Kirjoitan vaikka et tätä lue,ja tiedän ettei mikään meidän välillä ollut oikein.
Tavattiin viime keväänä kun tulin sun vastaanotolle.En silloin ajatellut sinusta mitään sen kummempaa,vaikka muutaman käynnin jälkeen pyöritkin aika paljon mun mielessä.Otit minuun yhteyttä omasta puhelimestasi,kyselit kuulumisia.Kerran sitten laitoin sulle yöllä viestin että tule pois mun mielestäni..kysyin myös kahville joskus vapaa-ajallasi ja sanoit että sulla on hajoamispisteessä oleva avioliitto että et pysty.Kun kuulin tuosta niin sanoin heti etten ikinä koskaan halua sotkeutua kenenkään liittoon..Näimme kuitenkin viikottain,joskus useamminkin,sun vastaanotolla.
Alettiin kirjottelemaan yhä useammin ja välillämme oli jonkinlaista kemiaa koko ajan.Aina kun näin sinut,sait hymyn huulilleni.Pian huomasin että sullakaan ei ollut kiire minnekään jos mä olin sun viimeinen asiakas.
Aloit tarjoamaan kyytiä mulle kotiin käyntini jälkeen.Aluksi hieman epäröin mutta siitä asti toit minut aina päiväsi päätteeksi kotiin.Aina kun jätit minut kotiovelleni,sain heti perään sulta viestin..oli hassua miten ei ikinä mennyt kauaakaan kun kuulimme toisistamme vaikka vasta olimme nähneet.
Tätä jatkui koko syksynkin.Mä tapasin kyllä siinä ohella muita,koska ajattelin että sulla on avioliitto vielä sotkussa ja en halua siinä olla mukana.Kukaan ei kuitenkaan koskaan saanut mua tuntemaan mitään ja nämä mun treffit jäikin aina yhteen kertaan.En halunnut väkisin yrittää kenenkään kanssa,mutta en myöskään silloin vielä ihan ymmärtänyt tunteitani sua kohtaan.
Tuli talvi ja tulit ensimmäisiä kertoja mun luo kylään.Lopulta suhteemme tiivistyi.Emme puhuneet kotiasiostasi mitään,kumpikaan ei halunnut siitä puhua.Viestejä lähettelimme usein tunnin välein,vähintään.Nukkumaan ei käyty ilman hyvän yön viestejä.Hyväksyin sen,että tämä on vain seksiä ja sulla on perhe kotona.Välillä jopa kannustin sua parantamaan välisi vaimoosi ja panostamaan siihen suhteeseen.Yritin muka olla järkevä.Vietimme joskus viisikin tuntia vain ajellen ympäriinsä,että saisimme vain olla kahden.Välillä tulit minun luokseni,ihan muuten vain jos sulla oli aikaa.
Mutta tuli sitten se eräs kamala päivä,joka alkoi aivan ihanasti.Olit ollu mun luona monta tuntia aamupäivällä ennen töihin lähtöäsi.Nautin seurastasi taas niin paljon ettei ollut huolen häivääkään kun lähdit töihin.Lähdin ulkoilemaan hymyssä suin ja lähettelimme vielä viestiä.Yhtäkkiä sulta tuli viesti jossa rivien välistä osasi tyhmempikin lukea että teille on syntymässä pian uusi tulokas.Menin aivan shokkiin,kävelin ympyrää kortteleissa ja kyyneleet poltti silmiä.
Sanoit että menit aika hiljaiseksi..sanoin että mitä mä tuohon enää voin sanoa muuta kuin että tää on nyt loppu.Sanoit että et osannut kertoa aikaisemmin,vaikka halusit monta kertaa siitä sanoa.Sanoit myös,ettet kertonut siksi,kun tiesit mun sanovan että tää on nyt loppu.Siitä alkoi piinaava viikko.Kirjoiteltiin aina silloin tällöin.Oli outoa kun ei enää ollutkaan sitä ihmistä jolle aina kirjoitti mitä on tekemässä.Kelle sanoi aina hyvää yötä.Siinä vaiheessa tajusin omat tunteeni,koska menetin sen mitä rakastin.Shokki oli myös se,miten paljon sua kohtaan olin saanut tunteita vuodessa aikaan.
