Kysyisin tässä sellaista asiaa, että kun kakkosesta ehkä jossain vaiheessa tulee ykkönen eli varattu kumppaninne eroaa edellisestä kumppanistaan ja menee yhteen teidän kanssanne, niin edellytättekö hänen olevan uskollinen teille ? Jos edellytätte, niin millä perusteella ? Jos hän alkaisi taas sortua syrjähyppyihin, antaisitteko anteeksi ? Löytyisikö teiltä ymmärrystä kumppaninne uudelle kakkoselle, jos sellainen tulevaisuudessa ilmaantuisi ? Mihin suhteenne luottamus perustuisi ?
Tämä siis koskee niitä kakkosia, jotka haaveilevat yhteisestä tulevaisuudesta varatun kanssa, ei niitä jotka ovat vain seksisuhteessa eivätkä odota muuta.
Tämä siis koskee niitä kakkosia, jotka haaveilevat yhteisestä tulevaisuudesta varatun kanssa, ei niitä jotka ovat vain seksisuhteessa eivätkä odota muuta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ykkönen siis kyselee.... eli toivot , että saat tällätavalla kakkosen - tulevan ykkösen heräämään... niin onhan se siis tutkittu, että kerran pettää , aina pettää, eli ei ole loístava tulevaisuus tuossa uudessakaan suhteessa. Luottamus ei kait perustu muuhun kun niihin valheisiin , joita kuunteli ollessaan kakkonen, eli täytyy siis keksiä uusia
Itseasiassa en ole ykkönen enkä kakkonen, vaan hämmentynyt sinkku, jonka lähipiirissä on tapahtunut viime vuosina paljon näitä syrjähyppyjä ja eroja ja joka mietiskelee, kannattaako parisuhteeseen edes ryhtyä ?
Tuossa aloituksessa kysyttiin yksinkertainen kysymys, johon ei nyt varmaan tarvitse alkaa naljailemaan. Kait nyt näitä pettämisestä syntyneet parit käsittelee eikö? Kun asetelma on yhtäkkiä kääntynyt päälaelleen eli pettäjän toivotaan olevan uskollinen ja ex-kakkonen ei varmaan enää toivo toista naista miehelle. Vai ollaanko noista asioista hiiren hiljaa pettäjän ja kakkosen välillä ennen ja parisuhteen jälkeen?? :O
Olin kakkonen 7kk kun mieskaveri päätti hakea eroa vaimostaan ja muuttaa minun nurkkiin.
Niin tapahtui ja hän erosi, ostimme yhteisen asunnon vuoden yhteisen asumisen jälkeen.
Minun kaksio kävi ahtaaksi kun hän kuljetti tavaroitaan eronsa jälkeen luokseni.
Voin sanoa jälkeenpäin etten ole mitään niin paljon katunut kun häneen luottamista.
Minä olin hölmö, jopa hänen ex vaimonsa varotti minua mihin liekaan joudun.
Uskoin ja luotin, petyin todella.
Rakastin ja saalla huijasin itseäni.
Suhteemme kesti 12v ja edelleen 4v eromme jälkeen saan viestejä joissa hän haukkuu minun
mokanneen hyvän suhteemme ja kuinka hän rakasti ja teki kaikkensa.
Olen onnellisesti yksin nyt.
Avoliittomme alku-aikana olin raskaanakin ja lapsi kuoli ennen syntymää hän tuli sairaalaan minua katsomaan ja
ainoat sanat joita suustaan sai oli -onneks kuoli.
Nyt ajatus on vain onneksi olen päässyt hänestä eroon.
suhteeseesi uskottomuutta, se ei tästä käynyt ilmi?
Jäi vastaamatta kysymyksiin.
Siis hänellä oli kokoajan jotain säpinää ja outoja kavereita joita ei minulle voinut esitellä.
