hei

olen kirjoittanut ongelmastani jo pitemmän aikaa, mutta en ole saanu kertaakaan vastausta.
Mitä mieltä olette voiko 22 ja 42 vuotias mennä naimisiin yhdessä.
En ole uskaltanut äitille kertoa että olen tosissani asiasta.
Käymme mieheni kanssa syömässä, shoppailemme, suunnittelemme asuntoa, urheilemme, olemme pihejä ja muutenkin elämme kuin parsikunta.
Äitini puhuu minulle löydät vielä itsellesi oman ikäisen.
En tahdo ketään muuta tai en ole löytänyt ketään 5 vuoden aikana, jonka kanssa mulla olisi yhtä hyvä olla.
Tiedän etten ole ainut joka potee samaa ongelmaa.
4387
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Jos olisin 42 vuotias mies pitäisin minäkin sinua kuin kukkaa. Mutta todellisuudessa olet hänelle paluu 20 vuoden taakse, nuoruuteen. Jos yleisesti sanotaan että 10 vuoden ikäero vielä menee, niin tuplaero on liikaa. Menneet 17-22 vuodet ovat yleensä epämääräisen hurvittelun aikaa, jonka jälkeen aletaan asettumaan. Tämä miehesi on kaaren takalaidalla, putoamassa pian kohti vanhuutta. Muista että miehen elämänkokemus on omaasi paljon laajempi ja näin ohjaa toimimistasi tahtomattasi. Ikäisesi miehet eivät ole toki kovin kypsiä, mutta et ole sinäkään. Lisäksi kirjoituksestasi ilmenee ettei miehellä ole vieläkään elämä ojennuksessa. Sen korjaaminen kanssasi on sinun haaskausta.

Erinäköisiä hippipariskuntia aina näkee ja ne alkavat etomaan. Miten aikuinen mies kehtaakaan sekaantua itseään niin paljon nuorempiin ja puhtaasti henkisesti hyväksikäyttää, rikkoa.

Usko, älä perusta perhettä tai tee suunnitelmia tämän miehen kanssa. Odota omanikäsempääsi ja perusta unelmiesi koti hänen kanssaan.

Äänestä
  • Mikäs ikärasisti sinä olet ! Ikäero on kyllä isonlainen, mutta ikä ei ole määräävä tekijä ainakaan lemmen asioissa. 42-vuotias ei ole vielä piiiitkäään aikaan "kaaren takalaidalla putoamassa" mihinkään. Jos ihminen on terve ja toimintakykyinen, nykykäsityksen mukaan oikea vanhuus alkaa jossain 70 - 80 välimailla.

    Puhumattakaan siitä, että lukumääräisillä ikävuosilla ei ole väliä, koska ihmisen henkinen ikä määrää enemmän sitä, miten elät, teet ja toimit. Esteitä eikä rajoja enää ole, (vain oma mieli monella, valitettavasti) kaikki on luvallista ja kenenkään muun lupaa oman elämänsä asioihin ei enää tarvitse.

    Totta lienee, että "miehet eivät ole kovin kypsiä" mutta 20 ei välttämättä ole kyspymätön. Riippuu siitä, millainen elämänkokemus, -käsitys, luonne ja persoona nuorella on. On olemassa paljon nuorella iällä em. tavoilla kehittyneitä. Alaikäinen hän ei ole, joten sinun: "Miten aikuinen mies kehtaakaan sekaantua itseään niin paljon nuorempiin ja puhtaasti henkisesti hyväksikäyttää, rikkoa." kertoo vain sinun omista, ahtaista ja rajoittuineista mielenpuolen käsityksistäsi, ei mistään muusta.

    Äänestä

>Ihmeessä voit mennä koska olet rakastunut.itse olen mies 45v ja kumppani 23 vuotias nainen. Aloimme
seurustelemaan 2 vuotta sitten ,kun hän tuli opiskelemaan tänne. Meillä menee hyvin ,vaikkakaan hänen
äitinsä ei sulata minua.Eija sanoi ,ellei hyväksy minua hänkään ei ole yhteydessä kotia ,eikä ole ollut
kahteen vuoteen...

Äänestä
  • Just. Ehkä teidän suhteenne ei ole kuitenkaan kovin pikäikäinen. Sinulla on lukumääräisiä vuosia kyllä tarpeeksi mutta miten on henkisen kasvun laita ? Nuorelta kumppaniltasi sitä ei voi vielä edes vaatia ja juuri siksi hän "ei ole yhteydessä kotia". Jos noin tärkeä lähimpien omien ihmisten suhde on retuperällä, niin pitkässä juoksussa siitä ei hyvää seuraa. Ja viimeistään silloin sinä saat 'huutia'. Ihmisestä ei tule kokonaista, ehjää, tasapainoista ... jos hän lakaisee oman perheensä, omat juurensa, maton alle ja kuvittelee voivansa elää loppuelämänsä ilman ajatustakaan verisukulaisistaan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


old_profile_36853 kirjoitti:

olen kirjoittanut ongelmastani jo pitemmän aikaa, mutta en ole saanu kertaakaan vastausta.
Mitä mieltä olette voiko 22 ja 42 vuotias mennä naimisiin yhdessä.
En ole uskaltanut äitille kertoa että olen tosissani asiasta.
Käymme mieheni kanssa syömässä, shoppailemme, suunnittelemme asuntoa, urheilemme, olemme pihejä ja muutenkin elämme kuin parsikunta.
Äitini puhuu minulle löydät vielä itsellesi oman ikäisen.
En tahdo ketään muuta tai en ole löytänyt ketään 5 vuoden aikana, jonka kanssa mulla olisi yhtä hyvä olla.
Tiedän etten ole ainut joka potee samaa ongelmaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu