Olen jo pitkään halunnut au pairiksi ja tiennyt, että joskus sellaisesksi lähdenkin. Nyt "au pair -kuume" on noussut entisestään ja olisi todella kiva lähteä jo ensi syksynä! Mutta en silti tietä onko se fiksua. Toinen unelmani olisi muutta Helsinkiin tältä pieneltä paikkakunnalla ja opiskella kenties oppisopimuksella ja harrastaa kaikkea kivaa :) Mutta jos nyt syksyllä lähtisin opiskelemaan en ainakaan kolmeen vuoteen pääsisi au pairiksi, koska ei ole mitään järkeä lähteä kesken opintojen. Eli nyt olisi varmaan fiksua lähteä vuodeksi au pairiksi ja sen jälkeen opiskelemaan, vai? Itse olen ihan sekaisin, kun en tiedä kummin teen. Lähdenkö au pairiksi, jota olen jo pitkään halunnut ja toiseen maahan vai muutanko Helsinkiin ja alan opiskelemaan ja tekemään muita kivoja juttuja siellä, mitä olen suunnitellut? Olen siis 18v. tyttö ja vain peruskoulu takana. Mietin vain, että jäänkö jostain paitsi tai jääkö jotain kokematta, jos lähden nyt jo au pairiksi?
Yksityisesti siis ajattelin lähteä ja olen jo tehnyt profiilinkin aupair-world.nettiin. Toinen suuri kysymys on, että suomalaiseen perheeseen vai ei? Ekakskin en osaa hyvin englantia. Ymmärrän kyllä jotain, jos katson englanninkielisiä ohjelmia tai luen vaikkapa niitä au pair -perheiden profiileja, mutta siis vain jotain. Puhuminen onkin sitten täysin eri asia ja kirjoittaminen. Kyllä jotain osaan sanoa ja kirjoittaa, mutta en mielestäni tarpeeksi hyvin, että pärjäisin. Siksipä päädyin ekana suomalaiseen perheeseen. Pääsen kuitenkin ulkomaille, mutta voin puhua perheessä suomea, joten se on tosi helppoa! Kuitenkin sitten kun jossain liikuskelen niin joudun sitä englantia puhumaan. Mutta haluaisin oikeasti oppia paremmin englantia, joten eikö siis kannattaisi mennä -ei suomalaiseen perheeseen? Niinhän sitä oppisi parhaiten. Kuitenkin jos menisin perheeseen, jossa pitäisi puhua englantia niin menisin varmaan ihan lukkoon, kun en saisi sanaa suustani. Kun he sanoisivat minulle jotain niin en välttämättä ymmärtäisi ja minä en osaisi heille sanoa paljon mitään. Tarkennan siis, että oikeasti olen tosi huono englannissa! Ei siitä tulisi sitten mitään, kun en vähään aikaan osaisi sitä englantia puhua. Kuitenkin ulkomaille meno yksin on jo niin iso juttu mulle, että kyllä siitä tulee turvallisempi olo, kun siellä on suomalainen perhe vastassa, joita minä ymmärrän ja jotka ymmärtävät minua. Jos tulee jotain ongelmia niin pystyn kertomaan niistä, englanniksi en varmasti osaisi mitään selittää.. Kuitenkaan niitä suomalaisia perheitä ei niin paljon ole ja monet muut perheet saattaisivat olla paljon parempia muuten kuin nämä suomalaiset perheet. Tämä on siis iso ongelma, kun en osaa päättää. Toisaalta ei -suomalainen perhe kiehtoo, mutta suomalaiseen perheeseen olisi niin paljon helpompi mennä tälläisen, joka ei osaa hyvin englantia puhua. Mitä te sanotte? Kumpaan minun kannattaisi mennä?
