Arvon naimisissa olevat naiset, jos teiltä saisin kommenttia asiaan niin olisin kiitollinen.
Mahdankohan olla ihan kajahtanut kun hieman harmittaa... Ollaan rouvan kanssaoltu nyt 6 v naimisissa ja kaksi lastakin on. Periaatteessa kaikki on kunnossa, lapset terveitä, talous kunnossa jne. Arkipäivä tuntuu olevan kiireistä ja "luppoaikaa" ei juuri ole, mutta lienee aika tuttu ilmiö monelle. No tämä nyt taustaksi. Viime vuonna vietin syntymäpäivääni ja vaimo havahtui siihen että oli jotakin kummallista kun kerroin että vanhempani tulee käymään ja pöydässä oli kakku.. no oli pahoillaan että unohti jne. 3 viikkoa myöhemmin kävi sama asia, olin järjestellyt hääpäiväksi aamiaista ja kakkuakin sekä tietenkin vein hänet syömään. Rouva oli unohtanut... No tänä vuonna synttäreitä taas vietettiin mököttämällä, rouva tiesi kyllä mutta ei vaivautunut edes onnittelemaan. Viikonloppuna oli hääpäivä jota yritin juhlistaa tekemällä oikein mukavan aamupalan, oli leipiä, hedelmiä, kakkuakin. Rouva ei olisi viitsinyt nousta sängystä, saatikka olla iloinen. Kun tein illalla oikein kunnon illallisen, naudan sisäfilettä, uuniperunoita ja herkkusienikastiketta, hän ei vaivautunut edes syömään. Panostus oli siis pyöreä nolla. Puolustuksekseen sanoo että ei vaan muista. Tosin kalenterista kyllä löytyy muiden synttäreitä jne. Nyt hän on vihainen minulle koska olin närkästynyt tästä käytöksestä. Hän ei kuulemma "arvosta jotakin hääpäivää pätkääkään" eikä välitä moisesta. Eli naiset, onko tämä nyt sitten normaalia käytöstä vai pitääkö lukea rivien välistä että homma on ihan selvä, ei tartte vaivautua enää? (tai ei opikeastaan edes niin rivien välistä) Minusta merkkipäivien vietto olisi nyt edes pieni valonpilkahdus arjen harmauteen, mutta ilmeisesti olen tässä liitossa ainoa.
Mahdankohan olla ihan kajahtanut kun hieman harmittaa... Ollaan rouvan kanssaoltu nyt 6 v naimisissa ja kaksi lastakin on. Periaatteessa kaikki on kunnossa, lapset terveitä, talous kunnossa jne. Arkipäivä tuntuu olevan kiireistä ja "luppoaikaa" ei juuri ole, mutta lienee aika tuttu ilmiö monelle. No tämä nyt taustaksi. Viime vuonna vietin syntymäpäivääni ja vaimo havahtui siihen että oli jotakin kummallista kun kerroin että vanhempani tulee käymään ja pöydässä oli kakku.. no oli pahoillaan että unohti jne. 3 viikkoa myöhemmin kävi sama asia, olin järjestellyt hääpäiväksi aamiaista ja kakkuakin sekä tietenkin vein hänet syömään. Rouva oli unohtanut... No tänä vuonna synttäreitä taas vietettiin mököttämällä, rouva tiesi kyllä mutta ei vaivautunut edes onnittelemaan. Viikonloppuna oli hääpäivä jota yritin juhlistaa tekemällä oikein mukavan aamupalan, oli leipiä, hedelmiä, kakkuakin. Rouva ei olisi viitsinyt nousta sängystä, saatikka olla iloinen. Kun tein illalla oikein kunnon illallisen, naudan sisäfilettä, uuniperunoita ja herkkusienikastiketta, hän ei vaivautunut edes syömään. Panostus oli siis pyöreä nolla. Puolustuksekseen sanoo että ei vaan muista. Tosin kalenterista kyllä löytyy muiden synttäreitä jne. Nyt hän on vihainen minulle koska olin närkästynyt tästä käytöksestä. Hän ei kuulemma "arvosta jotakin hääpäivää pätkääkään" eikä välitä moisesta. Eli naiset, onko tämä nyt sitten normaalia käytöstä vai pitääkö lukea rivien välistä että homma on ihan selvä, ei tartte vaivautua enää? (tai ei opikeastaan edes niin rivien välistä) Minusta merkkipäivien vietto olisi nyt edes pieni valonpilkahdus arjen harmauteen, mutta ilmeisesti olen tässä liitossa ainoa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kuinkahan vanha pari olette? Eihän vain dementtia alkaisi rouvaasi vaivaan?
