Kyllä harmittaa kun nyt nelikymppisenä alkoi miehen ulkonäkö painamaan vaakakupissa. Ennen se oli ihan vaan luonne.
Tapasin tosi mukavan miehen, mutta häiritsemään alkoivat miehen lyhyt varsi, rumat hampaat, kaljuuntuminen ja se peniskin oli surkean kokoinen. HARMITTAA, koska miehen luonne oli todella !
Varmaan se, kun kaikki nuo ominaisuudet oli yhdessä ja samassa paketissä niin siinä oli kerralla liikaa.
Tapasin tosi mukavan miehen, mutta häiritsemään alkoivat miehen lyhyt varsi, rumat hampaat, kaljuuntuminen ja se peniskin oli surkean kokoinen. HARMITTAA, koska miehen luonne oli todella !
Varmaan se, kun kaikki nuo ominaisuudet oli yhdessä ja samassa paketissä niin siinä oli kerralla liikaa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Niin kaiketi sitä toivoo hyvän luonteen lisäksi edes kohtuu ulkonäköä. Toisaalta jos mies lapsellinen ei auta pituus ja miehekäs ulkonäkö koska se on vain harhaa.
No mä en ole koskaan pystynyt seurustelmaan sellaisen miehen kanssa, jonka ulkonäkö ei miellytä.
Vaikka olisi miten ihana luonteeltaan niin ei se auta jos ulkonäkö tökkii. Kaveri voi olla, mutta puutuu se kemia josta täällä oli puhetta..
Jahas, ja sellaista sitten päätit tulla tänne harmittelemaan. Aika hyvin kelpasi pikku ukko kuitenkin nelikymppiselle, kun kerkesit sen surkean peniksenkin oikein tsekkaamaan, että sillain.
No se selittääkin kaiken ;) . . . On nimittäin ajankohtainen onkelma minullakin . . . ainakin se ikä ;)
Ulkonäössä kiinnostaa enää lähinnä että mies on vähintään yhtä pitkä kuin minäkin, eikä mikään yli 100-kiloinen läski. Tärkeintä olis se ihana luonne, saatan kyllä tavoitella kuuta taivaalta.
Taidan kääntyä myös eniten sen ihanan luonteen puoleen. Minusta kalju on seksikäs. Jos, ihanan luonteen löytää ja sielunkumppanin, niin onko sillä loppujen lopuksi tuossa iässä enää niin väliä minkänäköinen se mies on, rupsahtamaan se nainenkin jo alkaa tuossa iässä.
Niin, hassua kyllä, mä olin myös alle 3kymppisenä avoimempi ja uskoin hyvää: ulkonäköön katsomatta. Ei ollut ikä kuin numeroita ja jokaisessa jotain hyvää. Ulkonäkö vain pikkuseikka ja se luonne... Sitten kun petyin ja totesin, että just joo, jos se on paskaa niin ottaisin edes kauniissa paketissa ennemmin, niin loppui. Yhdenkään 35vanhemman käävän on turha vaivautua, ennen ne oli mun mielestä sinne 5kymppiin saakka sympaattisia, ja varmasti syvällisemmät arvot omaavia, nykyään idiootteja nuoruutensa etsijöitä, jotka ei tajua vanheta, yhdenkään joka ei ole kropaltaan hyvässä kunnossa (kuten itsekin) ei tarvitse vaivautua. Plössö on plössö, vaikka ennen ei haitannut sekään, tärkeintä on että se ois kiltti. Mutta kun se ulkoinen läski ei kiltteyttä takaa. Jos nyt joku hammas puuttui, niin sehän on vaan hassunkivanhöpsökkää: ja vitut, kaveri on vaan niin laiska ja typerä, ettei edes hampaistaan huolehdi eikä korjauta: eikä muuten huolehdi sitten muustakaan eikä korjaa mitään...
Ja niin edelleen. Että se vaan on niin, että ulkonäköön kannattaa todellakin katsoa, ja mitä nätempi nainen, sitä enemmän: koska jos ne yhtään rumemmat katsookin kauniimpaa (söpömpää/nätimpää) naista, ne etsii pönkitystä itselleen, eikä kumppania.
