Minua on alkanut mietityttämään, voivatko ja pystyvätkö mies ja nainen olemaan vain keskenään pelkkiä/pelkästään ystäviä? Tarkoittaessa ystävyyssyhdetta siis pelkästään ja ainoastaan henkisesti/henkisellä tasolla? Kuin nainen ja nainen toisilleen ystävinä samanlaisesti, mutta toinen on ystävänä vain eri sukupuoli, mies.
Kiinnostaisi kovasti tietää, miten tällainen ystävyysyhde on mahdollista, tai toimii henkisesti, kuten vain naisilla keskenään? Kenellä on ystävänä mies ja mistä tiedät/tunnet, että tämä ystävyys on vain sitä henkistä ja ilman mitään fyysistä kiinnostusta tai tunnetta siihen toiseen? Kumpikaan ei siis kiinnosta toisiaan 'siinä mielessä' tai 'sillä tavalla'. Olette vain puhtaasti ja rehellisesti ystäviä keskenänne.
Olen aina toivonut ja halunnut, että itselläni olisi naisena myös niitä miespuolisiakin ystäviäkin, ja VAIN YSTÄVÄNÄ siis samanlaisesti ja ystävyys myös sitä samaa tarkoittaen kuin mitä naispuolisenkin kanssa. Olen kai vain toivottaman järkähtämätön siinä ajatuksessani, että ei se ole mahdollista/voi olla vain mahdollista. Enemmänkin mietityttää vain se, että miten se voisi toimia oikeasti miehen ja naisen välillä? Jos kumpikin on ja elää parisuhteessa tai toisinpäin nainen tai mies on parisuhteessa elävä? Tai voi varmaan olla, jos ovatkin jo vain entuudestaan tai aiemmin tuttuja toisilleen.
Vai voiko se olla vain samoin yhtä luontevaa kuin naistenkin välinen ystävyys, riippumatta että toinen onkin eri sukupuolta? Kiinnostaisi tietää myös naisilta, millainen ihminen, luonne tai persoona teillä on sitten miespuolisena ystävänä, tai mikä miespuolisesta sitten tekee kiinnostavan vain ystävämielessä, että kiinnostutte hänestä (kuin kiinnostuisitte myös tästä naispuolisesta ihmisestä samassa tarkoituksessa)? Miten, tai mistä sitten ystävyytenne on alkanut ja huomasitte, että se todellakin on vain ystävyyttä, eikä muuta? Tai te naispuoliset, tapaatteko ja käyttekö sen miespuolisen ystävänne kanssa ihan normaalisti samoin (kuin kävisitte sen naispuolisenkin ystävänne kanssa), esim. yhdellä tai syömässä, vietätte ystäväiltaa tai harrastatte yhdessä jotain, tai teillä on/löytyy muunlaisia yhteisiä kiinnostuksen kohteita, jotka jaatte/koette keskenänne vain ystävinä?
Kiinnostaisi kovasti tietää, miten tällainen ystävyysyhde on mahdollista, tai toimii henkisesti, kuten vain naisilla keskenään? Kenellä on ystävänä mies ja mistä tiedät/tunnet, että tämä ystävyys on vain sitä henkistä ja ilman mitään fyysistä kiinnostusta tai tunnetta siihen toiseen? Kumpikaan ei siis kiinnosta toisiaan 'siinä mielessä' tai 'sillä tavalla'. Olette vain puhtaasti ja rehellisesti ystäviä keskenänne.
Olen aina toivonut ja halunnut, että itselläni olisi naisena myös niitä miespuolisiakin ystäviäkin, ja VAIN YSTÄVÄNÄ siis samanlaisesti ja ystävyys myös sitä samaa tarkoittaen kuin mitä naispuolisenkin kanssa. Olen kai vain toivottaman järkähtämätön siinä ajatuksessani, että ei se ole mahdollista/voi olla vain mahdollista. Enemmänkin mietityttää vain se, että miten se voisi toimia oikeasti miehen ja naisen välillä? Jos kumpikin on ja elää parisuhteessa tai toisinpäin nainen tai mies on parisuhteessa elävä? Tai voi varmaan olla, jos ovatkin jo vain entuudestaan tai aiemmin tuttuja toisilleen.
Vai voiko se olla vain samoin yhtä luontevaa kuin naistenkin välinen ystävyys, riippumatta että toinen onkin eri sukupuolta? Kiinnostaisi tietää myös naisilta, millainen ihminen, luonne tai persoona teillä on sitten miespuolisena ystävänä, tai mikä miespuolisesta sitten tekee kiinnostavan vain ystävämielessä, että kiinnostutte hänestä (kuin kiinnostuisitte myös tästä naispuolisesta ihmisestä samassa tarkoituksessa)? Miten, tai mistä sitten ystävyytenne on alkanut ja huomasitte, että se todellakin on vain ystävyyttä, eikä muuta? Tai te naispuoliset, tapaatteko ja käyttekö sen miespuolisen ystävänne kanssa ihan normaalisti samoin (kuin kävisitte sen naispuolisenkin ystävänne kanssa), esim. yhdellä tai syömässä, vietätte ystäväiltaa tai harrastatte yhdessä jotain, tai teillä on/löytyy muunlaisia yhteisiä kiinnostuksen kohteita, jotka jaatte/koette keskenänne vain ystävinä?
Vastaukset 30
Vanhimmat
miehen järjen käyttö on toisenlaista mitä naisen.
Joten samankaltaista ystävyyttä mitä nainen naiselle ei mies naiselle periaatteessa ole.
Johtunee miehen testostereotasosta.
Miten sitten on gay-henkilön testostereotason kanssa, hehän eivät ole kiinnostuneet naisista.
Toisaalta, eihän ikinä tiedä mitä toinen ajattelee toisesta, vaikka olisi samaa sukupuolta.
Toinen saattaa olla bi, etkä sinä tiedä ja halatessa sinua saattaa ajatella sitä aivan muuna kuin halauksena.
Mutta ajatellaan siten siinä missä naispuolinen ystävä halaa pyyteettömästi pois pahaa oloasi, jos mies tekee saman, osaako halaajan vastaanottaja ajatella sitä yhtä puolueettomasti.
Kyllä niitä aivan tavallisia ystävyyssuhteita miehen ja naisen väliltä löytyy.
Valitettavasti mahdollisuus ystävyyteen kaatuu joko mustasukkaisuuteen, juoruiluun ym. ulkopuolisten luuloihin, että siinä on kyse enemmästä. Tunnen monia mukavia miehiä, johin en ole koskaan tuntenut enempää vetoa, mukava vain jutella asioista, jotka kiinnostaa molempia. Harmi vaan, ettei tapaaminen varatun kanssa ole yleensä mahdollista ilman esiliinaa. Varsinkin, kun olen itse sinkku.
Miesten kiinnostuksesta/kiinnostumattomuudesta en ole varma, ja enkä hekin ovat luullet minun tarkoittavan enemmän, kun olen pyytänyt vaikkapa kadulla kahvilan edessä sattumalta tavatessamme kanssani kupposelle. Harmi, jos niin on käynyt. Nimittäin, jotkut kieltäytyvät ja tuleekin äkkiä kiire jatkamaan matkaa :(
Harmi todella, miesten kanssa löydän helpommin yhteistä keskusteltavaa, kun he eivät ole niin lapsi- ja perhekeskeisiä jutuissaan. Lapsetonta sinkkua kun ei kiinnosta vaipanvaihtokeskustelut. Olisi mukavaa saada joku homoseksuaali ystäväksi, voisi olla varma, ettei hän tarkoita enempää kuin ystävyyttä.
