vihaa vihaa vihaa
sitäpä ei muuta sitten löydäkkään
halusin kuitenkin tulla kirjoittelemaan tänne ihan aiheesta. ei vihasta, vaikka sen otsikkoon laitoinkin, vaan viitaten ehkä enemmänkin nyt näitä topiikkeja, joissa lukee "mikä minussa on vikana, kun olen pitkä, komeaksi sanottu, tytössäkäyvä..."
kuulen samanlaisia lauseita kaveripiireissäni. Tiedän kaksi naista, joista toinen valittaa, että miksi kukaan poika ei ole hänestä kiinnostunut, hän on mielestään nätti ja omaa hyvän persoonan. Miksi ei kenellekkään kelpaa? on normaalipainoinen vielä.
en kehdannut sanoa totuutta... miten voisin? Ei ystäväni niin kovin nätti ole, ei rumakaan, mutta aika normaalin näköinen nainen, minusta... mutta se persoonallisuus, se ei ole hyvä persoonallisuus. hän on niin kobin ei ehkä pinnallinen, mutta jotenkin niin.. tosi vaikea selittää tätä. tuntuu kuin hän kävelisi kaikkialla nokka pystyssä. suuttuu täysin turhista asioista ja pahasti ja sitten mököttää kaikille. muutenkin hänen ideaalimiehensä ovat miehiä elokuvissa, saippuaoopperoissa... eli haaveilee miehestä joka on pelkkää mielikuvitusta. sitten hän tapasi pojan, joka oli häntä nuorempi ja vaikka heillä on hauskaa, hän sanoo että ei kiitos.... ei voi olla vuodella häntä nuorempi!
sit on nämä miehet. saan kuulla kun he valittavat.. "miksi kukaan ei halua miehekseen tälläistä ok.näköstä työssäkäyvää miestä joka ei polta eikä juo... "
Ilkeältähän se kuulostaa sanoa ettei se nyt niin ok,näköinen mies ole edes kyseessä ja ettei tämänkään työssäkäynti ole niinkään täyspäivästä, mutta kuitenkin... ongelma ei kuitenkaan ole noissa kahdessa, vaan siinä tärkeimmässä, nimittäin siitä, että hänen luonteensa on sellainen, ettei moni tyttö jaksa kuunnella. hän on sellainen pikkupentu, joka tahtoo jatkuvasti jonkun lohduttavan häntä, joten aina saa kuulla miten kukaan ei tykkää hänestä, miten kukaan ei halua hänen olevan missään, vaikka hänet on sinne pyydettykkin.... tälläistä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen....
yrittäkää siis löytää sydemmin niitä persoonaalisuuksia sieltä sisimmistänne... koska sellainen pieni pilke silmäkulmassa ja vähän parempi olo sisältäpäin.. se varmasti helpottaa!
itse tosin olen huomannut, että olen niitä ihmisiä, jotka eivät kaipaa parisuhdetta. en usko, että tulen koskaan löytämään itselleni miestä, jonka haluaisin. ja millainen mies se sitten on? ehdottomasti eläinräkäs, pelirakas... ja että me tulisimme toimeen kuin parhaat ystävät. minä en ole koskaan ollut kovinkaan romanttinen nainen, en tarvitse kukkia saatikka ravintolaillallista. minusta hauskempi vain ostaa pitsat ja katsoa elokuva kotona sohvalla maaten.. ja ei ulkomaille matkustelu kiinnosta, muta kiinnostais vain olla mökkireissulla jossain veden rannalla ja vaan rentoutua. mä en henkilökohtaisesti kaipaa omaa kallista omakotitaloa, uusinta autoa, isoa perhettä.. itseaseiassa mua ei haittaa vaikka lapsia ei tulisi. mä haluaisin elää tasasen elämän jossain halvemmassakin asunnossa... ehkä maalla, poissa kaupungista, vaikka en kyllä sanoisi eitä kaupunkielämään.
mitä mä yritän kuitenkin sanoa on se, että mä kaipaan rauhallista suhdetta, vaikken usko, että mulle on tuolla jossain sellainen henkilö, joka näkisi nämä asiat samalla tavalla kuin minä. joka olisi jättänyt sen pinnallisuuden ja haluaisi vain olla, rauhallisesti ja nauttia hetkistä, kuin täällä vielä voi.
sitäpä ei muuta sitten löydäkkään
halusin kuitenkin tulla kirjoittelemaan tänne ihan aiheesta. ei vihasta, vaikka sen otsikkoon laitoinkin, vaan viitaten ehkä enemmänkin nyt näitä topiikkeja, joissa lukee "mikä minussa on vikana, kun olen pitkä, komeaksi sanottu, tytössäkäyvä..."
kuulen samanlaisia lauseita kaveripiireissäni. Tiedän kaksi naista, joista toinen valittaa, että miksi kukaan poika ei ole hänestä kiinnostunut, hän on mielestään nätti ja omaa hyvän persoonan. Miksi ei kenellekkään kelpaa? on normaalipainoinen vielä.
