Miss West
Nainen istui pyöreässä pöydässä ystävättärensä kanssa ja keskusteli vilkkaasti käsillä elehtien. Minusta hänen peukalosormuksensa oli hieman radikaali, kuin kannanotto yleiseen mielipiteeseen.
Hiukset olivat kasvojen ja sielun kehys. Hänen yönsä oli punottu pieniksi leteiksi ja kietaistu yhteen tukevaksi nipuksi. Jokaisen letin päässä oli erivärisiä kirkkaita helmiä.
Hänen asunsa oli hyvin epätavallinen: edestä kurottava korsetti sintsihihoilla ja farkut jollaisia en ole nähnyt missään aiemmin. Reidet katosivat varsisaappaisiin. Ensimmäinen ajatus hänestä oli se, että hänelle voisi painaa ranskalaisen musketöörin hatun strutsinsulkineen päähän ja sanoa: saapasjalkakissa.
Ohittaessani hänet, tunsin käveleväni lävitse pilven. Hän oli kuin usvaa jonka lävitse leijuin kuin lintu. En koskaan ole ymmärtänyt soluilla kuvailtuja tuntemuksia, mutta nyt tällainen väristys lävisti kehoni. Hän kosketti jokaista kohtaa, kaikkea minussa.
Enkä tiedä hänestä mitään. Hän sekä oli ja ei ollut konkreettista. Istuuduin alas pöytäämme ja kuuntelin hänen ääntään. Muu sammui, mykistyi. Hänellä oli hurmaava nauru, välitön ja käheä, ällistyttävän pilkallinen ja siro.
Olin elämäni rannalla kädessäni jäisiä kukkia. Pudotin ne kivikkoon. Matka jatkuu yhä. Eivätkä kukat saavuta koskaan huurteisia kiviä. Ne ovat siten ikuisia ilman ajan vaatimuksia.
Nainen istui pyöreässä pöydässä ystävättärensä kanssa ja keskusteli vilkkaasti käsillä elehtien. Minusta hänen peukalosormuksensa oli hieman radikaali, kuin kannanotto yleiseen mielipiteeseen.
Hiukset olivat kasvojen ja sielun kehys. Hänen yönsä oli punottu pieniksi leteiksi ja kietaistu yhteen tukevaksi nipuksi. Jokaisen letin päässä oli erivärisiä kirkkaita helmiä.
Hänen asunsa oli hyvin epätavallinen: edestä kurottava korsetti sintsihihoilla ja farkut jollaisia en ole nähnyt missään aiemmin. Reidet katosivat varsisaappaisiin. Ensimmäinen ajatus hänestä oli se, että hänelle voisi painaa ranskalaisen musketöörin hatun strutsinsulkineen päähän ja sanoa: saapasjalkakissa.
Ohittaessani hänet, tunsin käveleväni lävitse pilven. Hän oli kuin usvaa jonka lävitse leijuin kuin lintu. En koskaan ole ymmärtänyt soluilla kuvailtuja tuntemuksia, mutta nyt tällainen väristys lävisti kehoni. Hän kosketti jokaista kohtaa, kaikkea minussa.
Enkä tiedä hänestä mitään. Hän sekä oli ja ei ollut konkreettista. Istuuduin alas pöytäämme ja kuuntelin hänen ääntään. Muu sammui, mykistyi. Hänellä oli hurmaava nauru, välitön ja käheä, ällistyttävän pilkallinen ja siro.
Olin elämäni rannalla kädessäni jäisiä kukkia. Pudotin ne kivikkoon. Matka jatkuu yhä. Eivätkä kukat saavuta koskaan huurteisia kiviä. Ne ovat siten ikuisia ilman ajan vaatimuksia.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Tää unohtu:
http://www.youtube.com/watch?v=LX5q6op2Jgw&feature=related
Kirjoita mieluummin haiku.
Haiku?
Olen yhä kiinteästi ymmälläni suomalaisen mielenlaadun janosta eksotiikkaan kaiken sen rasistisen lätinen jälkeen jota olen täältä lukenut.
Vähintäänkin kaksijakoista.
Valkoinen oksa
taakkana lumen paino
nöyrän kumarrus
--------
Suksen alla
latu vitivalkoinen
koneella tehty
-------
Järvet jäässä
luistelioiden riemu
on kiiltävä jää
Voisiko olla
että jääriite kestää
vai pettääkö se
Haiku ei oo pitkä paitsi jointista
uskotko, että tuo on muistikuva siitä ajasta, kun imit vielä peukaloa?