Luulen, että sinkun onkin vain helpompi ystävystyä miespuolisen kanssa. Taas jos elää parisuhteessa, missä toinen puolisko onkin sitten mustasukkainen ja/tai ei edes hyväsksy mies-/naispuolisia ystävyyssuhteita, on varmaan lähes mahdotonta ajatellakaan sitä. Kuitenkin itse ajattelen, niin että se on täysin normaalia, että on ja saa olla myös/sekä mies-/naispuolisiakin ystäviä. Taas parisuhteessa, jossa elää ja on kaksi täysin normaalia ja luonnollisesti myös kyseiseen asiaan suhtautuvaa ihmistä he myös tämän hyväksyvätkin, koska se on heille vain täysin luonnollista. Näin näkisin asian itsekin. Ehkä enemmänkin on kysymys sitten vain luottamuksesta ja asiasta jonka pitäisi olla vain kummallekin täysin normaalia ja luonnollista. Ei erotella sukupuolta, tai ajatella naisena ja miehenä, vaan ystävänä kumpaakin, heidän sukupuolestaan riippumatta.
'Ystävyys on vain ystävyyttä'. Se miten sen tietää, tai se eroaa fyysisestä ja henkisestä naisen ja miehen välillä, kertoo varmaan myös sen, onko se pelkästään vain ystävyyttä vai jotain muutakin miehen ja naisen välillä. Jos et ole kiinnostunut siitä toisesta millään tavalla fyysisessä mielessä ja hän ei vetoa/viehätä sinua sillä tavoin, mutta koetkin taas henkisellä tasolla vain kemioiden tai ajatusten synkkaavan ja tämän ihmisen olevan kiinnostava/mukava. Tällöinhän kai se on vain sitä miehen ja naisen välistä ystävyyttä.
Voisiko naisen ja miehen välisen ystävyyden nähdä myös pelkästään sielunkumppanuutena? Tätä olen miettinyt, jos kohtaisi miespuolisen ihmisen, jonka kanssa löytäisi ja kohtaisi ns. vain saman sielun ja tuttuuden. Voisiko silloin puhua vain ystävyydestä ja pelkästään sielunkumppanuudesta, miehen ja naisen välillä? Onko joku löytänyt mies-/naispuolisen sielunkumppaninsa? Voisivatko sielunkumppanit myös rakastua toisiinsa?
Olen keski-ikää lähestyvä mies ja minulla on useita naispuolisia ystäviä. Tai ainakin kavereita. Ihmiset määrittelevät ystävän eri tavalla, joten en ole varma kumpaa nimitystä pitäisi käyttää. Kuitenkin suhteeni näihin naisiin on hyvin läheinen ja he kertovat minulle asioistaan ja ongelmistaan hyvin avoimesti.
Osa näistä naisista on naimisissa ja osa on sinkkuja. Itse olen ollut viimeiset 4 vuotta sinkku. Osaan heistä tutustuin aikaisemman parisuhteeni aikana. Avopuolisoni luotti minuun, eikä hän ollut mustasukkainen. Hänellä itselläänkin oli joitakin miehiä ystävänä. Minäkin luotin häneen täysin, enkä rajoittanut hänen ystävyyssuhteitaan. Jouduin kylläkin lopulta pettymään, sillä hän halusi erota muka muista syistä ja sitten heti eron jälkeen päätyikin petiin erään "ystävänsä" kanssa. Ero tuli siis oikeasti sen takia, että hän halusi saada tuon toisen miehen, mutta ei halunnut pettää minua. Lähes samalta tuo kuitenkin tuntui kuin "oikea" pettäminen.
Itselläni ystävyyssuhteet ovat pysyneet platonisella tasolla. Omalta osaltani olen tehnyt tämän naisille helpoksi, sillä olen viime vuosina paisunut kuin pullataikina ja olen lihavuuteni takia ainakin omasta mielestäni erittäin epäseksikäs. Samasta syystä minulla ei myöskään ole minkäänlaista halua tyrkyttää itseäni kenellekään seksuaalisessa mielessä, sillä tiedän rajoitteeni. Myöskin tuo pettymys edellisessä suhteessa on tehnyt minut aika haluttomaksi uuden parisuhteen aloittamiseen. Ehkä jos tilanteeni muuttuisi, niin joku ystävyyssuhteista saattaisi muuttua toisenlaiseksi.
Olen tutustunut naispuolisiin ystäviini yleensä harrastusten tai työn kautta. Minä olen kai helposti lähestyttävä ihminen ja lähes aina tutustuminen on lähtenyt liikkeelle naisen aloitteesta. Yhteen naisista olen tutustunut hänen miehensä kautta. Mies kuoli yllättäen noin vuosi sitten ja sen jälkeen oikeastaan melko pinnallinen tuttavuus on muuttunut vähitellen ystävyydeksi, kun olen ollut hänen tukenaan surussa. Tällä hetkellä voisin melkeinpä sanoa, että tämä nainen on paras ystäväni. Jopa läheisempi kuin lapsuudesta asti tuntemani miespuolinen ystäväni, jonka kanssa olen myös hyvin läheinen.
Miesten välisessä ystävyyssuhteessa puhutaan vähemmän vaikeista asioista ja muutenkin tapaamiset keskittyvät lähinnä hauskanpitoon. Naisten kanssa olen käynyt paljon syvällisempiä keskusteluja ja kehittynyt ehkä itsekin hieman syvällisemmäksi. Olen nauttinut todella paljon siitä, että minulla on naisia ystävinä ja haluan pitääkin heidät ystävinä.
Vaikeaa se on. Minä vietin juuri viikonloppuna yön pitkäaikaisen naispuolisen ystäväni sängyssä. Tunteemme eivät kaikesta huolimatta selvästikään kohtaa, joten yritän pysyä jatkossa tiukasti vain ystävänä, vaikka kerkesin jo vähän innostua liikaa. Tulihan testattua.
Meillä ainakin ystävyys toimii, vaikka ikäeroa on 19 vuotta! Me ollaan kuin paita ja peppu. Kummankin mielestä ollaan sielunkumppaneita. En voisi parhaaksi ystäväkseni kuvitella ketään muuta kuin hänet! :) Ja kyllä, homma toimii ihan vain pelkkinä ystävinä, ei mitää muuta ylimääräistä!
Samaa olen miettinyt minäkin. Ja mitenkä silloin, jos kuitenkin tuntee vetoa toiseen, mutta sovitaan että ollaan ystäviä? Onko se silloin oikeaa puhdasta ystävyyttä, miten handlata tunteet toiseen. Jos tietää, ettei muunlainen suhde toimi tai tule kysymykseen kuitenkaan (esim. parisuhteessa tms). Onko ystävyys silloin reilua omaa kumppania kohtaan??Eli jos asia on kerrottu kumppanille, kaikki ovat tietoisia toisistaan, niin hyväksyttekö te kumppanin ystävyyden vastakkaiseren sukupuoleen (on siis tiedossa että tunteita on ainakin ollut tähän ystävään). Miten siis suhtautua?
