1200 kcaliin.
Tavoitteena alle 60 kg ensi maanantaihin mennessä. (Tuo tavoite on ollut tavoitteena LIIAN kauan, nyt se on pakko täyttyä!)
Herkkurotta; ei se päivän ahdistussyöpöttely koko dieettiä kaada, eikä ne kilot tuosta määrästä humpsahtele yhtään mihinkään! Saapahan aineenvaihduntakin vähän herättelyä ja kenties paino laskee taas helpommin. Ja omakuva itselläni varmaan lähellä tätä: ( ** ). Ärms, kyllä sekin siitä vielä paranee!
Tässäpä taasen mun omaa painoseurantaa, kun eilen oli virallinen punnituspäivä:
4.1: 72,3 kg (aloituspaino)
8.2: 68,3 kg
15.2: 68,3 kg ( -0 kg edelliseen viikkoon)
Hmm. Paino siis sama kuin viime viikolla. Siihen ei varmaan vaikuta perjantaina nautittu pizza ja jäätelö ja sunnuntain 4 laskiaispullaa :D Viikonloppu siis herkuteltiin..
Huh, no ei onneksi paino noussut. Ensi viikon maanantaiksi pitäisi jo painoa tsempata alaspäin.
Viikon urheilut oli 3xsali, 1 lenkki, core ja step. No, näihin voin olla tyytyväinen.
Kyllä sen huomaa, että kyllä tuo herkuttelu on joskus ongelma. Ei taho pysyä kohtuudessa, jos en ennalta sovi, mitä saan syödä. Jos esim. päätän, että noh jotain herkkuja saan syödä, niin todennäkösesti riistäytyy. Pitäisi siis päättääkin etukäteen, että nyt saan syödä esim. 2 laskiaispullaa, ei muuta.
Viikonloppuna varasin Turkin matkan kesälle, joten biksukuntoon on päästävä!
Niin ja parasta olisi, että ensi viikon maanantaina paino alkoisi 67:llä.. Pitää alkaa tässä kiristää tahtia, ettei kesää kohti tulisi kiirus tässä projektissa.
Herkuttelu on se pääprobleema täällä ainaki. Kamala, miten sitä syö taas! Edessä pöydällä on KOLME Alpen-välipalapatukan käärettä, tyhjä 3,5 dl:n mehulasi ja muruset neljästä palasta ruisleipää. Lisäksi vatsalaukun pohjalla lillii kolme palaa mokkapaloja. Argh, ei tule kesää tästä taas.
Olen ruvennut miettimään, että oonko yksinkertaisesti valinnut väärän ajankohdan laihdutukseen, kun ei näytä energiaa riittävän siihen, että painuu liikkumaan ja vahtii tarpeeksi syömisiään. Aloitin tammikuussa ja karu fakta on se, että paino on sen jälkeen jojoillut viiden kilogramman sisällä ja tulos on tällähetkellä PLUSSAN puolella jos ihan tuonne tammikuun aloitustilanteeseen vertaan.
Siispä en oikein tiedä, mitä tehdä. Jos jatkan tätä "laihdutusta", joka on kamalaa jojoilua mässäilyn, kovan liikunnan ja harvojen onnistuneiden päivien välillä, luultavasti olen ensi kesänä kaukana bikinikunnosta. Tätä menoa oon kesällä 10 kg ylipainoinen. Jos taas sysään koko laihdutusidean mielestäni, tulos luultavasti on jotakuinkin samanlainen. Eargh, pitää miettiä mitä tässä nyt tekee, sillä motivaatio laihduttaa on nolla ja motivaatio syödä sataviiskyt.
Tällä hetkellä samat housut, mitkä mahtuivat viime jouluna jalkaan, eivät mene edes kiinni. Se kertoo jo jotain. Peilikuva oksettaa ja läski löllyy ja silti minä SYÖN. Ja mitä enemmän aurinko paistaa, sitä enemmän minua väsyttää (niin, että nukkuisin helposti 14 tuntia yössä ja vielä parin tunnin päiväunet), vaikka kai sen pitäisi olla juuri toisinpäin. Ihme hommaa, pitäs jotenkin yrittää ryhdistäytyä.
Noniin, anteeksi taas negatiivispainotteinen selostus. Toivottavasti muilla paremmin ja omakuva (herkkurotalta lainattu, hyväksitodettu ilmaus....) jotain muuta kuin tällainen ( ** ) .
