Joskus se vain menee niin, että ihmiset päätyvät liittoihin "väärien" ihmisten kanssa, kunnes löytävät sen oikean (ainakin oikeaksi oletetun), johon rakastuvat palavasti. Rakkaus sumentaa kaiken järjen päästä, joten silloin ei välttämättä osaa hoitaa parisuhteen lopettamista fiksusti, vaan päätyy suinpäin pettämään.
Pettämistä ei olisi (ainakaan näin yleisesti ja paljon), jos ihmiset miettisivät tarkemmin keneen sitoutuvat, voisiko olla näin?
Pettämistä ei olisi (ainakaan näin yleisesti ja paljon), jos ihmiset miettisivät tarkemmin keneen sitoutuvat, voisiko olla näin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihmiset vaan muuttuvat, tilanteet muuttuvat, elämä muuttuu, kaikki muuttuu...
Sen sijaan jos ihmiset ihan oikeasti panostaisivat enemmän suhteeseensa, toisiinsa ja myös itseensä, huonoja suhteita olisi varmasti vähemmän.
Ihastumisia tulee jokaisessa suhteessa. Jotkut hakevat niitä, toiset vaan joutuvat niihin. Joku sitten käy vieraissa, toinen ei.
En usko että mitään OIKEAA onkaan. Sopivia on paljon, mutta mitään ei saa ilmaiseksi.
Moni hakee vain vaihtelua elämäänsä, kun käy vieraissa. Se on jännittävää, kun seksi oman kumppanin kanssa alkaa olla vähän tylsää. Toinen saattaa fantasioida sellaisia, joita toinen ei tahdo toteutaa. Sitten käydään toteuttamassa niitä fantsuja muualla.
Nykyaikana tuntuu tuo pettäminen olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Kadehditaan sitä miestä, joka on löytänyt 40-vuotiaan vaimonsa rinnalle sen 25 - 30 vuotiaan timmin ja estottoman naisen. Sitten ollaan vahingoniloisia, kun se jää kiinni, mutta siitä jäi itsellekin kytemään jotain...
Olen samaa mieltä, että kiihkeäkään ihastuminen toiseen ei suinkaan aina ole merkki oman parisuhteen toivottomuudesta, vaan se voi olla merkki vaikka ikäkriisistä, tms. Kun ihminen parisuhteessa ollessaan huomaa ihastuneensa toiseen, niin se on totinen valinnan paikka: Alanko työskentelemään oman parisuhteeni parantamiseksi vai annanko ihastuksen viedä mennessään ? Valitettavasti monet valitsevat jälkimmäisen ja sillä on sitten omat ikävät seurauksensa.
Koska kohtaamme jatkuvasti vastakkaisen sukupuolen edustajia, niin aina kohtaamme myös niitä, jotka syystä tai toisesta viehättävät meitä, vaikka parisuhteessamme ei erityistä vikaa olisikaan. Ja toisaalta on se niinkin, että tuskin sellaista suhdetta onkaan, jossa ei välillä olisi niitä huonoja jaksoja. Kaikissa suhteissa on nousuja ja laskuja. Jos aina laskukauden tullessa lähdetään pettämään, niin elämä on ainaista pettämistä.
Uutuudenviehätys on myös vaarallinen tunne, koska se tekee sokeaksi. Uusi rakastumisen kohde voi uuutudenhohtessaan vaikuttaa paljon houkuttelevammalta, koska hänen kanssaan ei ole vielä ehditty elämään sitä ankeaa arkea kuten oman kumppanin kanssa. Sitten voidaan rakastumisen huumassa vaihtaa kumppania, ja uskoa, että nyt vasta löysin sen tosirakkauden. Monille kuitenkin käy niin, että kun vuodet kuluvat ja uusi suhde muuttuu arkisemmaksi, niin rakkauden huuma hiipuu ja huomataan, ettei vaihtamalla sittenkään parantunut. Samaa arkea se on kuin entinenkin suhde.
