Miksi miehet ei opettele puhumaan parisuhdeongelmista,jos sillä kerran pystyisi pelastamaan liiton?
Miksi jätetään naisille suhteen ongelmien puiminen ja mennään ite mielummin vaikka sinne baariin?
Ajatteleeko mies tosiaan,että nainen on se ongelma,eikä kipeistä asioista tarvitse puhua,vaikka ammatti-ihmisetkin kirjoittelevat siitä kirjoja,kuin tärkeetä olisi suhteessa puhuminen?
Miksi jätetään naisille suhteen ongelmien puiminen ja mennään ite mielummin vaikka sinne baariin?
Ajatteleeko mies tosiaan,että nainen on se ongelma,eikä kipeistä asioista tarvitse puhua,vaikka ammatti-ihmisetkin kirjoittelevat siitä kirjoja,kuin tärkeetä olisi suhteessa puhuminen?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Eikö se liitto ole sitten miesten mielestä pelastamisen arvoinen silloin,kun se on vielä mahdollista?
Täällä sitten itketään ja valitetaan,kun juna meni jo..?
Yllättävän usein on niin, että mies ei saa suunvuoroa näissä "keskusteluissa". Ja jos saakin, niin saattaa valita väärät termit ja sitten onkin riita päällä. Että pikkaisen ymmärrystä myös teiltä naisilta kaivattaisiin. Tuppisuu-miehen vastausta kannattaa odottaa, eikä pidä heti vetää herneitä nenään jos vastaus ei ole täsmälleen mieleinen.
Ja se on tasan tarkkaan myös niin, että jos nainen vain syyttelee miestään, niin se baari kuulostaa paljon mukavemmalta vaihtoehdolta kuin koti, jossa akka painaa päälle kuin yleinen syyttäjä.
keskustelisitko itse jos:
- jos sanot asian niin kuin koet, sanomastasi yritetään etsiä piilotarkoitusta kuuntelun sijasta
- sanomaasi käytetään sinua vastaan (sillä olet aina väärässä)
- sanomaasi vääristellään (löydettyä ensimmäisen kohdan mukaisen toiminnan lopputuloksena joku toinen sanoma)
- sinun tunteilla ja mielipiteillä ei ole merkitystä, koska ne poikkeavat kysyjän mielipiteistä ja siten on joko valheellisia tai loukkaavia
ja tämä ei sitten ole mikään provo, vaan oma käsitykseni vaimoni kanssa keskustelun lopputulemasta. sen miten meillä menee voi kaiketi tulkita siitä, että vastaan avioeropalstalla esitettyyn kysymykseen :-) itse sanoisin, että tasaisesti. tätä on jatkunut jo yli puolivuosikymmentä.
Sepä se on tuo naisten tyypillinen juttu kuulla rivien välistä jotain, mitä mies ei ole sinne tarkoittanut. Joskus tuntuu, että naiset eivät edes yritä ymmärtää, mitä mies yrittää viestiä, vaan heti alkaa tippaleipäaivot raksuttamaan mitä mies "oikeasti" tarkoitti ja sitten imuroidaan hernettä nenään.
Semmoisessa useampi jää hoo-moilaseksi, kun toinen tulkitsee sanomiset ihan joksikin muuksi.
ei ole muuta lisättävää, kuin että nää ns. "syväluotaavat" keskustelut käydään/on käytävä
just silloin kun nainen haluaa tai sille päälle...
Kertoo kyllä sinun arvomaailmastasi paljon,kun vertaat naisesi aivoja "tippaleipiin"..
Ei tuollaisella ylimielisyydellä naisen kanssa pärjäisi..oli sitten keskusteluyhteyttä tai ei..
Pysy sinä vain miehissä..vai tarkoititko "oikeesti" taas jotain muuta..hohhhoijaa!!
Eikös se teilläkin miehillä ole vähän niin,että sitä seksiä pitäs saada juuri silloin,kun just te sitä haluatte..ja semmoista sisään-ulos meininkiä..ilman sitä mukavaa,mistä naiset tykkää..
miehen puolesta...