Aurinkoa, tsemppiä ja onnistumisia kaikille yrittäjille ja onnistujille!
Pömppä: Ehkä olisi hyvä idea tehdä kompromissi? Eli et antaisi periksi mutta hellittäisit vähän tavoitteita? Minä tappelen saman asian kanssa, olen mestari vaatimaan itseltäni tolkuttomia ponnistuksia ja tuloksia riippumatta todellisista senhetkisistä voimavaroista ja sitten ahdistaa kun ei kaikkeen pysty. Ainoa löytämäni ratkaisu on asettaa tavoitteita, vaikka sitten pienempiä, jotka ovat realistisia. Ehkä voisit esim. päättää että urheilet vain jos huvittaa ja yrittää vaikka useimpina päivinä syödä alle kulutuksen ja muina päivinä kulutuksen verran tms. Siihen mahtuu jo muutamat herkutkin. Totaaliluovuttamisesta aiheutuu vain inhottava kadustus myöhemmin kun on antanut periksi. Kyllä se siitä taas!
Itse olen puolikuollut, puoleen viikkoon en ole saanut nukuttua ja tänään aamulla söin ekalla luennolla karkkeja pysyäkseni hereillä ja kun karkit loppui, nukahdin välittömästi jonka jälkeen muiden ihastukseksi vetelin sikeitä koko loppuajan kunnes lopulta raahaudun kotiin nukkumaan. Pari kertaa heräsin syömään yms. ja sitten nukuin taas kunnes lopulta palasin tajuihini 9 jälkeen ja kesti suht kauan ennen kuin aivotoiminta palasi sille tasolle että tiesin mitä ympärillä tapahtuu.
Sunnuntaina tuli syötyä vain n. 550 kcal, maanantaina tuli poikaystävä yllärinä kylään kun ei moneen viikonloppuun voida nähdä, joten siihen loppui 800 kcal/päivä. Tämänaamuisia karkkeja (alle 200g) lukuunottamatta en ole kuitenkaan mitään holtitonta ostanut, joskin poikaystävää "autoin" syömään rusinoita ja sipsintapaisia kiinalaishommeleita jonkinverran. Muuten ihan asialinjalla mutta paino oli hurja ja samoin turvotus,mietin että johtuuko kevytlimuista (keinotekoiset makeutusaineet) huono olo ja suolasta turvotus. Vatsakaan ei kunnolla toimi ettei auta sekään. Yritän nyt pysyä erossa suolasta ja juoda paljon vettä, katsotaan mitä tapahtuu. Kun olen yksin niin vedän taas kalorit alas eli varmaankin pe/la alkaen.
Palaan astialle kun ehdin kirjoittaa enemmän...
voisin itse aloittaa projektin jossa ensin pudotan 5kg, ja myöhemmin vielä 5kg
ja tarkoitus olisi saada tämä viimeistään kesäloman alkuun mennessä.:)
pituus on 164cm ja painoa on nyt 60.5kg, olen ollut aina tosi liikunnallinen ja todella hyvässä kunnossa ja painoa on ollut silloin n 50,5kg.
nyt itsetunto on aivan nollissa ja olen todella pettynyt itseeni kun en voi hallita syömistäni, suurin ongelma on yösyöminen. apua?
voisin pistää vähän tähän miten oon tällä viikolla syönyt
MAANANTAI
aamupala: -
koulussa:- aika vähän
koulun jälkeen illan aikana: 2 laskiaispullaa, leipä(juusto,voi ja kinkku,)nuudelipaketti, 2 leipää(voi,juusto ja kinkku),ranskalaisia(kotona) ja makkaraa, yöllä 2 laskiaispullaa ja leipä(voi,kinkku ja juusto)
eli ruokailu menee aamusta hyvin mutta illasta päin p:tä. :(
Kiitos ja kumarrus neuvoista, herkkurotta. Ehkä multa löytyy kuitenkin sen verran luontoa, etten periksi anna. Tai varmaankin ilman tätä ketjua olisin jo antanutkin, mutta tästä on apua! Joten hemmetti soikoon, minähän l a i h d u n. Ja piste. Vaikkakin se teettäisi työtä monta kuukautta tai vaikka vuoden, niin aion yrittää.