En ole nukkunut kunnolla,puhelin on ollu hiljaisella piippauksella ja olen aina herännyt jos sinulta on tullut viesti.Ei ole kunnon ruokahaluakaan ja henkeä ahdistaa koko ajan.Eilen illalla itkin itseni uneen ja sama meno on jatkunut tänäänkin.Piti oikein skarpata itseä,että kykenin edes kauppaan ilman itkua.Siellä kuitenkin tuli huono olo,enhän ole syönyt kunnolla aikoihin.
Tänään ollaan taas kirjoiteltu.Sä päätit että tää saa loppua,koska haluat pitää perheesi kokonaisena,lasten takia ilmeisesti.Sanoit että tää ei voi jatkua koska se olis sitten vielä vaikeampaa.
Olet sanonut mulle tämän viikon aikana usein,että sulla on paljon tunteita mua kohtaan ja haluaisit olla minun kanssani.Minusta tuntuu aivan järjettömältä että emme silti voi olla yhdessä.
Äsken sanoit että tää on sulle aivan helvetin vaikeaa ja toivot että aika parantaa.
Tuntuu kuin sydän olisi revitty rinnasta ja joku yrittäisi kuristaa,niin etten voi edes hengittää.
Sanon itselleni että sitä saa mitä tilaa..tämähän piti olla odotettavissa,kun menin sekaantumaan vielä naimisissa olevaan mieheen..että joskus tämä loppuu.
Tämä on kuitenkin nyt loppu ja tulen rakastamaan sua silti.En ikinä unohda sitä kaikkea mitä meillä oli.Kaikki muistuttaa sinusta mutta ehkä mä vielä jonain päivänä voin hymyillen muistella sitä kaikkea mitä kanssasi koin.Olen pahoillani että ikinä ajauduimme tähän,vaikkei sitä kumpikaan suunnitellut.
Älä ikinä unohda että tämä pieni ihminen täällä rakasti sua ja on valmis astumaan sivuun että sä saisit kaiken mitä elämältä haluat;eli kokonaisen perheen.
Rakastan sinua
Tavattiin viime keväänä kun tulin sun vastaanotolle.En silloin ajatellut sinusta mitään sen kummempaa,vaikka muutaman käynnin jälkeen pyöritkin aika paljon mun mielessä.Otit minuun yhteyttä omasta puhelimestasi,kyselit kuulumisia.Kerran sitten laitoin sulle yöllä viestin että tule pois mun mielestäni..kysyin myös kahville joskus vapaa-ajallasi ja sanoit että sulla on hajoamispisteessä oleva avioliitto että et pysty.Kun kuulin tuosta niin sanoin heti etten ikinä koskaan halua sotkeutua kenenkään liittoon..Näimme kuitenkin viikottain,joskus useamminkin,sun vastaanotolla.
Alettiin kirjottelemaan yhä useammin ja välillämme oli jonkinlaista kemiaa koko ajan.Aina kun näin sinut,sait hymyn huulilleni.Pian huomasin että sullakaan ei ollut kiire minnekään jos mä olin sun viimeinen asiakas.
Aloit tarjoamaan kyytiä mulle kotiin käyntini jälkeen.Aluksi hieman epäröin mutta siitä asti toit minut aina päiväsi päätteeksi kotiin.Aina kun jätit minut kotiovelleni,sain heti perään sulta viestin..oli hassua miten ei ikinä mennyt kauaakaan kun kuulimme toisistamme vaikka vasta olimme nähneet.
Tätä jatkui koko syksynkin.Mä tapasin kyllä siinä ohella muita,koska ajattelin että sulla on avioliitto vielä sotkussa ja en halua siinä olla mukana.Kukaan ei kuitenkaan koskaan saanut mua tuntemaan mitään ja nämä mun treffit jäikin aina yhteen kertaan.En halunnut väkisin yrittää kenenkään kanssa,mutta en myöskään silloin vielä ihan ymmärtänyt tunteitani sua kohtaan.
Tuli talvi ja tulit ensimmäisiä kertoja mun luo kylään.Lopulta suhteemme tiivistyi.Emme puhuneet kotiasiostasi mitään,kumpikaan ei halunnut siitä puhua.Viestejä lähettelimme usein tunnin välein,vähintään.Nukkumaan ei käyty ilman hyvän yön viestejä.Hyväksyin sen,että tämä on vain seksiä ja sulla on perhe kotona.Välillä jopa kannustin sua parantamaan välisi vaimoosi ja panostamaan siihen suhteeseen.Yritin muka olla järkevä.Vietimme joskus viisikin tuntia vain ajellen ympäriinsä,että saisimme vain olla kahden.Välillä tulit minun luokseni,ihan muuten vain jos sulla oli aikaa.