Mieheni ei kokenut, että meidän parisuhteessa on mitään ongelmia. Arki jatkui tasaisena, työt ja lapset tuli hoidettua, oli talot ja autot... Päällisin puolin ok elämää, ei mies siinä mitään parannettavaa nähnyt. Itse olisin halunnut lasten tultua vähän isommiksi enemmän yhteistä tekemistä miehen kanssa, niitä Keskusteluja... Ihan vaan tavallista jaarittelua maailman menosta ja meidän asioista, ei mitään ihmeellistä. No, sitä vuoropuhelua kun ei ollut, aloin itsekseni miettiä, ettei taida homma oikein pidemmän päälle toimia... Yritin puhua miehelle, joka naureskeli lehtensä takaa tai tietsikan äärestä. Ymmärrettäväähän se on, että kun tiukensin äänensävyä ja halusin huomiota asialleni, mies alkoi katoilla lenkille ym, no baariin ei. Kirjoitin sitten mahdollisimman provosoimattoman kirjeen miehelle asiasta ja annoin lukea kaikessa rauhassa ajan kanssa, pyysin kommentoimaan, kun hänelle sopii. Vastaus tuli melkein alta aikayksikön: mikset höpsö sanonut, että haluat olla enemmän mun kans! Hän kun oli ajatellut, että lapsien kanssa hoosaamisen ja työjuttujen lisäksi minua ei enää hänen horinansa jaksaisi oikeasti kiinnostaa.
No, kaikkien ongelmathan eivät ole näin kevyttä laatua - mutta itse oivalsin, että on aika vaikeaa opetella mitään, kun ei ole hajuakaan siitä, mitä pitäisi toisen mielestä opetella.
Eli kaikessa on kyse samasta kuin tässä nykyään paljon soitetussa kipaleessa :"PUHU ÄÄNELLÄ,JONKA KUULEN.."?? Miten se tapahtuisi käytännössä?
Meillä miehillä on usein se vajavaisuus, että emme osaa tulkita rivien välistä puolisomme tarpeita ja toiveita. Vielä vähemmän olemme telepaattisia ajatustenlukijoita. Moni asia olisi helpompi, jos se meille miehille suoraan sanottaisiin sellaisenaan ja kiihkottomasti, eikä vaan odotettaisi että koskahan se toinen älyää mitä yritän sille vihjata.
Hieno juttu tuo kirjeen kirjoittaminen miehellesi, joskus asiat voi olla oikeasti noin pienestä kiinni!
Jos keskustelun käsikirjoitus on tehty kauan ennen kuin mitään on puhuttu, ei keskustelulla ole mitään onnistumisen mahdollisuutta. Jos vaimo on päättänyt mitä mieltä mies on ja sitten kertoo "keskustelussa" miehelleen kuinka väärässä hän on, riippumatta siitä mitä mies yrittää asian tilasta selittää tai mitä mieltä hän on.
Kaikki selittäminen ja asian vatvominen vain pahentaa tilannetta ja nainen loukkaantuu siitä yhä syvemmin. Tasa-arvoako, tasapuolistako? Ei toki, mutta onhan naisella aina se "ikimuistoinen oikeus" olla oikeassa ja osoittaa tunteensa. Eteenkin ne negatiiviset, eikä toisten tunteilla ole siinä tilanteessa mitään arvoa.
Jos olisin kohdellut vaimoani, kuten hän on minua kohdellut, olisimme päätyneet eroon jo yli 20 vuotta sitten. Yksikään nainen ei koskaan suostuisi saamaani kohteluun!
Kyse ei siis ole puhumaan opettelusta, vaan henkisestä väkivallasta, jolla miestä (siis minua) on suhteen aikana alistettu. Samaan kategoriaan kuuluvat myös ne lukuisat uhkaukset, että minulla ei ole varaa erota hänestä, koska kolmen lapsen elatusmaksuihin minulla ei kuulema ikinä ole varaa...?
Tunne sitten siinä itsesi tasavertaiseksi rakastetuksi puolisoksi, jonka tunteilla ja mielipiteillä on arvoa ja niitä kunnioitetaan. Mission impossible, sorry.
Ai niin, en muuten ole aviossa ollessani KOSKAAN KÄYNYT siellä baarissa, joten se siitä.
..Mutta miten saisi miehen asioista keskustelemaan..jos mies on vaan hiljaa..?
Eikä mie käskien puhu. Muista, että jos sanot miehellesi että: "Haluan tänä iltana vähän keskustella kanssasi." Kokee hän tilanteen uhkana ja painostuksena, jolloin hän vauhkoontuu etukäteen odottaessaan tilannetta kuin päänkatkaisua, miettien mitähän minä nyt olen tehnyt.