Eräs perhe itseasiassa otti jo minuun yhteyttä. Asuvat Sveitsissä. Vaikutti oikein kivalta perheeltä. Isällä on suomen kansalaisuus, mutta osaa vain muutaman sanan suomea. Muuten perheessä puhutaan ranskaa. Minun tulisi kuitenkin puhua lapsille suomea. Kerroin heille, että en osaa kovin hyvin englantia ja että haittaako se paljon. Vastaukseksi tuli, että osaan kuulemma tosi hyvin englantia. Todellisuudessa olin senkin viestin kirjoittanut google -kääntäjällä. Kyllä siis jonkin verran osaan englantia oikeastikin, mutta en mielestäni riittävästi todellakaan. Ja etenkään jos ja kun he eivät puhu amerikan englantia niin minun on todella vaikea ymmärtää mitään. He myös maksaisivat minulle ranskankielen kurssin, mutta opetus on englanniksi, joten tuskin mitään oppisin, kun en eglanninkielistä opetusta ymmärrä. Pikemminkin minun pitäisi mennä englanninkielen kurssille! Muutama viesti siis ollaan lähetelty, ei sen enempää todellakaan mistään sovittu. Itsekään kun en varmaksi vielä mitään tiedä. Myös yhdelle perheelle laitoin, että olisin kiinnostunut ja he laittoivat että olisivat kiinnostuneita minusta, mutta ei olla vielä kirjoiteltu. He asuvat Saksassa, mutta ovat puoliksi suomalaisia.
Jatkuu seuraavassa viestissä, joten lukeekaa sekin ennen kuin vastaatte! :)
Yksityisesti siis ajattelin lähteä ja olen jo tehnyt profiilinkin aupair-world.nettiin. Toinen suuri kysymys on, että suomalaiseen perheeseen vai ei? Ekakskin en osaa hyvin englantia. Ymmärrän kyllä jotain, jos katson englanninkielisiä ohjelmia tai luen vaikkapa niitä au pair -perheiden profiileja, mutta siis vain jotain. Puhuminen onkin sitten täysin eri asia ja kirjoittaminen. Kyllä jotain osaan sanoa ja kirjoittaa, mutta en mielestäni tarpeeksi hyvin, että pärjäisin. Siksipä päädyin ekana suomalaiseen perheeseen. Pääsen kuitenkin ulkomaille, mutta voin puhua perheessä suomea, joten se on tosi helppoa! Kuitenkin sitten kun jossain liikuskelen niin joudun sitä englantia puhumaan. Mutta haluaisin oikeasti oppia paremmin englantia, joten eikö siis kannattaisi mennä -ei suomalaiseen perheeseen? Niinhän sitä oppisi parhaiten. Kuitenkin jos menisin perheeseen, jossa pitäisi puhua englantia niin menisin varmaan ihan lukkoon, kun en saisi sanaa suustani. Kun he sanoisivat minulle jotain niin en välttämättä ymmärtäisi ja minä en osaisi heille sanoa paljon mitään. Tarkennan siis, että oikeasti olen tosi huono englannissa! Ei siitä tulisi sitten mitään, kun en vähään aikaan osaisi sitä englantia puhua. Kuitenkin ulkomaille meno yksin on jo niin iso juttu mulle, että kyllä siitä tulee turvallisempi olo, kun siellä on suomalainen perhe vastassa, joita minä ymmärrän ja jotka ymmärtävät minua. Jos tulee jotain ongelmia niin pystyn kertomaan niistä, englanniksi en varmasti osaisi mitään selittää.. Kuitenkaan niitä suomalaisia perheitä ei niin paljon ole ja monet muut perheet saattaisivat olla paljon parempia muuten kuin nämä suomalaiset perheet. Tämä on siis iso ongelma, kun en osaa päättää. Toisaalta ei -suomalainen perhe kiehtoo, mutta suomalaiseen perheeseen olisi niin paljon helpompi mennä tälläisen, joka ei osaa hyvin englantia puhua. Mitä te sanotte? Kumpaan minun kannattaisi mennä?
