Olen varattu nainen ja vastikään rakastunut toiseen mieheen. Ongelma, rakastan puolisoani, mutta tunnen yhteenkuuluvuutta tähän toiseen mieheen. Hän on päivin ja öin mielessäni. Hetkeksi unohdan ja taas itku kurkussa muistan hänet. Haluaisin yrittää suhteessani, mutta se tuntuu olevan mahdotonta, koska tunnen voimakasta kiintymystä tähän toiseen mieheen. Ja nyt kun en kuule hänestä mitään itken itseni uneen, jos edes saan nukutuksi.
Pallo hukassa, muilla samaa?
Pallo hukassa, muilla samaa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Periaatteessa tuttu tilanne, tosin tuon toisen miehen näkökulmasta. Eli varattu nainen, josta itse myös pidin, on ollut samantyyppisesti rakastunut minuun. Ja mihin naiset usein rakastuvat? Mielikuvaan. Ja mielikuvan on helppo olla jotain maagista ja virheetöntä kun arkea ei jaeta.
Nyt voidaankin kuvitella, että olen juuri tuo toinen mies (mikä hauskinta, sehän on jopa mahdollista). Mitä haluan sanoa sinulle?
Olet ihana nainen ja tulet aina olemaan sydämessäni. Tulevaisuutta meillä ei ole. Sinulla on hyvä mies, joka tekisi kaikkensa, että olisitte onnellisia. Minusta tunnet vain sen pinnan, johon on helppo rakastua, mutta se sisin jota pitäisi rakastaa, on liian vaikea. Vaikka kuinka rakastaisin sinua, niin olen yksinäinen susi, enkä ikinä pystyisi sinulle lupaamaan vierelläsi pysyä, koska en voi kuvitella tilannetta, jossa tarvitsisin toista ihmistä. Jätetään tämä tällaiseksi, mitä se oli, kaunis ja täydellinen muisto. Rakastan sinua aina.
Pysy nykyisen miehesi kanssa ja ole tyytyväinen ihanista muistoista, joita olet saanut tämän toisen miehen kanssa. Aika haalistaa tunteet, ettei itku enää tule ja todellisuus ei olisi kuitenkaan ollut ikinä niin kaunis kuin ne hyvät muistot. Me elämäntaiteilijat olemme tällaisia, pahaa emme tarkoita:)
Don´t cry, no tears, for me
hmm..eiks noi kannattas kertoa sille naiselle itelleen..?? =o)
et menis niiko oikisee osotteesee sitte varmaan kans..miks pitkittää jotaki tommosen sanomista..??
erikoista..hmm..
Olen kyllä sanonut:) Ajattelin siksi voivani samaistua, mitä ap:n rakkauden kohde saattaisi haluta sanoa.
no hyvä sitte..aattelin vaa et must nuo on asioita jokka tarttee sanoa suoraan..eikä tääl.. =o)
hmm se on nii hirveen helppoa sanoo..unoha mut..helpommin sanottu kun tehty..sydäntä ei voi määräillä..=o'o(
nii se vaa menee..ja se on fakta..
Tosin sydäntä voi jonkin verran määrätä, siihenhän pitkä parisuhde perustuu, ettei jokaisen uuden ihastuksen perään lähde, vaan tahtoo ja päättää rakastaa. Eikä ole pakko unohtaa, voi nauttia kauniista muistosta, mutta ei kannata elämäänsä hukata siihen, että haikailee jonkin sellaisen perään, joka alunperinkin oli enemmän oma mielikuva kuin todellisuus.
T: tällainen mielikuva
hyvin vähän sitä voi määräillä..jos voiski nii ei ihmisillä ongelmia koskaan rakkaudessa oliskaan..=o)
entäs sitte ko onki niiko alotuksessaki enempi yhteenkuuluvuutta siihi toisee..?? nii jääks sit sitte vaa killumaa koska päättää jäähä..vaiko menee sinne mihin tuntee enempi yhteenkuuluvuuden vievän..sitäki vaa rupesin miettii..?? =o)
taikka entäpä, jos ei enää onnistukkaa tulla onnelliseksi, vaikka kuinka tahtoski jäähä siihi..koska on tietosuus olemassa jostaki muustaki..??
Hyviä kysymyksiä. Enkä väitäkään, että se helppoa olisi. Tai miksei olisi niin kauan, jos ei ole lapsia, jotka voivat joutua kärsimään. Ainahan sitä voi lähteä kokeilemaan, jos se yhteenkuuluvuuden tunne johonkin johtaa. Siinä voi sitten menettää sen mitä on, mutta toisaalta olen aina ajatellut, että jos ei mitään yritä ei mitään saakkaan.
Totuus kuitenkin on, että ainakin Britanniassa (tuskin Suomi paljoa poikkeaa) 60% valitsevat lopulta puolisonsa järkisyin, eivätkä päädy yhteen sen "suuren rakkautensa" kanssa ja kertovat olevansa ratkaisuunsa tyytyväisiä ja kokevat itsensä onnellisiksi (kyselytutkimuksen mukaan, isolla otoksella).
nonii..järkisyyt ne varmaan vaikuttas loppuviimeks vähä jokasella..taikka se ettei taho loukata montaa muutaki..ko sitä puolisoa sitte..?? =o)
monesti erossa kuiteki sattuu aika montaa muutaki..ja sitte justiisa pitäs varmaan puntaroida kummanki suhteen hyvät ja huonot puolet..eikä niitä voi tietää..jos ei ole kummanki kanssa jotaki jo pidemmällä...ja pitäs tunteakki aika hyvin..
riskihän tää koko elämä on..voi menettää kummatki!! ja katuakki..nii eipä ne helppoja asioita ole koskaan..itseasiassa ihan kamalia..jos tarkkoja ollaa...=o/
Ei helppoja, mutta silti ihania, ei kamalia:)
Tapsa Rautavaaran sanoin, en päivääkään vaihtaisi pois, vaik tuskaa ja murhet ne ois.