Samoin puhelin oli aina piilossa ja äänettömänä, joten olen nyt jo ihan varma etten ollut ainoa nainen sillonkaan.
mitään miettimistä. Jos ja kun virallisesti yhteen päädymme, edellytän uskollisuutta ja olen itse uskollinen. Miksi en edellyttäisi? Se, että hän on nykyiselle kumppanilleen uskoton ei käsittääkseni sulje pois sitä, että hän voisi olla jatkossa uskollinen minulle.
Ei mies ole tähänkään mennessä "sortunut syrjähyppyihin" monikossa, vaan olen hänen ainut salasuhteensa. Miksikö olen niin varma? Olen tuntenut hänet jo yli 15 vuotta ja pienessä kaupungissa sana kyllä kulkee, jos jotain palaneen käryä on ilmassa. Olimme pitkään yhteisen harrastuksen parissa tavanneita ystäviä ja luottamukseni häneen perustuu siihen, ettei hän ystävänä ole minua koskaan pettänyt. Itseasiassa kun hän ensimmäisen kerran alkoi kertoa "muutakin kuin ystävä"-fiiliksistään minua kohtaan, olin melkoisen järkyttynyt... Toki olin kokenut hänet aina hyvin puoleensa vetävänä vastakkaisen sukupuolen edustajana, mutta pidin häntä kumppaniinsa sitoutuneena enkä halunnut itseäni tehdä tykö siinä tilanteessa.
oikeasti noin tyhmiä? Voi kiessus.
on ilmeisesti kristallipallo tai muuta "korkeampaa tietoa" tilanteestani, kun noin sanot? Kerro toki minullekin...
Niinpä eipä...
Olin itse toinen kaksi kuukautta. Minulla tosin meni niin, että ensi tapaamisellamme tiesin miehen seurustelevan, mutta luulin hänen eronneen kun aloitimme vakinaisen tapailun. Näin ei kuitenkaan ollut, sain kuulla tästä vasta puolen vuoden seurustelun jälkeen.
Olin kuitenkin sokeasti rakastunut, "mitäs sitten, se joka vanhoja muistelee... Nyt on eri asia, mies petti silloin mutta otti minut, minussa on jotain erikoista". Joopa joopa. Onnellisena muutin miehen kanssa yhteen ja asuin pilvilinnoissa 'uskollisen' miehen kanssa yli vuoden. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin epäillä mieheni uskollisuutta ja niinhän siinä kävi, että sain selville hänellä olevan jotain säpinää exänsä kanssa. No ei siinä, edelleen niin rakastuneena "kyllä tästä vielä noustaan". Ei noustu. Kuukauden päästä avomieheni palasi "poikien saunaillasta" kaula syötynä ja myönsi viettäneensä yönsä hotellissa toisen naisen kanssa... Eikä tämä nainen ollut ensimmäinen syrjähyppy.
Tämä tilanne on niin harmittava siinä mielessä, että en halua uskoa 'kerran pettäjä, aina pettäjä' - ajatukseen, sillä olen itsekin ensimmäisessä suhteessani (juu, 15 vuotiaana ja humalassa - muttei mitään tekosyitä kumpikaan) pettänyt poikaystävääni useampaan otteeseen. Mutta tällaiset vaikuttaa tulevaisuudenkin suhteisiin, ainakin omalla kohdallani... En luota enää miehiin, heidän exiinsä, heidän naispuolisiin ystäviin, olen typerä ja mustasukkainen, katkera akka - jos suoraan saan itseäni kuvailla.
Niin että joopa joopa. Suhteelta odotan AINA uskollisuutta, alkoi suhde miten tahansa. Mutta kerran petetty pelkää aina tulevansa petetyksi uudestaan?
mutta vain kerran. Miehen edellinen suhde alkoi niin että nainen tuli suhteeseen vaikka mies oli vielä naimisissa ja nyt sitten itkee kun mies lähti minun matkaani. Sama voi tapahtua minulle, mutta turhaanhan sitä etukäteen itkee. Sama onko varatun, eronneen tai karanneen kanna, mutta luottamuksen voi menettää VAIN KERRAN ja sen jälkeen lähtee mies vaihtoon. Kerran olen tullut petetyksi ja jätin miehen heti, en jää roikkumaan vuosikausiksi pettäjä miheen, vaikka olis rahaa ja yhteiset lapset.