Itselläni miespuoleiset ystävät ovat aina olleet vain ystäviä, enkä voisi ajatella että mitään muuta koskaan tapahtuisi. Tällä hetkellä miehellä, jota tapailen, on naispuolisia ystäviä, joita kohtaan on ollut tunteitakin jossain vaiheessa. En oikein tiedä, mitä tästä ajatella. Mielessä käy, myönnetään, että jos jommankumman elämäntilanne muuttuu (nainen eroaa), niin mitä sitten ystävyydelle tapahtuu?Mielestäni se ei ole puhdasta ystävyyttä, jos toisen elämätilanne muuttuu, niin sitten suhde muuttuu ystävyydestä parisuhteeksi???!!!mitä mieltä olette?vai olenko vaan turhan kapeakatseinen....
" pystyvätkö mies ja nainen olemaan vain keskenään pelkkiä/pelkästään ystäviä? "
Kyllä.
Yleensä siinä käy niin, että mies lopulta kuitenkin rakastuu naiseen ja sen jälkeen kaikki on pilalla, ellei nainen pysty kiinnostumaan miehestä. Naisen mielestä homma voisi jatkuakin ystävyytenä, mutta se on yhtä helvettiä ja kidutusta miehelle, joka sisimmässään haluaisi olla muutakin kuin ystävä. Joskus voi olla niinkin päin, että nainen rakastuu ja mies ei, mutta näyttäisi olevan yleisempää että miehellä alkaa hormonit hyrräillä.
Todellakin, vaikeeta se on. Itse olen aina viihtynyt paremmin poikien/miesten kanssa. Lapsena olin aika poikamainen ja leikin poikien leikkejä ja vanhempana miesten kanssa vain oli rennompaa ja suorempaa. En tykännyt monien naisten tavasta puhua paskaa selän takana ja muutenkin puhua liikaa ja asioista, jotka eivät itseäni niin kiinnosta. Minulla on ollut monia ystävyyssuhteita miesten kanssa, mutta niin siinä käy kerta toisensa jälkeen, että mies alkaa haluamaan enemmän. Itse pystyisin kyllä puhtaaseen ystävyyssuhteeseen, enkä edes pystyisi olemaan kaveri sellaisen miehen kanssa, jota kohtaan olisi enemmän tunteita. Vaikka mies olisi alussa sanonut, että ei ole kiinnostunut minusta ja haluaa vain olla kaveri, niin jotenkin ne tunteet sitten kehittyvät jonkin ajan päästä. En tiedä onko miehillä sitten enemmän sellainen metsästysvietti, että alkaa kummasti kiinnostamaan, kun huomaa, että naista ei kiinnosta siinä mielessä.
Itseäni myös mietityttää kumppaneiden naispuoliset kaverit. Itselläni juuri kun kokemusta, että miehet eivät pysty olemaan kanssani kaveri, niin mietin että miten miesystäväni pystyy siihen muiden naisten kanssa, varsinkin juuri jos on ollut joskus tunteita/suhde kyseisen ystävän kanssa. En haluaisi kieltää tai olla mustasukkainen, mutta aina sitä miettii, jos mies hengaa naispuolisen ystävän kanssa kahdestaan, että mitä jos niitä tunteita kehittyykin tai jos meillä on ongelmia, meneekö hän hakemaan lohtua näiltä ystäviltään tai katsomaan onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Olen myös moneen tapaukseen törmännyt entisissä suhteissani ja tuttavieni suhteissa, että jos suhde menee poikki, niin mies alkaa ensimmäiseksi katsomaan olisiko näistä naispuolisista ystävistä uudeksi kumppaniksi ja useinhan heistä onkin :) Mukava siinä sitten miettiä, että kauanko noita salaisia tunteita oli meidän seurustelumme aikana.
"En tiedä onko miehillä sitten enemmän sellainen metsästysvietti, että alkaa kummasti kiinnostamaan, kun huomaa, että naista ei kiinnosta siinä mielessä."
Päinvastoin, arvelen sen johtuvan siitä että mies voi tällaisessa suhteessa olla avoin itsensä kerrankin ilman seksuaalisia paineita ja pyrkimystä tehdä vaikutus toiseen.
Tällöin mies rentoutuu ja alkaa tuntea olonsa poikkeuksellisen hyväksi toisen seurassa. Mieshän voi haluta seksiä kenen naisen kanssa tahansa mutta juuri ystävyydestä voi syntyä miehelle jotain sellaista mitä hän ei ole aiemmin kokenut.
Onkin yhtäkkiä nainen jolle ei tarvitse esittää mitään, ei tarvitse "metsästää" tätä (naiset sitä metsästämistä odottavat eivät miehet paitsi kun etsivät pelkkää seksiä) ja joka tuntuu ymmärtävän häntä.
Itse uskoisin että mies tuollaisessa ystävyyssuhteessa kohtaa vähän samanlaisen tunnetilan kuin pitempiaikaisessa rakkaussuhteessa kun toiseen on kiintynyt. Sen vuoksi se muukin kiinnostus herää sitten.
"Olen myös moneen tapaukseen törmännyt entisissä suhteissani ja tuttavieni suhteissa, että jos suhde menee poikki, niin mies alkaa ensimmäiseksi katsomaan olisiko näistä naispuolisista ystävistä uudeksi kumppaniksi ja useinhan heistä onkin :) Mukava siinä sitten miettiä, että kauanko noita salaisia tunteita oli meidän seurustelumme aikana."
Tämä sama koskee naisia. Tosin eivät pokaa ihan ystäviä mutta tuttuja ja kavereita heti kun edellinen suhde päättyy. Sitä sitten jää miettimään että päättyikö se suhde muun takia vai sen vuoksi että kiinnostui tästä.
Kerropa hyvä ihminen että mikä asian on tehnyt vaikeaksi sinulle jos olet kertonut ettet ole heistä kiinnostunut. Itselläni on ollut naisia monenlaisena seurana ja ystävinä joten enemmän se on ollut sitä epäilyä naisten puolelta että olen ihastunut heihin koska tahdon olla ystävä heille. Minun puoleltani kyseessä on ollut todellakin ystävyys.
Miehen ja naisen ystävyys ei ole helppoa, muttei ole myöskään samaa sukupuolta olevienkaan usein. Voidaan kilpoilla samasta kumppanista jne. Aivan samoin sisarusten väliset suhteet voivat olla hankalia. Onko se sitten syy sanoa ettei joku ystävyys toimi jos toinen nyt sattuu olemaan toista sukupuolta ja jossakin vaiheessa kiinnostuu sinusta muutenkin?
Olisi todellakin mielenkiintoista tavata tällainen miespuolinen ihminen, joka haluaa samalla tavoin vain ystävyyttä (kuin mies mies miespuolisen ja nainen naispuolisen kanssa) ja joka todistaisi myös väitteeni ja epäilykseni sen suhteen että mies ja nainen voivat olla vain puhtaasti ja todellakin vain ystäviä keskenään.
Ehkäpä kysymys on sitten vain siitä, että kaikki miehet eivät pysty pelkkään ystävyyteen naisen kanssa. On varmaan olemassa myös niitäkin miheiä jotka tähän pystyvät ja tosiaan kysymys on ja vain pelkästään ystävyydestä heidän välillään. Tuntuu kuitenkin mahdottomalta uskoa täysin siihen, tai sitten ystävyyden taso ja merkitys miehen ja naisen välillä onkin enemmän vain jotain henkisempää, mihin ei liity fyysisiä tunteita ja toinen ei kiinnosta kumpaakaa osapuolta edes sillä tavoin tai siinä mielessä.