Tuo on muistikuva eilisestä, Cantina Westistä.
mutta sillä on yhtäläisyyksiä peukunimemisiässä tapahtuneeseen visualisointiisi.
jonkinlainen äidillinen pohjavire, ehkä käänteinen ja siten monella tasolla blokattu tietoisuudesta?
turvallisuudesta sai sinut palaamaan tuohon hetkeen.
Tämähän menee jännittäväksi. Mä tässä kattelen Pientä Seinäremonttia-ohjelmaa ja pohdiskelen, että joku on lukenut psykologiaa tapetoinnin välissä.
Vai että turvaa?
Kukakohan tuossa kuvassani turvaansa tarjoaa?
(ehoeho)
piirtyi näkökenttääsi aiheutti tuttuuden tunteen ja regressoiduit peukunimemisikäiseksi.
Olet varmaan tietoinen että sana regressio kohdallasi on minulle tuttu. Minä piirrän kuvia ja sinä tulkitset niitä, ja siten minä tulkitsen katsojaa.
Nainen istui pyöreässä pöydässä ystävättärensä kanssa ja keskusteli vilkkaasti käsillä elehtien. Minusta hänen peukalosormuksensa oli hieman radikaali, kuin kannanotto yleiseen mielipiteeseen.
Korjausehdotus = Käsillä elehtivän naisen sormus oli radikaalinen.
Hiukset olivat kasvojen ja sielun kehys. Hänen yönsä oli punottu pieniksi leteiksi ja kietaistu yhteen tukevaksi nipuksi. Jokaisen letin päässä oli erivärisiä kirkkaita helmiä.
Korjausehdotus = Hiukset on kasvojen kehys.
Hänen asunsa oli hyvin epätavallinen: edestä kurottava korsetti sintsihihoilla ja farkut jollaisia en ole nähnyt missään aiemmin. Reidet katosivat varsisaappaisiin. Ensimmäinen ajatus hänestä oli se, että hänelle voisi painaa ranskalaisen musketöörin hatun strutsinsulkineen päähän ja sanoa: saapasjalkakissa.
Tuossa on kolme lausetta
Korjausehdotus = Nainen oli pukeutunut saapasjalkakissaksi
Ohittaessani hänet, tunsin käveleväni lävitse pilven. Hän oli kuin usvaa jonka lävitse leijuin kuin lintu. En koskaan ole ymmärtänyt soluilla kuvailtuja tuntemuksia, mutta nyt tällainen väristys lävisti kehoni. Hän kosketti jokaista kohtaa, kaikkea minussa.
Korjausehdotus = Katsoessani minuun, hän tavoitti sieluni.
Enkä tiedä hänestä mitään. Hän sekä oli ja ei ollut konkreettista. Istuuduin alas pöytäämme ja kuuntelin hänen ääntään. Muu sammui, mykistyi. Hänellä oli hurmaava nauru, välitön ja käheä, ällistyttävän pilkallinen ja siro.
Korjausehdotus ? Hänen käheän sirosta äänestä heijastui välitön nauru, pilkka ja välitttömyys.
Olin elämäni rannalla kädessäni jäisiä kukkia. Pudotin ne kivikkoon. Matka jatkuu yhä. Eivätkä kukat saavuta koskaan huurteisia kiviä. Ne ovat siten ikuisia ilman ajan vaatimuksia.
Korjausehdotus = Jäiset eivät koskaan tavoita huurteisia kiviä
Mua ja mun tekemisiä on korjattu aina. Elämä on säätämistä. Mua kiinnostaa lopulta ja loppujen lopuksi vain lopputulos.
Tai ehkä ei.
Ehkä itse tuottaminen on nastoin juttu, sillä en usko tuloksiin enkä lähtökohtiin, eväisiin.
näkemykseni lyhyistä lauseista.
Mielestäni alkuperäiset oli turhan pitkiä lauseita napakoiksi.
Viimeisessä korjauehdotuksessa näköjään unohtui sana "kukat, eli "Jäiset kukat eivät koskaan tavoita huurteisia kiviä".
