Onko työssäkäymisen pakko pohjautua vihalle, vai voiko joku oikeasti pitää työstään, tai tehdä sitä vapaaehtoisesti?
Entä seksin kanssa? Pitäisikö jokaisen saada harrastaa seksiä, vain silloin, kun todella ei halua niin tehdä?
Entä seksin kanssa? Pitäisikö jokaisen saada harrastaa seksiä, vain silloin, kun todella ei halua niin tehdä?
Vastaukset 28
Vanhimmat
En ole varma, ehditkö vastata, mutta ainakaan en ehtinyt nähdä sitä.
Kerropas, mistä lähtien opiskelijat ovat saaneet työttömyyskorvausta? Paitsi viime vuodet pitkän työuran ja työttömyyden jälkeen? Ennen muinoin (eli viimevuosituhannella) opiskelijan piti elää opintotuella, asumislisällä ja opintolainalla. Toimeentulotukeakin sai vasta, jos mikään pankki ei suostunut myöntämään valtiontakaamaa opintolainaakaan. Tai sitten piti itse etsiä töitä, johon oma terveys riitti.
sun galleriaan turvallisuussyistä ja nyt en ehdi taas.
"Kerropas, mistä lähtien opiskelijat ovat saaneet työttömyyskorvausta?"
1.1.2010 tuli joku lakiuudistus, joka sallii työttömien opiskella työkkärin avustuksella, ts. opiskelija voi saada työkkäriä. Jotain ehtoja kai siinä on, mutta jaksa perehtyä (tuskin ne itsekään tietää, miten sen homman pitäisi toimia, mutta kun...)
"Työvoimakoulutusta tai omaehtoista opiskelua
Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus on työhallinnon rahoittamaa koulutusta, joka on opiskelijalle maksutonta. Se on suunnattu ensi sijassa työttömille työnhakijoille ja työttömyyden uhkaamille, 20 vuotta täyttäneille henkilöile.
Työttömänä voit harjoittaa myös omaehtoisia opintoja, esim. suorittaa loppuun kesken jääneen tutkinnon. Voit saada työttömyysturvaa omaehtoiseen opiskeluun, jos
olet työttömänä työnhakijana työ- ja elinkeinotoimistossa;
olet täyttänyt 25 vuotta viimeistään opintojen alkamishetkellä;
sinulla on työ- ja elinkeinotoimiston toteama koulutustarve;
opiskelustasi on sovittu työllistymissuunnitelmassa ja
opinnot ovat päätoimisia
TE-toimisto arvioi, ovatko opintosi sellaisia, että ne voidaan katsoa työnhakijan omaehtoiseksi opiskeluksi. TE-toimisto myös seuraa opintojen etenemistä. Omaehtoista opiskelua voidaan tukea opintojen keston ajan, mutta kuitenkin yhtä opintojen muodostamaa kokonaisuutta kohti enintään 24 kuukautta. TE-toimisto seuraa enimmäisajan kulumista."
http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/120202105623EH?OpenDocument
Öh, TE-toimistoko päättää mikä koulutus on omaehtoista? Eikös kaikki koulutus ole? Hmm..jos hakis töihin TE-toimiston opiskelutarkastusvastaavaksi tms.
näköjään ainakin toistaiseksi rauhoittunut, niin kirjoitan nyt sitten tähän ketjuun suoraan vastaukseni. Otan tästä lähtien viestini talteen varmuuden vuoksi.
Joo... koska en kuulu työkkärin tukien piiriin, tapaus ei suoraan kosketa minua, mutta vetäsin jutun esiin, koska ainakin teoriassa työkkärin nykyisten sääntöjen mukaan olen tuomittu kuolemaan. Tarkoitus oli kritisoida yleisesti tällaisia järjestelmiä, koska niissä on aina aukkoja. Kun järjestelmän säännöt eivät kata todellisuutta aukottomasti, jää aina joku ihmisryhmä järjestelmän ulkopuolelle, toiseudeksi, vahvistamaan järjestelmän oikeellisuutta ja valta-asemaa.
Kaikki sosiaaliset järjestelmät nojaavat toiseuden varaan, koska on matemaattisesti mahdotonta luoda järjestelmää, joka kattaisi aukottomasti kaikki tapaukset.
keksisin mukavampaakin tekemistä kuin työnteko, mutta ei oo vaan varaa sellaseen elämään. Emmä silti mun työtä vihaa. Se on ihan ok ja välillä jopa viihdyn siellä.
on asia, josta ei tarvii pitää tai olla pitämättä, ikään kuin lähtökohtaisesti. Työn käsitettäkin voisi tässä purkaa, mutta tehdään niin jos aihetta ilmenee.