Eräs perhe itseasiassa otti jo minuun yhteyttä. Asuvat Sveitsissä. Vaikutti oikein kivalta perheeltä. Isällä on suomen kansalaisuus, mutta osaa vain muutaman sanan suomea. Muuten perheessä puhutaan ranskaa. Minun tulisi kuitenkin puhua lapsille suomea. Kerroin heille, että en osaa kovin hyvin englantia ja että haittaako se paljon. Vastaukseksi tuli, että osaan kuulemma tosi hyvin englantia. Todellisuudessa olin senkin viestin kirjoittanut google -kääntäjällä. Kyllä siis jonkin verran osaan englantia oikeastikin, mutta en mielestäni riittävästi todellakaan. Ja etenkään jos ja kun he eivät puhu amerikan englantia niin minun on todella vaikea ymmärtää mitään. He myös maksaisivat minulle ranskankielen kurssin, mutta opetus on englanniksi, joten tuskin mitään oppisin, kun en eglanninkielistä opetusta ymmärrä. Pikemminkin minun pitäisi mennä englanninkielen kurssille! Muutama viesti siis ollaan lähetelty, ei sen enempää todellakaan mistään sovittu. Itsekään kun en varmaksi vielä mitään tiedä. Myös yhdelle perheelle laitoin, että olisin kiinnostunut ja he laittoivat että olisivat kiinnostuneita minusta, mutta ei olla vielä kirjoiteltu. He asuvat Saksassa, mutta ovat puoliksi suomalaisia.
Jatkuu seuraavassa viestissä, joten lukeekaa sekin ennen kuin vastaatte! :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kertokaapa sitten mitä kaikkea perheiltä tulisi kysyä, koska varmasti muuten minulta jää jotain oleellista kysymättä. Ja sitten minkä verran te muut aupparit saatte palkkaa ja paljon sitä kuuluisi saada, että pärjäisi ihan hyvin jne..? Mitä maata suosittelisitte? Missä itse olette olleet ja mitä olette tykänneet? tse ajattelin että enganninkielinen maa olisi paras, etenkin jos on suomalainen perhe niin oppisi sitten paremmin englantia. Kuitenkin olisi kiva mennä vaikkapa saksaan, italiaan tai jonnekin muualle. Pääseekö kanadaan ja Australiaan muuten ilman viisumia, kun Usaan ei ainakaan pääse?
Tästä tuli nyt tosi pitkä viesti, mutta oon vaan niin sekaisin kun en tiedä mitä tehdä. Auppariks haluan tosi paljon, mut sit kuitenkin epäilyttää ja mietityttää. Olisiko järkevämpää sittenkin mennä opiskelemaan ja vasta sen jälkeen lähteä auppariksi? Ja sitten se että suomalaiseen perheeseen vai ei?
Kiitos kaikille, jotka vastaa. Tarvitsen todella paljon tuota kaikkea tietoa :)
Jos kielitaitosi on oikeasti todella huono, niin en suosittele au pairiksi lähtöä. Voi tulla kaikenkaisia vaikeuksia, vakaviakin, jos joudut johonkin vakavaan/vaaralliseen tilanteeseen etkä osaa juuri yhtään englantia/paikallista kieltä.
Miten olisi, voisitko käydä vaikka jossain kansalaisopiston englannin kurssilla, jotta kielitaitosi parantuisi ennen au pairiksi lähtöä? Tai voisitko jotenkin muuten harjoitella?
Heips! mä olen itse tällä hetkellä au pairina. Oon 20 v. ja en todellakaan puhu hyvää englantia. Olen suomalais-amerikkalaisessa perheessä. Jossa äiti siis suomalainen ja isä amerikkalainen. Itse mietinmyös pitkään uskallanko kielitaitoni takia lähteä, mutta tämmöinen järjestely on tosi hyvä! on jonkun verran pakko puhua englantia isän kanssa, mutta tulee aina ymmärretyksi, kun voi turvautua suomeen :D
Mulla itellä on vielä koulu vähän kesken, mut tein silti päätösken lähteä nyt jo. Koska myöhemmin kun asettuu enemmän aloilleen hankkii sen oman kämpän ja muuta, niin ei todellakaan enää tuu lähdettyy. Mun mielestä elämästä kuuluu ottaa irti sillon ku siltä tuntuu. Kyl sitä sitten myöhemmin ehtii käydä ne koulut ja monta vuotta vielä työskentelemäänkin!