Mutta kielenne on todella kaunis, liikkuva ja monimuodokas. Jos mä kuvaisin tai vertaisin kieltänne johonkin, niin mulle tulisi heti mieleen kaunis ja hiljalleen liikkuva metsä kukkineen ja sammalineen, hiljaisine huminoineen. Siinä on tuoksu joka on uhohtumaton ja kaunis. Siis musta se on enemmän kuin on, siksi mä tykkään liikutella sitä sen äärirajoille.
Ehkä se on tylsää ja epäkielellistä, mutta ainakin minä olen viihtynyt.
napakkuudesta, jolloin poistetaan kaikki ylimääräinen. Ei siis sisällöstä.
Säkö siis olet joku harrastelijakirjoittaja, joka haluat esitellä lahjojasi tällä palstalla? ( Hoh hoijaa... Sitä kyllä ihmettelen, että mikset mene edes kirjallisuus-palstalle(?). Onko tuo kenties käsityksesi "Miehen Logiikasta - keskustelemista siitä, että miten miehet toimivat "erilaisissa tilanteissa"? :D )
Saanen mitä ystävällisimmin, nimimerkki "Zakuskat", antaa tekstiisi kritiikkiä? Tee juttusi kehyksestä aavistuksen konkretiaan sidotumpi. Mikäli kuvaat esim. nykyaikaan sidottua ja/tai omakohtaista ihmissuhdekokemusta tekstissäsi, niin musta sellainen juttu ei toimi, jonka konkretiasidoksen kevyys on luokkaa 'historiallinen kartanoromantiikka 1800- luvulla' tai harlekiini -teokset. Itse en tykkää mitään ylettömästi raadollisuuksillakaan mässäileviä kirjallisuuden tuotteita lukea ( sellaisia kirjailijoita on mielestäni nykypäivänä jo vähän liikaakin), mutta pelkkä sanojen pyörittely teksteissä ei kuitenkaan sekään mulle riitä herättämään ilahduttavaa kokemusta - ei sittenkään, vaikka kirjoittajan sanankäyttö olisi taidokastakin, kuten esim. sinulla. Tekstisi herättää ehkä kokemuksen sinussa, mutta ei onnistunut herättämään sitä minussa. Siinä ei ollut mitään sellaista samaistumispintaa, jotta ymmärtäisin sen. Ja se ns. 'tuttuuden kokemuksen' herättäminen lukijalle on kirjailijoiden tärkein tehtävä mielestäni, mikä myös karsii jyvät akanoista.
Mulla on nyt Tanka-mania.
"Hagiksen kukat
lettuja markkinoiden
arjen käryssä
Vinoviivat taivaamme
silmät lentävät yössä"
Musta tämä ei ole Tanka vaan todentavan kriittinen katselmus maailman monimuotoisuuteen. Ehkä tämä on itseisarvollinen parodia silmieni asennosta, josta niin paljon on ollut keksustelua. Terkkuja Hakaniemen markkinoilta. Mä söin lettuja vattuhillolla ja palelin.
Sataa lunta niin kuin tässä maailmankolkassa aina sataa... sataa lunta.
Ja on täysin ymmärrettävää ettei maailmaani voi päästä sisään. Tämä on ollut jo selvää sitten syntymäni.
Siitä volivoli-valitus.
oho, nyt on meikäläisen askeettiselle ymmärrykselle ehkäpä liian sivistynyttä tekstiä.
tää sivuhan on täynnä varsinaisia tommy tabermanneja,taitaa olla nii että en kuulu joukkoon.
Hmm. Mä taas en ole Hakaniemen markkinoilla käynyt aikoihin.
Käsitetasolla kritiikki on kuitenkin eri asia, kuin tuntemus, eli kritiikkiä seuraavassa....
Voisinhan mäkin alkaa käyttää tollasta lyhyttä tyyliä:
Kävelin
Söin
Palelin
Mutta miks siitä jää käteen vaikutelma egosentrisyydestä?
Sä olet Zakuskat aivan varmasti fiksu ja hyvä kirjoittaja. Todentavan kriittistä voi kirjoittaa moni, mutta se, että MIKÄ se todentava seikka on - se on se, mikä sun lukijaasi sussa saattaisi kiinnostaa. Kritiikkiä:
Kävelin
Söin
Talvisin sataa lunta
So? Kaikki kävelevät, kaikki syövät ja pohjolassa ainakin on talvisin usein lunta. Mutta missä se analyysi? Toki kaikki taide maailmassa todentaa _jotakin_.
