Te keitä on todella kiusattu niin mitä se todellisuudessa on. Onko se niin miten sen itse ottaa? Kuuluuko kiusaamiseen että ei tervehditä? Melkein päivittäistä syyllistämistä että työ on huonosti tehty? Olen työyhteisössä jossa työskentelee noin 20 naista. Osa käyttäytyy fiksusti osa taas täysin sopimattomasti mitä en voisi uskoa aikuisista ihmisistä. Eräs suht mukava työkamu tokaisi minulle "miten voit aina olla noin avoin ja pirtsakka". HYvä näin että saa joltain kehujakin. Osa työkavereista ei tervehdi, yksi ei edes puhu mitään( no ei oikeastaan tarvitsekkaan) osa pompottaa. Ihan tällaisia juttuja koko ajan. Minulle on korotettu ääntä, ja se meni siihen pisteeseen että kerroin siitä esimiehelleni ja nyt kylläkin tämä työkamu on hiukan rauhoittunut. Olen uusi talossa ja sijaisena onneksi. Suurin osa ei hyväksy minua ollenkaan ja aina jos jotain virhettä on työssä niin minua aina syytetään. Tästä tulisi pitkä tarina jos alkaisin kertomaan mitä minulle on sanottu sopimattomasti ym....työsopimukseni päättyy huhtikuussa ja olen helpottunut. Työ on kivaa mutta muuten ei oikein tuollaisen kohtelun takia. Mitä sanon esimiehelleni jos minua pyydetään lomatuuraajaksi kesällä? En halua enää jatkaa samassa paikassa.
Olenko "vain"liian herkkä
kiusaamista
151485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
http://forums.cjb.net/mobbinfo-about105.html
Linkin takaa löytyy hyvä materiaali työpaikkakiusaamisesta.
ihan niin kuin ne on ja kysy, onko ilmapiirin osalta tehty koskaan kunnon kartoitusta ja toimenpiteitä ja miten tilannetta seurataan. Jos esim. pelkäät joutuvasi karenssille kun haluat kieltäytyä jatkosta, niin tämän jälkeen sinua ei ehkä pyydetäkään takaisin, ja paremmassa? tapauksessa asia otetaan työpaikalla esille ja kiusaajista tulee itseilmaisultaan varovaisempia.
liian herkkä.Joskus ihmisten käytös on henkistä väkivaltaa jo sinäänsä.Halutaan paha mieli kohteelle.
Maailmasta on tullut kova paikka, julma paikka.
Koita saada homma loppumaan mahdollisimman pian!
aikalailla kuin minun tilanteeni. Minä myös uusi työssä. Minua ei myös aina tervehditä, minulle ei vastata kun juttelen työkaverille. Minua myös pompotetaan ja myös rangaistaan puhumattomuudella kun otin puheeksi työhöni liittyviä aisoita. Olen todella ahdistunut, koska tunnen, että minua ei haluta taloon.
Työni kestää vain lyhyehkön aikaa, mutta olen huolissani jaksamisestani. Huolettaa myös, kuinka kerron, että jatkoa en ota vaikka tarjottaisiin. Onko kellään vinkkejä kuinka toimia ja kuinka jaksaa kiusattuna ja vähäteltynä?
työpaikoissa missä enemistö työntekijöistä naisia jotka vielä kateellisia sellaisia,tiedän mitä
helvettiä on yrittää työskennellä sellaisessa porukassa.itse olen kokenut sen paskan synkimmän puolen, eikä ole tosiaan mitään kivaa.
useimmat työkaverit kenen kanssa työskentelin olivat mykkiä,ja jopa eristetään tietyistä työntekijöistä kokonaan.kuin olisivat jostain vihaisia minulle..sellaista
pompottelua esiintyi myös mikä oli alentavaa..jos kieltäydyit tottelemasta niin jatkoa seurasi.
pahimmillaan työssä olo alkoi tuntumaan vastenmieliseltä.tuli ruumiillisia oireitakin.työkaverit ei puhuneet pienistäkin asioista kielittiin esimiehelle.Jos joissakin tilanteissa missä kerroin mielipiteeni asiallisesti,niin huudettiin kovalla äänellä muiden työkavereiden kuullen,kuin olisin ymmärtämätön idiootti. kaikki se paska tuntui todella nöyryyttävälle.voimia ja jaksamista loppuun asti
oli "kiva" lukea että on muitakin . tulee itselle todella paha olla ja työm otivaaatio laskee kun huomaa olevansa työyhteisön ulkopuolella. olen määräaikasena ollut jo pitkään, mutta en tiedä toivonko enää että jatketaan sopparia. minulla on pitkä ajo-matka töihin ja niin ja näin kannattavuuden kanssa ja se yhdistettynä henkiseen pahoinvointiin..huh huh on päiviä jolloin sen kestää on vahva mutta enimmäkseen on paha olla. kun jokin asia menee pieleen olen heti silmätikkuna eikä selitykset auta edes todisteeet syyttömyydestä. kahvihuoneessa on aivan ilmaa jos joskus erehtyy kommentoimaan hauskaakin on vain hiljaisuus ja toisiinsa silmäily. naisia on enimmäkseen ja pari miestä joilla outo huurorintaju ja jos niiden puujalkajutuille/ 2-mielisille ei jaksa nauraa niin nekin jättää ulkopuolelle suosioon pääsee taas kun tarjoutuu tekeen niiden jonkun paska-homman. tulee vaan olo et on todella hankala ihminen ja aivan väärässä mutta kaverit onneksi sanovat että se työyhteisö on mätä. et sinä ja piste. voimia siskot ja veljet
Kaikki yhtenä pötkönä, ei välimerkkejä, ei isoja kirjaimia. Voi olla, että siellä oli asiaakin, mutta en jaksanut tiirailla.
