Piiitkän yksinelelyn ja muutaman tympeän ja tylysti päättyneen salamasuhteen jälkeen aloittelen tapailusuhdetta uuden miehen kanssa.
Tunnettu ollaan nyt reilu kolme kuukautta,hivenen hosumalla ja rytinällä kaikki alkoi,sännättiin sänkyyn kolmannella tapaamisella ja mies nimenomaan heti puhui suhteesta ja piti tietty hoppua seksin kanssa ja minä säntäilin mukana ja hankin e-pilleritkin ja huh sitä vauhtia...minulla vielä kipeitä asioita ja mieli herkkänä,mutta piti mennä mukana,kun ei kuitenkaan halunnut/uskaltanut liikaa toppuutellakaan,kun kuitenkin olin ja olen kiinnostunut.Ja mies selitteli,että kuinka minulla pitää löytyä hänelle aikaa,kun edellinen suhde kariutui siihen,että nainen liian kiireinen lastensa ja uransa ja harrastustensa kanssa...
Mutta sitten...koko kuvio kääntyi päälaelleen...kauhea torjunta päällä...jatkuvasti tulee ohareita ja palautetta,että kuinka hän tarvitsee omaa aikaa ja eihän meillä ole kiirettä mihinkään...tapaamisia perutaan ja takkiin tulee melkein joka kerta kun uskallan jotain yhdessä tekemistä ehdottaa...eli enää en uskalla,kun satuttaa semmoinen...käytännössä tuntuma minulla nyt,että mies haluaisi tavata n. 1-2 kertaa kuukaudessa ja vain sitten sen seksin merkeissä...hänelle kaverit ja yhteiset illat heidän kanssaan kaiki kaikessa...olen ymmällä ja ällikällä lyöty...en hluaisi liikaa tuppautua ja koitan ymmärtää,että varmaan varovaisuus ja menneisyys ja sitä ja tätä torjuvan käytöksen takana...en vaan ymmärrä...itse kärvistelen e-pillereiden sivuvaikutusten korissa ja välillä masennus ja ihmettely iskee,että jos popsin moisia jotta voisimme olla yhdessä,niin miksi sitten olen masentuneena yksin...miehen aloitteesta ja syistä ehkäisy heti lankesi minun osakseni...mutta kun meillä nyt näköjään vain täysin satunnainen pelkkä seksisuhde...en vaan ymmärrä.
Sitten taas...koitan ymmärtää ja olla hötkyilemättä...eihän minulla oikeutta yrittää toista ihmistä muuttaa tai vaatia mitään...en vaan tiedä miten jatkossa toimisin,tunnen olevani jonkinlainen seksilelu,mikä harvoin ja täysin toisen ehdoilla otetaan käyttöön,tai jotain...kumppani on sanonut nauttivansa yhdessäolosta ja intiimeistä hetkistä,mutta tähän asti kaikki aloitteet tapaamisiin ovat tulleet minulta...sitten kuitenkin silloin harvoin kuin olemme yhdessä,se on aina mukavaa ja ihanaa ja lämmintä...erossa ollessa hän ei soittele eikä viestittele...en tiedä mitä tehdä...voisin välittää tästä ihmisestä ihan sellaisena kuin hän on,mutta tuntuu kiusalliselta ja nöyryyttävältä...mietin pitäisikö vain panna välit poikki...en haluaisi väkisin kenenkään kimpussa roikkua...
Jospas joku mies vastaisi...että pitäisikö minun vain ymmärtää jättää miekkonen rauhaan vai mikä on...
Tunnettu ollaan nyt reilu kolme kuukautta,hivenen hosumalla ja rytinällä kaikki alkoi,sännättiin sänkyyn kolmannella tapaamisella ja mies nimenomaan heti puhui suhteesta ja piti tietty hoppua seksin kanssa ja minä säntäilin mukana ja hankin e-pilleritkin ja huh sitä vauhtia...minulla vielä kipeitä asioita ja mieli herkkänä,mutta piti mennä mukana,kun ei kuitenkaan halunnut/uskaltanut liikaa toppuutellakaan,kun kuitenkin olin ja olen kiinnostunut.Ja mies selitteli,että kuinka minulla pitää löytyä hänelle aikaa,kun edellinen suhde kariutui siihen,että nainen liian kiireinen lastensa ja uransa ja harrastustensa kanssa...