Olet täysin oikeassa. Olen egosentrinen, tulevaisuutensa turvannut ja joidenkin mielestä vielä kaunis.
Kävelin
Söin
Satoi lunta
Osuuteen analyysi eivät lahjasi riitä. Valitan.
Ilmeistä "egonarniaa" sinulla todellakin? Niin mäkin olen monien mielestä kaunis ja mulla on kaikki mahdollisuudet tulevaisuudessa. Siitä en ole kiinnostunut tietämään, että miten sinä olet "turvannut tulevaisuutesi" tai et ole - toivottavasti et ainakaan ihmisten kustannuksella, koska paskapönttöön voisit siinä tapauksessa tunkea maailmankuvasi.:) Taiteessa ja elämässähän eivät tunteita omaamattomat pärjää!
Ikävää, että sun ( kuka tai mikä nyt sitten lienetkään?) mainitsemasi "egornarniasi" ilmenee siinä, että sä valitset VÄÄRÄN palstan aloituksellesi. Ja sitten saadessasi aiheellista kritiikkiä, teilaat mun kaltaiseni aloituksesi juttuun vastaavan kirjoittamat täysin - jopa vaikka jos olisin sinulle ystävällinen, kuten olin.
Anteeksi, mutta sä et ole mikään arvostelemaan mun analyysien tekemisen lahjojani. Jännää, että sulla noin nopeasti lopahtaa kiinnostuksesi omaan keskustelunaloitukseesi, miksi? Ja tekstintuottamiskykysi ei ole erityisen vaikuttavaa, vaikka paikka paikoin onnistutkin asettelemaan sanoja kiehtovallakin tavalla : silti vaikutat silmiini lähinnä jonkun itseään lähes pakkomielteen omaisesti taiteelliseksi keskustelupalstaympäristönsä taholta miellettäväksi toivovalta ja lähinnä tekotaiteelliselta höpisijältä. Laita inhimillisyyttä ja LÄMPÖÄ teksteihisi! Sua ei muuten kukaan koskaan tule ottamaan vakavasti! Tietysti sitä voi tässä tavallaan valittaakin, ettei tunne sinua keskustelupalstan ulkopuolella tai ihmisenä - mistäs siis tietäisin, että jos vaikka kuinka huippu tyyppi olisit.:)
Herkkähipiäinen olet kuitenkin kirjoittamasi suhteen. Nöyryyttä babe! Niin tää maailma menee.
Ystävällisesti ja lämpimällä kunnioituksella sinua, nimimerkki "Zakuskat", kohtaan sanoen .:)
Sinun ja minun ero on se että se portti josta kulkea on osaltani jo käyty ja sinulla se jää keskustelupalstojen vessanpönttömäiseksi aiheeksi. Käsittääkseni ei ole mitään väliä sillä mitä ennen tai tämän jälkeen kirjoittaa mihinkin.
Osta villasukat.
No hard feelings:
http://www.youtube.com/watch?v=IYbwQNOrClM&feature=related
Linkkiäsi en katsonut, mutta tiedätkö mitä? Huolimatta siitä, että olen nainen sukupuoleltani, en koskaan ole oman sukupuoleni edustajissa osannut sietää "romantiikkaa yli-ihannoivia" naisia. Ja _mikäli_ sä sä olet nainen, olet sä varmastikin juuri sellainen... Romanttisuutta ja arkipakoa yli-idealisoiva, siis.:)
En tiedä, että kuka sä olet, mutta ainakin sä kuitenkin koetat pakkomielteenomaisesti päteä sanankäytöllä, mikä toisaalta on sangen huvittavaa. Toivottavasti ainakin - sinä naiskirjoittaja- esiinnyt rehellisellä ja vain omilla tiedoillasi rekatun ominaisuudessa. Ja eikös niin olekin, sinulla? Tiedäks sä, että tällaset tylsät tyypit, kuin mä - ja olen siitä vielä rehellisesti ylpeät!:) - kokee elämässään usein paljon enemmän, kuin sinun kaltaisesi?
Koskapa haukuit älynlahjani vastineena ystävälliseen kritiikkiiini täysin, kerron sulle kokemuksen elämästä.