Vaikutat huomioivalta mieheltä..oletkos niin hienotunteinen,ettet kehtaa oikein rouvaltasi asioita suoraan kysyä..?Onko silmissäsi pientä moitteen tynkää..Ehkä rouvasi ei ole niin hienotunteinen,kuin sinä..?
Pitäisikö yrittää asioista keskustella hieman etukäteen,eikä ajatella,että rouvasi ajattelee juuri kuin sinä?
Yritätkö viestittää rouvallesi,että olet fiksumpi kuin hän,olipa mikä asia hyvänsä kyseessä..?
Minun miehelläni tällainen vika ,kun luki itsensä akateemikoksi,kun minä hoidin 3 lasta sen aikaa..
Kehtaa vielä fiksuuttaan ilkeillä,että jokainen tekee valintansa..ja ilkee tosiaan on..
no eipä kait dementia nyt sentään kolmevitosena nyt sentään saisi vaivata? Hienotunteisuudesta en tiedä, on tätä puitu ja mielestäni asia ei nyt pitäisi olla epäselvä. Tämä lienee toistuva tapa, ja rouvalla ei ole halua tehdä asialle mtään. Voi olla että "odotin" liikaa, kun ajattelin että pieni yllätys olisi mukavaa. Fiksuudesta en tiedä, rouva ainakin aina kehuu tyhmäksi. Jonkunmoinen tukinto itelläni kuitenkin on ja kohtuullisen ok palkkaisessa työssäkin. On rouva hoitanut kotona lapsia 3 v, ja sen jälkeen kouluttautunut edelleen kun ei töitä löytynyt. Tästä keskusteltin ja taloudellisestikin se sovittiin, minä en vähentänyt työtuntejani jotta talous saatiin pysymään kurissa, vaikka en työssä viihdykkään. Puolin ja toisin siis joustettu. Arjen pyörityksessä minä hoidan lasten viennit ja hakemiset sekä ruuanlaitot. Siivous ja pyykkääminenkin on nykyään minun kontolla aika pitkälle. Ei pitäisi siis rouva rasittua kuin työstään, joka ei ole fyysisesti eikä henkisestikään kovin vaativaa (ja tämä ei ole nyt ivaa...). Työajat ovat sellaisa että minä voin järjestää, hän ei (kuulemma).
No,et nyt mikään mulkku ole..alapäästäsihän en tiedä,mikä herkkumutteri siellä jöpöttääpi..;D
Taitaapi olla perheessänne se kaikkia pareja aika ajoin vaivaava "ruuhkavuodet.."
Hommaa on niin pirusti ja kaikkeen pitäis revetä ja vaan vituttaa!! Ei vaan jaksais!
Rupeeppa suunnitteleen eukkos kans reissuu kahdestaan jonnekkin..sano,että sä haluisit sitä..
Muksut niille isovanhemmille hoitoon ja kahdestaan jonnekkin..ehkä etelään?
Ei kannata aina säästää vääristä asioista..Ootta loman tarpeessa,niinkuin kaikki pienten lasten vanhemmat!
Kysyppä eukoltas,mitä ois mieltä?
Siellä sitten hemmottelette toisianne..ja viinaa ei sitten paljoa..se panee kaikki aina överiksi!
