seurustelin poikaystäni kanssa 9 kk. emme riidelleet - pystyimme puhumaan kaikesta avoimesti ja kypsästi. suunnittelimme yhteistä tulevaisuutta. koimme molemmat löytäneemme sielunkumppanimme. sitten yhtäkkiä, ilman pienintäkään ennakkovaroitusta, poikaystäväni ilmoitti sähköpostitse (!), että hänen tunteensa minua kohtaan ovat mystisesti kadonneet. viikko ennen viestiä hän oli vielä vakuuttanut rakastavansa minua. vaikka hän erota halusikin, hän myönsi että suhteemme oli liian hyvää hukkaan heitettäväksi.. (?)
aluksi suhtauduin eroon kylmän järkevästi. totesin vain, että sellaista sattuu - ainakin hän oli rehellinen. eron sisäistettyäni tulin vihaiseksi. koin hänen käyttäneen minua vain hyväkseen. koin hänen loukanneen minua syvästi. olin hänelle vihainen, sillä hän ei antanut meille edes mahdollisuutta yrittää selvittää, mistä oikeasti on kyse.
erosta on nyt pari kuukautta. emme ole olleet yhteydessä, hän kun asuu nyt ulkomailla. tänään sain kuulla, että noin puolen vuoden päästä, kun hänen työsopimuksensa päättyy, hän muuttaa takaisin suomeen. tulen törmäämään häneen melko varmasti erittäin usein.
en tiedä, miten minun pitäisi suhtautua exääni, kun hänet seuraavan kerran tapaan. suhteemme ei koskaan saanut kunnon lopetusta, hän pikemminkin vain "ilmoitti" jättävänsä minut. sanomansa (teko)syytkin olivat loppujen lopuksi heikot, epäselvät. haluaisin keskustella erosta hänen kanssaan kasvotusten. anteeksipyyntökään ei haittaisi. yhteen en kuitenkaan halua enää palata.
on päiviä jolloin tunnen päässeeni hänestä yli, mutta toisinaan luulen että minulla on vielä hiukan tunteita häntä kohtaan. en tiedä, mitä hän ajattelee minusta. haluaisin jatkaa elämääni, mutta ennen kuin olemme keskustelleet kasvotusten, en usko että se on täysin mahdollista. en haluaisi hukata seuraavaa puolta vuotta velloen näissä ajatuksissa.
mitä siis tehdä?
aluksi suhtauduin eroon kylmän järkevästi. totesin vain, että sellaista sattuu - ainakin hän oli rehellinen. eron sisäistettyäni tulin vihaiseksi. koin hänen käyttäneen minua vain hyväkseen. koin hänen loukanneen minua syvästi. olin hänelle vihainen, sillä hän ei antanut meille edes mahdollisuutta yrittää selvittää, mistä oikeasti on kyse.
erosta on nyt pari kuukautta. emme ole olleet yhteydessä, hän kun asuu nyt ulkomailla. tänään sain kuulla, että noin puolen vuoden päästä, kun hänen työsopimuksensa päättyy, hän muuttaa takaisin suomeen. tulen törmäämään häneen melko varmasti erittäin usein.
en tiedä, miten minun pitäisi suhtautua exääni, kun hänet seuraavan kerran tapaan. suhteemme ei koskaan saanut kunnon lopetusta, hän pikemminkin vain "ilmoitti" jättävänsä minut. sanomansa (teko)syytkin olivat loppujen lopuksi heikot, epäselvät. haluaisin keskustella erosta hänen kanssaan kasvotusten. anteeksipyyntökään ei haittaisi. yhteen en kuitenkaan halua enää palata.
on päiviä jolloin tunnen päässeeni hänestä yli, mutta toisinaan luulen että minulla on vielä hiukan tunteita häntä kohtaan. en tiedä, mitä hän ajattelee minusta. haluaisin jatkaa elämääni, mutta ennen kuin olemme keskustelleet kasvotusten, en usko että se on täysin mahdollista. en haluaisi hukata seuraavaa puolta vuotta velloen näissä ajatuksissa.
mitä siis tehdä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
vaikka sellaista, että kirjoitat hänelle ns. erokirjeen, jota et lähetä. Kirjoita niin monta kuin hyvältä tuntuu, kunhan saat asiat itsestäsi ulos niihin kirjeisiin, saat jäsenneltyä ajatuksiasi ja tunteitasi, purettua pettymystäsi ja suruasi. Puolessa vuodessa ehdit aika hyvin laitella ajatuksesi ja tunteesi järjestykseen, silloin on helpompi päästää hänestä irti ja myös keskustella hänen kanssaan. Ajatuksesi keskustelusta kasvokkain on hyvä, olisi suotavaa että sen saisit, mutta kannattaa varautua siihen ettei exäsi kestä ajatusta keskustelusta.
Olet oikeutetusti vihainen exällesi tuosta ettei hän antanut sinulle mahdollisuutta keskustella erosta ennen lopullista päätöstä. Kun joku muu tekee omaa elämääsi koskevat päätökset puolestasi, sinulta kysymättä, niin ei siitä voi kuin suuttua. Se on paha loukkaus.
Minusta hiukan tuntuu siltä, että joudut/saat velloa noissa ajatuksissa, koska keskustelun puutteesta(kin) johtuen ero on sinulle vielä jotenkin ehkä käsittelemätön, sinä et ole saanut sanoa sanottavaasi. Aina siihen ei tarvita toista osapuolta, mutta se nopeuttaa ja helpottaa prosessia. Siksikin on epäoikeudenmukaista poistua suhteesta keskustelutta.