Näillä uusilla tsydeemeillä mennään eteenpäin:
1. Eli siis, päätin, etten nyt aluksi keskity noihin kiloihin ja vaa'an lukemiin. Vaa'alla ravaaminen ja kamalien numeroiden toljottaminen masentaa ja silloin tulee hälläväliä-asenne joka saa ahmimaan. Siispä päätän, että seuraava punnituspäivä on 1.3. Sitä ennen en vaa'alle astu, jos en nyt jotain kamalaa liikuntapuuskaa saa ja tiedä laihtuneeni. Mutta siitä lähdetään, että seuraava punnituspäivä on vasta ensi kuussa.
2. Koetan syödä terveellisesti, mutta tarpeeksi. Kantapään kautta olen oppinut, ettei kituuttaminen säästöliekin partaalla johda muuta kuin mässykohtaukseen viimeistään parin päivän sisällä. Eli siis syömiset pääasiassa hedelmiä, kasviksia, marjoja, leipänä näkkileipää ja 100% ruisleipää, kuitupitoista puuroa, vähärasvaista kanaa tai kalaa sekä maitotuotteina rasvatonta maitoa ja viiliä. Lisäksi vihreää teetä ja vettä pari litraa per päivä. Älyttömään makeannälkään suon itselleni suosiolla 75 g Nellie Dellies -karkkeja tai mehujätskin. Herkkujen täyskielto kun ei minulla toimi.
3. Terveellisemmän ruokavalion tukena syön kalkkitabletteja (suvussa kulkevan osteoporoosin ehkäisemiseksi) ja monivitamiinivalmistetta (lääkäri suositteli, uskoi auttavan kamalaan kevätväsymykseen).
4. Pyrin liikkumaan joka päivä edes vähän, vaikka se sitten tarkoittaisi vain 10 minuutin kävelylenkkiä. Liikun oloni mukaan ja silloin kun tuntuu hyvältä. Luovun orjallisesta juoksuohjelmasta, jos energiaa on, ehdin aloittaa sen myöhemmin keväällä, kun tietkin sulavat ja ilmat ovat suotuisammat. Luovun puuduttavasta kuntosaliharjoittelusta, josta en enää osaa nauttia. Sen sijaan teen netin jumppavideoiden ohjaamina erilaisia lihaskunto/hienirrotustreenejä. Niitä löytyy paljon ja erilaisia, joskus voi vetää vartin jumpan ja joskus vaikkapa tunnin, mutta aina olon ja energiavarojen mukaan.
5. En anna periksi. Jos repsu tulee, ei se oikeuta masentumiseen ja viikon mässäilyyn, vaan päinvastoin silloin laitetaan uusi tsemppi päälle!
6. Ja lopuksi vielä, en ota tätä liian vakavasti, en ole liian ankara itselleni vaan yritän nauttia elämästä ja keväästä ja annan laihdutuksen kulkea siinä sivussa. Päivä kerrallaan, se riittää!
Tulipa lista, mutta eipähän ole kamala rääkkilista täynnä monen tunnin liikuntarupeamia joka päivälle ja orjallista ruokavaliota. Vielä mietinnässä on, että otanko kiloklubin avuksi. Toisaalta olen aika tietoinen siitä, mikä on terveellistä ja hyväksi henkilökohtaisesti juuri itselleni. Joten joka suupalan kirjaaminen palveluun on aika puuduttavaa, kun tietää jo etukäteen, että mikä pallo on vihreä kun syön näin ja näin ja mikä pompsahtaa punaiselle, jos syön tätä ja tätä. Eli ehkä jätän sen tarkan pikkutarkan kalorien laskemisen ja yritän tehdä tästä lopullisen elämänmuutoksen terveellisempään suuntaan. Tietenkin kiloklubissa voi joskus käydä tekemässä tarkistuksia joistain ruoka-aineista / liikuntalajeista. En kuitenkaan usko, että päivittäinen kirjaaminen minua helpottaa. Mutta koska mulla tunnukset sinne on, aion edistymiseni kuitenkin käydä merkkaamassa, siitä näkee niin selkeästi kaaviosta, että mihin suuntaan tämä homma kehittyy.
Muttamutta, näillä nyt mennään eteenpäin, pyrin edelleen kirjoittamaan tälle palstalle ainakin kerran-pari viikossa niinkuin tähänkin asti. Katsotaan tulisiko tällä taktiikalla pikkuhiljaa muutosta kroppaan ja mielialaan!