Ei jokainen kumppani voi olla se oikea. Ihmisethän seurustelevat elämänsä aikana yleensä useammin kuin yhden kerran ja eroavat muutoinkin. Harva viettää loppuelämäänsä ensimmäisen ihmisen kanssa jota on pussannut. Joten on siis täysin mahdollista että se kenen kanssa on nuorena yhteen päätynyt, ei olekaan se paras mahdollinen. Miksi ihmeessä olisi, onko joku pettämätön sääntö siitä että ensimmäinen kumppani on oikea? Mitä jo olet kotoisin pikkukylästä ja alkanut seukkaamaan parhaan mahdollisen vaihtoehdon kanssa sieltä, mutta isompaan paikkaan muuttaessasi huomaat että sopivampiakin olisi.
Luulin pitkään että monivuotinen kumppanini olisi se kenen kanssa vietän loppuelämäni, olimmehan tottuneita toisiimme, siinähän se meni vierellä turvallisesti. Kunnes alunperin pienet eroavaisuudet välillämme kasvoivat kärpäsestä härkäseksi. Emme halunneetkaan samoja asioita. No, tulipahan vastaan hän, joka halusi samoja asioita, hän joka vastasi jokaista toivettani. Ennen sitä luulin että oikea kumppani ja unelmakumppani ovat erillisiä asioita. Ei se ollutkaan niin! Sain todella sen mitä olin aina oikeasti halunnut ja elämä tuntuu elämältä. :)
Totta on tietysti tuokin, että jos liian nuorena ja kokemattomana sitoutuu ensimmäisen seurustelukumppaninsa kanssa, niin vuosien varrella voi käydä niin, että kasvetaan eri suuntiin. Aina se riski on olemassa, jos alkaa jo teini-iässä seurustella vakavasti. Mutta vaikka sitä myöhemmin uskoo löytäneensä unelmiensa kumppanin, niin sekään ei takaa suhteen kestävyyttä. Kun vuosia kuluu, sitä voi jonain päivänä kyllästyä unelmienkin kumppaniin ja tavata taas jonkun uuden, joka on vielä parempi. Tai voi käydä niin, että vaikka sinä et ikinä kyllästyisi unelmiesi kumppaniin, hän saattaa kyllästyä jonain päivänä sinuun ja löytää paremman. Niin hyvää kumppania emme ikinä löydä, ettei jostain löydy vielä parempi. Niin se valitettavasti on.
Puhut ristiin itsesi kanssa.
Siihen "väärään" juuri rakastutaan niin, että arviointikyky menettää pariksi vuodeksi TÄYSIN kutinsa.
Poikkeuksiakin on. Itse menin naimisiin hyvin pian tavattuani vaimoni. Oikeastaan suhde ei ollut kunnolla edes rakastumisvaiheessa vaan vasta syvässä ihastumisessa, kun menimme kihloihin. Mutta tiesimme, että päätös oli oikea, sillä kummallakin meistä oli taustalla rakastumisia ja epäonnistuneita seurusteluja, joten tiesimme, millainen meille on se sopiva kumppani.
Osasimme keskustella asioista oikein, arvioida toista oikein ja laittaa ne tunteet arvioitaessa syrjään. Monethan tekevät niin, että arvioivat kumppanin heille sopivaksi, koska sitä haluaa toisessa nähdä, mitä tunteet sanoo. Epäsopivat puolet halutaan tunnistaa hyviksi puoliksi tyyliin "kyllähän tuo on ihana, kun se rakastaa koiria ja nukkuu niiden kanssa vaikka minä vihaan niitä, koska se voi täydentää mua tässä asiassa ja kasvattaa".
Itse ainakin tunnustin morsiameni erilaiset puolet suoraan. Tein listan ja totesin, että epäsopivia asioita oli vain pari hassua ja niitä proaktiivisia sopivia asioita taas enemmän kuin mitä kessään oli ollut.
Sanoisin, että pitää olla sekä harkintaa ja tunnetta. Voi rakastua epäsopivaan, mutta sopivaan rakastuu TAKUULLA.
Parempi indikaattori oikeasta kumppanista on siis antaa ajan kulua ja käyttää harkintaa. Keskustelu on ehdoton väline. Valitettavasti kaikki eivät osaa keskustella.