Minua harmittaa suuresti itseni ja mieheni puolesta anopin ja myös apin käytös. Miehelläni on noin 10vuotta vanhempi sisko, jolla on 3 pientä lasta. Seurustelumme alussa mieheni siskolla ei ollut vielä lapsia, ja aina käydessämme anoppilassa anoppi ja appi olivat aidosti kiinnostuneita meistä ja meidän tekemisistä. Nytten parin viime vuoden aikana kun mieheni sisko on mennyt naimisiin ja saanut lapsia, tuntuu että anoppia ja appia ei kiinnnosta pätkääkään meidän asiat. Aina siellä käydessämme he eivät puhu mistään muusta kuin tyttärestään ja lapsenlapsistaan! Ymmärrän kyllä että ne lapset ovat heille tärkeitä, mutta olisi kiva jos joskus kysyisivät mitä meille kuuluu... Sitten mikä suuresti ärsyttää on että jos annan anopilleni jotain esim kukan taimia yms hän antaa ne aina tyttärellensä! Kerran hän antoi jopa syntymäpäivälahjaksi saadun rannekorun, minkä ME olimme hänelle ostaneet!!!! Ennen kävimme anoppilassa pari kertaa viikossa, mutta enää ei kiinnosta mennä sinne kuin kerran kuussa. Sitten olemme monesti pyytäneet heitä meillä käymään (käyvät monta kertaa viikossa tyttärensä luona) mutta aina ovat mukamas liian kiireisiä. Viimeeksi ovat käyneet vuosi sitten mieheni synttäreillä ja silloinkin olivat puoli tuntia, kun oli kiire saunaan... Mutta jos he tarvitsevat jotakin apua, silloin kyllä soittelevat meillä (yleensä hirmuisessa humalassa). Vähintään kerran viikkoo heitä pitää viedä tai hakea tai käydä kaupassa, eivätkä he arvosta sitä yhtään... Tuntuu että olemme heille vain jotain juoksupoikia, eivät he soita jos he eivät tarvitse mitään. Tiedän että miestäni inhottaa tilanne, mutta hän ei puhu siitä kanssani. Sanoo ettei muka häiritse, outoa se olisi jos ei häiritsisi. Olen vain sitä ajatellut, että jos meille tulee joskus lapsi/lapsia, muuttuukohan tilanne? Kelpaammekohan sitten heille? En haluaisi että lapseni joutuisivat elämään ilman molempia mummoja ja ukkeja... Mutta kyllä heidän pitäisi muutenkin omasta lapsestaan välittää vaikka hän ei ole tehnyt lapsenlapsia!!
Anoppi :/
miniäkokelas
10664
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Moninkertaisena mummina voin sanoa, että tilanne muuttuu, kun saatte jälkikasvua.
Tosi on se mitä sanotaan, että lapsenlapset ovat vielä rakkaampia kuin omat lapset. Lapsenlapsille on aikaa. Teemme enää puolipäiväistä työtä, olemme vähentäneet turhia juoksuja, koska lapsukaisten kanssa on niin kiva viettää aikaa.
Niin että kyllä se siitä!
miehesi vanhemmat tarvitsevat apua joko autokyytiä tai jotain niin hyvä tekosyy on sanoa että olen ottanut muutaman oluen enkä voi ajaa autoa niin ei tartte kyyditä ketään ja sano miehellesi että lopettaa kaiken avun vanhemmilleen jos ei vastakaikua tule niin pääsette eroon niistä. Jo miehesi vanhemmat puhuvat jatkuvasti vain miehesi sisaresta niin sano suoraan ettei kiinnosta pätkääkään niin voivat ruveta ajattelemaan ja lopettakaa kokonaan käynnit miehesi kotona jos ei yhteistä juttua ja keskustelua löydy ja omat kaverit ovat parempaa seuraa. Itselläni edesmennyt anoppi yritti tehdä autokuskia ja pari kertaa lähdinkin mutta sanoin että kaikki suunnittelemani työt on tekemättä ja kerran nousi halloo kun oltiin kylässä ja olisi pitänyt lauantai aamuna klo 10.00 maissa lähteä kauppaan niin sanoin että en lähde koska pulisollani on ajokortti ja minä hoidan lastamme sen aikaa ja todellinen syy oli se että olin illalla ottanut sopivasti olutta ja en ollut ajokunnossa mutta sitähän en anopille sanonut kun ei olisi ymmärtänyt mutta siihen loppu minun kuskin hommat eikä paljon painanut asia olenkaan koska teen niin kuin itse haluan eikä minua määrää kuin työnantajani ja se siitä.