Mä tunsin kerran kauan kauan sitten - voisi puhua esim. viidestätoista vuodesta, eli niin kauan sitten- tyypin, joka oli niiiiinn epäsyvällinen ja niin epätaiteellinen, kuin ihminen ikinä voisi olla, mutta silti sillä oli pakkomielle tulla taiteilijaksi.:D Tyypin lauluääni oli kuin variksella, lavalla esiintyessään se oli kuin puupökkelö, ei jaksanut lukea mitään kirjallisuutta tai ylipäätään MITÄÄN syvällistä ja ulkonäkönsäkin oli aikamoisen vaatimattoman naapurintytön ( eli ei katukuvasta erottuva, kyseisen ihmisen henkilön joulukuusimaisen narsistisen suureellisesta, ja mielikuvituksellisesta pukeutumisestaan huolimatta...). Tuo henkilö silti kuvitteli olevansa TAITELIJA ja tulevansa suureksi sellaisena.:DD En tiedä, että mitä hänelle tänä päivänä kuuluu, mutta ei oo vielä ainakaan newborn- Madonnasta kuulunut.:/
Että se siitä. Ostapa sinäkin realismia. Se näkyy siinä, että miten kiinnostunut olet muidenkin ajatuksista, kuin omistasi. Ja tämä kaikella ystävällisyydellä. Mulla ei ole mitään sinua vastaan, enkä sinua tunne. Toivottavasti tosiaankin kuulut, ketjun aloittaja, rehellisiin rekattuihin, etkä minua tällä keskustelupalstalla koko ajan ahdisteleviin mielikuvituspuhuttelijakuvittelija-inhotuksiin.:/
Ostin realismin sijaan pullollisen vinkkua. Musta on kiva ralata, nysvää ja olla ajattelematta liikoja.
Kuutisen vuotta sitten Turkin Efesoksessa kuulin vitsin (huono käännös):
"Nainen makasi rannalla ja otti aurinkoa. Hänen miehensä katsahti häneen ja tokaisi:
Kulta, ehkä sinun pitäisi tulla pois meren ääreltä, sillä Greenpeace saattaa tulla ja kierittää sinut takaisin veteen."
Ajattele! Mä nauroin siinä hotskun aulassa tälle aivan sairaalle vitsille ja unohdin koko repertuaarini, asenteeni ja ylemmyydentuntoni. Ehkä mussa on ripaus realiteetteja - jossain. Mun pitää vaan kasata ne kokonn ja katsella mitä kaikkea tulikaan tehtyä.
Hyvää illanjatkoa.
No se nyt on sanottava, että voi Turkissa lomailleen suomalaispariskunnan aurinkoa ottanutta naisosapuoliparkaa.;( Meni siinä varmaan Efesoksesta ilot? Oletan sun tässä puhuneen suomalaispariskunnasta, koska turkin kieltä tai arabiaa varmaan erittäin harva suomalais-ugrilaisissa kielissä lahjakkaasti preferoitunut osaa...
Mä en ole käynyt Efesoksessa, mutta muualla Turkissa kyllä. Ainoastaan hyviä kokemuksia.
Nappi :)
Nappi ja melkoinen soppa.
Olenko mä sun mielestä ilkeä vai vain hyvin ilkeä?
revit ton ilkeän? Miksi olisit jollain tavoin ilkeä?
*ihmeissään*
äidin rooli nyt päällä...
rooleja, olen vain tälläinen. Ja sööttiä ei saa minuun liitettyä ainakaan ilman taitavaa plastiikkakirurgia. Että se siitä.
Kysyin vain, mitä ilkeää tuossa alkuperäisessä tekstissä oli.
Puhut kuin lapselle.
Erinomaisen ilkeä. Osaat sanat ja sivallat. Alun leijunnan jälkeen olet osoittanut omaavasi nenän ja herne siellä aiheuttaa reaktion, varpaat savessa. Lystiä. Ikävä ettei mulla ole mitään sua vastaan, tulisi hyviä vääntöjä. Aura vastaan sulka.
No kun mä en välitä maailman Emmerdaleista enkä nyplää niistä kysymyksiä kenellekään.
Oikeastaan yksinpyöräily on mun juttu. Tandemit ja hälinä sucks.
Tosta tulvahti fläsäri mieleen, sillä joku joskus mulle sanoi - suu täynnä ruokaa - että...
jotain.