Viiniä hieman rouvalle.. :)
mm. että olet tehnyt jotain, josta hän kantaa kaunaa eikä ole antanut anteeksi. Oletko loukannut jotenkin, kuten pettämällä tai valehtelemalla? Huom, tämä saattaa olla tosi vanha juttu, jota ei ole antanut anteeksi kuitenkaan. Jos ei ole tästä kyse, niin hän saattaa olla nyt masentunut. Todella, koska tuollainen voisi kuulua sen piirteisiin, täysi välinpitämättömyys ja iloton olo. Patista hänet siihen lääkäriin, jos ei puhuminen tuota tulosta. Älä missään nimessä syytä häntä tai ole suuttunut, jos hän on oikeasti masentunut. Ota asia varovasti puheeksi, koska muuten ei tule hedelmällinen keskustelu ja vaimosi alkaa tuntea, että hän ei saa rauhassa sairastaa.
Joskus kyseessä on toiseen rakastuminen..olisiko hänellä toinen..?
Tai sitten hän on täysin kyllästynyt avioelämään, se ettei muista rakkaansa merkkipäiviä kertoo kyllä siitä yleensä, että ei paljon arvosta sitä toista ja suhdetta. Ehkä nuo edellä mainitut syyt kannattaa ensin karsia selvittämällä pois, niin olet sitten viisaampi.
Yleisesti sanoisin, että vaikka ihanaa onkin että muistat niin se ei anna hyvää vaikutelmaa jos odotat saavasi kiitosta..rakkauden teot ovat sellaisia, jotka tehdään pyyteettömästi.
Kyllä musta ihan perus hyvään käytökseen kuuluu se, että jos näkee toisen nähneen vaivaa ja yrittäneen niin osoitetaan edes hiukan kunnioitusta toisen panokselle (eli tässä tullaan pöytään syömään jne.) vaikka kuinka vituttais. Ja jos itsellä on joku kumppaniin liittyvä ongelma eli jos kumppani on jollain tavalla tämän vitutuksen syy niin siitä pitää osata itte avata suunsa eikä vaan lapsellisesti mököttää. Eihän tässä ap kuitenkaan tainnut kiitosta haluta vaan ihan yksinkertaista pientä kunnioitusta siitä että jotain viitsii tehdä. Ei ole musta paljoa pyydetty!
onhan se näinkin..paa eukkos ruotuun!
On hieman vaikea ottaa suoraa / tuomitsevaa kantaa vaimosi käytökseen näin vähillä tiedoin, kun ihmiset ovat luonteeltaan niin erilaisia. Toisaalta mikä nyt sitten onkaan se normaalin määritelmä, aika häilyvä...? Se että joku on hajamielinen ei varsinaisesti ole pahe, vaikka se toisia harmittaakin, mutta jos hän ei kunnioita toisten tunteita ja pyörii vain oman navan ympärillä, on se jo hyvinkin paheksuttavaa. Vain sinä itse tiedät / voit arvella onko puolisosi sitä hajamielistä lajia? Jos ei, niin silloin tulkinta on enemmän tuolla "ylimielisyyden" puolella.
Mielestäni tässä tilanteessa pitäisi kuitenkin lähteä siitä, että sinä et voi hyvin tässä suhteessa ja se johtuu puolisosi arvostuksen puutteesta. Kukaan ei voi tehdä sinua onnelliseksi, koska onnellisuus lähtee ihmisestä sisältä, mutta toinen voi tehdä sinut onnettomaksi. Olisi nyt hyvä pohtia kummasta tässä on kysymys. Jos hän oikeasti välittäisi, niin hän myös yrittäisi tehdä asialle jotain. Jos taas hän ei jaksa / pysty tekemään mitää, niin silloin olisi asiaa lääkärille / terapeutille. Jos tämä taas ei hänelle käy, niin silloin ovat todelliset kortit katsottu ja aika tehdä johtopäätöksiä jatkosta. Haluatko elää kylmäkön kanssa, vai haluatko olla rakastettu, hyväksytty ja kunnioitettu.
