Millasia selityksiä ootte kuulleet/saaneet mieheltä joka ei halua naimisiin?
Mun poikakaveri väittää avioliiton olevan auttamattoman vanhanaikainen käytäntö. Piste.
Siis ha-loo...!
Mun poikakaveri väittää avioliiton olevan auttamattoman vanhanaikainen käytäntö. Piste.
Siis ha-loo...!
Vastaukset 44
Vanhimmat
Että kun elää avoliitossa niin ei tartte eross atapaella omaisuudesta koska avoliitossa omaisuus on sen kenen nimissä se on eikä tartte mitään tasinko maksella kenellekkään jos ero tulee. Itse avoliitossa kohta20v ja asunnost maksettu yhdessä ja kummnakin nimissä ja jos jommalle kummalle tuee perintojä niin niitä ei tartte jakaa jos ero tulisi muut jos ei ole avioehtoa niin jakoon menee. Ehdóta miehelle että jos mennään naimisiin niin tehdään avioehto niin voi suostua.
sitä pitää ennustella ja olettaa että se ero edes tulee jossain vaiheessa? Ehkäpä avoliitto onkin enemmän niiden ihmisten homma, jotka eivät USKALLA luvata toiselle mitään eivätkä usko suhteensa kestävyyteen. "Jos ero tulisi" ja "ei tarvi sitten erossa tapella" jne jne. Ehdollista ja varmistettua rakkautta, sitä tämä maailma on täynnä.
aina, jollei oikeessa erossa niin kuolema erottaa varmasti, ja se avioehto on viisasta tehdä, tehdäänhän vakuutuksetkin kaiken varalta, eikä uskota ettei meille mitään tapahdu. Rakkaus ja omaisuus on ihan eri asioita.
Rahat ja rakkaus ovat ihan eri asioita että silleen ja kyllä moni mies ja nainen ottavat herneen nenään kun joutuvat erossa maksamaan tasinkoa perinnöstää johon toisella ei ole osaa eikä arpaa ja sitä ei koskaan tiedä jos puolisoita voi toinen haikaille muitakin naisia tai miehiä ja elämä on.
Naisethan ne yleensä haluaa naimisiin ja miehet ei niinkään. Moni mies on mennyt lähinnä naisen halusta naimisiin niinkuin minäkin. Olenkin miettinyt että suurimpia virheitä parisuhteessani oli ehkä se, että suostuin menemään naimisiin ennenkuin olimme rauhassa antaneet suhteemme kehittyä. Olisi ehkä pitänyt sanoa että haluan odottaa ainakin vuoden vielä. Suhteemme ongelmat alkoivat stressaavista häävalmisteluista kärjistyä ja johtivat useiden vaiheiden kautta lopulta eroon muutamaa vuotta myöhemmin.
Olin itsekin ennen naimisiinmenoa sitä mieltä että se on vanhanaikainen käytäntö. Periaatteessa vieläkin, mutta nykyään oon myöskin sitä mieltä että yhden miehen mielipide siitä, onko se vanhanaikainen käytäntö vai ei, ei vaikuta mitään, koska itse ei voi määrätä koko yhteiskunnan arvoista, ja suurin osa naisista kuitenkin kannattaa sitä. Ainoa mitä mies voi tehdä, on pitää huolen siitä, että jos menee naimisiin niin se tapahtuu sitten kun on siihen varmuudella valmis, tai jos ei halua naisen kanssa koskaan naimisiin, niin sitten tekee senkin selväksi. Avioehto kannattaa varmaan tehdä jos avioliiton omaisuudenjakopykälät muuten huolettaa. Jos morsian ottaa avioehdon tekemisestä niin nokkiinsa, että suhde kaatuu lopulta siihen, niin olikin syytä miehen etsiä itselleen parempi morsian. Avioehdon tekeminen on helppoa maistraatissa netistä löytyy malleja.
"Moni mies on mennyt lähinnä naisen halusta naimisiin niinkuin minäkin."
Myös minä. Minä kuitenkin kosin ja halusin olla naiseni kanssa lopun ikääni. Kosinta ja kirkkohäät oli romanttinen lahja, jonka halusin hänelle antaa.
"suurimpia virheitä parisuhteessani oli ehkä se, että suostuin menemään naimisiin"
Onko tuolla oikeasti väliä suuntaan tai toiseen? Lopputulos oli eron myötä sama.