Esimerkkinä esitän kuvitteellisen henkilön myöhäiskivikaudelta: Tapio. Hän inhoaa metsästystä ja kalastusta, jotka tosin ovat ainoat tarjolla olevat duunit. Jokainen aamu on kuin painajaiseen heräämistä: taas metsään, perkele!
Mikä neuvoksi Tapiolle? Onko olennaista että hän oppii pitämään metsästyksestä? Vai onko olennaista että hän vaan lähtee jousi selässä, vitutti tai ei?
siitä työstä käsitteenä, jos vain jaksat. Itteeni ainakin kiinnostaa kun olen muutenkin miettimässä alan vaihtoa, on ihan tervetullutta saada muiden ihmisten näkemyksiä työstä yleisesti.
olikin sen ensimmäinen osa oikeaastaan: tapaus, jossa ei ole työtä käsitteenä olemassa, on vain toimeentuleminen ja toimeentulemisen pakko.
Toisaalta se on pakko, mutta toisaalta kivikauden Tapio hallitsi autonomisesti toimeentuloaan sen pakon rajojen sisällä. Päätti itse, koska metsään, koska järvelle ja kenen kanssa.
Työ käsitteenä syntyi mun mielestä silloin, kun se toimeentulon lähde vietiin pois kodeista tehtaisiin. Ihmiset menettivät autonomiansa ja joutuivat jonkun toisen varaan saadakseen toimeentulon. Työn tulokset eivät myöskään tulleet itselle kuin mutkan kautta, rahana.
Siihen liittyi tietysti kontrollin menetys omaan työhön. Muut sanelivat, mitä missä milloin. Kun ihminen menetti sekä työn kontrollin, että työn suorat tulokset, hänen oli oikeastaan pakko vieraantua työstään. Se ei koskettanut itseä kuin välillisesti.
Eikös tää ole ihan marxilaista perusteoriaa?
Nykyään sitten taas etätyö, projektit yms tuovat tavallaan kadotettua autonomiaa takasin ihmiselle. Työn tekeminen ei perustu samanlaiseen valvontaan kuin aiemmin,. Tuloksista ollaan kiinnostuneempia kuin ajan käytöstä sinänsä. Ehkä?
Noista työttömyyskeskusteluista on tullut sellainen tuntu, että työvoimahallinto on vanhassa työn käsitteessä kiinni. Työtöntä kontrolloidaan kuin työläistä konsanaan vanhan aajan tehtaassa. Autonomia on ehkä palaamassa työhön, mutta työttömyys (työvoimahallinto) jatkaa vanhan industrialismin kontrollia työläiseen.
Siksi se työttömyys lienee niin nöyryyttävä kokemus monille. Ei se, että toimeentulo on niukkaa, vaan se, että se orjan asema näyttäytyy työvoimahallinnossa selkeämmin kuin työelämässä. En tiedä olenko oikeassa, mutta nyt tuumailen näin. Itselläni ei ole juurikaan kokemusta työttömyydestä, joten sen osalta lähinnä teoretisoin.
Tuossa nyt alkuun jotain pohdintoja.
ei onnistu siten, että jos nälättää, niin lähdet metsälle, tai kalastamaan. Kalastuskortti maksaa ja metsälle pääsemiseen tarvitaan vieläkin enemmän rahaa ja kaikenlaisia kokeita ja todistuksia.
Kun on nälkä, joudut vakuuttelemaan miljoonalle eri taholle, että olet ansainnut ruokasi, tai vaihtoehtoisesti kääntymään sossun luukulle.
mutta sä kysyitkin aloituksessasi työntekemisestä ja vihasta. Siihen vastasin suoraan. Purinkin sitä tuossa toisessa vastauksessa jonkun verran.
Oletpas kelannut, arvasin että kannattaa kysyä näkökulmia. En ole ite noin paljoa kelaillut, tai ehkä ennemminkin olen jäänyt pyörimään joihin välillisiin pikkuseikkoihin itse asian sijaan. Siihen ehkä vaikuttaa aika paljon työpaikkani 90-luvulla, jossa silloinen työelämän jonkinasteinen muuttuminen tuli näkyville karusti. Eihän se muutos siinä putiikissa tapahtunut yhdessä yössä, mutta se jäi lähtemättömästi mieleen. "Yhtäkkiä" ei vain enää ollut aikaa tehdä todella hyvää jälkeä yhden tehtävän osalta vaan piti osata tehdä monta tehtävää yhtäaikaa keskinkertaisesti, riittävän hyvin silti.