Jos sinua yhtään lohduttaa, niin löydän vaimoistamme paljon samanlaisia piirteitä. Omassani ne ei vain ilmene ehkä noin voimakkaina. Joka kerta kun olen yrittänyt ja nähnyt vaivaa toisen eteen ja hän ei edes viitsi vaivautua paikalle, se SATUTTAA. Sitä vitutuksen määrää ei ole kovinkaan helppo edes kuvailla.
Hm, tuossa on ainakin kaksi eri asiaa: merkkipäivien muistaminen on yksi asia, mutta mökötys ja veemäinen käytös on ihan toinen asia. Ymmärrän hyvin että synttärit sun muut saattavat ihan rehellisesti unohtua tai vaikka muistaisikin niin ei jaksa nähdä vaivaa merkkipäivien takia. Mutta kyllä nyt ihan normaaleihin käytöstapoihin pitäisi kuulua että sentään sanallisesti onnittelee ja yleensäkin käyttäytyy ystävällisesti ellei ole jotain erityistä riitaa. Ja jos toinen laittaa hyvät ruoat ja toinen ei edes tule syömään niin kyllä silloin ongelma on jossain ihan muualla kuin merkkipäivissä.
Mököttääkö vaimosi yleensäkin? Vai pelkästään merkkipäivinä? Kysy suoraan mikä on vialla. Kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä puhumaan ongelmista jos niitä on. Jos hän kiukuttelee ihan vaan kiukuttelun ilosta niin se on todella viheliäistä vallankäyttöä ja toisen manipuloimista. En ymmärrä miten sellaisessa suhteessa voi kukaan elää.
Toisaalta voi olla niinkin, että sinä vain vedät sen merkkipäivätouhusi niin överiksi että vaimo on yksinkertaisesti kyllästynyt ja kokee sen painostavana kehujen kerjäämisenä ja vastavuoroisen hemmottelun vaatimisena.
Menimme avioon v.2005 olemme aikuisia ihmisiä ja asumme eri paikkakunnalla mieheni työn ja tulevan kotimme rakentamisen takia...tapaamiset ovat hoituneen lähes aina niin että minä menen mieheni luokse.,viimeiset kaksi vuotta ovat olleet minulle raskaita..mieheni sairastui"masennukseen"ja menetti mielenkiinnon avioliittoon..tosin hän ei ole koko avioliiton aikana muistanut minua hääpäivänä/syntymäpäivänä
ei kysynyt koskaan mitä kuuluu tai miten jaksat?..ymmärrän että mieheni hermot olivat riekaleina viivästyneen rakennusprojektin takia.mutta mikä helvetti ajoi hänet valehtelemaan ja huoraamaan ja kun kysyin häneltä suoraan missä mättää hänen huono käytöksensä ja onko kuvioissa joku nainen ...hän kielsi kaiken...aina kunnes löysin kortin ja puhelimesta viestejä ja kuvia.naisiata..ja minäpä tyttö soitin kaikille niille naisille ja kysyin asiaa...he kertoivat kaikki että mieheni oli hakenut nais-seuraa netissä ja kertonut eronneensa juuri sinä vuonna kun oikeasti menimme avioon....olin aivan ihmeissäni...mutta nyt tajuan että mies ei koskaan ole rakastanut minua..meni naimisiin näyttääkseen sukulaisille että hänkin saa...hänellä ei koskaan tule olemaan onnea elämässään kun käyttää toisen tunteita hyväkseen.
hän ei koskaan pystynyt keskustelemaan aroista asioista vaan pakeni ns,paikalta...eli nyt ..sitä saa mitä tilaa...´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´
Sitä alkaa vaimokin olla niin varma tunteistasi ja että pysyt paikallasi, vaikka tahallaan inhottavuuksia järjestää ja nauttii kiusanteosta. Kolme lastahan sinulla siinä on oikuttelemassa ja rajoja katsomassa.