"Avioehto kannattaa varmaan tehdä"
Ei minusta. Jos ollaan yhdessä, ollaan yhdessä kokonaan. Jos tulee ero ja tasataan omaisuus, se on sen lystin hinta. Minä itse olen ekspuolison elatusavun kannalla. Turha marista.
""Moni mies on mennyt lähinnä naisen halusta naimisiin niinkuin minäkin."
Myös minä. Minä kuitenkin kosin ja halusin olla naiseni kanssa lopun ikääni. Kosinta ja kirkkohäät oli romanttinen lahja, jonka halusin hänelle antaa."
blaa blaa.. no mikähän se minulla oli motiivina...
""suurimpia virheitä parisuhteessani oli ehkä se, että suostuin menemään naimisiin"
Onko tuolla oikeasti väliä suuntaan tai toiseen? Lopputulos oli eron myötä sama."
et tiedä asiasta tarpeeksi ja jos olisit lainannut koko lauseen niin en olisi halunnut mennä naimisiin VIELÄ mutta tuntui että ei ollut juurikaan vaihtoehtoa.
"Avioehto kannattaa varmaan tehdä"
"Ei minusta. Jos ollaan yhdessä, ollaan yhdessä kokonaan. Jos tulee ero ja tasataan omaisuus, se on sen lystin hinta. Minä itse olen ekspuolison elatusavun kannalla. Turha marista."
No en sanonutkaan että kaikkien pitäisi se tehdä, vaan jos aloittajan miehellä se on se kysymys mistä kiikastaa. Turha marista.
Eiköhän tuo ole ihmiskohtaista, tunnen monia naisia jotka eivät halua mennä naimisiin ikinä, vaikka loppuelämän olisivat jo päättäneet olla sen tietyn kanssa.
Meillä taas mies suutahti kun totesin puolihuolimattomasti että eikai se naimisiin meno mikään välttämättömyys ole. Ja piti pitkän puheen kuinka naimisiin mennään rakkaudesta eikä pelkästään juridisista syistä.
Minun mielestä avioliittoa kannattaa jokaisen vakavasti harkita joilla on yhteisiä lapsia tai aikovat niitä tehdä. Ap:lle siis, jos lapset kuuluvat jonain päivänä suunnitelmiinne, niin puhu miehellesi siitä näkökulmasta, esim leskeneläkkeet ym.
Toisaalta voi miettiä siltäkin kannalta että jos toista rakastaa, ja tietää että juuri hänen kanssaan haluaa viettää loppuelämän, niin miksi ei mennä naimisiin?
Jos ei nyt lapsiakaan ole, niin mistä syystä naimisiin pitäisi mennä? Tai edes silloin?
Annas kun arvaan: et halua naimisiin tietenkään ilman hääjuhlaa?
Naimisiin mennään rakkauden takia, ei lasten. Lasten tekeminen jonkun kanssa ei tarkoita, että olisi niiden toiseen vanhempaan sitoutunut millään tavalla tai edes välittäisi hänestä yhtään. Lapsia voi tehdä myös monen eri ihmisen kanssa, joten onko silloin jotenkin sitoutunut näihin kaikkiin ihmisiin yhtäaikaa? Huuhhuuh no enpä tiedä..
Kumma että toinen kelpaa lasten tekijäksi mutta ei viralliseksi puolisoksi. Älytöntä tehdä lapsia ennen avioliittoa jo ihan vallitsevien lakipykälienkin kannalta. Ehdot ja kaikki on keksitty, miksi se avioliitto olisi niin vaikeaa sopia jos "on jo päättänyt olla saman ihmisen kanssa loppuelämän kuitenkin"?
Ehtiihän sitä myöhemmin muuttaa mielensä vielä moneen kertaan. Silloin viimeistään, kun poikaystävästä on tullut miesystävä.
Minkä ikäisiä olette?
Erään ystävättäreni avomies 40v ei halua naimisiin, koska on itse avioerolapsi. Minusta on vähän outoa kun aikuinen mies roikkuu kiinni lapsuudentraumoissa, mutta jokaisella on omat kootut selityksensä.
Eräs toinen keski-ikäinen tuttavapariskunta meni vihille vasta kun heistä alkoi ikääntyessä tuntua hassulta olla tyttöystävä ja poikakaveri. Ympäristö kuitenkin piti heitä jo vanhana avioparina ja tavallaan yllättyi vihkimisuutisesta.