En silti teidä tuosta autonomian palaamisesta työntekijälle. Tuloksista ollaan toki kiinnostuneempia, mutta ajankäyttöäkin kontrolloidaan, tiukentuneilla aikatauluilla, mielestäni. Oikeastaan itsestäni on tuntunut jo pitkään siltä että kontrolli on ennemminkin lisääntynyt ja autonomia on illuusiota tiukentuneen kontrollin myötä, lähinnä sitä kautta että saat jonkin projektin joillain tulos- ja deadlinevaatimuksilla ikäänkuin hallintaasi, mutta samalla ne asetetut ehdot ovat erittäin rajoittavat, eli autonomiasi on muodollista, vähän niinkuin kerma kakussa. Sinulla on se kerma siinä muotoiltavana, kyllä, mutta alla oleva kakku määrittää sen silti melko tarkasti. Hallitsetko jotain vai et?
Tuosta Työvoimahallinnon kivikautisuudesta olen jokseenkin samaa mieltä, se on ainakin perustaltaan hiukan jäänyt ajastaan. Kontrolli on suorempaa ja näkyvämpää Työvoimahallinnossa, vaikka tavallaan se on ehkä tarpeenkin jotta työttömiä saataisiin töihin. Joillain vain ei rahkeet aina riitä nykyisen työelämän vaatimuksiin aivan itsestään, tarvitaan ikäänkuin vanhemman ohjaavaa, ja määräävää, kättä työntämään eteenpäin.
Vaikeita asioita, itselläni ei ainakaan ole riittävää ymmärrystä kokonaisuudesta, eikä käyttökelpoisia parannusehdotuksiakaan, valitettavasti.
Tapio ei tee työtä. Hänellä on selviytymistarve joka motivoi häntä tekemään parhaansa olosuhteissaan, ja hän voi siksi väistämättömän selviämisevelvoitteen nojalla myös nauttia taidoistaan ja saa palkintonsa - palkkansa - suoraan taitojensa ja motivoitumisensa mukaan. Se ei ole työtä vaan status quo; elämäntapa joka on luonnollinen - ja tarkoitan luonnollinen omassa kontekstissaan enkä luonto-sanan alla.
Modernissa humaanissa yhteiskunnassa luonnollisuus olisi sitä että kaikilla on töitä, kaikki kuluttavat resurssiperustaisesti ekologisen kantokyvyn mukaan ja kaikkia arvostetaan yhteisöä ylläpitävän työn perusteella. Tämä olisi luonnollinen olotila modernissa yhteiskunnassa, itsearvoisuus - Tapiolaisuutta - periaate.
Mutta me emme elä Tapiolaisuudessa. Maailmassamme on syöpä.
Työn saavuttaminen ja sen tekeminen (as. palkkatyö) ei ole mitään tälläiseen verrattavissakaan olevaa toimintaa. Siksi asialla ei ole vertailuarvoa.
Jos eläisimme maailmassa joka vastaa modernia Tapion olisi jossain vapaita puuntyöstäkoneita joille voisin mennä tekemään milloin tahansa tuotteita joilla sitten yrittäisin tulla toimeen parhaani mukaan - voisin kehittyä työssäni luonnollisesti (Kuten Tapio kehittyy keihäänheitossa tai verkonsolminnassa). Tällöin siis metsä on Tapion resurssi vapaassa hyödyntämisessä - kun taas modernissa maailmassa ei ole minkäänlaisia merkittäviä vapaita resursseja joita voisi hyödyntää edukseen. Tällöin siis nykymallisessa työssä kyse on siitä onko osa rersussien jakautumisen sosiaalista konventiota vai ei, resurssit jaetaan virtuaaliarvon mukaan ja virtuaaliarvon yksikkö on euro. Eurojen jakautuminen on pohjimmiltaan sosiaalisperustainen prosessi jolla ei ole käytännössä paljoakaan tekemistä sen työn kanssa - vaan itsensä edustamisen kanssa (ts. mihin puunhaaraan itsesi saat kiilattua esittelemällä paskasi virtuaali-arvon mukaiseesti saadaksesi kyseisellä oksalla hilluvat tekemään hiukan tilaa omalle oksalleen tai hiukan alemmalle oksalle jotta pääset rapsuttelemaan niiden perseitä.).