On se kumma , että negatiiviset tunteet on helpompi näyttää kuin positiiviset ! Itse en ehkä neuvottomana katselisi tuollaisia tilanteita ja joustaisi joka pikkuasiassa. Neuvo 1 : heittäydy samanlaiseksi, ja " unohdat " joitakin hänelle tärkeitä asioita. Neuvo 2 : sano suoraan miltä sinusta tuntuu, siis suoraan. Jos saat pilkkalauseita takaisin, sano mitä odotat häneltä käytöksen puolelta.
Jos kirjoituksesi on vain avioliitossa, (muuten hyvässä ? ) esiintyvää kränää ja pyttyilyä niin tietänet jos muut osa-alueet toimivat. Lohdutus sinulle, kaltaisillesi miehille on kyllä hurmaavia naisia tulossa. Kestä eukkoasi jos näet siihen syytä... tai irroita kahleesi ja etsi jaöydä fiksumman. näin se menee !
No voi sun pieksun varret!
Olet hemmotellut akkasi pilalle. Ihan aikuisen oikeesti, pilalle. Tottakaitten muijasi on kohtuuton, hän vastaa täysin jotain miespuolista sovinistikarjua, mutta on nainen eli femakkopossu käytökseltään.
Olet ollut liika sivistynyt tälle muijalle.
Ei hää tartte näin sivistynyttä ukkoa, joka laittelee sisäfileet, ja sienikastikkeet. Eikä muija vaivaudu edes syömään, mikä nyt olisi vähin palvelu sinua kohtaan, että mussuttaisi hyvät sapuskat mahalaukkuunsa. Olet melkomoiseksi örkiksi päästänyt naisen muotoutumaan.
Olet sitten niinkuin närkästynyt? Närkästynyt! Kuules veliseni, tommoinen sana on suoraansanoen akkamainen että närkästytään.
Sinun kuuluisi sanoa ittellesi, että nyt tuli tupenrapinat ja näytetään närhenmunat. Elä ole neiti sille muijallesi, kun ei tuo sitä ymmärrä.
Anna olla sen kohelon sängyssään ja alat elämää ihan itsellesi toistaiseksi.
Jos hääpäivää vietät, niin vietä se hyvässä kaveriseurassa, kun muija ei kerran sinun antimista välitä.
Ja mitä tosta muijan kalenterista, olkoon siellä vaikka kuu-ukkoja, pitäköön merkintänsä. Rupeet merkitsemään omia menojasi sinne sekaan liikaa niitä selittelemättä.
Ei pidä mennä akan edessä nöyristelemään, jos akka ei ymmärrä muuta kuin potkia pitkin kylkiä kiitokseksi. Rupea olemaan mies, ja käyttäytymään kuin äijä, vähän röhellät ja rohellat, syljeskelet portaitten eteen, et niin tarkkana ole vessanpöntöllä vaan jätät sinne kunnon vauhtiraidat, annat tukan kasvaa sopivasti korvien yli, pidät samaa paitaa kolme viikkoa, jätät kalsarit olohuoneen laattialle, murustelet sopivasti tiskipöydän, pistät risaiset sukat jalkaasi, ostat makkaraa ja käristät sitä pannulla voissa ja kysyt haluaako eukkosi samanlaisen kulinaarisen nautinnon, raavit itseäsi marketissa jne. tällaista pientä näin aluksi.
Tää ei ole edes vitsihuumorina tarkoitettu. Lähinnä vinkiksi, ettei muijaa saa kesytettyä liialla passaamisella, palvomisella, matelemalla. Muijat ei kiinnostu matelija-tyypeistä. Näin on käynyt, että oot kastroinut itse itsesi henkiseksi eunukiksi.
Tiettyä muijatyyppiä ei kiinnosta liika helppo nakki. Sun pitää olla luoksepääsemätön viidakko, jonka hää valloittaa. Nää on niitä viettelijätyyppejä. Hää ei kiinnostu sinusta, koska sut on jo vietelty ja sitä myötä olet vallotettu.