en kehdannut sanoa totuutta... miten voisin? Ei ystäväni niin kovin nätti ole, ei rumakaan, mutta aika normaalin näköinen nainen, minusta... mutta se persoonallisuus, se ei ole hyvä persoonallisuus. hän on niin kobin ei ehkä pinnallinen, mutta jotenkin niin.. tosi vaikea selittää tätä. tuntuu kuin hän kävelisi kaikkialla nokka pystyssä. suuttuu täysin turhista asioista ja pahasti ja sitten mököttää kaikille. muutenkin hänen ideaalimiehensä ovat miehiä elokuvissa, saippuaoopperoissa... eli haaveilee miehestä joka on pelkkää mielikuvitusta. sitten hän tapasi pojan, joka oli häntä nuorempi ja vaikka heillä on hauskaa, hän sanoo että ei kiitos.... ei voi olla vuodella häntä nuorempi!
sit on nämä miehet. saan kuulla kun he valittavat.. "miksi kukaan ei halua miehekseen tälläistä ok.näköstä työssäkäyvää miestä joka ei polta eikä juo... "
Ilkeältähän se kuulostaa sanoa ettei se nyt niin ok,näköinen mies ole edes kyseessä ja ettei tämänkään työssäkäynti ole niinkään täyspäivästä, mutta kuitenkin... ongelma ei kuitenkaan ole noissa kahdessa, vaan siinä tärkeimmässä, nimittäin siitä, että hänen luonteensa on sellainen, ettei moni tyttö jaksa kuunnella. hän on sellainen pikkupentu, joka tahtoo jatkuvasti jonkun lohduttavan häntä, joten aina saa kuulla miten kukaan ei tykkää hänestä, miten kukaan ei halua hänen olevan missään, vaikka hänet on sinne pyydettykkin.... tälläistä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen....
yrittäkää siis löytää sydemmin niitä persoonaalisuuksia sieltä sisimmistänne... koska sellainen pieni pilke silmäkulmassa ja vähän parempi olo sisältäpäin.. se varmasti helpottaa!
itse tosin olen huomannut, että olen niitä ihmisiä, jotka eivät kaipaa parisuhdetta. en usko, että tulen koskaan löytämään itselleni miestä, jonka haluaisin. ja millainen mies se sitten on? ehdottomasti eläinräkäs, pelirakas... ja että me tulisimme toimeen kuin parhaat ystävät. minä en ole koskaan ollut kovinkaan romanttinen nainen, en tarvitse kukkia saatikka ravintolaillallista. minusta hauskempi vain ostaa pitsat ja katsoa elokuva kotona sohvalla maaten.. ja ei ulkomaille matkustelu kiinnosta, muta kiinnostais vain olla mökkireissulla jossain veden rannalla ja vaan rentoutua. mä en henkilökohtaisesti kaipaa omaa kallista omakotitaloa, uusinta autoa, isoa perhettä.. itseaseiassa mua ei haittaa vaikka lapsia ei tulisi. mä haluaisin elää tasasen elämän jossain halvemmassakin asunnossa... ehkä maalla, poissa kaupungista, vaikka en kyllä sanoisi eitä kaupunkielämään.
mitä mä yritän kuitenkin sanoa on se, että mä kaipaan rauhallista suhdetta, vaikken usko, että mulle on tuolla jossain sellainen henkilö, joka näkisi nämä asiat samalla tavalla kuin minä. joka olisi jättänyt sen pinnallisuuden ja haluaisi vain olla, rauhallisesti ja nauttia hetkistä, kuin täällä vielä voi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei vihata, rakastetaan:)
Itse aiheeseesi en ota kantaa, ei ole siihen mielipidettä. Mutta loppuun otan. Tarkoitatko tosiaan, että et kaipaa parisuhdetta vai että et usko riittävän hyvää sellaista löytäväsi ja sitten olet mieluummin yksin kuin otat huonon, mutta silti toivoisit sen hyvän löytäväsi? Itse olen siis mies, joka aidosti ei tosiaan parisuhdetta kaipaa, mutta en varsinaisesti vastusta, jos sellainen ihminen vielä vastaan tulee, jonka kanssa haluaa lähteä yrittämään.
Tuo mitä toivot mieheltä ei ole paljoa pyydetty ja sellaisia miehiä on varmasti paljon. Itse tosin en ollenkaan, mutta eivät kaikki olekaan toisilleen luotuja. Tärkeimmät toiveet taisit silti jättää pois? Ainakin luotettavuuden:)
"sitten hän tapasi pojan, joka oli häntä nuorempi ja vaikka heillä on hauskaa, hän sanoo että ei kiitos.... ei voi olla vuodella häntä nuorempi!"
Erittäin yleistä naisilla että jos mies on parikin kuukautta heitä nuorempi niin ei onnistu koska mies on ihan "kakara" naisen silmissä.
Vaikka kuinka eräs hampurilaisketju onkin mainostanut että kasvakaa isoiksi, älkää aikuisiksi - niin kyllä monilla olisi henkisen kasvun paikka.