Mahdollistahan voi olla, että mies ja nainen löytävät samoilla tavoin ystävyyden kuin esim. nainen nainen, esim. harrastamalla yhdessä jotain ja se on vain puhdasta ystävyyttä tätä kautta. Tai ollaan vain kiinnostuneita enemmänkin samoista asioista ja huomataan että synkkaa hyvin ja löytyy yhteistä paljonkin tämän kautta. Erona vain on, että kumpikaan ei kiinnosta/viehätä toisiaan muussa tai siinä mielessä, vaan tiedetään tämän olevan vain pelkkää ystävyyttä kummankin puolelta. Onko tällaisiä mies/naisystäväsuhteita joillakin keskenään?
Itse haluaisin juuri miespuolisen ystävän, jonka kanssa voisin harrastaa samoja asioita tai olla kiinnostunut samoista asioista (kuin sen naispuolisenkin ystäväni kanssa). Ilman mitään fyysistä puolta tai tunnetta, vaan ainoastaan sitä henkistä ja vain ystävyyden kaltaista tunnetta. Eikä tässä ystävyydessä tarvitsisi edes ajatella että toinen on mies ja toinen on nainen, vaan olemme keskenään vain ihmisiä ja ystäviä toisillemme ja siinä se koko ystävyyden puhdas ajatus, tarkoitus sekä merkitys toisillemme.
Tuohon vaikuttaa niin moni asia. Olen sinkku, joten se toisaalta antaa vapauden olla "ystävä", mutta sitten tietysti varattuja alkaa olla jo omassa ikäryhmässä sen verran että sen takia ystävyyksiä on vaikea sopia.
Lisäksi naisilla on selkeästi usein ajatus että "oottaakohan" tämä jotain muutakin. Itselläni on toisaalta käynyt tuuri että joskus olen tavannut naisia joiden kanssa on päässyt olemaan kaveri ja ystävä. Nykyisin ikää ollessa jo kolmekymmentä niin nämä ovat harventuneet. Lähinnä netin välityksellä voi sitten olla jollakulle naiselle ystävä.
"Mahdollistahan voi olla, että mies ja nainen löytävät samoilla tavoin ystävyyden kuin esim. nainen nainen, esim. harrastamalla yhdessä jotain ja se on vain puhdasta ystävyyttä tätä kautta. Tai ollaan vain kiinnostuneita enemmänkin samoista asioista ja huomataan että synkkaa hyvin ja löytyy yhteistä paljonkin tämän kautta. Erona vain on, että kumpikaan ei kiinnosta/viehätä toisiaan muussa tai siinä mielessä, vaan tiedetään tämän olevan vain pelkkää ystävyyttä kummankin puolelta. Onko tällaisiä mies/naisystäväsuhteita joillakin keskenään?"
Itse näkisin että se on tavallaan vähän kuin sopimus parisuhteessa ettei maata toisten kanssa mutta toisin päin. ;)
Että sen toisen kanssa ei maata vaan muiden ihmisten. Voihan sitä silti kokea toisen fyysisestikin viehättävänä, se raja pitää vain sitten vetää siihen.
Olen nähnyt että nuoremmilla sukupolvilla tällaiset suhteet ja yleensäkin nuorempana ovat yleisempiä koska ikää tullessa lisää ihmiset ovat varattuja jne. elämäntilanne tulee sellaiseksi että vieraaseen toisen sukupuolen edustajaan voi olla korkea kynnys tutustua.
Nykyäänhän facebookin yms. kautta voi olla myös paljon toisen sukupuolen tuttuja, jota kautta se ystävyyskin voi rakentua.
Toisaalta, itseäni on harmittanut etten ole onnistunut ystävyyksissä tiettyjen naisten kanssa ja väitän että syynä on ne sosiaaliset odotusarvot muiden taholta että mies ja nainen eivät voi olla vain ystäviä. Harmittelen kovasti tällaista.
"Tuntuu kuitenkin mahdottomalta uskoa täysin siihen, tai sitten ystävyyden taso ja merkitys miehen ja naisen välillä onkin enemmän vain jotain henkisempää, mihin ei liity fyysisiä tunteita ja toinen ei kiinnosta kumpaakaa osapuolta edes sillä tavoin tai siinä mielessä."
Tunnetko jokaista miestä kohtaan jonka kohtaat jotain fyysistä? Et. Jos vaikka tuntisitkin niin uskotko että se johtaa välttämättä mihinkään?
Se että tuntisi fyysistä kiinnostusta ja vetoa toiseen sukupuoleen riippuu paljolti siitä millainen se toinen ihminen on. Taas erottaakseen sen, onko se vain pelkkää ystävyyttä vai muutakin riippuu kummastakin ja mitä kumpikin ajattelee toisestaan. Miehen ja naisen välinen ystävyys on kuitenkin aina erilainen (ja erilaista), koska vastassa ovat eri sukupuolet.
Voihan toista pitää mukavana, mielenkiintoisena tai tuntea jopa pientä ihastustakin. Ihastushan voi olla ja liittyä enemmänkin vain siihen ihmisen persoonaan tai luonteeseen, eikä sisällä mitään voimakkaampaa ihastumisen tunnetta tunteena itse siihen ihmiseen. Eri asia on jos kumpikin elää onnellisessa parisuhteessa ja kummallekin kumppani on se elämän tärkein/rakkain eikä ole edes tarvetta taai mitään halua edes etsiä tilalle jotain muuta. Se että hyväksyisivätkö he sen, että heillä kummallakin on myös eri sukupuolta oleva ystävä on oma kynnyskysymyksensä. Näkisin kuitenkin hyvässä ja normaalissa parisuhteessa elävien ihmisten pitävän myös luonnollisena sen että heillä kummallakin on sekä mies että naispuolisia ystäviä. Ehkä tässä tarkoituksessa voisi puhua jo vanhemmista ihmisistä, jotka ovat eläneet ja olleet myös yhdessä parisuhteessa jo pitkään.
Eihän sitä nyt jokaiseen mieheen tai naiseen voi tuntea ihastusta. Kyllä sen määrittää paljolti vain ne muut asiat ja puolet ihmisessä, jos tuntee ihastusta muullakin tavoin vahvemmin. Eikä vain jokin pieni ihastuminen, minkä pystyy määrittelemään tunteena vain vähäiseksi ja jonka voi myös pois pyyhkäistä ajatuksistaan ja mielestään johda myöskään mihinkään.
Vaikeampaa ystävystyminen voi olla ihmisen kanssa joka on sinkku, jos itse on seurusteleva. Mikä mielenkiinto on sitten siinä, että haluaisi myös ystäviä olevan siitä toisestakin sukupuolesta? Tai että joillekin se on vain luonnollista, että ystäviä on sekä nais- että miespuolisia? Eikä siinä ole mitään kummallista tai ihmeellistä, vaan se on aivan normaalia ja luontevaa. Miksi se kuitenkin on niin tabu asia ja joillekin niin suuri kynnyskysymys tai vaikeus hyväksyä jos on mies- tai naispuolinen ystävä, kun itse on se vastakkainen? Miksi se ei sitten vain toimi ja väkisinkin siihen tulee tunteet tai muut ongelmat/syyt ettei se vain voi toimia puhtaasti ystävyytenä miehen ja naisen välillä? Mikä tunne/ihastuminen taas voi olla niin vahva tai niin voimakas toiseen ihmiseen ettei enää puhuta tai tarkoitetakaan vain pelkkää ystävyyttä miehen ja naisen välillä? Mikä taas erottaa ja/tai miten erotat ihastumisen ja pelkän ystävyyden toisistaan?