Tapion etuna on vapaus hyödyntää maailmaa. Modernissa maailmassa mitään vapautta ei ole toimimisen suhteen sillä kaikki on jo kymmenesti hyödynnettyä - vaan kaikki tapahtuu sosiaalisen kontekstin ehdoilla huolimatta siitä mikä todellinen hyöty työstä olisi tai arvostettaisiinko lopputulosta. Sosiaalinen konteksti määrää oikeuden tehdä työtä joka noteerataan virtuaaliarvossa. Kaikki tämä on kääräisty näennäisen systematisaation kuoreen ja uskotellaan että asiat on hyvin näin.
häirikkö-moderaattorin mielipiteeseen siitä, että työttömät ja heikkokuntoiset ihmiset pitäisi tappaa alempina ihmisinä. Tällaisessa tilanteessa kyse on siitä, että työtä vihataan yli kaiken, mutta viha kohdistetaan niihin, jotka esiintyvät oman toiminnan vastakohtana. Kohdistamalla viha niihin, joiden kaltaisuutta pelätään itsessä, saadaan työnteolle mielekkyyttä ja työ näyttämään hyvältä & tuotantokyvyttömyys toiseudelta, tai viholliselta.
ja tulosvaatimukset estävät vapauden ja myös hyvän tuloksen(toljakkeeseen viitaten) erittäin tehokkaasti etätöissä ja projekteissa.
tavoitteena ei ollut oppia mitään, vaan mahdollisimman nopeasti käydä asiat läpi, jolloin paperiin saadaan merkintä, että asiat osataan... arvosanat jaettiin sillä perusteella, kuinka monen kirjan kansi oli diakuvana näytetty opiskelijalle. Sama homma on työelämässä... tarvittava taito on se, että osaa näyttää tekevältä, vaikkei tekisi mitään. Kilpailu torjutusta laiskuudesta.
Totta tuo mitä sanot. Reunaehdot ovat tiukat, joiden sisällä autonomiaa voi harjoittaa ja useinhan se onkin suhteellista tai näennäistä. Mutta niin on ollut kivikauden Tapiollakin.
Eihän kalaankaan mennä silloin kun on kivat kelit, vaan silloin kun on hauen kutuaika. Ja kalaa on tultava X kiloa, jos meinaa seuraavan talven selvitä. Laihaa hirveä on tyhmää pyytää, se on otettava silloin kun se on pulska jne.
Kontrollistakin olen samaa mieltä, se on olemassa ja juuri tuon kaltaisen epäsuoran halinnan kautta.
Mun mielestä on kuitenkin eroa, saatko (yli)tiukat vaatimukset, joista selviämisen voit itse suunnitella, vai kontrolloidaanko sun ajankäyttöä yksityiskohtaisesti minuutti minutilta, jolloin tulos saavutetaan noudattamalla annettuja ohjeita yksityiskohtaisesti.
Ekassa tapauksessa stressi johtuu paineesta, mutta siihen on oma sanansa sanottavana silti. Toisessa tapauksessa stressi johtuu autonomian täydestä katoamisesta. Kumpi vieraannuttaa enemmän? Mielestäni jälkimmäinen.
Tämä uusi kontrolli on kuitenkin salakavalampaa, koska se juuri antaa sitä autonomiaa toisella kädellä ja toisella ottaa sitä pois.
Vaikeaselkoista :-)
Jos vähän oikasen kaiken sen yli mitä en ymmärtänyt, niin... kun kaikki vapaat resurssit on käytetty, kilpaillaan varatuista resursseista. Eli aina kun joku saa jotain lisää, se on toiselta pois? Ihmiset riistävät toisiaan, koska juuri muuta riistettävää ei ole jäljellä?
Toi sosiaalisuusjuttu taisi olla ihan vaan vanha kunnon luokkateoria ja kuvaus keskinäisestä riistosta, höystettynä vanhojen rahasukujen inholla?? Jos oli niin olen samaa mieltä.
Mutta samat sanat sulle kuin toljakkeelle, että eihän tässä ole kyse "vapaudesta" vaan autonomian määrästä pakon rajojen sisällä.
hyvin kilpailujärjestelmään ja ideologiaan, missä parhaiten toisten työtä sabotoiva voittaa ja saa sen lihavan hirven. Käytännössä paras työntekijä on se, joka eniten arvostaa omaa työtään ja vähiten muiden työtä, vaikka muuten olisi täys vajakki ja puukäsi.