Nyt on paras alkaa rämettymään, että muijas huomaisi, että ootkin valloittamaton vielä.
Mikä on normaalia? Tuollainen käytös voi olla normaalia vaimollesi. Jos hän ei arvosta jotakin, hän ei arvosta. Minusta ei tarvitse lukea edes rivien välistä vaan ymmärtää jo kertalaakista, että sinun on turha panostaa synttäreihisi koska ne eivät vaimoasi kiinnosta.
Kylläpä olet (ap) joutunut alentavan käytöksen kohteeksi vaimosi taholta! Fiksu mies. Jos toista aidosti rakastaa, niin ei silloin toista loukata. Se on selvä. Kyllä vaimosi kolauttelee itsetuntoasi kohtuuttomasti ja väärin. Näin naisnäkökulmasta (vaimona) ajateltuna voisi olettaa, ettei vaimosi sisimmässään rakasta sinua tai väittäessään niin, valehtelee (jopa itselleenkin). Onko naimisiin `ajauduttu´ järkisyin, esim. enemmänkin velvollisuudesta perustaa perhe, kuin aidosta rakkaudesta ja toisen tuntemisesta ihmisenä.
Älykkäänä naisena vaimosi varmasti ymmärtää, ettei hän kohtele sinua kuten toivoisit, saatika olisi kohteliasta. Hän joko ei halua kohdella sinua kunnioittavasti tai ei siihen kykene. Muutenhan hän käyttäytyisi päin vastoin, eli sinua arvostaen. Älykkäänä ihmisenä hän MYÖS ymmärtää sisimmässään, että ON olemassa NAISIA jotka voisivat kohdella (kykenisivät ja haluaisivat) sinua kuten toivot, tarvitset ja ansaitset. Eli, että on naisia, jotka voivat VIEDÄ sinut häneltä. Sitä vaimosi tuskin haluaa, koska tarvitseehan hän sinua mm. arjen töissä...
Vaimosi on todennäköisesti itsekin tyytymätön tilanteeseen (vaikkei sitä myöntäisikään) ja yrittää ratkaista asiaa tavallaan, mutta ei itseään tai parisuhdetta (elämää) kehittäen. Siten hän VAIN KIINNI pitääkseen sinusta ja avioliitosta, huonolla käytöksellä alistaa /orjuuttaa sinua, ei rakkaudesta, vaan siksi, ettei hänellä ole ketään muuta. Ja ennenkaikkea siksi, että hän on huomannut, että kykenet (vielä) itsetuntoisena miehenä varsin mukaviin viettelytoimiin, mistä varmasti nauttisivat muut(kin) naiset. Koska vaimosi ei halua tai kykene vastaamaan näihin viettelyihisi siten kuin rakastavalta vaimolta (tai ihmiseltä ylipäätään) voi odottaa, niin hänen on mitätöitävä kaikki ihanat toimesi sinua alentavalla ja nöyryyttävällä käyttäytymisellä. Miksi?
Jos hän yrittäisi vastata kohteliaisiin tekoihisi, niin samalla paljastuisi (sinulle ja hänelle itselleenkin) näkyvämmin ja laajemmin se, ettei vaimosi välitä sinusta (tai kykene vastaamaan toimiisi). Ja siksi, mikä SURULLISINTA, että nujertuisit henkisesti siihen jamaan, ettei sinusta ole (kohta) enää minkään sortin viettelijäksi - vaikka haluaisitkin, ei edes muille (haluamillesi) naisille. Vaimollesihan on yksi ja sama käyttäydytkö häntä kohtaan viettelevästi vai et, koska vaimosi ei näihin tekoihisi halua tai kykene vastaamaan. Sen sijaan, että hän niin tekisi (haluaisi / kykenisi), on hänen pakko nujertaa itsetuntoasi ja saada sinut henkisesti toimintakyvyttömäksi. Muutenhan kykenisit hankkimaan itsellesi paremman vaimon.