Eräs naispuolinen serkkuni täytti juuri 50. Hänellä on ollut sama avomies jo 25 vuotta, vanhin lapsi on jo lukiossa. Serkkuni julistaa aina avioliittokammoaan ja ylpeilee sillä, että eivät ole naimisissa. Minusta jotenkin omituista käytöstä, sillä meille sivullisille on loppujen lopuksi yksi lysti onko tämän tavisperheen vanhemmat vihittyjä vai eivät. Mutta jokin tarve serkullakin on sitä hehkuttaa, sitä en ole vielä jaksanut kysyä, että mikä siinä periaatteessa on olevinaan niin hohdokasta. Eihän avoliitto nykyään ole edes erikoisuudentavoittelua vaan tavanomainen käytännönjärjestely.
mun mies sanoo, että ei tahdo mitään rinkuloita sormiin todistaakseen, että rakastaa mua...?
No, eihän sitä sormusta ole pakko pitää, vaikka on naimisissa.
Miehet keksivät kaikennäköistä pas.. siis soopaa asian tiimoilta. Jos mies ei mene naimisiin, hän ei halua mennä kanssasi naimisiin. Häivy, ehkä mies tajuaa jotain, tai sitten ei. Ainakaan et joudu roikkumaan parhainta ikääsi missään avoliiton retaleessa.
Moni äijä herää, kun nainen lähtee litomaan ja sanoo, että naimisiin jos mennään, tulen takaisin, jos olen vielä silloin vapaa, kun otat yhteyttä.
Älkää menkö avoliittoon! Siis ihan tosi! Sitä sitten riittää eläkepäiviin asti. Sama pas... jatkuu siitä, miten avioliitto on instituutio yms. Ei vaan rakasta ja pidä tarpeeksi sinusta halutakseen naimisiin: siinä se. Vetelät suomalaiset jannut! ( itsellä kyllä reipas suomalainen kotona puolisona!)
Ei ihme, että ulkomaalaiset miehet saavat naisia : menevät sentään naimisiin ennen kuin eläkepäivät alkavat!
Ei naimisiin! Oltiin onnellisia 6 vuotta omissa kämpissämme..sitten mies kosi ja
meillä onni loppui siihen..sen jälkeen alkoi helvetti,molemmin puolin!
kadun avioitumistani lopun ikääni..siihen asti oli hyvin..
Nyt erotaan 16 vuoden avioelämän jälkeen..onneksi
En ollut yhtään päivää aviomieheni kanssa onnellinen..en edes hääpäivänä!
Omissa kämpissä on eri asia. Te ette vaan sopineet yhteen. Tämän voi avoliittolainen jo noin 1- 20 vuoden avoliiton jälkeen testata!
Jos et ollut onnellinen edes hääpäivänä, miksi menit naimisiin! Ei sen pohjalta paljon neuvoja voi antaa, jos tällaisia päätöksiä tekee.
Toivon mukaan nyt on kuitenkin parempi.
Mieheni ilmoitti pian tavattuamme, että ei halua koskaan naimisiin. Näin hän oli itse päättänyt jo nuoruudessaan.
Minua ei haitannut, vaikkakin välillä olen leikkisästi siitä kiusoitellut. Minulle oli tärkeämpää löytää oikea mies kuin avioliitto.
Alle vuosi tavattuamme hän ilmoitti, että jos naimisiin meno on minulle tärkeää, niin hän voi joustaa minun vuokseni. En ikinä sanonut, että se olisi niin kauhean tärkeä juttu, vaikka siitä myöhemminkin välillä puhuttiin. Välillä leikkiä laskien, välillä vakavammin.
Kosi noin kaksi vuotta tapaamisemme jälkeen ihan itse :))
Jos miehesi on sitä mieltä, että ei halua naimisiin, ja se on sinulle todella tärkeä juttu, teillä voi olla eri arvot. Sinun on mietittävä, pystytkö miehesi takia luopumaan häätoiveistasi.
Onko sinulle tärkeämpi juuri tuo mies joka ei halua naimisiin, vai häät jonkun muun miehen kanssa.