Tee jatkossa työsi kunnolla.
vaikka tämä on jo vanhahko ketju niin kirjoitan omasta työpaikastani myös vähän asiaa .eli on sitä minunkin työpaikallani kiusaamista.eli ikä-rasismia.meitä nuorempia ja uudehkoja työntekijöitä on neljä ja loput yli 50 vuotiaita. näitä viisikymppisiä pitäisi sitten aina mielistellä.heidän sanansa tuntuu olevan laki. sen olemme huomanneet palavereissa ja muissakin yhteyksissä. palkankorotus tulee pärstäkertoimen mukaan.sen minulle tunnusti eräs "luotettava" mies ja kertoipa hän suoraan myös sen, että työpaikassa on erittäin huono työilmapiiri. eräitä ammattiryhmiä kytätään työaikana,toiset ammattiryhmät taas saavat mennä menojaan niinkuin itse haluavat. heidän peräänsä ei koira hauku .työsuhteeni alussa myös eräs mies yritti alistaa minua mutta tein selväksi,että vielä jos kosket sormellakaan minuun niin kerron asiasta eteenpäin. vanhemmat eli paatuneimmat käyvät työaikanaan kaupoissa,pelaamassa,autokaupoilla yms. olenkin käräyttänyt muutaman näistä paatuneista konkareista ja hyvällä omalla tunnolla. sellaista se on todellista kaksinaismoralismia meillä. olisi kerrottavaa vaikka millä mitalla tästä nuoremman sukupolven kyykytyksestä mutta ehkä joku toinen kerta. tekisi mieleni myös ottaa yhteyttä työsuojeluun tai liittoon mutta odotellaan jos nuo vanhemmat kiusaajat häipyisivät eläkkeelle.
Olet jo aikaisemmin kirjoittanut tähän ketjuun. Yhtä rasittavaa luettavaa kuin ennenkin. Palkankorotus tulee ehkä sellaiselle, joka osaa edes kirjoittaa.
Liekö tuttu tunne, että työpaikkakiusaamisesta puhuttaessa syyllisyys kuumottelee poskia ja takaraivossa häivähtää epäilys, että tuo voisi tarkoittaa minua? Tulee kiivas tarve puolustautua - edes huudahtamalla jotain tyyliin "vikaa on kuule ihan sinussa itsessäsi"?
Jos kunnioittaa muita ihmisiä ja noudattaa käytöstapoja, välttyy maailmassa monilta vaivoilta, myös ikäviltä tunteilta. Hyvä omatunto takaa mielenrauhan ja on paras päänalunen edelleen.
en ole aikaisemmin kirjoittanut ainakaan minä!!
Toisia kunnioittamalla ja käytöstapoja noudattamalla ei kuule selviä narsistisen työkaverin pyörityksestä - päin vastoin. Siinä vaiheessa, kun sinut on haukuttu, saatu läheskoko työporukka esimiehiä myöten sinua vastaan ja kaikki sinusta puhumasi paska on upponut toisiin kuin häkä ja hoiput itse mielenterveyden menettämisen rajamailla, ei hyvä ja puhdas omatunto paljoa auta ja voit olla varma, että ikäviltä tunteilta et ole säästynyt.
Mutta onnea, jos sinun elämäsi on näin auvoista! Olisipa minunkin ollut, kun yritin juuri noiden ohjeiden mukaan toimia...
Ei ollut tarkoitus vähätellä yhdenkään kiusantun kokemuksia ja tuntemuksia. Vinkki hyvistä tavoista oli tarkoitettu nimenomaan kiusaajille.
Minä olen menettämässä työpaikkani kahden kiusaajan takia ja kukaan ei usko minua. Olen luonteeltani hiljainen ja en räpätäti, teen työni mielummin omassa rauhassani. Siitä olen saanut kielteistä kommenttia. En kuulema puhu tarpeeksi ja luulevat minun olevan jatkuvasti vihainen. Mielestäni olen jopa ylittänyt itseni, mutta en aina jaksa puhua jos toinen ei tee aloitetta. Ja kun vielä työskentelen vieraalla paikkakunnalla en edes tiedä kylän asioista, mistä puhua. Nyt nämä kaksi ovat valehdelleet pääni menoksi ja minkäs teen kun ei minusta tykätä, valvonut olen monta yötä. Itkeä en jaksa enää. Meneepähän toimeentulo suurpeheen äidiltä, kun joudun karenssille 3 kk enkä saa mistään rahaa. Ovat varmaan tyytyväisiä, toivottavasti nukkuvat hyvin siellä Asikkalan suunnalla, ja tupakkataukoja saavat pitää rauhassa,joka tunnin välein. Mutta minä en ruokataukoani joka on kai välttämättömyys, olisin kyllä tehnyt osani lakisääteisen jälkeen.Mutta mielenosoituksellisesti ripustivat pyykkejä minun syödessäni vihjaten siinä vain istut ja syöt.
Hyvä Tuuli ja Armi