Kylläpä syvällisesti tuota asiaa pohdit. Eikö sitä jo ensi tapaamisella huomaa miten toisen kanssa synkkaa? On paljon sellaisia tilanteita -kohtaamisia- joista väkisin yritetään tehdä suhdetta, mutta juttu toimiikin paremmin ystävyysasteella ja päinvastoin, vaikka on päättänyt olla vain ystävä jonkun kanssa syntyykin kunnon suhde. Niitä ei voi etukäteen määritellä ja niitä on turhakin etukäteen määritellä.
Minulla oli itselläni mies ystävänä muutaman vuoden. Ja kun se muuttui yksipuoliseksi ystävyydeksi, tajusin, että olinkin ollut hänelle vain kaveri. Ja minusta kaveri ei ole sama kuin ystävä. Olin äärettömän pettynyt. Hän oli minulle henkireikä jolle saatoin purkaa sydäntäni kun kotona meni vähän vinkkeliin. Tai kun tapahtui jotain hauskaa.
Olen naimisissa ja mieheni tiesi koko ajan tästä kamusta. Siinä ei ollut ongelmaa, mutta ilmeisesti tämän kamun avopuoliso ei tykännyt että pidimme yhteyttä. Asuimme eri paikkakunnilla joten viestittelimme ja meilasimme. Minä usein ja hän aina vain harvemmin kunnes jätti vastaamatta kokonaan. Se siitä sitten. Ei selitystä.
Nyt kun on vaikeaa pakenen musiikkiin ja kieriskelen itsesäälissä laulun sanoja kuunnellessani.
Ja etsiskelen täältä kohtalotovereita.
Mietit mistä ihastumisen ja ystävyyden erottaa? Hmmm. Kyllähän ystäväänkin voi ihastua. Minulle taisi käydä niin. Ei kai se automaattisesti tarkoita suhdetta ja hyppäämistä sänkyyn.
Huh! Ajatuksissani nämä asiat oli ihan kirkkaita, mutta nyt kun niitä kirjoitan, niin taisi syntyä oikea sekametelisoppa.
"Miten erotat ihastumisen ja pelkän ystävyyden toisistaan?"
Pelkkä ystävyys on sitä, että viihtyy toisen seurassa ja tuntee kiintymystä. Ihastunut tuntee fyysistä vetoa, kaipaa ja haaveilee ja haluaa petiin ihastuksensa kohteen kanssa.
Kyllä toisen voi kokea myös fyysisesti vetäväksi ja kaveriin voi ihastua todellakin "kaverina".
Se ei tietysti tarkoita että toisen kanssa tahtoo petiin tai että se olisi varsinaista ihastumita.
no musta on vaikee ryhtyy naisena komeen miehen frendiks. koska niihin hyvännäköisiin helpommin ihastuu :(
... vaikken nainen ookaan :)
Onnistuu, tosin siinä on riskinsä että tunteita kehittyy. Ei välttämättä hyvä juttu, jos se jää yksipuoliseksi...
Itellä naispuolisia kavereita enemmäkseen. Nykyään oikeestaan kaikilla nuorilla on kaveripiiri enemmäkseen vastakkaista sukupuolta. En tiedä onko kellään tausta-ajatuksena löytää joku kumppani sieltä seasta vai ei, mutta ite onnistuin sotkemaan kaiken rakastumalla naispuoliseen kaveriin... Sentään on vielä noi loput joiden kanssa on vaan hyvät mutta pelkästään kaverilliset välit.
Kaveri voi olla kaunis, hauska, fiksu ja kaikin puolin mahtava, mutta ei tunne vetoa kumpikaan. Mulle noi on kuin pikkusiskoja ja isosiskoja :) Hassuja välillä, mutta korvaamattomia.
Ei tietty aina kaikki kiinnostus ja harrastus mene yhteen, mutta aika paljon on kuitenkin juttua ja tekemistä aina.
Kyllä voi ja pystyy. Mulla on ystävinä miehiä, joiden kanssa ei ole koskaan ollut mitään sen enempää meneillään. Tunnetko itse fyysistä vetoa jokaiseen tapaamaasi mieheen? Tai uskotko että jokainen mies haluaa sinua? Ei se eri sukupuoli, jos heteroista puhutaan, tarkoita että automaattisesti jokaiseen tuntee fyysistä vetoa! Ihan samoja asioita teen heidän kanssaan, käydään leffassa ja syömässä ja baarissa, jutellaan niitä näitä, mitä nyt milloinkin. Parin miehen kanssa ystävyys on alkanut siitä että kävimme treffeillä, mutta siitä ei vain koskaan kehkeytynyt mitään, meillä oli kuitenkin niin mukavaa että pysyimme ystävinä.
Jos toinen ei vuosikausiin ole tehnyt mitään aloitetta tai edes kysynyt asiasta niin uskon ettei heilläkään ole mitään sen kummempaa mielessään. Olen muutaman kanssa myös nukkunut vierekkäin, eiköhän mies olisi jotenkin vihjannut että jokin muukin kuin nukkuminen kiinnostaa jos näin olisi... Ei siinä ole mitään eroa mitä sukupuolta se ystävä on, ei se sukupuoli ystävyyttä tee.
kumpi ehdotti nukkumista vierekkäin ja pystyitkö todella pääsemään uneen tai jännittikö yhtään se tilanne.Mulla on tässä samanlainen tilanne,paitsi että olemme tavanneet kerran ja hän sanoi ettei vielä halua minua yökylään (minulla 120 km matkaa) ja sanoi ettei pystyisi saamaan unta...en kysynyt että mistä syystä häneltä unettomuus tulisi. Itse olen jo alusta asti, 4kk sitten tuntenut että tämä on jotain muuta säpinää ja jokatoinen päivä tulee puhuttua sypessä tuntikausia ja aina riittää aiheita,seksuaaliisia ilmauksia en ole hänelle viestittänyt koska iäkäämmät naiset helposti leimaavat miehen häntäheikiksi tämäntapaisilla vihjailuilla.Olen ihan puhki kun hän on on kuin "salatut kansiot" ihminen,tosin tein mokan kun kysyin treffien päätteeksi...onko minulla mitään mahdollisuutta mahtua hänen maailmaansa,eihän tuohon heti voi kukaan suoraa vastausta antaa,kyllä se vaatii aikaa ja tutustumista enemmän ja taas enemmän.Itse olen vähän tyyppiä, on of, ja tempramenttia löytyy kyllä näneltäkin ja itse taidan olla keskusteluissa enemmänkin kuunteluoppilaana ja kumpikin olemme hyvin suorapuheisia olipa aihe sitten mikä tahansa. Tämä alkaa muistuttaa shakkipeliä kun pitää miettiä aina seuraavaa siirtoa, tai sitten hän nauttii tästä kissa hiiri leikistä eikä tule ulos kuorestaan,tosin sekin lisää vielä hänen vetovoimaisuuttaan minussa ja tunteet leiskuvat varmaan puolin ja toisin vaikka välillä tekis miel laittaa jäitä hattuun ja miettiä millähän osastolla tälläiset tapaukset hoidetaan jos tää onkin silkkaa hulluutta jota usein sanotaan rakkaudeksi.