Mutta tuli sitten se eräs kamala päivä,joka alkoi aivan ihanasti.Olit ollu mun luona monta tuntia aamupäivällä ennen töihin lähtöäsi.Nautin seurastasi taas niin paljon ettei ollut huolen häivääkään kun lähdit töihin.Lähdin ulkoilemaan hymyssä suin ja lähettelimme vielä viestiä.Yhtäkkiä sulta tuli viesti jossa rivien välistä osasi tyhmempikin lukea että teille on syntymässä pian uusi tulokas.Menin aivan shokkiin,kävelin ympyrää kortteleissa ja kyyneleet poltti silmiä.
Sanoit että menit aika hiljaiseksi..sanoin että mitä mä tuohon enää voin sanoa muuta kuin että tää on nyt loppu.Sanoit että et osannut kertoa aikaisemmin,vaikka halusit monta kertaa siitä sanoa.Sanoit myös,ettet kertonut siksi,kun tiesit mun sanovan että tää on nyt loppu.Siitä alkoi piinaava viikko.Kirjoiteltiin aina silloin tällöin.Oli outoa kun ei enää ollutkaan sitä ihmistä jolle aina kirjoitti mitä on tekemässä.Kelle sanoi aina hyvää yötä.Siinä vaiheessa tajusin omat tunteeni,koska menetin sen mitä rakastin.Shokki oli myös se,miten paljon sua kohtaan olin saanut tunteita vuodessa aikaan.
En ole nukkunut kunnolla,puhelin on ollu hiljaisella piippauksella ja olen aina herännyt jos sinulta on tullut viesti.Ei ole kunnon ruokahaluakaan ja henkeä ahdistaa koko ajan.Eilen illalla itkin itseni uneen ja sama meno on jatkunut tänäänkin.Piti oikein skarpata itseä,että kykenin edes kauppaan ilman itkua.Siellä kuitenkin tuli huono olo,enhän ole syönyt kunnolla aikoihin.
Tänään ollaan taas kirjoiteltu.Sä päätit että tää saa loppua,koska haluat pitää perheesi kokonaisena,lasten takia ilmeisesti.Sanoit että tää ei voi jatkua koska se olis sitten vielä vaikeampaa.
Olet sanonut mulle tämän viikon aikana usein,että sulla on paljon tunteita mua kohtaan ja haluaisit olla minun kanssani.Minusta tuntuu aivan järjettömältä että emme silti voi olla yhdessä.
Äsken sanoit että tää on sulle aivan helvetin vaikeaa ja toivot että aika parantaa.
Tuntuu kuin sydän olisi revitty rinnasta ja joku yrittäisi kuristaa,niin etten voi edes hengittää.
Sanon itselleni että sitä saa mitä tilaa..tämähän piti olla odotettavissa,kun menin sekaantumaan vielä naimisissa olevaan mieheen..että joskus tämä loppuu.
Tämä on kuitenkin nyt loppu ja tulen rakastamaan sua silti.En ikinä unohda sitä kaikkea mitä meillä oli.Kaikki muistuttaa sinusta mutta ehkä mä vielä jonain päivänä voin hymyillen muistella sitä kaikkea mitä kanssasi koin.Olen pahoillani että ikinä ajauduimme tähän,vaikkei sitä kumpikaan suunnitellut.
Älä ikinä unohda että tämä pieni ihminen täällä rakasti sua ja on valmis astumaan sivuun että sä saisit kaiken mitä elämältä haluat;eli kokonaisen perheen.
Rakastan sinua
Vastaukset 6
Vanhimmat
se oli ukkomies, joka kusetti sinua kympillä.. toivottavasti joku kertoo sen vaimolle niiden "hajoamispisteessä" olevasta avioliitosta, koska ukko valehtelee ja pitää pilkkanaan teitä molempia - sinua rakastunutta ja aviovaimoaan, joka rakastaa myös..
Kaunis tarina.. Koskaan et voi tietää mihin elämä teitä kumpaakin vie, mutta älä jää odottamaan että mies päättäisi toisin. Koitte jotain kaunista, mitä monikaan ei elämässään koskaan koe.. Pidä kiinni kauniista muistoista, mutta älä jää niihin kiinni..
