Kun aloimme seurustella joskus kymmenen vuotta sitten oltiin kummatkin 16 vuotiaita ja puhuin aina et joskus kun on oma talo ja töitä ja rahaa niin hankitaan lapsia ja poikaystävä oli kanssa innostunu asiasta,no..nyt ois talo,rahaa ja työt molemmilla mut lapsi puuttuu kun poikaystävä ei halua.olemme puhunneet kihloista ym..mutta lapset hän aina torjuu ja sanoo ettei halua.
Olemme yrittäneet puhua asiasta mutta hän vaan lähtee ovet paukkuen.Haluan lapsen.Mitä teen?
En haluaisi tahallaan jättää pillereitä pois koska siitä hän suuttuu.
Nyt olisi jo lapsien aika,olen valmis mutta hän ei?Ja entäs jos hän ei ole koskaan valmis lapsiin?Hänellä ei ole sisaruksia ja minulla on neljä.
Rakastan lapsia.Kahdella siskolla on jo lapsia ja hoidan heitä mielellään.
Olemme yrittäneet puhua asiasta mutta hän vaan lähtee ovet paukkuen.Haluan lapsen.Mitä teen?
En haluaisi tahallaan jättää pillereitä pois koska siitä hän suuttuu.
Nyt olisi jo lapsien aika,olen valmis mutta hän ei?Ja entäs jos hän ei ole koskaan valmis lapsiin?Hänellä ei ole sisaruksia ja minulla on neljä.
Rakastan lapsia.Kahdella siskolla on jo lapsia ja hoidan heitä mielellään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Älä ainakaan jätä pillereitä... Saatat ehkä saada haluamasi lapsen, mutta menetät miehesi - ainakin psyykkisellä tasolla.
Meillä oli aika sama tilanne.
Olin 19 kun alettiin seurusteleen ja vuoden jälkeen ystäväni kuoli ja halusin lapsen heti, hinnalla millä hyvänsä.. Harkitsin pillereiden "unohtelua", mutta onneksi jatkoin niiden käyttöä, sillä riita siitä olisi tullut jos raskaaksi olisin yhtäkkiä sattunut tulemaan, jälkeenpäin on puhuttu, että mies ei olisi uskonut jos tilanne olisi ollut oikea vahinko, eikä mun pillereiden unohtelusta johtuva "vahinko". Silloin mies sanoi että olisi lähtenyt tai vaatinut aborttia, nykyisin sanoo ettei olisi ollut varma mitä olisi tehnyt -mutta ei hän mihinkään olisi voinut lähteä..musta on aina tuntunut siltä ettei olisi voinut jättää minua yksin lapsensa kanssa, vastuuntuntoinen ja hyvä mies.
Kolme vuotta jankutin haluavani lapsen, välillä enempi joskus vähemmän ja mies vetosi opiskeluihin, rahaan ja siihen että myöhemmin olisi aikaa paremmin.. Tuntui kamalalle.
Toissa jouluna tilanne kärjistyi ja mies heitti pillerit roskiin tosi dramaattisesti, olin jankuttanut pari päivää lapsesta non stoppina ja miehen mitta täyttyi.. (oltiin sovittu että syön enää viimeiset kaks kuukautta pillereitä, mitkä oli kotona hankittuna.) Meinas käydä käsiks kun hain pillereitä pois roskiksesta, huusi että nyt sitten hankitaan se kersa!! Itkin sitten sitä kun toinen luovutti, ekat seksikerrat ilman ehkäsyä oli tosi hankalia.. Tavallaan oli onni että tärppiin meni vuosi. Mies rauhotteli että kyllä me se vauva saadaan.
Paha sanoa mikä teillä nyt on tilanne, jonkun takia mies vetää ittensä nurkkaan, ehkä ei raaski sanoa oikeaa syytä ja kun vanhat syyt on menettäny pohjan..ehkei sitten syytä ole haluamattomuudelle? Kavereilla ei ole perhettä josta tietäisi miten käynyt? Perheen hankinta pelottaa?
Jälkiviisaana painostuksesta voin neuvoa sua, että joku päivä kun teillä ei ole kiire, vedät sen johonkin rauhalliseen paikkaan ja juttelette siitä missä mennään, koita olla painostamatta, älä vedä ekana hatusta niitä vanhoja toisen syitä miksei voida vauvaa hankkia.
Miehestäs saattaa ehkä tuntua, että jokanen keskustelu menee vauvaan jossain välissä, mutta ehkä se että miehes sais puhua siitä sulle. Pyydät sitä kertomaan, ihan mitä vaan, sulle varmaan riittää joku pieni tietokin.. Jos mies hermostuu ja meinaa taas lähteä tilanteesta, koita selittää että sulla on paha mieli kun jankutat ja että olis ehkä hyvä molemmille jutella asiasta, varsinkin sulle.
Vaikka susta tuntuu että pari päivää puhumatta vauvasta ja vaihtamalla kanavaa kun mainostetaan vaippoja, rauhottais miestä, mutta meillä mies ei huomannu sitä, siitä piti vallan kertoa, että miksi vaihtaa kanavaa tai huomasitko, kolme päivää muita juttuja kun vauvasta?? Sekin ärsytti toista..
Jos miehesi ei ikinä halua lapsia, olisi hän siitä sinulle sanonut, tollanen ei lapsia mulle-mielipide on aika selviö niille jotka ei lasta halua jo aika pienestä pitäen.
Joku tossa miehen jännityksessä on, mutta vältä painostusta ja koita tukea.
Kyllä se vauva vielä tulee kun mies on sitä lykännyt ennenkin eikä sanonut ettei teille koskaan tule sitä.
Siis mikä ihmeen itseisarvo on lapsen haluaminen parisuhteessa? Yhtä arvokas on kanta: ei halua lapsia. Jos haluat lapsia niin etsi sellainen puoliso joka niitä haluaa. Jos 'unohdat pillerit' niin voisin veikata että olet yh-äitinä lapsesi kanssa.
No joo, olipas tyly kommentti näin krapulassa minulta. Siis olen itse joutunut vastaavan painostuksen kohteeksi edesmenneessä parisuhteessani ja se ei tuntunut hyvältä. Lapsi vain on niin isoa asia. Lupasin joskus 'kännispäissäni':'joo haluan joskus lapsen' ja sitä käytettiin moneen kertaan minua vastaan. Painostus vain mielestäni kuulu parisuhteeseen vaan asioista pitäisi pystyä päättämään yhdessä tultiin sitten mihin lopputulokseen tahansa.
oikeassa. Parisuhteeseen ei kuulukaan toisen painostaminen omiin mielitekoihin.
Ja lapsi on iso asia, niin iso, ettei siihen pidä lähteä kuin omasta vapaasta tahdostaan. Meillä jokaisella on oikeus valita koska ja kenen kanssa siihen päädymme.
Me naiset vain usein unohdamme sen ja tulkitsemme asioita väärin. Vedämme mukaan monenlaista soopaa saadaksemme tahtomme läpi...ei ole oikein se...
Meikä ainakin haluu omia kakaroita :p
Ihmiset hankkivat ja haluavat lapsia poika/tyttöystäviens' kanssa?
Alkakaa tekin ensin puolisoiksi toisillenne, niin sitten vasta on lapsen aika.
en ainakaan minä ja avopuolisoni.
lapsi on.
suhdetta takana kohta 20 vuotta.
tuossa on käynyt niin että toinen ei ole vielä valmis.
meilläkin meni aikaa kun mies kypsytteli ajatusta.
kysyin,en painostanut ja yksi kaunis päivä mies ilmoitti että on valmis isäksi.
hyvä isä on ollutkin.