Jos miehesi pää ei käännykään.
ole ikinä halunnut naimisiin, vaikka nainen olenkin. Olen käsittänyt, että monelle naiselle se hääpäivä on elämän tärkein päivä, päivä prinsessana. Sekö sinullakin on mielessä? Koetko, että jäät jostain paitsi? Itse suorastaan aikanaan ahdistuin, kun sukulaiset alkoivat kysellä, milloin menette naimisiin. Se vaan ei ole kaikkien juttu, vaikea selittää miksi.
ilman prinsessaleikkejäkin ja ehkä parempi niin, säästyy häästressiltä ja avioliitto voi muodostua pidempi ikäiseksikin. Avioliitto ei ole yhtä kuin hääjuhla.
Lehmää jos maitoa saa muutenkin. Eli älä suostu avoliittoon. Jätä hänet ja etsi uusi.
Pääsyy kuitenkin on pitää varalla se helppous josta avoliitosta voi häippästä. Ei ole mitään laillisia rasitteita, siinä vain lennellään kukasta kukkaan. Heti kun yksi kukka ei miellytä, keto on täynnä muita, sinne vain .
Tuollaisille miehille/naisille aina loytyy ottajia ja ilonpitäjiä.
Tottakai jokainen mies/nainen sanoo avopuolisolleen rakastavansa juuri häntä maasta taivaisiin. Onhan tuo puhe mitä toinen haluaa kuulla. Siinä sitten rakastetaan taivaisiin kunnes vastaan tulee parempi/viehättävämpi/älykkäämpi/ mitä tahaansa ...mpi. Silloin aiemmat lupaukset nopeasti karisee ja tuo niin ihana ja sitomaton avoliitto on yhtä tyhjän kanssa. Ja niin ihanan helppo tehdä tyhjäksi.
"Mutta minäkun luulin, uskoin, oletin..." "Mutta niinhän se avioliittokin kuolee kun rakkaus loppuu jne jne jne.."
Siis syitä laillistamattomaan liitton on lukemattomia. Juuri kun luuli kuulleensa jokaisen, niin eikos joku keksi vielä paremman.
AAAAAH, tuo avoliiton ihanuus.
Eipä se paljon kannusta avioliiton satamaan nykyaikana,kun puolet liitoista kaatuu ja tuntuu ne loputkin olevan niitä kulissiavioliittoja..Kyllä avopareilla on lystimpää!!
Ymmärrän poikaystävääsi! Miksi haluat laittaa hälle narun kaulaan?
On aika mustavalkoinen näkemys taasen sulla, ei se avioliittokaan ole yhtään sen ihanempaa kuin avoliittokaan, yhtä hyvin siinäkin puoliso voi alkaa lentelemään kukasta kukkaan jos puolisoa parempi ilmestyy eteen, ei avioliitto estä tuon tapahtumista.
Se että toimiiko avo- tai avioliitto on kiinni parista itsestään ei siitä ovatko he avo- vai aviopari.
Olen itse niitä naisia jotka taas ei näe mitään järkeä mennä avioliittoon, jollei mies sitten vaadi sitä. On se nähty ettei avioliitto tee suhteesta yhtään sen vankempaa tai ihanempaa kuin avoliitto. Yhtälailla avioliitossa voi huomata ettei kumppani ollutkaan se oikea tai tiet vain erkanevat.
Avioliitto on kuin pitäisi tulla toimeen keskiverron Toyjotan kanssa koko elämänsä?
Olisi ihan kiva, jos tänne vaikka listattaisiin avioliiton plussia ja miinuksia avoliittoon verrattuna. Itse kannatan avioliittoa siksi, että käsittääkseni se olisi turvallisin ja "helpoin" ratkaisu, jos aikoo yhdessä olla ja tehdä lapsia yms. Mutta tosiaan, jos ero on tullakseen niin se voi mielestäni tulla yhtä hyvin avoliitossa kuin avioliitossakin, ei se siihen vaikuta. Yhtä hyvin molemmissa tapauksissa toinen voi löytää itselleen uuden, pettää tms.
Itse haluaisin naimisiin jonain päivänä, mutta poikaystäväni oli vielä ainakin noin puoli vuotta sitten sitä mieltä, ettei välttämättä koskaan halua naimisiin. Mua vähän häiritsee toi juttu, mutta toisaalta haluan vain olla poikaystäväni kanssa ja haaveilen yhteisestä tulevaisuudesta. Eli voisin varmaankin luopua avioliittohaaveistani, jos mies ei halua naimisiin. Mutta yritän kyllä varmaan vielä kääntää miehen pään, koska ei se kuitenkaan mitään ehdotonta eitä ole sanonut vielä..sanoi itsekin että mielihän voi hyvin muuttua vielä.