Täällä saa kirjoittaa niin kuin puhutaan, eikä numeroita anneta, pääasia että tulee ymmärretyksi.
Aloittajalle: Mieti, tarvitsetko anoppia, onko hän sinulle niin rakas että et pysty olemaan erossa, etkä voi olla onnellinen ilman hänen huomionosoituksiaan. Luultavasti hän ei ole kuitenkaan kauhean tärkeä sinulle eikä miehellesikään, se vaan loukkaa kun ette itse ole heille kovin tärkeitä myöskään. Eikö tärkeintä ole kuitenkin sinun ja miehesi suhde, omat ystävänne ja oma elämänne. Siihen ette tarvitse appivanhempien osallistumista. Sinulle ei ole lopultakaan iso menetys, vaikka appivanhemmat ovat innoissaan lastenlapsista, eikä sinulla ole omia lapsia joilta se olisi pois. Älä siis välitä siitä kenestä he ovat kiinnostuneita, anna heidän elää omalla tavallaan ja eläkää itse omaa elämäänne. Yhteyttä voi pitää kohteliaasti ilman vaatimuksia, mutta teillä ei ole myöskään sinnepäin mitään erityisiä velvollisuuksia
Voi hyvät ihmiset! Täällä on jo useampaan kertaan kirjoitettu "appi" sanan genetiivimuoto väärin eli "apin".
Missä menee äidinkielemme opetus kouluissamme nykyisin, onko se muuttunut muutamassa vuodessa?
Oikea muoto on siis appi, apen, apesta, appeen, apelta, apelle....
Onhan tällä palstalla muutakin kielihuomautettavaa. Esim. muutaman kuukauden seurustelun jälkeen kirjoittajat kutsuvat seurustelukumppanin äitiä anopiksi.
(Olen äidinkielenopettaja ja kirjoitan joskus palstalle. Kirjoitan joka kerta eri nimimerkillä - sattuneesta syystä. Sisareni, joka on psykoterapeutti, kirjoittaa myös täällä joskus työnsä pohjalta toimintaehdotuksia. Hänelle tulee usein lunta tupaan ikkunoista ja ovista. Hän on tehnyt vakityötään lähes kymmenen vuotta pääkaupunkiseudulla. Kunhan sanoin: meitä on täällä moneksi.)
Onko jotain väliä, miten appi taipuu sijamuodoissa, jos asia tulee muuten ymmärretyksi?
On toki väliä, koska rakas suomenkielemme on suojelun arvoinen asia. En minäkään pikkuasioihin tartu, ja kirjoitan tänne "puhekielellä".
Tämä appi/apin -muoto toistuu niin tavattoman useaan, emmekä edes puhekielessä sano "apin" talo taikka mennään appilan saunaan.
Vai puhutko itse mahdollisesti apin kasvimaasta. Kyllä minä ainakin puhelen apen kasvimaasta.
Eikös pitäisi sanoa usein eikä useaan?
Ei ollut edesmenneellä apellani kasvimaata, mutta puutarha oli. : )
Voisitko opettaa oppilaillesi sanojen ketä ja kuka välisen eron?
Hyvin usein olen kuullut tai lukenut, että ketä sanaa käytetään väärin kuka sanan asemasta.
Esim. En tiedä ketä hän oli. Tällainen on hyvin, hyvin yleistä.
Toinen asia, joka ärsyttää, kun lähes kaikki käyttävät eläimestä sanaa hän ja ihmisestä se!
Muistan, että koulussa ennenvanhaan opetettiin aivan päinvastoin.
Kielten nimet kirjoitetaan erikseen: suomen kieli. Adjektiivit kirjoitetaan yhteen: suomenkielinen.