Markkinatalous toimii siis työjärjestelmässä itseään vastaan, koska se arvostaa eniten yhteisöä tuhoavia ja kokonaistulosta heikentäviä työntekijöitä, jotka parhaiten hyötyvät muista ja toimivat muita vastaan.
Kala piti hakea järvestä, toivottavasti ei kutuaikaan, koska silloin on kaikkein huonoin syönti, ellei sitten oltu tuulastamassa, mikä on kutuaikaan sopiva pyyntitapa, mutta kutuajan jälkeen... nykyaikaiset säännöstöt ovat kuitenkin näiden luonnollisten sääntöjen vastaisia ja pyrkivät luomaan jonkin korkeamman mielivaltaisen todellisuuden, tyyliin kalaa on saatava vieheellä kutuaikana ja tuulaalla kesähelteellä.
Totta on se ettei se Tapio voi mennä haukea kilotolkulla hakemaan heinäkuussa, vaikkapa. Mutta toisaalta, jos nyt ihan pilkkua viilaan, niin haukea voi silti yrittää hyvin toukokuusta lokakuuhun ja olettaa saavansa kohtuullisen saaliin koko ajalta. Nykyisin tossa asiassa on, ehkä ja mielestäni, enemmän sellainen do-or-die -meininki, eli jos sinä et tee kuten halutaan, niin joku toinen kyllä tekee, vaikka se sitten olisi joku kaveri Intiasta. Ja toisaalta en näe siinä sinällään mitään väärää, vaikka soisinkin että duunarilla olisi mahdollisuuksia hiukan enemmän pulata vaatimusten edessä. Hankalaa on. Tarttis ehkä itten istua ihan oikeasti alas miettimään omaa käsitystä työstä ja omaa suhdetta työhön, nyt tulee vastailtua aika lailla selkärangasta, valmiista malleista.
ainakin mun mielessä samaan aiheeseen, jota kukkomies (kai?) hahmotteli alempana. Eli kun vapaat luonnolliset resurssit on kaikki varattu, ainoa resurssi, josta omaa leipää voi laventaa, on ottaa se toisilta ihmisiltä tai kasvattaa tuotantoa jatkuvasti. Se on se do-or-die?
Riistäkää toisianne. Se on kuluttajan etu?
Kukolla oli tosiaan pointtinsa siinä ja itse tykkäsin myös sinun viimeisestä kappaleesta:
"Mutta samat sanat sulle kuin toljakkeelle, että eihän tässä ole kyse "vapaudesta" vaan autonomian määrästä pakon rajojen sisällä."
Tapion kohdalla työ tai elämäntapa oli vankasti se do-or-die, mitenköhän se sitten on meillä nykyisin, oikeastaan.
Kiitokset, tämä oli hyvää turinaa, ainakin itseni kannalta. Koskee myös Kukkomiestä :)
Ei tää taida tän valmiimmaksi tänään tulla, ellei päätetä laittaa sosialistista vallankumousta pystyyn suoraan näiltä jaloilta.
Kiitokset myös, oli piristävää pitkästä aikaa puhua Asioista.
Alkuun mä tykkäsin kovasti työstäni. Joissain tapauksissa tykkään edelleenkin. Toisin sanoen jos saisin itse päättää keitä mä hoitelisin. Kaipa se kyynisyys ja ihmisten pahuus on vieny sen kiltin ja naiivin tytön mennessään.
Vapaaehtosesti tekisin töitä eläinten parissa. Itseasiassa on ne lottonumerot edelleenkin tarkistamatta...
Tota seksikysymystä en ymmärrä. Tai siis sen pointtia.
miten työ voisi perustua vihalle, itse ainakin pidän työstäni, ja samoin ajattelen rakastelusta. Aika erikoinen kysymysasettelu.
Skenaario, missä työssäkäyvä vihaa työtään ja kohdistaa vihansa niihin, jotka ovat kykenemättömiä tekemään töitä, torjuen itsessään kykenemättömyyden ja luoden siten työlleen arvon ja seksin suhteen tilanne, missä joku harrastaa satunnaista seksiä tuntemattoman baaripokan kanssa, tartuttaen tähän sukupuolitaudin.
ilman palkkaa en tekisi.
Muuten kyllä viime kesänä oli enemmän kivaa kuin ikävää.
olen monta kertaa käynyt ihan huvikseni hakkaamassa halkoja. En minä niitä tarvitse, mutta muut tarvitsee.