Emme siis vielä edes asu yhdessä, yhteenmuutto on ajankohtaista aikaisintaan ensi syksynä. Seurustelua takana kuitenkin jo päälle 4v.
Jos avoliitto on kestänyt esim. 20 vuotta niin ei siitä välttämättä kovin helppo (henkisesti) ole häippästä! Ei se, että ei olla naimisissa kauheasti asiaa helpota. Tai toisaalta myöskään vaikeuta. Omasta mielestäni avio ehkä vaikuttaa enemmän alkuvaiheessa. Luulisin, että jos on erehtynyt menemään parin kuukauden seurustelun jälkeen naimisiin niin ei sitä haluasi jo puolen vuoden päästä erota... Toki niinkin voi kuitenkin käydä. Mutta ehkä tehdään vähän enemmän hommia sen eteen ettei erottais ja harkitaan pidempään. Jos taas on vaan erehtynyt muuttamaan yhteen niin se ei ehkä niin kauheasti kirpaise kun erotaan. Vaikka itse en kyllä avoliittoonkaan tuosta noin vaan menisi.
Uskoisin, että useammalla on enemmän kuin yksi avoero tilillä kuin avioero. Mutta kohtuu kevyesti jotkut tuntuu avioliitostakin eroavan. Ja uus on jo kainalossa vaikka harkinta-aika on vasta menossa.
Sitoutuminen on muutakin kuin pelkkä avioliiton solmiminen. Ei se ole niin yksinkertaista.
"Olisi ihan kiva, jos tänne vaikka listattaisiin avioliiton plussia ja miinuksia avoliittoon verrattuna. "
Avioliiton yksi merkittävä hyöty on tietenkin juridiset asiat. Kun meillä ei ole, ainakaan vielä, lapsia, vaimoni perii minut ja minä vaimoni, mikäli jompikumpi sattuu kuolemaan. tämän voi hoitaa testamenteillakin, mutta epäilen että avo- ja aviopuolisoita kohdellaan edelleen eritavoin verotuksellisesti. sama juttu vakutuskovausten kanssa. tosin viimevuosina näihin verokohteluhin on tainnut tulla muutosta, joten koska asia ei ole kannaltani ajankohtainen, en ole sitä pitkiin aikoihin tutkinut.
toinen juttu on se, että lupaus tai päätös jonka ihminen antaa julkisesti, pidetään varmemmin kuin sellainen joka tehdään vain oman pään sisällä. tämä on tutkittu juttu.
Puolet liitoista EI pääty eroon. Tsekkaapa uudelleen tilastot. Suurin osa avioituneista on edelleen yhdessä.
Jos avoliitto olisi vanhanaikaista eikö hän muuttaisi sinun kanssaan yhteen? Eikö hän tee mitään mikä on hänen mielestään vanhanaikaista? Mielestäni on paljonkin vanhanaikaisia tapoja, liittyen esim. naimisiin menoonkin (kuten vaikka käden pyytäminen...). Mutta avioliitto ei ole mitenkään vanhanaikainen. Vaikka niin on kauan tehtykin! Tehän voisitte mennä "modernisti" naimisiin. Ettekä pitäisi perinteisiä hääjuhlia yms.
Jopa monet homot ja lesbot halua naimisiin (joka ei ole mahdollista, mutta parisuhteen rekisteröiminen on melkein sama asia).
Eikö hän aio mennä koskaan naimisiin? Onko hänestä siitä varsinaista haittaa vai onko syy vain se, että "se on niin auttamattoman vanhanaikaista"? Kuulostaa tekosyyltä. Ja jos asia on sinusta tärkeä, tuntuisi hölmöltä syyltä olla menemätt, kun miehen mielestä se on niin vanhanaikaista...
Itse myönnän olevani jonkin verran vanhanaikainen. Omasta mielestäni esim. kihlaus on lupaus avioliitosta. Tosin meillä ei ole kihlasormuksia, joka taas on vanhanaikainen tapa? Jos ei sitten ole ns. salakihloissa.
Voi sitä mennä liittoon näkymättömästikin jos haluaa, voi vahvistuksen hakea vaikka maistraatista. Tiedän muutaman tapauksen jotka eivät halunneet koko sukua nurkkiinsa hää tohinoihin. Tapoja on monia.