Mutta sitten...koko kuvio kääntyi päälaelleen...kauhea torjunta päällä...jatkuvasti tulee ohareita ja palautetta,että kuinka hän tarvitsee omaa aikaa ja eihän meillä ole kiirettä mihinkään...tapaamisia perutaan ja takkiin tulee melkein joka kerta kun uskallan jotain yhdessä tekemistä ehdottaa...eli enää en uskalla,kun satuttaa semmoinen...käytännössä tuntuma minulla nyt,että mies haluaisi tavata n. 1-2 kertaa kuukaudessa ja vain sitten sen seksin merkeissä...hänelle kaverit ja yhteiset illat heidän kanssaan kaiki kaikessa...olen ymmällä ja ällikällä lyöty...en hluaisi liikaa tuppautua ja koitan ymmärtää,että varmaan varovaisuus ja menneisyys ja sitä ja tätä torjuvan käytöksen takana...en vaan ymmärrä...itse kärvistelen e-pillereiden sivuvaikutusten korissa ja välillä masennus ja ihmettely iskee,että jos popsin moisia jotta voisimme olla yhdessä,niin miksi sitten olen masentuneena yksin...miehen aloitteesta ja syistä ehkäisy heti lankesi minun osakseni...mutta kun meillä nyt näköjään vain täysin satunnainen pelkkä seksisuhde...en vaan ymmärrä.
Sitten taas...koitan ymmärtää ja olla hötkyilemättä...eihän minulla oikeutta yrittää toista ihmistä muuttaa tai vaatia mitään...en vaan tiedä miten jatkossa toimisin,tunnen olevani jonkinlainen seksilelu,mikä harvoin ja täysin toisen ehdoilla otetaan käyttöön,tai jotain...kumppani on sanonut nauttivansa yhdessäolosta ja intiimeistä hetkistä,mutta tähän asti kaikki aloitteet tapaamisiin ovat tulleet minulta...sitten kuitenkin silloin harvoin kuin olemme yhdessä,se on aina mukavaa ja ihanaa ja lämmintä...erossa ollessa hän ei soittele eikä viestittele...en tiedä mitä tehdä...voisin välittää tästä ihmisestä ihan sellaisena kuin hän on,mutta tuntuu kiusalliselta ja nöyryyttävältä...mietin pitäisikö vain panna välit poikki...en haluaisi väkisin kenenkään kimpussa roikkua...
Jospas joku mies vastaisi...että pitäisikö minun vain ymmärtää jättää miekkonen rauhaan vai mikä on...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sinun liika kiltteytesi ja mukautuvuutesi menevät kyllä ihan hukkaan tuommoisen miehen kanssa. Kehottaisin etsimään miestä joka arvostaa sinua.
Ja mikä ihmeen kiire sinulla oli hankkia ne pillerit? Jos mies haluaa pesää niin kyllä se tulee kylään kumit mukanaan. Jos suhde näyttää vakavoituvan niin sitten hankitaan pillerit.
...siltä, että mies on joko puhunut palturia jo heti ensi alkuun, kun väitti hakevansa tiivistä yhdessä oloa sisältävää suhdetta, tai sitten hänen mielensä on muuttunut (ei näe sinua sellaisena naisena, jota haki, mutta seksi ja vähäinen yhdessäolo sen yhteydessä kumminkin kelpaa). Älä nyt hyvä ihminen ainakaan anna paljaaltaan tuollaiselle tyypille. Se saattaa käydä myös jonkun toisen tai useammankin luona samoissa hommissa.
vaan vaikeilta tuntuvat.