Hurjasti tsemppiä kaikille mukana oleville, ja tervetuloa taas uudelle tulokkaalle!
Hrmmh... Tämä menee nyt ihan miten sattuu. Suunnitelmat muuttuivat ja olen nyt suunnitelmista poiketen poikaystävällä. Opiskelusta ei meinaa tulla mitään kun poikaystävä räppää portugaliksi ja hänen yökylässä oleva siskonpoikansa 8v. menee moonwalkia takaperin pitkin olohuonetta. Yritä nyt siinä sitten vääntää statistisia analyyseja tietokoneella... Untakin takana vain jokunen tunti. Ja, yllätys, pöydällä avoin suklaamunapussï joka ostettiin pojalle. Eilen iski suklaakakku ja tänään ne suklaamunat, kun oli muka ihan pakko ostaa minullekin oma 200g pussi kun pojan suklaassa on pähkinää jolle olen allerginen. Tuhosin pussistani noin 2/3 jonka jälkeen jätin loput auton hanskalokeroon odottamaan huomisia ajoja. Ja sain silti allergisen reaktion kun poika vaihtoi kanssani suklaamunan ja se oli muka pakko laittaa suuhun. Poika on ihan tyytyväisenä muissa puuhissa mutta ne suklaamunat huutavat minua tauotta. Niistä pysyn kyllä erossa koska lasten karkkeja en ala kähveltämään mutta katsotaan nyt pysyykö ne oman pussin jämät autossa huomiseen asti...
Olo on edelleen turvonnut ja menkatkin pitäisi kohta alkaa (ja makeanhimo sen mukainen) ja stressi tekemättömistä koulutöistä ja edessä olevista rajuista ja kivuliaista sairaalatutkimuksista ja missatuista tehtävistä painaa päälle. Muutenkin kovat kivut ja särkylääkehumala. Olen tyytyväinen jos paino maanantaina sairaalaan mennessä on edes alle 69 kg kun olo on kuin ryhävalaalla. Laihtuminen saa odottaa siihen kun pääsen kotiin sairaalasta mutta ei nyt sentään pitäisi lihoa siihen mennessä.
Tässä taasen maanantain kunniaksi painoseurantaani:
4.1: 72,3 kg (aloituspaino)
15.2: 68,3 kg
22.2: 67,5 kg (-800 g viime viikkoon)
No menihän se vihdoinkin alaspäin! Viikonloppuna söin ulkona ja jäätelöä reilusti (lue: 2 paketillista :D) Luulin jo löytäneeni hyvänmakuisen ja vähäkalorisen jäätelön (sokeriton vanilja-mansikka), mutta ai että sitä mahakivun määrää koko illan ja yön. Sitten siihen pettyneenä pitikin sunnuntaina ostaa kunnon jäätelöä. No, sille ei voi enää mitään.
Helmikuuta vielä viikko jäljellä ja -500 grammaa pitäisi saada pois, niin pysyisin helmikuun tavoitteessa. Mutta miten nämä viikot menee niin nopsaan. Tuntuu, että juurihan se oli kun kirjoitin tänne helmikuun alussa helmikuun tavoitteet. Mutta se helmikuu on jo kohta ohi..
Nyt olo ei ole mitä mahtavin. Runsaat 5 h yöunta takana ja olo todella väsynyt. Töitä pitäisi jaksaa tehdä neljään asti ja olin vielä suunnitellut urheilua tälle päivälle. Saa nähdä jaksaako. Pitkästä aikaa näin huonosti nukuttu yö, eikä mikään tunnu kiinnostavan. Olo on kuin pahassa krapulassa.
Tuntuu, että vähän itse kullakin on jos jonkin sortin vaikeuksia, mutta koitetaan jaksaa, eikö niin :) Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Onnea, Liikuntakärpänen, onnistuneesta pudotuksesta, hyvä, että joku menee oikeaan suuntaan ja näyttää mallia!