Jos välillänne ollut yhteys on katkennut vuosien varrella elämän hektisyyden vaikutuksesta, olette ns kasvaneet erilleen, niin ehkä paras tapa yrittää löytää puheyhteys on yrittää päästä takaisin toisen elämään. Tällä tarkoitan, että todellakin panostat ja teet töitä asian eteen. Yritä kiinnostua samoista asioita, kun hän ja yritä kehittää yhteisiä harrastuksia tai tekemisistä.
Mies haluaa (minä ainakin) tuntea suhtessa olonsa turvalliseksi siten, että hänen ei tarvitse pelätä ettei häntä hyväksytä. Sen lisäksi hän haluaa huomiota ja hellyyttä yleisen kohteliaisuuden ja huomaavaisuuden muodossa sekä silloin tällöin spontaanin positiivisen tunteen osoituksen halauksen, pusun tms muodossa. Eli kohtaa hänet arjessa tunteen tasolla oma-aloitteellisesti ja älä missään nimessä torju häntä, jos hän yrittää huomioida sinua.
Kun läheisyys ja turvallisuus on palannut suhteeseen, niin kyllä se keskusteluyhteyskin sieltä alkaa löytyä.
On se vähän niinkin,että jos suhteessa on töpeksitty tarpeeksi pahasti,ei sitä keskusteluyhteyttä enää saa.. Ei ole haluakaan. Jos jompikumpi käyttää esim.viinaa ja muuttuu sen aikana täysin vieraaksi vittuilijaksi,ei semmoisen varaan enää uskalla,eikä halua rakentaa..Selvinpäin on kunnollinen ja mukava,mutta ei vaan sitä yhtä pahetta halua lopettaa,ei edes välitä,vaikka muut sanoo,että on täysi mulkku juotuaan..
Sitten vaan loukkaantuu,kun yritetään asiasta puhua..ei hyvällä,ei pahalla..
Miten siitä voisi sitten muka läheisyyttä ja turvallisuutta löytyä..tämä nyt koski lähinnä vaan juomisongelmaista ihmistä..ei löydy keinoa asian ratkomiseen..tai keino olisi,pullo kokonaan pois,mutta ei mies suostu siihen..ei sano mitään,pullo vaan ilmestyy..oon niin väsynyt tähän..!
et pärjää viinalle son kylmä tosi asia
alkoholistin perhe on samanlailla sairas kun itse juojakin ja siinä suhteeessa ei lapsetkaan merkaa mitään kokemusta on
itse katsoi ihan liian kauan ex:N ryyppäämistä ihan tämän paljon kehutun ydin perheen vuoksi
jos vaikka lapsi kärsii erosta mutta kun on viisi kuukautta mennyt lapsi viimein pystyy käsittelemään isänsä juomisia
valitettavasti ei voi olla viikonloppuja isänsä luona kun viina vie miestä onneksi vielä kuiten käy töissä joten siellä voi käydä edes viikolla!!!!!!!!!!
joten pistä kova kovaa vasten jos mies ei koe juomistaan ongelmaksi niin tietä parempaan ei ole minun ex kuittasi keskustelu yritykset "pidä vain huoli omista juomisistas"
ja minähän pidän uudessa kodissa lapsen kanssa ei juuri viinaa viljellä ja kiitos tuli lapsen suusta ihanaa äiti kun et juo niinkuin isä
että mieti!!!!!! tsemmppiä:)
Ihan samaa oon minäkin saanut aina kuulla,että"huolehdi vaan omista juomisistas!"..vaikka se mun juominen on ollut ehkä pari siideriä juhannuksena..ja viinilasi ylioppilasjuhlissa..
No meillä on viime vuodet kuitenkin menny niin,että ukko jää muualle ryyppään,eikä tule kotiin,kuin sitten krapulaisena ja syksyllä nuorin lähtee opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja minä poistun kuvioista myös..
Olisi ollut varmaan viisasta munki lähtee jo aikoinaan,mutta olin kuitenkin niin rakastunut mieheeni..pullo vaan vei voiton ja rakkaus sammui pikkuhiljaa..
No,vanhoja ei auta kaivella,näin meni ja lapset voi hyvin!
Tsemppiä sullekkin ja voimia! Oon ihan samaa mieltä,että viina on semmonen narttu,että sen edessä ei voi kun levitellä käsiään..vieras nainenkin olisi ollut helpompi selättää.. :)
Se on todistettu.ettei suomalainen mies puhu,eikä pussaa..
Eiköhän se kerro sen oleellisemman,minkä perään pitää suhteesta ennen pitkää kalppia muualle,kun antaa viimein periksi,ettei niitä siinä tietyssä suhteessa saa..