"Miehen edellinen suhde alkoi niin että nainen tuli suhteeseen vaikka mies oli vielä naimisissa ja nyt sitten itkee kun mies lähti minun matkaani. Sama voi tapahtua minulle, mutta turhaanhan sitä etukäteen itkee. "
Miksi ihmeessä olet valmis ottamaan noin huiman riskin??
Kuka tahansa voi pettää ; tämä mies tai joku toinen, joka ei ole ikinä ennen pettänyt. Aina on riski olemassa, mutta se on otettava, jos mielii parisuhteessa olla.
Huima riski? Minäkin otin mieheni toisesta liitosta ja jos se pettää etsin uuden, ei se mun elämä yhteen pettävään mieheen loppuis.
Kyllähän tätä juttua on mietitty. Mutta pettämisen riski on olemassa oli sitten millaisessa suhteessa tahansa. Minä en ainakaan ole niitä, jotka sokeasti luottavat siihen, että "ei miedän Pekka koskaan pettäisi". Jos nyt aluksi yritetään pitää suhde sellaisena, ettei tule tarvetta pettää. Ja samalla tavalla avoin puheyhteys asiasta.
Odotan kyllä, tietenkin, että suhteessa ollaan uskollisia. Ja sillä perusteella, että se on molempien käsitys parisuhteesta. Vaikka olemme tavanneet niin, että molemmat olivat vielä entisissä suhteissa. On olemassa niin monia eri asioita, jotka ajavat pettämiseen. Mutta joo, meillä on kyllä yksi "sääntö" koskien pettämistä: "Tee toiselle se minkä toivoisit itsellesi tehtävän". Eli jos toinen jää kiinni (ja aina jää jossain vaiheessa) pettämisestä, niin samalla on antanut luvan petetylle tehdä samoin.
ykkönen-kakkonen-ykkönen-kakkonen olen. Tuossa järjestyksessä. Minusta ei mies eikä nainen voi luottaa edes itseensä. Jos illalla maata mennessä päivä meni hyvin, ole kiitollinen. Inhimillisyyttä muita kohtaan ,hyvää yritystä pitää olla.Tärkeintä on se, kehen on henkisesti sitoutunut.Joskus pettyy itseensä, joskus muihin. Ei kannata omistella.
Sanotaan mitä sanotaan, mutta yksikään kakkonen, josta on myöhemmin tullut ykkönen, ei pidä siitä jos joutuu joskus syömään omaa lääkettään. Niin se vaan on ja sitä on turha kieltää. Silloin nämä ex-kakkoset käyttäytyy ihan yhtä mustasukkaisesti ja omistushaluisesti kuin ne ex-ykkösetkin ja vaikka ne kakkosena aina jauhoi sitä toista ei voi omistaa-fraasia, niin kun ne pääsee ykkösiksi niin ollaankin tosi omistushalusia. Aina se ihmisen mieli kummasti muuttuu kun tosipaikka tulee eteen. Näitä on nähty.
Totta puhut. Mutta miksi näin ei olisi? Meillä ihmisillä on sellainen mahtava tapa kuin asioiden parhain päin vääntäminen. Ja veikkaanpa että nuo "ketään ei voi omistaa" puheet kumpuaa huonosta omastatunnosta.
Toisaalta taas kun ollaan perisuhteessa, niin kukapa sitä haluaa oikeasti jakaa ihmistä kenenkään toisen kanssa. Ei tietenkään. Ei ne kakkoset mitään yli-ihmisiä ole. Ovatpahan vaan ihmisiä huonossa tilanteessa.
Ei se niin mene, eikä pidäkään, että jos joskus olet ollut osallisena "sivusuhteessa", niin ettet enää ketään koskaan voi haluta pitää omanasi...