Mies ja nainen voivat olla ystäviä, Itselläni on ystävänä pari miestä, mutta nyttemmmin kun olen alkanut seurustelu suhteeseen, tämä mies ei salli minun tavata heitä, olen koettanut selittää ettei ole mitään muuta kuin sellaista veljellistä se ystävyys. ei kuulema silti hyväksy, hänen mielestä se on paha asia, että edes harkitsen meneväni kylään ystävieni luokse, eikä ikinä tule hyväksymään tuota, eikä voi ymmärtää miten minä en ymmärrä kuinka väärin häntä kohtaan teen, kun edes sanon että haluaisin nähdä muitakin ihmisiä. huom ihmisiä, ystäviä, joilla sattuu olemaan eri sukupuoli kuin minulla
seurustelukumppanini sanoo että; kun on suhteessa joutuu luopumaan tietyistä asioista, että tässä tapauksessa tämä luopuminen tarkoittaisi minun kohdallani sitä että luopuisin näistä kahdesta ystävästä. seurustelukumppani ei myös hyväksy että kukaan mies edes soittaa minulle tai lähettä viestiä, siis en ole näitä mieskavereita tavannut sen jälkeen kun aloin seurustella,
toisella miespuolisella ystävälläni on erittäin paljon kavereita miehiä sekä naisia , varattuja että sinkkuja. hän on kutsunut myös minut ja seurustelukumppanin kylään hänen luokse, seurustelukumppani kieltäytyi menemästä sinne, se on hänen mielestä jotenkin pervoa ja värin että kaveeraan miessukupuolta olevan kanssa, olen sanonut ettei ole kyse sellaisesta ystävyydestä..
että tiedän mitä hän tarkoittaa etä on olemassa ystävyyttä miehen ja naisen välillä joissa kumpikin posket hehkuen toteavat että juu tää on vaan ystävyyttä ja silti flirtaillaan toisen kanssa. olen sanonut seurustelukumppanile että tule itse katsomaan et löydä mitään sellaista minun ja tämän ihmisen väliltä, kun en ole kiinnostunut hänestä millään tavoin muuten kuin ihmisenä jonka kanssa haluan jutella jonkin aikaa joskus.
ei kuulema seurustelukumppani aio tulla kylään katsomaan ja toteamaan asiaa. hänellä itsellään ei ole naispuolisia ystäviä, eikä hän voi asiaa ymmärtää ja hänen kaikki ystävät kuulema eivät omista mitään vastakkaisen sukupuolen ystäviä,
nyt kirjoitan syitä, miksi omasta mielestäni koen ettei minulla ole mitään muuta kuin ystävyyttä heitä kohtaan:
kummankaan luonne ei passaa minulle seurustelumielessä, kun tunnen jo heidät sen verran hyvin vuosien varrelta, tiedän ettei käy luonteet yhteen. kummankaan ulkonäkö ei ole sitä mitä toivon, kummankin alkoholin käyttö on sitä luokkaa etten heistä ole toivomassa enkä toivo mies kaveria. minä en myöskään ajattele kumpaakaaan seksuaalisesti, , minulla ei ole ihastuksen tunnetta kun käyn heidän luona, minulla ei ole jatkuvaa hinkua tai halua päästä juuri jommankumman luokse jatkuvasti, ainoastaan silloin tällöin noin kerran kahdessa viikossa tahtoisin käydä jonkun muun jutusilla kuin sukulaisen kun ei niitä naisystäviä ole. kun kastson heitä tai puhun heille, minua ei täytä ihastus vaan neutraali samankaltainen tunne mitä koen naisystävieni kanssa,
Mutta: Jos kumpikaan nuista miespuolisista ystävistäni sanoisi minulle samankaltaisesti että: et sitten saa tavata ketään muita samaa sukupuolta olevia ihmisiä kuin minä, nauraisin ja sanoisin että tämä ystävyys loppui muuten tähän paikkaan ja heti.
Ja: jos jompi kumpi alkaisi lääppimään tai käpälöimään, sanoisin saman asian. koska silloin ystävyys olisi väärin..................
......Tällä hetkellä tilanne on se että kaksi parasta naisystävääni ovat: toinen muuttanut muualle ja toinen on kovin kiireinen, muita ystäviä en omista. joten nyt kun en saa käydä näitten mieskavereiden luona perusteluna se että kun keskustelen heidän kanssa ja toisen miehen kotiin meneminen on kauhistus, niin olen yksinään napotanut pari kuukautta, olen koettanut etsiä muita ystäviä, mutta toistaiseksi ei ole vielä tärpännyt, baarissa ja yökerhoissa saisin kuulemma kulkea naistuttavan tai ystävän mukana, se ei ole väärin hänen mielestä, mutta nämä miespuoliset ystävät saa kuulema jäädä.
olen tutustunut näihin kahteen mieheen niin että: toiseen kanssa seurustelin hyvin lyhyen ajanjakson 5 vuotta sitten, kuukauden. (mikä on kuulema yksi syy etten saa tavata tätä miestä, kun ei seurustelukumppanini usko että tunteet ovat minnekään kaikonneet) eikä mikään siinä suhteessa toiminut, ja tajusin lähes välittömästi että hän ei ole sellainen mitä seurustelukumppanilta haluan, naistenmies oli siihen aikaan, osittain on vieläkin (mutta vaikka hän miten muuttuisi en voisi silti seurustella hänen kanssa, olen jo tottunut pitämään häntä ystävänä ja ystävällä ja ystävillä ei ole tunteita toisiaan kohtaan). ja ajoittain hieman röyhkeä käytökseltä toinen ystävä on tämän ystävän vastakohta, jolla ei ole naista ollut, eikä ole seurustellut. hänellä on muita kiinnostuksen kohteita, mutta on joskus ollut kuulema ihastunut minuun.(yksipuolisesti) kummallekin olen tehnyt asian täysin selväksi tilanteissa joissa joko jompi kumpi on juonut liikaa tai olut yksinäinen, kaivanut lohtua yms, ja minä olen sattunut iolemaan paiall, vuosien varell olen näin sanoin kertonut asia: vaikka tykkäisitkin minuts tällä hetkellä, niin en voi auttaa sinua, en voi valehdella itselleni että muka voisin rakastaa sinua niinkuin kuuluu, olla sinun kanssa, se olisi väärin sinua kohtaan ja itseäni kohtaa jos valehtelisin itselleni että nytpä tässä olaan jotain muuta kuin ystäviä. , että olemme vain ja ainoastaan kavereita ei muuta, noin on käynyt joskus harvoin, mutta sen jälkeen ne on unohdettu ja jatkettu eteenpäin niinkuin ennenkin.
seurustelukumppani sanoo vain että: mies on ystävä sen takia kun ei enempää saa!, mielistelee olemalla ystävä,kun muuta ei heru, minä väitän toista ja olen sata kertaa todennut kun on tullut puheeksi tuo ystävyys, että jo sinkkuna ollessa olen heidän luona käyttäytynyt moitteettomasti eikä mitään sellaista siellä ole tapahtunut että kukaan siitä voisi mielensä pahoittaa, koska uskon siihen että rajat on pidettävä kaikissa suhteissa selkeinä, että nyt minusta tuntuu niinkuin seurustelukumppanini yrittäisi kontroloida minua liikaa ja liikaa puuttua, sellaiseen mitä hän ei edes itse suostu tulemaan toteamaan tai katsomaan, vaan automaattisesti olettaa minusta jotakin, en tiedä mitä, olen koittanut puhua ja puhua ja selittää, ei auta.
hän ei halua nähdä ja kuulla muuta mielipidettä kuin omansa. mutta minusta tuntuu että keskustelemme nyt siitä asiasta että minkä minä koen oikeaksi, hän kokee että teen siinä vääryyttä häntä kohtaan, ja hän yrittää rajoittaa minua, se harmittaa kun tulee vaikutelma ettei hän luota, ja tuolla kontrolloinnila yrittäisi määrätä minua kun kuvittelee että jotain tulisi kuitenkin tapahtumaan ystävieni luona mitä ei ikinä tule tapahtumaan.