Kaikkea hyvää tulevaan..aika armahtaa, vaikka nyt sattuukin.. :(
kiitos sanoistasi,sait kyyneleet silmääni.
näin tänään tämän miehen,vielä viimeisen kerran.Menin hakemaan tavaroitani hänen työpaikaltaan;tarkoitus oli vain käväistä ovella mutta mies sanoi että haluatko tulla käymään sisällä.Katsoimme surullisina toisiamme pitkään silmiin,istuimme eri puolilla pöytää.Kyyneleet poltti silmiäni ja yritin olla itkemättä.Miehellä tuli myös kyyneleitä ja oli niin surkean näköinen.Sanoin hänelle,etten voi edes katsoa häntä koska alan itkemään.Mies sanoi,että aina kun hän katsoo minua,hän alkaa hymyilemään,koska tulee onnelliseksi aina kun näkee minut.Niinpä minä sitten lähdin,sen viimeisen kerran hänen luotaan.Vilkaisin häntä nopeasti kun hän saattoi minut ovelle ja huikkasin nopeasti iloisen heipan ja lähdin.
Mies laittoi hetken päästä viestiä,että voin koska vain ottaa häneen yhteyttä työpuhelimeen tai sähköpostiin,ja että häntä itkettää edelleen vaikka pitää keskittyä töihin.
Hän valitsi perheensä,koska haluaa antaa lapsille kokonaisen perheen,olla läsnä heidän jokapäiväisessä arjessa.Hyväksyn hänen päätöksen,kyynel silmässä ja tuska rinnassani.
Rakastan sinua nyt ja aina.
Haluaisin vain sanoa Sinulle, että herää. Herää nyt herranjumala ja lakkaa kuvittelemasta noita rakkauden tunteita, ne ei _voi_ olla aitoja. Liekö mies aikamoinen narsisti, kun on vaimoaan rakastellut ja raskaaksi saattanut ja voi voi sentään. Harvemmin kerrasta tulee raskaaksi muuten...
Et kai sinä, ihan varmasti jo aikuinen ihminen, kuvittele, että tuo mitä koita on rakkautta?? Se on hyväksikäyttöä. Kyllä ihminen voi kuule itkeä ihan helposti, vedota lapsiin, puhua kauniita. Ja olla tarkoittamatta sanaakaan. Mikään muu ei merkitse niin kuin teot, ei mikään. Kaiken muun voi valehdella, ainakin minä voin, enkä ole luonnehäiriöinen käsittääkseni.
Ole h-vetin tyytyväinen, että lähti. Usko pois. Kumpa sen voisit ymmärtää nyt, koska sitten kun tajuat minkälainen kuspää ukko tuo oli, niin kaduttaa, että tuli surtua perään.
Nimimerkillä tiedän ihan tasan varmasti mistä puhun
onko minun tunteeni sitten kuviteltuja?en minä voikaan tietää mitä tämä mies oikeasti tuntee,mutta tiedän ainakin itse että tämän vuoden aikana opin rakastamaan häntä.
On tosin selvinnyt asioita,kuten että hän on valehdellut tälle vaimolleen,millainen meidän suhteemme on ollut.Kai peitelläkseen asioita,ettei hän olisikaan niin paha ihminen..en tiedä.Minä olen aivan hajalla.Kysyin mieheltä,että entä minun tunteeni kun hän ei ainakaan pariin päivään voi olla puheyhteydessä kanssani.
Mutta ehkäpä jonain päivänä tämä ikävä,tuska ja tyhjä olo katoaa.Olen syvästi pahoillani kaikesta,kaikkein eniten siitä että ikinä rakastuin häneen.
Hei,
Voisihan mies halutessaan järjestää asiansa niin, että voisitte olla yhdessä. Eihän hänen silti tarvitsisi lapsistaan luopua. Ei kai kukaan päästäisi ohitseen elämänsä rakkautta. Suuret päätökset ovat vaikeita ja niitä on todella haluttava, jotta lähtisi niitä toteuttamaan. Ei kai näistä voi kuin yrittää ottaa opitkseen, ettei uudelleen lähde mukaan "luomaan" suhdetta varatun kanssa. Pidä muistot, mutta yritä tutustua uusiin ihmisiin. Menneeseen ei saa jäädä, vaikka kuinka sattuisi. Voimia ja haleja!!!