Usan järjetelyjä pystyy kiertää, mut aina siin tietty riskinsä :/
Jos sulla on kauhee hinku lähtee maailmalle, ni kannattaa varmasti lähteä, ettei myöhemmin harmita ja oon sitä mieltä että ehkä parempi ajankohta olis nytte, koska sen jälkeen voisit rauhassa keskittyä opiskeluihin. En kanssa usko että sun enää opiskelujen jälkeen tulis lähdettyä au pairiksi.
Ehkä parempi olis mennä vaikka ainakin puoliks suomalaiseen perheeseen, ainakin se olis itselles helpompaa. Mutta ei sen takia kannata jättää lähtemättä. Tosiaan joku englannin kurssi ennen lähtöä vois olla hyvä idea.
Mä oon au pairina tällä hetkellä Englannissa, englantilaisessa perheessä. Puheen ymmärtäminen on tuottanu jonku verran onglemia mutta alkaa se kielitaito tästä pikku hiljaa jo kehittyä. Mä saan 70 puntaa viikossa, johon oon tosi tyytyväinen, tosissaan ku kaikki eläminen on kuitenki ihan ilmasta. Ainoo mikä syö jonku verran rahaa on metron ja bussin käyttö, mutta tuun tolla rahalla kuitenki hyvin toimeen.
Kannattaa kysyä justiin siitä palkasta, minkä verran ne meinaa maksaa sulle. Varmasti kannattaa ottaa selvää tarkemmin mitä ne haluaa sun siellä perheessä tekevän ja miettiä onko se rahamäärä tarpeeks siihen työmäärään nähden. Jos haluat mennä Suomessa käymään matkas välissä, on hyvä kysyä onko se mahdollista. Voit myös kysyä minkälaiset tilat sulla on siellä asua.
Itse olin vuoden ajan Englannissa au pairina, joten todellakin suosittelen lähtemään! Ihan turha on miettiä, että osaatko kieltä tarpeeksi, koska sinnehän sitä mennään opettelmaan. Itse suosittelisin menemään kokonaan englanninkieliseen perheeseen, koska silloin sinun on pakko käyttää kieltä ja opit nopeammin. Vaikka aluksi tuliski hieman väärin ymmärryksiä ja epäselvyyksiä, niin esimerkiksi Englantilaiset ovat hyvin huomaavaisia, että kaikki eivät puhu täydellisesti heidän omaa äidinkieltään, ja varmasti ymmärtävät sinua ja saavat sinut ymmärtämään heitä. Ja osaat varmasti aina sanoa "sorry, can you repeat please?"
minulla on heikko englanninkielen taito ennen kuin lähdin ja tuli aluksi jotain väärinymmärksiä perheeni kanssa, mutta näin jälekin päin ne lähinnä vain huvittavat ja kaikkien ihanien kokemusten lisäksi sais siis myös sujuvan englannin kielen taidon itselleni.
palkasta sen verran, että älä ikinä mainitse palkkaa kun olet ensimmäisiä kertoja perheen kanssa yhteydessä, eivät yleensä katso sitä hyvänä asiana jos au pair kulkee rahan perässä. itse tein noin 25h/viikko ja sain £80 mikä on kohtuullinen ja sillä pärjäsi lontoossa hyvin. ja jos on mahdollista niin aina kannattaa tehdä extra babysittauksia esim naapureille, käyttää muiden koiria, tai esim siivota enemmän jos oma perhe haluaa maksaa extraa, niin kummasti kasvaa viikossa saatu rahasumma.
euroopan sisällä liikkuminen on huomattavasti helpompaa kuin lähteä usaan, kanadaan tai austraaliaan, joihin tarvitaan viisumit ja paljon selvityksiä sekä korkeaa koulutusta. ja jos mietit kielitaitosi takia minne menet ja puhut vain hieman englatia, lähtisin maahan missä sitä puhutaan, enkä sekoittaisi mukaan vielä toistakin kieltä jota ei osaa. aina voi lähtä toisen kerran jonnekkin muualle.
en vaihtaisi vuottani englannissa pois mistään hinnasta, parempaa kokemusta saa etsiä! sen kuin lähdet vain ja rohkeasti aukauset suusi ja yrität! :)