Jos seksi on huonoa (suorittamista, vaatimuksia, impotenssia tms.) niin samantien tulee kenkää: en ymmärrä enää. Mun ymmärrysmittari kolahti punaselle ja mun puolesta mies voi hakea viagraa, käydä vaikka huorissa, ja suorittaa urheilua, jos niikseen tulee, mulle on turha tulla inisemään. Mitään vaatimuksia mistään, mitä en vapaaehtoisesti tee, en kuuntele.
Ja mitä? Miehet kaikkosivat ja tyhjää on? Mitä vielä! Kun nostaa tasoa, taso myös nousee!
Mutta että kyllä mun täytyy tunnustaa että kaikenmoinen idealistissyvällisyys ja muu sinisilmäinen sonta on loppunut ja hyvä niin :)
Älä siis sure, sen luonne muuttuu aikaa myöten yhtä ärsyttäväksi ja romantiikka kaikkoaa. Se paljastaa todellisen luonteensa ja sitten sä olet tylsän ja ruman miehen kanssa. Kun huuma menee, tai puute katoaa, sä tajuat panevasi jonkun ylijäämän kanssa. Joten lopeta ajoissa, tai kun olet saanut haluamasi.
Totuuden jyvänen tässä. "Parempi itkeä hienossa kodissa kuin murjussa".
Monet miehet tosiaankin kampanjoi oikein siitä, että naisen tulisi hyväksyä kaikki ja nais´ten vika jos ovat nirsoja. Tosiaankin täytyy olla vaativa muuten saa sontaa...
Mutta jos oikeasti vakuuttunut, että toinen on ok niin silloin ulkonäkö ei tärkein varsinkaan jos ei oma ulkonäkö ole kummoinenkaan. Pullean vanhemman naisen ei kannata ottaa nuorta salskeaa miestä jos ei varma että kyseessä suurirakkaus eikä hyväksikäyttöä vaikka taloudellisesti. usein tasapaino kumppanien ulkonäön välillä hyvä juttu.
Meinasin olla kanssasi samaa mieltä, mutta enpä olekaan. Ulkonäkö on mielestäni hyvin toissijainen juttu, mutta johonkinhan se raja on vedettävä, sekä nuorena että vanhempana, koska jossakin vaiheessa alkaa kuitenkin tökkiä.
Minä tutustuin kerran kaverin kaveriin, joka oli (ehkä on vieläkin, jos on enää elossa) erittäin sivistynyt, mukavaluonteinen ja avarasydäminen ihminen. Kävimme pari kertaa lounaalla ja kyläilinkin hänen luonaan kerran, mutta sitten hän kertoi olevansa minusta erittäin kiinnostunut juuri sillä lailla. Sarjakuvien tiedemiesten päästä tuttu hampputukka ja minun pitkää olemustani hieman lyhyempi varsi eivät haitanneet ja nuhruisia vaatteitakin olisi pystynyt vielä siistimään, mutta puuttuva etuhammas (musta kolo hammasrivissä ei kuulemma haitannut yhtään, kertoi hän leveästi hymyillen) ja huomattava ylipaino sydänvikaan yhdistettynä saivat minut sanomaan tuttavuuden irti tuota pikaa (kaveruus ei ollut vaihtoehtona). Tyypin koti oli kauniilla paikalla, kauniissa talossa ja kirjoja oli aivan joka puolella (ihanaa!), mutta hirvittävän epäsiisti ja likainen. Oli mies sitten ihan kuinka mukava tahansa, ei tuollaiseen suhteeseen kannata ruveta, jollei halua saada joko hermojaan rikki aikuisen miehen mammana tai ruveta samanlaiseksi sottapytyksi.
Penistä en ottanut tarkasteltavakseni, eikä hän varmaan itsekään ollut saanut siitä näköhavaintoa moneen vuoteen.
kiinnostavalta hepulta!
Naisen pitääkin käsittää, että koska miehestä joka tapauksessa on paljon harmia, häneltä pitää edellyttääkin jotain. Mukavan luonteen lisäksi kunnossa on oltava ainakin ne seikat, joihin ihminen pystyy itse vaikuttamaan.
Kun mikään ei tunnu enää miltään niin pitää olla edes kulissit kunnossa?