Meillä ei kumpikaan edes kosinut, koska molemmille naimisiinmeno oli itsestäänselvyys. Jossain vaiheessa vain alettiin juttelemaan, että mikähän ajankohta olisi sopiva... eli oma mieheni ei ainakaan pidä sitä vanhanaikaisena.
joka tällä noin 80 vuotta vanhalla avioliittolailla Suomessa taataan, on syytinki. Jos jäät työttömäksi ja olet naimisissa nokittuasi 500/180 päivää korvauksia, putoat syytingille. Tämä on totuus Suomesta. Paluu 1800- luvulle on alkanut. Perustuslakia §19 ei noudateta, vaan kävellään viranomaisten toimesta aina yli. Puolison tulot otetaan aina huomioon ja vaikka perheessä olisi useampi lapsi, tulorajat ovat aivan naurettavat, siis avioliitosta on lähes pakko pitkän päälle erota, jotta saa edes jotain. Suomessa ei ole sosiaaliturvaa tulottomalle puolisolle. Avioliiton kautta työttömästä puolisosta tehdään toisen elätti. Ja jokainen voi tykönään miettiä, mitä tämä lopulta tekee uhrin itsetunnolle. Asiaa ja varsinkaan erojen määrää ei voi tarkastella ottamatta huomioon yhteiskunnan mätää rakennetta, jolle johtonomenklatuura neuvottomuudessaan ei kykenen tekemään yhtään mitään.
Nyt tehdään jo lähes miljardi oikeaa työtuntia vähemmän, kuin tehtiin 20 vuotta sitten. Mikään työpaikka ei ole varma. Avioliitto on oikeasti viheliäinen nalkki juuri sen tulottoman puolison kannalta. Eli tässä suhteessa elämme parisuhteen muodostuksen, siis yhteiskunnan perusyksikön kannalta, erittäin vihamielisessä maassa. Maassa, jossa ihmistä potkitaan päähän joka käänteessä. Eli avioliittoon menoa näinä aikoina on syytä harkita todella tarkkaan.
jos sormus ei ole sormessa 2-vuoden sisään ensitapaamisesta niin mikki hiiri lentää ja tulee varmasti parempaa miestä tilalle.
Tarkoitit varmaan parempivaraista miestä... Saapi nainen sitten olla se syytingille putooja kaikes rauhas :D. jUu juu
Itse menin naimisiin ihan oikeista syistä. Enkä eroa vaikka vaimo joutuisi työttömäks. Mielestäni avoliitto ei ole oikea liitto... sanoohan sen jo nimikin - avo.
Meillä mies halusi naimisiin ihan ehdottomasti ja minä sitten suostuin siihen. Ei ole tarvinnut katua. Hyvän miehen sain! Ei olla enää mikään tuore pari, mutta yhä yhdessä ja edelleen onnellisesti. En halunnut prinsessahäitä, joten pidimme pienoiset häät lähimpien kesken.
ainakin semmosen että hän ei halua kosia koska ei ole ennenkään kosinut(kihloissa on toki ollut). Minä en kosi koska en ala samaan sarjaan eli exien joukkoon.. Hänen mielestään kosija maksaa häät (eli mun vanheimpainrahasta menis rahat jotka saadaan yhteisen lapsestamme takia, muutenkin yhteiset rahat :P Mutta mulle se ja sama haluaako mies naimisiin kun en itekään tiedä. Lisää lapsia halutaan ja vois olla ihan kiva jos koko perheellä ois sama nimi. Mutta en mä halua nälissäni nalkuttaa morsiusneideille että nyt on pikkurillin kynnessä liian vähä lakkaa
Toisaalta molemmat puhuu "sit kun mennään naimisiin" että ehkä sitä joskus rouvashenkilöksi muututaan
Meillä yhteinen lapsi.. Yhteinen talous ja ennen yhteen muuttoa jo heti kun alettiin seurustella tein selväksi että tavoite on naimisiin meno. Itselläni myös eronneet vanhemmat (ja ruma ero olikin) mutten kyllä ikinä väittäisi että se olisi syy luopua naimisiin menosta -päin vastoin.Itselläni ainakin vain kovempi halu pitää perhe yhdessä,mennä ne ylä ja alamäet YHDESSÄ. kysehän on kumminkin vain halusta.Tahtooko rakastaa toista ja tehdä työtä suhteen eteen.Jos ei sitä ole valmis lupaamaan (selityksiähän tähän asiaan on miljoonia) niin kannattaa mielestäni miettiä mitä itse haluaa ja kuinka tärkeä tämä asia on itselle. Meillä tilanne nyt se että yhteen muutettiin muutama vuosi sitten ja kosittu on sillon samalla.Mutta eipä ole häistä sen koommin mies enää puhunut "kun aika on oikea" ..Taustalla muka raha ongelmat.Noo.. Itse kun en aio naimisiin mennä edes suuren joukon edessä.Ja hän sen tietää. Nyt siis asunto miehelle hakuun ja itse aloittelen lapsen kanssa uutta elämää. Ja ensimmäistä kertaa koen tekeväni oikein.Ennemmin hajoaa perhe nyt kun 10vuoden päästä kun lapsikin siitä jo liikaa ymmärtää.
