Lainaan tätä ajatusta yhdestä toisesta palstasta johon törmäsin. Tämä pääsi meinaan koskettamaan minua todella. Kun ei enää elä siinä vaiheessa eikä siinä iässä, että etsisi ketään niin miten niin pääsee kuitenkin käymään että ihastuu ihan liikaa ja ihan liian palavasti? Ja vielä tietenkin niin, että kohde (/kohteet) on varattu ja tunteet ovat molemminpuolisia. Kuten joku totesi, elämä ei ole reilua, miksi kohtalo asettaa vakaan ja turvatun elämän eteen näin isoja haasteita?
Ihastuu vaikkei enää etsi
Amorinkaaren takaa
11248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
joillakin, joskus tai ainakin jossain määrin, että vaikka kituuttaisit useamman vuoden vapailla markkinoilla etkä oikein tapaisi ketään, niin annas olla kun tapaatkin jonkun, niin jo vain on tunkemassa muita ehdokkaita ovista ja ikkunoista. Pahempi tilanne tuo kai on silloin, kun on samassa tilanteessa kuin sinä.
Mutnii. Joskus tullut mieleen, että voisiko se olla niin tuonkaltaisissa tilanteissa missä ei enää "hae" ketään, onpahan sinkku tai vapaa, niin voisiko sitä olla huomattavasta vastaanottavaisemmalla tuulella ja ne tuiverrukset voi herkemmin päästä sisimpään? No oli miten oli, niin itsestäni olen ainakin huomannut joitakin kertoja tuollaisen fiiliksen päässeen yllättämään juuri sillä keinoin, että on aivan kirjaimellisesti tuntenut että nyt jos tapaisi oikeanlaisen naisen, niin voisi kerrasta kolahtaa enemmältikin. En tiedä onko tuollainen muilla ihmisillä miten yleinen tunne, mutta minuun tuollainen on iskenyt vain muutamia kertoja, enkä luonnollisestikaan ole tavannut sitä "oikeanlaista naista" noina kertoina.
ja selittämätöntä vaan joskus tapahtuu. Minkäs mahtaa.
Ihan tässä katselen sanojasi - kuin ihastunut.
Musta tuollainen hillitty henkinen hätä on sekä inhimillisyydessään loistava sen makean tuskaisuuden vuoksi, joka siinä tihkuu.
Mä mietin jo niin paljon että kohta kirjoitan. Mutta ensin syön pizzan.
että aina kun on, itellä tai hyvin tuntemalla ystävällä, menossa elossa sellainen vaihe, että on hyvä olla ittensä kanssa, sinkkuna, elämä on ihanaa sellaisenaan eikä ole tarvetta saada kumppania nythetioitis, niin jostain riivatusta sellainen paikalle ilmestyy. Välittömästi. Sukat pyörähtää jalassa ja sitten se on menoa. Eli oikestaan samaa kun toi dayumin hommeli, että kun se kumppanin haku/toivominen loppuu, niin ihminen kai viestittää usein ympärilleen jotain. Itse olen ajatellut että sellainen ihminen "säteilee" jotain omaan itseensä tyytyväisyyttä, avoimmuutta mahdollisuuksille elämässään ja omavoimaisuutta. Tai jotain sellaista, on kuitenkin silmille näkymättömällä (kai) tavalla houkutteleva kumppani ja niinpä tarjokkaat kiilaavat kulmille.
sitä valoa joka säteilee onnellisesta ihmisestä ja se vetää sitten puoleensa toisia. ???????
se juur sitä ole. Kun on tyytyväinen itteensä ja elämäänsä, niin onnellinen sitä kai on. Ei välttämättä tarvitse elämäänsä mitään lisää, mutta omassa elämässä on toki tilaa, on avoin mahdollisuuksille ja on mistä jakaa toisille. Joo, kuulostaa melko onnelliselta :)
Kyllä sellainen houkuttelee, sellanen ihminen vaikuttaa ulospäin olevan tasapainossa, tyytyväinen ja kai vahvakin, onhan se kuin kukka mehiläisille. Säteilee tyytyväisyyden valoa, juu'u, vetää puoleensa. Kunhan esitin asian turhan hankalasti edellä :)
Ehkä noin voi tapahtua sit sellasille ihmisille, jotka yleensäkin ihastuu helposti,
muttei tällasille mun kaltaisille ainakaan, jotka ihastumme harvoin. Ehkä kerran kymmenessä vuodessa.
Mut reilua elämä on vaan joillekin harvoille..heille, jotka ovat syntyneet onnellisten tähtien alla. Heitäkin on, mutta itse en kyllä lukeudu heidän joukkoonsa.
jotka ihastuvat helposti tai usein. Itse asiassa olen ihastunut vakavasti ainoastaan kahdesti elämäni aikana eikä noista kumpikaan ihastus ole sattunut nykyisen kumppanini aikana. Mutta -minuun- ihastutaan helposti.
Yhdyn jonkun verran teidän mietteisiin siitä että varatut varmaan säteilevät jotain kummalista hehkua ja yms mutta nyt, tässä nimenomaisessa tapauksessa ei ihan siitä taida olla kyse. Toki se on voinut olla yksi osatekijä tässä.
Lehdistä saa lukea julkkiksista jotka kasvavat erilleen ja rakkaus loppui ja ero tuli. Mutta miten voikaan käydä niin ettei ole kasvanut erilleen, rakkaus ei loppunut eikä erokaan tullut mutta silti vaan toinen ihminen pääsi hiipimään sydämeen?
"No oli miten oli, niin itsestäni olen ainakin huomannut joitakin kertoja tuollaisen fiiliksen päässeen yllättämään juuri sillä keinoin, että on aivan kirjaimellisesti tuntenut että nyt jos tapaisi oikeanlaisen naisen, niin voisi kerrasta kolahtaa enemmältikin." Hmm, siis olet ollut suhteessa ja ajatellut noin? Tuo kuulostaa ehkä jo liian järjestelmälliseltä, voisitko selventää ajatustasi ettei tule väärinymmärrystä?
"Hmm, siis olet ollut suhteessa ja ajatellut noin?"
En.
miksi sattumia tapahtuu? Sä voit visualisoida sitä heittelemällä noppaa ihmetellen, että miksi välillä osuu jokin tietty lukema, vaikkapa nelonen, muiden numeroiden sijasta, vaikka sellaisen todennäköisyys onkin vain 1:6.
noh elämä on =o)