Ei ollut tarkoitus maalata noin jotenkin negatiivista kuvaa mieskaverista.Minulla vaan tosiaan pillerimasennut aiheuttaa melkoisia itsesäälipuuskia asian tiimoilta.
En usko,että on mikään pelurityyppi.keskusteltiin semmoisista jutuista ja nimenomaan selitti,että semmoiset seikkailut ja suhdekiemuroinnit hänen osaltaan elettyä elämää,eikä enää jaksa kinnostaa...ehkä pelästynyt ja ottanut etäisyyttä sen takia,jos minä onnistuin vaikuttamaan heti liian takertuvalta tai "epätoivoiselta"...ihmiset kun ovat mestareita ymmärtämään toistensa motiiveja väärin...ja minä tosiaan olen kertonut omista menneisyyden haamuista ja ahdistavista asioista yms...
Eikä olla ihan nuoria enää...jutut kuulostaa varmaan nuoren tytön kirjoittamilta,mutta pikemminkin pitkä aika tämmöisistä kuvioista omalla kohdalla ehkä aiheuttaa liiallista epävarmuutta...
Se vaan tosiaan rassaa...että jos toinen katuu alkuinnostuksen jälkeen ja haluaisi lopettaa koko jutun ja viestii siitä näin,niin miten sitten toimin...ja jos ei olekaan niin,niin miten saan kysytyksi ja voi yhden kerran...eli pitäisi nostaa kissaa vähän pöytää kohti tai jotain,kun seuraavan kerran nähdään...ja terästäytyä etukäteen,että jos ei toimi,niin ei toimi...mutta semmoisten kysyminen niin vaikeaa ja luo sitten negatiivista tunnetta jatkossa...
Kiitos vastauksista!
"En usko,että on mikään pelurityyppi.keskusteltiin semmoisista jutuista ja nimenomaan selitti,että semmoiset seikkailut ja suhdekiemuroinnit hänen osaltaan elettyä elämää,eikä enää jaksa kinnostaa.."
Vai että parannuksen tehnyt peluri. Ei yllätä...
Niin, nämä narsistipsykopaatit ovat mestaripuhujia syöttämään silmät ja suut täyteen paskaa. Tietävät mitä haluat kuulla ja osaavat vetää oikeista naruista. Näin on saanut sinut puhuttua ja suostumaan haluamansa laiseen "suhteeseen." Tapaatte pari kertaa kuussa seksin merkeissä. Illat kaverien kanssa kaikki kaikessa. Kyllä ne "poikien illat" tiedetään. Narsistit myös nimenomaan syöksyvät suhteeseen hirveällä vauhdilla ja asiat etenevät nopeasti.
EHKÄ asia ei ole näin synkkä, mutta ehkä on, oikeasti. Joillekin nämä tarinat aina tapahtuvat, ehkä tällä kertaa sinulle. Joka tapauksessa mies on itsekäs ja elätte hänen ehdoillaan, hänen tarpeidensa mukaan. Sinun tarpeitasi hän ei kuule eikä kuuntele. Keskustele hänen kanssaan tilanteestanne, toiveistasi, tunteistasi ja tarpeistasi. Esitä myös vaatimuksia. Jos ei muutosta ala tapahtua mieti haluatko elää tuollaisessa "suhteessa." Kuulostaa kyllä hyväksikäytöltä.
Voi kun me naiset oppisimme arvostamaan itseämme sekä näyttämään miehille, miten meitä tulee kohdella!
Ilmota miehelle, että et ole enää kiinnostunut. Sano suoraan, että suhde ei toimi.
Voi olla, että mies ei tajua pointtia, mutta ainakaan hän ei enää pääse nöyryyttämään sinua.
Muista:
Kun mies on kiinnostunut oikeasti, hän itse vie suhdetta eteenpäin ja panostaa suhteeseen!
onko se noin mustavalkoista.