Täällä j ä l l e e n sairaana. En ymmärrä, mihin miun vastustuskyky on menny?! Tuntuu, että koko vuoden alun olen ollut sairaana. Taitaa olla neljäs kerta tämä, ja kolme edellistä kertaa ovat kestäneet vajaasta viikosta vajaaseen kahteen viikkoon jokainen. Ja kun tässä äkkiä laskee, niin eihän tässä kovin montaa viikkoa ole tätä vuotta takana, joten eipä ole paljon terveenä tullut oltua. Kumma juttu, kun sitä vähän aikaa on terveenä ja oikein hyvissä voimissa ja jaksaa vaikka mitä ja sitten iskee taas joku pöpö. Tämä tuntuu samalta kuin syksyn sikainfluenssa, korkea kuume, hakkaava yskä ja keuhkoputkentulehdus. Lääkärissäkin kävin aamulla, sanoi, että bakteeriperäinen ja määräsi antibioottikuurille. Joten ei muuta kuin pillereitä naamaan ja toivo korkealle taas!
Siis ei liikuntaa sitten viime perjantain, ja syömisetkin tämmöisiä "pakko saada sitä ja tätä kun on niin kamala olo". Ei kuitenkaan ole repsahtanut sen yltiöpäisen mässäilyn puolelle, mitä se välillä oli. Joten toivo elää yhä, periksi en anna!
Puntarillakaan en siis käynyt, jätän sen sinne ensi kuun ekaan päivään niin kuin oli tarkoitus. Eipä sinnekään kyllä enää pitkästi ole, kun rupeaa laskemaan. Tosiaankin menee tämä aika ihan hirrmu nopeasti!
Aurinkoa jokaisen matkaan, herkkurotalle sairaalareissuun ja itse kullekin omaan tilanteeseensa!
Täälläkin päässä tuntuu vähän, että flunssa saattaisi iskeä. Eilen palelluin ulkosalla, kun auton rengas puhkesi ja sitä piti ruveta vaihtamaan liian vähällä vaatetuksella. Mutta toivottavasti ei sairastu.
Olen nyt päättänyt, että loppuviikon pidän vapaata kaloreiden laskusta (olen siis 2 kk jo merkannut ruoat kalorilaskurissa) ja annan itselleni luvan syödä vapaammin. Nyt tuntuu, että on pienen tauon paikka. Palaan sitten heti maaliskuun alusta takaisin laihdutusprojektin pariin eli rentoudun tässä tämän 4 päivää :). Toivottavasti sitten on taas uusi into päällänsä.
Tällä hetkellä on jotain kevätväsymystä. Väsyttää, vaikka kuinka nukkuisi! Ja makean himo on aivan karmiva. Mutta tänään aioinkin syödä jotain herkkua.
Palailen asiaan taas maanantaina painon merkeissä. Siitä lähdetään sitten puristamaan kohti lopullista tavoitetta!
No niin. Viime viikon tauko laihdutuksesta on nyt ohi. Tänään alkoi maaliskuu ja uudet kujeet laihdutuksen saralla.
Eli tässä painokehitystä:
4.1: 72,3 kg (aloituspaino)
22.2: 67,5 kg
1.3: 67,5 kg ( -0 edelliseen viikkoon)
Viime viikon urheilut: 2x kuntosali, step ja kävely.
Uskomatonta, mutta tavoitteena oli, että pysyisin samassa painossa kuin viime viikolla tämän viikon relausjakson aikana ja niin kävikin. Tuntui kuitenkin, että tuli syötyä paljon, kun ruokia ei merkannut ylös. Mutta ei kai se sitten mennyt niin. Nyt on hyvä mieli ja motivaatiota kerätty viime viikon aikana tämän projektin jatkamiseen.
Minulla oli helmikuun tavoitteena laihtua -2 kiloa eli tavoitteesta jäätiin 0,5 kiloa. Annettakoon se itselle anteeksi :) Ja tavoitteena oli myös saada tarpeeksi proteiinia ja siitä tavoitteessa on kyllä vielä parantamisen varaa.
Tänään olenkin päättynyt, että alkaa kunnon proteiinikuuri, eli turhat hiilarit yritän karsia pois. Urheilua jatketaan myös ahkerasti. Maaliskuun painotavoitteena on painaa 65 kg eli kiloa lähtisi tuolloin -2,5 kg.
Täällä ketjussa on näköjään ollut aika hiljaista. Missä luuraatte :)
Ajattelin aloittaa meille taas uuden keskustelun maaliskuun alun kunniaksi kun nykyinen on venähtänyt suhteellisen pitkäksi. Löytyy nimellä 10kg/2kk OSA 3. Siell\á enemm\án juttua siit\á missä olen luurannut kuluneen viikon.