En ymmärrä mitä tehdä ja toimia.... Minulla on pieni suku ja miehelläni suuri suku.
Minun lapsuudessani totuin että tätini ja setäni kävivät meillä kerran kuussa, iltakahvilla. Ja heti kun sain itse päättää lähdenkö heidän mukaansa sukuloimaan, en halunnut lähteä. Nyt olen osanut vuoden mieheni kanssa yhdessä, miehen suku asuu kauempana. Haluaisin lähteä hänen vanhemmilleen ja sisaruksilleen mukaan mutta hän jättää minut aina kotiin, ei silti tuntisin oloni hänen kanssaan riippakiveksi kun ei hän pääsisi metsälle ja tapaamaan sukuaan kun olen mukana vaikka miksi ei voisi? Mieheni on hyvin päättäväinen tai oikeasti hän päättää kaiken. Nyt hän päätti että lähdemme viikonlopun viettoon hänen serkuilleen...toinen yö toisella ja toinen toisella pois tullessa vielä käydään sedällä. Voisinhan minä ensimmäisellä tapaamis kerralla käydä kahvilla ja rupattelemassa mutta yöksi....olen todella huono yö kyläilijä. Mieheni ei kuuntele minua, alkaa puhumaan päälle jos yritän nätisti sanoa että sovittaisiko yhdessä milloin lähdetään ja milloin ei, tultiin viikko sitten kahden ja puolen viikon reissusta kotiin niin olisi kiva viettää eka viikonloppu ihan kotona. Hän alkaa sättimään minua etten uskalla ja kuinka minä en pidä sukulaisiini yhteyttä, ei meillä ole ollut tapana, minkä minä sille voin. Näiden serkusten kanssa samassa kaupungissa asuvat muutama minun ystävistäni, heitä ei nyt kuulema tavattaisi, tai mentäisi yöksi. Tuntuu pahalta valittaa täällä palstalla asiasta mutta mieltä painaa asiat ja kovin. Pitäisikö olla lähtemättä? Kuulisin siitä seuraavat kuukaudet. Vai antaisinko taas miehelleni periksi ja nöyränä tyttönä tekisin asioita joita en haluasi. Ystäväni jos saavat tietää että olin kyseisessä kaupungissa eivät puhuisi minulle vuoteen. Ehdotin yhtä yötä serkulla ja toista kylpylähotellissa...olisi minua huvi ja hyöty ;) pääsisi uimaan, ei käynyt....eli munun tulevat vapaat ovat serkuilla olemista ja ei mitään minulle kivaa. Koen että mieheni sisaruksiin haluaisin tutustua ja olla tekemisissä...he ovat 300km päässä...enkä pääse mukaan ( 2 vuodessa 3 krt käynyt).
Minun lapsuudessani totuin että tätini ja setäni kävivät meillä kerran kuussa, iltakahvilla. Ja heti kun sain itse päättää lähdenkö heidän mukaansa sukuloimaan, en halunnut lähteä. Nyt olen osanut vuoden mieheni kanssa yhdessä, miehen suku asuu kauempana. Haluaisin lähteä hänen vanhemmilleen ja sisaruksilleen mukaan mutta hän jättää minut aina kotiin, ei silti tuntisin oloni hänen kanssaan riippakiveksi kun ei hän pääsisi metsälle ja tapaamaan sukuaan kun olen mukana vaikka miksi ei voisi? Mieheni on hyvin päättäväinen tai oikeasti hän päättää kaiken. Nyt hän päätti että lähdemme viikonlopun viettoon hänen serkuilleen...toinen yö toisella ja toinen toisella pois tullessa vielä käydään sedällä. Voisinhan minä ensimmäisellä tapaamis kerralla käydä kahvilla ja rupattelemassa mutta yöksi....olen todella huono yö kyläilijä. Mieheni ei kuuntele minua, alkaa puhumaan päälle jos yritän nätisti sanoa että sovittaisiko yhdessä milloin lähdetään ja milloin ei, tultiin viikko sitten kahden ja puolen viikon reissusta kotiin niin olisi kiva viettää eka viikonloppu ihan kotona. Hän alkaa sättimään minua etten uskalla ja kuinka minä en pidä sukulaisiini yhteyttä, ei meillä ole ollut tapana, minkä minä sille voin. Näiden serkusten kanssa samassa kaupungissa asuvat muutama minun ystävistäni, heitä ei nyt kuulema tavattaisi, tai mentäisi yöksi. Tuntuu pahalta valittaa täällä palstalla asiasta mutta mieltä painaa asiat ja kovin. Pitäisikö olla lähtemättä? Kuulisin siitä seuraavat kuukaudet. Vai antaisinko taas miehelleni periksi ja nöyränä tyttönä tekisin asioita joita en haluasi. Ystäväni jos saavat tietää että olin kyseisessä kaupungissa eivät puhuisi minulle vuoteen. Ehdotin yhtä yötä serkulla ja toista kylpylähotellissa...olisi minua huvi ja hyöty ;) pääsisi uimaan, ei käynyt....eli munun tulevat vapaat ovat serkuilla olemista ja ei mitään minulle kivaa. Koen että mieheni sisaruksiin haluaisin tutustua ja olla tekemisissä...he ovat 300km päässä...enkä pääse mukaan ( 2 vuodessa 3 krt käynyt).
Vastaukset 3
Vanhimmat
Aika pelottavaa tuo miehesi käytös. Ei tuo kuulu normaaliin parisuhteeseen; oletko muutenkin tossun alla?
Ettehän vaan ole vielä naimisissa?
Mitä voisi tapahtua,jos tekisit kuten itse haluat? Selvitä se ensin itsellesi ja jos päädyt siihen, ettei oikeastaan yhtään mitään, voisit aivan hyvin toimia, kuten itse uskot olevan järkevää. Jos taas uskot miehesi aiheuttavan sinulle pahaa, niin kannattaisi pohtia onko hän muutenkaan oikea sinulle.
Parisuhteessa on joskus vaikeaa oppia olemaan se, joka on ja sinäkin olet antanut aivan liikaa periksi miehellesi. Sen takia et uskalla itse päättää mitään ja koet miehesi päsmäröivän , vaikka totuus on että parisuhteessa on kyettävä neuvottelemaan molempia osapuolia tyydyttävät matkasuunnitelmat.
Toimi ja ajattele asia kerrallaan. Nyt viestistäsi näki, miten sekoitat kaikki asiat toisiinsa eli päätä ensin, mitä teet miehesi serkun ja sedän suhteen ja ota sitten vasta käsiteltäväksi miehesi lähiomaiset. Miehesi kaltaisen kaverin kanssa on pakko olla looginen ja selkeä, koska hän ilmiselvästi kaipaa selkeyttä ja yksinkertaisuutta. Et saa häntä ymmärtämään asiaasi, jos kaadat hänelle kaiken saman aikaisesti mitä tännekin kirjoitit.
Parisuhdeongelmalta kuulostaa, eipä suvussa taida mitään kummempaa vikaa olla.