"Minun2 miekkosellani takanaan myös pitkä avioliitto ja vieläkin jotenkin vaikea suhde entiseen puolisoon...Luulen,että hän vaan kaipaa elämältä huoletonta ja oman mielensä mukaista oloa,sitten kun heti alkuun näytin mielipahani ohareista sun muista,niin hän alkoi ottaa sitä etäisyyttä...eli ei draamaa!...eli tämän ihmisen kanssa pitäisi itsekin osata ottaa sillälailla rennosti,että mieliala ei sitten millään lailla ole riippuvainen toisen tekemisistä tai näkemisestä...aika hassu ajatus,kun uusi suhde ja itse ikävöi ja haluaisi hellyyttä ja lämpöä,mutta jos toinen kaipaa erilaisia asioita...en tiedä...
järkevintä tietty olisi vaan enää aiakaan itse olla mitenkään "tyrkyttäytymättä" ja ottamatta yhteyttä,jos toinen ei sitä tee...mutta kylmältä ja peleilulta tuntuu tuommoinen,että ei näytä välittämistään,jos toinen ei...en tiedä...
En haluaisi vielä luovuttaa...
Huomenna on sovittu tapaaminen,jos tulee ohari,niin ehkä sitten on aika unohtaa...varmasti sitten jo pitää "ymmärtää yskä"...
kyllä noita on. ja myös nainen voi olla juuri tuollainen. ehkä jopa pahempi peluri. ei tuollaiseen osaa varautua kun vastaavaa kieroilua ei ole osannut edes kuvitella. se on haavoittava yllätys kun huomaa olevansa uhri, mutta on yritettävä huolehtia itsestään ja löytää tilalle jotain.
tai ainakaan halua olevani "uhri"...itseä hävettää oma taipumus itsesääliin ja turhaan asioiden dramatisointiin ja mielipahassa märehtimiseen...ehkä olen vaan perusmälsä naamanuripäis ihminen sitten...aluksi vaan oli niin suloista ja iloista kaikki...Voihan olla,että tasan itse pilasin jutun ja mies onkin uhri,kun kaipasi huoletonta ja iloista ja nautinnollista suhdetta,eikä takertumista ja draamaa.
Luulen,että miesten ja naisten odotukset aika erilaisia voivat olla,vaikka ei voi yleistää kokonaan...mutta usein...Minulta ei onnistu semmoinen "poissa silmistä,poissa mielestä" malli,niinkuin esim. tältä mieheltä...hän itse selitti,että ei omia juttujaan touhutessa ajattele sitten olevansa jotenkin tyly minulle tai ajattele minua ollenkaan...minulla taas uusi suhde valtasi kaikki ajatukset kokoajan,mikä ei hyvä...
Tänään meni sitten hermot ja suutuksissa lähettelin viestejä ja mies ei enää vastaa ja tietysti kauhea poru ja morkkis...mutta tämmöistä kai toivottavasti ehkä on muillakin,etten minä vaan ole super vaikea ihminen...että tunteet vie muitakin ja hormonit jyllää ja aina ei harkitse ja toimi järjellä...toki oli luonnollista loukkaantua taas uusista ohareista,mutta eipä se loukkaantuminen tuo kuin pahaa mieltä itselle ja sitä suhdetta ei nyt enää luontevaksi ja ei kiusaantuneeksi saa millään,vaikka se jossain muodossa jatkuisikin...
Mies hullaantui ja sitten säikähti, itseään tietty. Sinä et ollut toipunut, eikä sulla ole itsetuntoa: aloit heti tekemään kaiken kuten toinen haluaa. Mies ihastui ja ajatteli rakkautta, sitten muisti miten on käynyt. Sinä yrität mielistellä ja mietit aikuisen puolesta mitä nyt, etkä itsesi puolesta: tätäkö sä haluat?
Niin, miksi sä popsit niitä pillereitä, jos ne ei sovi sulle ja on uhraus? HÄH? Sä olet ihan itse vastuussa siitä, mitä suuhusi tunget.
No, mies nyt perääntyi: haluatko sä tollasen suhteen ja miehen vai et? Niin, että onko tuollainen mies se, kenen perässä nyt haluat hiihtää? Varmaan jos jätät se juoksee hakemaan takaisin peliin jne.
