epävarma

Jos oikeasti on rakastunut/ihastunut, siis OIKEASTI ja tahtoo myös sen suhteen, niin siinä tapauksessa toimii, muuten ei. Ja molempien pitäisi olla rakastuneita/ihastuneita toisiinsa, ei riitä että se on yksipuolista.

Välimatka ei ole mitään jos rakastaa toista ja tahtoo tulevaisuuden tämän kanssaan, silloin asiat saattavat edetä nopeammin juuri välimatkan vuoksi mutta väliäkös sillä?? Mutta jos jompikumpi hiemankin empii tätä asiaa että haittaako välimatka, niin silloin siitä tulee rasite, jos rakastat niin et myöskään ajattele sellaista asiaa.

Mulla ja poikäystävällä välimatkaa n.250km ja oltu yhessä reilu vuosi. Ikävä on tietysti koko ajan, mutta kun on tosissaan toisen kanssa sen kyllä kestää. Meillä auttanut myös se että joka kerta kun nähdään sovitaan jo seuraavasta kerrasta. Silloin ikävää ei tarvii kestää epämääräisen pitkiä aikoja vaan koko ajan tietää missä mennään ja koska taas nähdään.
Puhelimessa puhutaan päivittäin tai ainakin txtareita tulee laitettua ja kysyttyä miten päivä mennyt. Sillä tavalla pystyy olemaan läsnä toisen arjessa vaikka ei ollakkaan samassa kaupungissa. Onneksi nykyisin on mahollista hankkia kaikenlaisia vimpaimia millä toisen voi jutellessa nähdä sieltä matkojen takaa!! :)
Meillä suhde on toiminut hyvin, tottakai epäilyksen kausia on ja miettii onko tässä mitään järkeä. Meistä kumpikaan ei tällähetkellä pysty töiden ja opiskelujen takia muuttamaan lähemmäksi ja välimatka tekee välillä mustasukkaiseksi kun ei voi tietää mitä se toinen siellä omalla ajallaan puuhastelee. Kaikesta selviää kuitenkin puhumalla ja sanomalla omat tunteet ja epäilykset ääneen. Ja tärkeintä on muistaa sanoa se että rakastaa ja haluaa olla toisen kanssa vaikka välillä on vaikeaa.
Eli kyllä kaukosuhde voi toimia kunhan on avoin ja rehellinen.