Tapahtui tänään aamupäivällä. Olin mennyt hyvissä ajoin luentosaliin odottelemaan luennon alkua. Hetken kuluttua paikalle tuli myös viehättävä ja kaunis YTN, joten olen luennoilla tuijottanut varmasti tunteja tämän lukuvuoden aikana. Vaikka sali oli suurehko ja vielä tyhjä, tämä YTN tuli istumaan viereeni jättäen vain yhden penkin väliä ja ällistyksekseni aloitti keskustelun.
- Moi, olitsä viime viikon luennolla?
Yllätyin niin kovin, etten saanut sanaa suustani. Tuijotin vain häntä hämmästyneenä. Seurasi pitkä hiljaisuus.
- Öhm... Joo, olin.
- Tota, voisinks mä kopsata sulta noi kuviot mitä te ootte piirtäny?
- Öhm... Joo, kopsaa vaan.
- Kiitti.
YTN alkoi kopioimaan muistiinpanojani. Seurasin vieressä haltioituneena, kun hänen siro kätensä piirsi paperille kauniita kuvioita. Hänellä ei ollut sormuksia, pelkästään hopeinen rannekoru, hänen kätensä olivat hoidetut ja käsialansa täydellinen. Omat muistiinpanoni olivat paljon sotkuisemmat ja käsialani surkea.
- Mitä tos lukee?
- Öhm... ai missä? "Quasi rents."
- Okei, tota... Mitä ne oikein on?
- Öhm... No, tota... Miten mä sen selittäisin? Ne on...
YTN katsoi suoraan silmiini, kun selitin hänelle mitä kvasikorot ovat. Hänen katseensa tunkeutui sisälleni, enkä pystynyt pitämään ajatuksiani kasassa. Kaksi kertaa jouduin aloittamaan lauseen alusta huomattuani, että puhuin puuta heinää. YTN nyökkäili söpösti merkiksi, että oli ymmärtänyt. Hän katsoi koko ajan minua silmiin. Kun olin selittänyt, hän kopioi loputkin muistiinpanot.
- Okei, tossa, hän sanoi ojentaen muistiinpanot takaisin, kiitti kauheesti.
- Öhmm...mmmm...
Samalla hetkellä saliin alkoi virrata muitakin ja hetken taika särkyi. Luennon ajan yritin sivusilmällä jatkuvasti vilkuilla tätä tyttöä ja vaihdoin jatkuvasti asentoa hermostuneesti.
Tämä oli ensimmäinen naiskontaktini sitten joululoman, ellei maksamista ruokalan ja kaupan kassalla lasketa, tai puheluita äidille. Olen rakastunut.
- Moi, olitsä viime viikon luennolla?
Yllätyin niin kovin, etten saanut sanaa suustani. Tuijotin vain häntä hämmästyneenä. Seurasi pitkä hiljaisuus.
- Öhm... Joo, olin.
- Tota, voisinks mä kopsata sulta noi kuviot mitä te ootte piirtäny?
- Öhm... Joo, kopsaa vaan.
- Kiitti.
YTN alkoi kopioimaan muistiinpanojani. Seurasin vieressä haltioituneena, kun hänen siro kätensä piirsi paperille kauniita kuvioita. Hänellä ei ollut sormuksia, pelkästään hopeinen rannekoru, hänen kätensä olivat hoidetut ja käsialansa täydellinen. Omat muistiinpanoni olivat paljon sotkuisemmat ja käsialani surkea.
- Mitä tos lukee?
- Öhm... ai missä? "Quasi rents."
- Okei, tota... Mitä ne oikein on?
- Öhm... No, tota... Miten mä sen selittäisin? Ne on...
YTN katsoi suoraan silmiini, kun selitin hänelle mitä kvasikorot ovat. Hänen katseensa tunkeutui sisälleni, enkä pystynyt pitämään ajatuksiani kasassa. Kaksi kertaa jouduin aloittamaan lauseen alusta huomattuani, että puhuin puuta heinää. YTN nyökkäili söpösti merkiksi, että oli ymmärtänyt. Hän katsoi koko ajan minua silmiin. Kun olin selittänyt, hän kopioi loputkin muistiinpanot.
- Okei, tossa, hän sanoi ojentaen muistiinpanot takaisin, kiitti kauheesti.
- Öhmm...mmmm...
Samalla hetkellä saliin alkoi virrata muitakin ja hetken taika särkyi. Luennon ajan yritin sivusilmällä jatkuvasti vilkuilla tätä tyttöä ja vaihdoin jatkuvasti asentoa hermostuneesti.
Tämä oli ensimmäinen naiskontaktini sitten joululoman, ellei maksamista ruokalan ja kaupan kassalla lasketa, tai puheluita äidille. Olen rakastunut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
todella mahtavalta, itsekin olen opiskeluaikoinani saanut olla tekemisissä samalla luokalla olleen Noora Hautakankaan näköisen YTN:n kanssa. Kerran näin vilaukselta hänen mustat stringinsä ja henkeni salpautui hetkeksi.
Sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia
Ei minulle tarvitse itsestäänselvyyksiä kertoa. Varmasti tällä tytöllä on joku YTM-poikaystävä, joka hakee hänet tänään koulusta Audilla tai BMW:llä, minkä jälkeen he lähtevät yhdessä tytön YTN-kaverien kutsuille. Minä taas tulen koulun jälkeen kotiin ja alan pelata pokeria netissä.
ihan valoisalta nämä naisasiat. Se on muuten totta että naisen pienet sirot käsivarret vovat olla hämmästyttävällä tavalla puoleensa vetävän näköiset. Minä juuri havahduin tähän katsellessani hammaslääkärini työtä. K. o. hammaslääkärinainen ei kyllä ole suomalainen.
Sympatiaa.
Tee jotain lisää hienosti alkaneelle asialle ;)
Opiskelun parhaita puolia.
Kiteytetään vaikka niin, että jos laitat liian paljon painoa naisen ulkonäölle, niin että se näkyy susta ulospäinkin, sulla ei yleensä ole mitään mahiksia. Sinänsä ihan hauska kuvaus.