Tiesitkö, että jossakin esim. brittiläisessä tutkimuksessa on ihan todennettu, kuinka vähemämän sivistyneet haluavat vain "vääntämistä" tai "hyviä nauruja"? Brittiläinen yhteiskunta on toki erilainen tyystinkin, kuin esim. suomalainen yhteiskunta ja hyvin paljon vahvemmin luokkakerrostunut, mutta miks mulle teidän "vääntämis"- kommenttejanne lukiessani kuitenkin tulee mieleen, että Suomikin olisi luokkayhteiskunta?
Mä esimerkiksi en hae mitään tökkimistä keskustelulta, enkä nauti sellaisesta, vaan esitän kysymyksiä ja kritiikkiä... Te sinun kaltaisesi sitten: te " väännätte"... Voi jee. Mä muistan yhden ainoan fiksun oloisen kirjoittajan tältä palstalta, joka mun tapaani on ihmetellyt "vääntämisiänne" ja muita ko. kaltaisia typeriä termihokemianne: toivottavasti hän oli aidosti mun puolella muhun kohdistuvaa palstakiusaamista vastaan, eikä yksi kiusaajistani sitten sekin.:( En luota enää mihinkään tällä palstalla.
Jos mä - eittämättä se on totuus- en usein olisi parin bissen hiprakasssa, niin teidän esim. tän ketjun Miehen Logiikka- palstanne pätijä-tän ketjun aloittaja - Zakuskatinne eivät pärjäisi mulle edes sanankäytöltänsä millilläkään... On tietysti ikävää kertoa, että jotkut on niin huonoja kirjoittajia, että lähestulkoon PITÄÄ olla humalassa, voidakseen lukea juttujanne, mutta niin se nyt vain on on.:)
Zakuskat voisi tässä ketjussa minulle juttelemansa perusteella hankkia vaikkapa sivistystä? Hän haukkui älynlahjani lyttyyn, kun ihan pienesti ja ystävällisesti annoin hänelle tässä kritiikkiä - myös kehuen kirjoittajaa.
lueskelen mitään tutkimuksia. Eikö täällä nyt sitten saa kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa? Mulla ainakin on tässä edessä liuta nappuloita joita painella.
(paineluhymiö)
Koska usein olet parin bissen hiprakassa, et koskaan ole parin bissen hiprakassa, se sinunlaisesi suurkuluttajan tulisi ymmärtää, kun aamuisin ihmettelet, kuka taas on sinne tiskikaappiin tunkenut tyhjiä tölkkejä. Koska usein tunnet olevasi parin bissen hiprakassa, jo alrightinkin tapaisen matemaatikon, saati sitten kaltaisesi suorastaan magnesiumliekin kirkkaudella hehkuvan akateemikon, soisi ymmärtävän toleranssin kehityksen päälle jotain.
Väännä siitä suolinkainen.
Tässä mä nyt taas näen oman lyhytnäköisyyteni: eihän vääntelyhommeli ollutkaan mulle vaan tälle Säoot-tyypille.
Mitä alkoholinkulutukseen tulee, niin siihen haluan heti allekirjoittaa että tässä kommuunissa ei ole nähty oluttölkkejä kuin toisinaan vappuna, ja nekin toisten tuomina.
Olen hanakka sidu- ja viini-ihminen. Olen siis cuul. Mielestäni olut haisee kuvottavalle.
Olet erehtynyt henkilöstä: minä en ole missään kirjoittanut olevani alkoholisti, enkä myöskään sellainen ole.
Sä et polta etkä juo. Joten mä sanosi sulle et kato Casablanca ja opi.
Jaa sinäkin höpiset sekavia. Sillä tavalla. En aio tehdä selkoa sinulle, että millainen suhde minulla olisi nautintoaineisiin, mutta kun et minua tunne, alapa kohteliaammaksi mulle. Vai pitääkö tässä ottaa ihan selvää kohta, että millainen rekattu puhuttelee keskustelupalstalla minua noin? Omilla tiedoillas olet rekatun nimimerkin hankkinut?
Ei se sun kirjottelusta mihinkään muutu, arvoisa lustokuoriainen. Usein kahden bissen pöhnässä toleransseineen tekee susta holistin, kirjotit sä siitä tai et.
Meneekös sinulla vitsi vähän yli? Alunperin harmiton luulopäisyys muuttunut systemaattiseksi kiusaamiseksi minua kohtaan?