Minua mietityttää vain tuo yksi juttu, miksi hän saisi rajoittaa minun käytöstä ja puuttua keitä tapaan , kun en ehdottomastikaan mitään väärrä ole tekemässä, enkä menossa tekemään, saati että ajattelisin moista. mielestäni tämä rajoittaminen on siis täysin turhaa ja typerää
ja antaa minulle ajatuksen siitä että en muka jotenkin hänen mielestään hillitse itseäni tai jotenkin salaisin itseltäni jotain salaisia tunteita tai himoja kumpaakaan seurustelumielessä( täysin vääränlaisia ihmisiä minulle, mutta rupattelukumppaneina silointällöin ei mitään vikaa)
tai sitte se että jos jompi kumpi miespuolinen ystävä alkaisi rajoittamaan minua samalla tavoin: et saa tavata sellaisia tai sen ja sen sukupuolen omaavia ihmisiä, sanoisin ystävyyden irti välittömästi.
saako siis seurustelukumppani määrätä asioita ja kontroloida toista, miksi se on sallitumpaa parisuhteessa?, olen miettinyt mikähän mahtaa olla hänen seuraava ehto ja seraava sääntö, tai sitten hän on yksinkertaisesti niin vahvatahtoinen ja jääräpäinen, että juuri se voi álkaa pidemmän päälle rasittamaan. ettei hän ymmärrä toisen näkökantaa, mutta uskon siihen ettei ketään ole tarkoitettu rakkaussuhteessa alistettavaksi tai nitistettäväksi. mikä on liikaa? oikein vai väärin?
..kuulostaa vaan siltä et mies naputtaa koska ei itse onnistu löytämään frendei.
okei joitain myönnytyksii varmaan hyväkin tehdä mut ajattelen et miten se yks mies onnistuis muka tyydyttämään mun kaikki henk. tarpeet!!
Ei sitä mitenkään ehdoteta, turha sitä on täyttää koko huonetta ja levittää vuodesohvaa kun kerran on leveä sänky. Kummallekaan miehelle ei ole mikään ongelma nukkua ystävän vieressä. Ei mua jännitä olla ystävieni lähellä, välillä mun on hankala nukkua jos joku toinen on samassa huoneessa, ihan riippumatta siitä onko se mies vai nainen.
Tuo sun juttusi ei kyllä oikein natsaa tähän keskusteluun koska sulla on ajatuksena olla muutakin kuin ystävä. Mun ja näiden miesten välillä ei sitä säpinää ja kipinää ole koskaan ollut.
siis eihän tässä periaatteessa ole muuta kuin että uusia ystäviä pitää nyt etsiä, tämä tilanne on vain erikoinen, koska kukaan aiempi mieskaveri ei ole ehdottanut moista ja on luottanut minuun ja periaatteessa jos nyt ihan tarkkaan muistelen ja aivan rehellinen olen, on ollut kyllä muutamia sellaisia tilanteita kun olen seurustellut että mitkä hiukan epämääräisiä ystäväni puolelta, että en ole saanut selkoa, mutta kun olen tarpeeksi mnesti napauttanut jämäkästi jos esimerkiksi hän on ollut humalassa, sanonut että nyt loppui ja antanut kuulla kunniansa jos on rikkonut sääntöä siitä, että ei kunnioita minun seurustelusuhdetta, niin on loppunut siihen koko höpötys.. nuita on tapahtunut harvoin, mutta itseä ohjaa kuitenkin tietty käsitys siitä mitä teen ystävän kanssa jos ja kun seurusttelen, jännintä tässä ehkä onkin se että tietyllä tasolla tiedän että esimerkiksi jos tahtoisin seuraa jostain saada, en todellakaan ikinä ottaisi kumpakaan ystävää seurakseni, etsisin jonkun muun uuden ihmisen. sen takia osittain en voi tajuta, miksi olla nuita kahdesta niin varovainen kun mitään sellaista hätää nuitten ihmisten kanssa ei ole, jos joku ihminen minut häneltä veisi, se todennäköisesti olisi joku uusi ihminen, johon sattuisin ihastumaan, en ystäviini, missään tapauksessa, kun eivät kiinnosta milään muulla kuin juttukavereina. sen olen selkeästi osoittanut, sanonut, toistanut, ja itse itsestäni tiedän, että todennäköiseti jos heidän puolelta jotain tulisi kiinnostusta, ehkä kuittaisin sen huumorilla, muistutuksella tai jämäkästi napauttaen. mielipide eroja nähtävästi hyvin rankka ero mitä milläkin tarkoitetaan, itse en tiedä onko naiset kuten minä harvassa, onko muilla sitten jotain typerää peliä ystäviensä kansa, minusta se rikkoo ystvyyden sääntöjä sitten, oli mies tai naispuolinen ystävä rajat pysyy ja niitä kunnioitetaan, ja ellei niin, ystäbvyys lopuu siihen paikkaan.
Ymmärrän kyllä seurustelukumppanisikin näkökantaa tuohon asiaan. Oletko kysynyt häneltä, luopuisiko hän sillä tavalla naisystävistään, ettei kävisi enää heillä kylässä tms, sinun vuoksesi.? Itselläni ei ole sellaisia miesystäviä, joiden luona kyläilen, ja tuntuisihan se miestäni kohtaan aika väärältä sellainen. Muutama mies kaveri, joiden kans ehkä silloin tällöin sähköpostit vaihdetaan, kuulumiset ja siinä se, ja sama miehelläni nais tuttujensa suhteen. Kyllä se siinä kulkee mun mielestä se raja, jos on kumppani.
Hei!
osa 1.
Olen itse nainen ja mielestäni ystävyyteen ei vaikuta sukupuoli eikä ikä, vaan yhteiset harrastukset ja mielenkiinnon kohteet.
Olen itse nykyään yli 30-kymppinen sinkku nainen ja minulla on ollut harvoja tuttavia ja ystäviä ja ne ovat niin nais- kuin miespuolisia ja ikähaarukka huikea josta nuorin on 13v ja vanhin 80v.
Eri ihmisten kanssa harrastasteaan erilaisia asioita, eikä siihen vaikuta sukupuoli ja ikä millään lailla ja minusta se on aivan luontevaa. Ja yhteiseen harrastukseen ei liity millään lailla mitenkään sukupuolisuus, romanttisuus eikä seksi, vaan pelkkä ystävyys, kaveruus.
Esimerkkejä mitä harrastan minkä ikäisen kanssa: esim. 13v pojan kanssa juttelen netissä sähkiksen ja mesen välityksellä tietokone asioista ja autan ja neuvon häntä murrosikään liittyvissä ongelmissa. Hän vastaavasti auttaa minua tietokoneongelmissa.
Ja suurin osa tuttavuuksista ovat keski-ikäisiä naisia ja miehiä joita tapaan yhdistyksessä jossa hekin käyvät ja siellä keskustellaan yhdistykseen liittyvistä asioista. Joidenkin luona käyn heidän kotona ja jatketaan samoista aiheista keskustelua ja harjoituksien tekemistä.