Pelkään puolestasi, että jos tilanteesi vain jatkuu, niin olet kymmenenvuoden kuluttua varsin uupunut ja masentunut mies. Hän, joka ei pääse millään eroon piinastaan eli avioriistostaan. Kaikki yrityksesikin siihen suuntaan runnotaan elinkautisella alistamisella vaimosi taholta. Kun vaimosi ajoittain huomaa, että olet aivan romahtamispisteessä, hän hetkeksi hellittää `kidutusotettaan`, jolloin saa kuunnella sinulta auvoisia huokauksia ja jopa kiitoksen tunnustuksia. Saatat jopa virkistyä taas "viettelykuntoiseksi", jolloin pelko sinun menettämisestä palautuu vaimosi mieleen ja nujertaminen taas alkaa.
Kirjoituksestasi sai vaikutelman, että olet varsin rehellinen ja vastuuntuntoinen mies. Nämä ominaisuudet ovat olleet maailmanhistorian orjakaupassa varsin haluttua tavaraa. Pidä siis puoliasi, ettet huomaamattasi tulevaisuudessa "käki" avioriiston pelloilla. Henkinen uupumus kun tulee usein salakavalasti ja huomaamatta erilaisissa alistussuhteissa - sanovat monet terveysalan ja historiankin kirjat.
Oletukseni tilanteestasi on kovin karrikoitu ja mutkia oikaiseva vääntö. Mutta joka tapauksessa tässä toivomaasi naisnäkökulmaa - jo keski-ikän kynnykselle ehtineeltä ja hieman kokemustakin (toisin päin) omaavalta. Viisaita päätöksia sinulle!
T. Naisnäkökulma
Vaimosi käytös ei ole hyväksyttävää. Se on rumaa ja halveksivaa sinua kohtaan.
Sinä olet yrittänyt pienin elein panostaa parisuhteeseen huomioimalla hääpäivän ja mitä tekee nainen?
-Häntä ei kiinnosta ollenkaan !
Kiireen alle on helppo peittää se tosiasia, jos suhteessanne toinen osapuoli ei olekaan enää mukana. On kätevää, kun ette ehdi tekemään mitään. Se, että vaimo avoimesti halveksuu hääpäiväänne, kertoo liian paljon.
Joko hän ei vain rakasta sinua enää, tai hänellä on toinen mies mielessä.
Muita vaihtoehtoja ei valitettavasti tule mieleen.
Tai siis onhan aina se masennus-vaihtoehto, mutta vaimon töykeydestä päätellen siitä ei voi olla kyse. Tykkääminen on loppunut.
Voimia jatkoon !
Sinua eikä avioliittoa pätkääkään. Itse hyppisin pilvissä jos olisi ollut tuollanen mies.
Mutta ei ollut enmpi vaimosi kaltainen.
Parisuhteessanne on jokin juttu, mitä ei ole puhuttu selväksi. Sitä yritetään sitten sanattomasti viestittää puolin ja toisin, sinä hemmottelemalla ja vaimo mököttämällä.
Meillä merkkipäivät pääsevät unohtumaan säännöllisesti. Hääpäiväkin jäi taas muun stressin ja pikku sairastelun jalkoihin. Kyllä se joskus vähän harmittaa, jos ei merkkipäiviä juhlisteta. Meillä se ei ole kuitenkaan kasvanut ongelmaksi, sillä muuten suhteemme on suloinen ja läheinen.
Jos alkaisin yhtäkkiä mököttää siitä (tai siitä huolimatta), että mies laittaa hääpäivänämme juhla-aterian, niin se olisi kyllä jokin hiljainen protesti jostain hampaan koloon jääneestä jutusta. Vaimosi ei näe syytä juhlia avioliittoanne, ennen kuin se ongelma on puhuttu pois päiväjärjestyksestä. Hääpäivä on loistava tilaisuus viestittää siitä huonotuulisuuden siivellä. Itse varmasti tiedät mikä se ongelma on, vaikka et sitä ehkä osaa automaattisesti tähän tilanteeseen yhdistää.