Ex sanoi aina ettei halua koskaan naimisiin kun se on niin valtavirtaa ja vanhanaikaista. Rakkauteen ei kuulema tarvitse naimisiinmenoa, ja sitoutua voi ilman valojakin.
Juu... No, ehkä hän ei ollut paras esimerkki, koska hänellä oli reilusti naissuhteita jo takanaan ja jossain vaiheessa esiin hyökkäsi aivan järkyttävä sitoutumiskammo. Sitten siinä vuosien jälkeen hän alkoi katselemaan uutta naista...
Nyt on uusi joka on myös todennut ettei naimisiin ikinä. Yhdessäasuminen on vissiin riittävä sitoutumisaste. En usko että heidän yhteiselämänsä kestää yli 10 vuotta, miehen tuntien.
Häntä kuvotti naisten tuulipuvut, prisman marketit, lapsiperheet, ym. kaikki arkinen. Naimisiinmeno oli pahin arkinen asia joka tuhoaa suhteesta intohimon.
Hänestä suhteessa on enemmän kiihkoa ja jännitystä kun ei ole sitoutunut avioliiton kautta, pysyy ikuisesti "poikina" ja "tyttöinä". Ei koskaan tule aikuistumaan. En sano että naimisiinmenemättömyys on tae epäonnistumiselle. Mutta monesti tekosyiden takana on halu pitää takaovi auki ja lähtemisen helppous sitten kun tuttu naama alkaa taas kyllästyttämään ja uusi ja jännittävämpi löytyy jostain...
Jep, korutonta kertoma mutta sellaista se miehen elämä on, liika sitoutuminen ahdistaa, olo on kuin häkkipedolla.
Olen nainen, toisessa pitkässä parisuhteessa, ikä 49 v.
Ehdottomasti avioliitto, jos aikoo hankkia lapsia, tai niitä on jo tullut.
Ja jos kyseessä on ns. lapseton suhde, esim. lapset on jo tehty, niin ehdottomasti avoliitto. Naimisissaolohörhöily on aikuisten kesken aivan turhanpäiväistä.
Hei voivat ne naisetkin olla haluamatta mennä naimisiin.
Itse olen 47 vuotias, kolme lasta, sama mies jo 25 vuotta. Koskaan ei olla yhessä virallisesti asuttu saati ees kihloihin menty. Silti ollaan toisiimme sitouduttu ja tarkotuksena elämämme loppuun asti yhdessä pysyä.
Naimisiin en ole koskaan halunnut, en vain ole keksinyt syytä miksi menisin.
Me ei voida mennä naimisiin, koska mies ei voi sanoa rakastavansa minua. Ei xe rakastakaan minua vaan exäänsä, joten se siitä avioliitosta uskollisen naisen kanssa. Miehet taitavat aina haluta mieluummin sen huikentelevaisen, kun kai monet naisetkin hulttion.
no munkin mies oli suhteemme alussa sitä mieltä, että hän ei halua naimisiin. Itse olen aina tiennyt haluavani naimisiin. Mieheni oli sitä mieltä , että avoliitossa oleminen riittää. no nyt kesällä menimme sitten naimisiin. yhdessä oloa takana 4 vuotta.
ehkäpä kaikile miehille avioliitto ei ole tärkeää. jospa ajan oloon poikakaverisi muuttaa mieltään ? täytyy muistaa, että papin aamen ei muuta itse parisyhdetta. juridisesti sillä on enemmän merkitystä.