Yhden n.30-kymppisen miehen kanssa käyn pelaamassa pallopelejä.
Ja on muutama mies- ja naispuolinen vanhus, joita käyn auttamassa mm. siivoamassa ja pitämässä seuraa ja yhden 70-kymppisen miehen kanssa käyn pelaamassa korttipelejä ja käydään erilaisissa tapahtumissa yhdessä.
Yhden samanikäisen naisen kanssa keskustellaan yhteisistä asioista ja tehdään yhteisiä retkiä, käydään kaupassa yms., käyn vierailulla hänen luonaan ja hän minun luona.
jne…
Kysymyksesi: ” Kenellä on ystävänä mies ja mistä tiedät/tunnet, että tämä ystävyys on vain sitä henkistä ja ilman mitään fyysistä kiinnostusta tai tunnetta siihen toiseen? Kumpikaan ei siis kiinnosta toisiaan 'siinä mielessä' tai 'sillä tavalla'. Olette vain puhtaasti ja rehellisesti ystäviä keskenänne.”
Vastaus: Helposti sen tietää että ystävyys on vain ystävyyttä, kun siihen ei liity millään tavalla sukupuoliasioita, romantiikkaa, eikä seksiä. Harrastetaan vain sitä asiaa, mikä yhdistää toisen.
Kysymykseesi: ”Enemmänkin mietityttää vain se, että miten se voisi toimia oikeasti miehen ja naisen välillä? Jos kumpikin on ja elää parisuhteessa tai toisinpäin nainen tai mies on parisuhteessa elävä?”
Vastaus:
Miksei voisi toimia?
Ja ihan sama se on kuin esim. 1- 14 v. poika ja tyttö leikkivät keskenään, eihän silloinkaan ajatella toisistaan mitään sukupuoli asioita, seksiä tai romantiikkaa, vaan pidetään hauskaa ja on kyseessä yhdessäolemisesta, niin kuin on myös aikuisiälläkin.
Ja ei haittaa vaikka toinen on parisuhteessa, miten ystävyys sitä haittaa? Ei mitenkään. Paitsi parisuhde voi haitata ystävyyttä, siten ettei toisella ole aina aikaa lähteä yhteiselle harrastukselle toisen kanssa kun pitää huolta perheestään ja aviopuolisostaan.
jatkuu...
Ystäviä kaikki tyyni!
osa 2.
Kysymyksesi: ”Vai voiko se olla vain samoin yhtä luontevaa kuin naistenkin välinen ystävyys, riippumatta että toinen onkin eri sukupuolta?”
Vastaukseni: Kyyllä se minusta voi olla aivan yhtä luontevaa kuin naisystävät.
Kysymyksesi: ”Kiinnostaisi tietää myös naisilta, millainen ihminen, luonne tai persoona teillä on sitten miespuolisena ystävänä, tai mikä miespuolisesta sitten tekee kiinnostavan vain ystävämielessä, että kiinnostutte hänestä (kuin kiinnostuisitte myös tästä naispuolisesta ihmisestä samassa tarkoituksessa)?”
Vastaus: Yhteinen harrastus ja mielenkiinnon kohteet tekevät toisesta kiinnostavan ystävänä, ei mikään muu. Ei luonne, persoona, ikä, sukupuoli, ulkonäkö tai mikään muukaan vast. vaikuta siihen.
Kysymyksesi: ”Miten, tai mistä sitten ystävyytenne on alkanut ja huomasitte, että se todellakin on vain ystävyyttä, eikä muuta?”
Vastaus: Sen nuoren pojan kanssa ystävyys alkoi nettikeskustelun eli mesen kautta. Ja todellakin ei voi edes ajatellakaan että sen pojan kanssa mistään muusta keskustella kuin tietokoneasioista ja hänen ongelmistaan.
Ja keski-ikäisten naisten ja miehien ystävyys alkoi ko. yhdistyksessä.
Pallopelikaverin löysin netin kautta. Vanhukset löysin netin ja huhujen perusteella että tarvitsevat apua siivouksessa ja seuraa kun ovat niin yksinäisiä. 70-kymppinen mies on mun naapuri. Samanikäisen naisen tapasin yhden yhdistyksen kautta.
Kysymyksenne: ”Tai te naispuoliset, tapaatteko ja käyttekö sen miespuolisen ystävänne kanssa ihan normaalisti samoin (kuin kävisitte sen naispuolisenkin ystävänne kanssa), esim. yhdellä tai syömässä, vietätte ystäväiltaa tai harrastatte yhdessä jotain, tai teillä on/löytyy muunlaisia yhteisiä kiinnostuksen kohteita, jotka jaatte/koette keskenänne vain ystävinä?”
Vastaukseni:
Sitä nuorta poikaa en tapaa, kuin vain netin välityksellä, ellei sattumoisin nähty kaupungilla.
Keski-ikäisten kanssa en ole myöskään käynyt missään muualla kuin yhdistyksessä ja yhteisillä retkeillä jotka liittyvät yhdistyksen toimintaan ja heidän kotonaan.
Pelikaverin kanssa emme myöskään tee mitään muuta kuin pelaamme pallopelejä.
Vanhusten kanssa en käy missään kuin heidän kotonaan.
70-kymppisen miespuolisen naapurin kanssa kyllä mennään erilaisiin tapahtumiin yhdessä, käydään joskus kaupassa yhdessä, ja tehdään ja koetaan aika monenlaisia asioita yhdessä. Joka päivä nähdään ja ollaan vain ystäviä, ei mitään muuta siihen kuulu. Jo ikäerokin on niin suuri että sopisi mun isäksi, joten en voi edes ajatella mitään muuta kuin ystävyyttä. Mulla kun ei ole mitään samanikäistä nais- tai miespuolista kaveria, kuin se vanha naapuri, jonka kanssa tulen hyvin toimeen, niin vietän aikaa hänen kanssaan. Se yksi samanikäinen nainen, asuu niin kaukana että tosi harvoin nähdään ehkä pari kertaa vuodessa, niin ei voi kovinkaan tiivistä yhdessäoloa viettää. Jos asuisi samassa kaupungissa kuin minä, niin viettäisin paljon aikaa hänen kanssaan.
Ystäviä kaikki tyynni!
Olen 23v. nainen, ja lähes kaikki ystäväni ovat miehiä. Naisiakin on, mutta enemmän niinkuin kavereina ja työkavereina, ei syvempinä ystävinä. Tulemme ystäväpoikieni kanssa todella hyvin juttuun, vietämme peli-iltoja ym, eikä välillämme ole minkäänlaista mustasukkaisuutta, tai pelkkää ystävyyttä vahvempia tunteita.
Minulla on poikaystävä, ja osa miespuolisista ystävistänikin on parisuhteessa, eikä tämä häiritse heidän tyttöystäviään, tai minun poikaystävääni. Omalla kohdallani tämä siis toimii loistavasti.
Paras ystäväni on mies, koulukaveri vuosien takaa, hänelle voin kertoa aivan kaiken, ja hän voi kertoa kaiken minulle, voin soittaa hänelle milloin tahansa, ja voin luottaa häneen täydellisesti.
Pitäisi ehkä tosin mainita, etten ole kovin tyttömäinen tyttö, enkä ole koskaan oikein viihtynyt tyttöporukoissa. Ei minulla ole mitään naisia vastaan, mutta tulen vain jotenkin paljon paremmin toimeen miesten kanssa.