JÄTÄ SE JOS ET HALUA. Ei sun omaa voimaa kukaan tässä vienyt ole, sä voit ihan itse päättää omasta puolestasi edelleen.
TUntuu nöyryyttävältä: no sehän on hyvä pohja suhteelle, kyllä meiksi ottas heti... Eiiikkuu ei. Mä olen ollut kanssa vuosia sinkkuna ja just tullut tarkemmaksi: no vi**u ainakin sä nyt sait munaa, jotkut kärvistelee ilman, kun ei ketään sopivaa edes hetken tapailua tule vastaan. Lopeta ininä ja jatka eteenpäiin. Sori kovuus, mutta hei, sellasta se on, ei tollaseen sitten enempää kannata vapauttaan haaskata. Mä en ymmärrä, että eihän tossa suhteessa mitään sen kummempaa ole, se oli ja se meni, siitä tuli saatua se, minkä siitä nyt saa ja hyvä niin. Mutta nyt se on paskaa ja miksi siinä pitäisi rypeä?
Mitä sitten että hosuttiin, jotkut hosuu ja ne elää loppuelämän yhdessä: sä osallistuit samoihin arpajaisiin, muttet voittanut. Sellasta sattuu. Nyt se mies on paskaa. Tottakai yhdessä olo on kivaa sillon kun sitä saa: kun siinä on seksiä. Sen verran silläkin miehellä on aivoja, ettei se kkkuvittele sua lämmittelevänsä enää kyllmyydellä. Haloo nainen. Sä tunnet olevasi seksilelu, koska niin sä oisit joku uhri: sinähän se sitä suhdetta viet, otat yhteyttä ja päätät. Sinähän se sitä pimppiä pidät. Älä siis ala uhriutumaan, sä olet aikuinen ihminen ja ihan itse päätät.
Luepa tämä uudelleen ja mieti, kuka sun elämääsi vie:
"Jospas joku mies vastaisi...että pitäisikö minun vain ymmärtää jättää miekkonen rauhaan vai mikä on... "
Mitäpä jos ihan ITSE tajuaisit mitä SUN pitää tehdä?
se on,että on helpompi sääliä itseään ja odottaa "onnellistuttajaa" elämäänsä ulkopuolelta kuin olla ryhdikäs ja omanarvontuntoinen ja oman elämänsä seppä.
Luulen,että meidän kuviossa minä heti ahdistuin ja petyin jotenkin,kun tajusin,etten voi saada tältä toiselta sellaista lämpöä mitä elämääni kaipaan ja toinen taas kammoaa takertumista ja draamaa yi kaiken ja ottaa sitten etäisyyttä mieluummin kuin aikaa rakkaista vanhoista ajanvietteistään....
Omalta osaltani voin kenties jopa vilpittömästi sanoa,että haluaisin ja kenties pystyisinkin välittämään syvästi tästä toisesta ihmisestä ihan hänen omana itsenään,enkä vaan sen mukaan,mitä hän voi minulle antaa...oisikohan semmoinen sitten jo rakkautta...tietysti rakkauttakaan ei voi väkisin antaa ja voihan olla,että toinen kokee minun kiintymyksen tarpeeni ja osoittamiseni ahdistavana...aika näyttää...
Ja pakithan tietty tuli:-)...ja pillerit lensi roskiin ja häpeän tietty,kun mielessäni sitten "syyllistin" jotenkin toista niiden aiheuttamien mälsyyksien takia...omaksi ilokseni ja nautinnoksenihan minä moiseen aloin...
Täytyy miettiä,että onkohan se yksin eläminen kaikkein turvallisinta kuitenkin,jos liikaa ottaa pulttia ja ongelmaa itselleen ihmissuhdeyrityksistään...
Edellisen eron pölyjen täytyy antaa laskeutua, ennen kuin aloittaa uutta suhdetta. Jos aloittaa uuden suhteen liian aikaisin tulee edellisen suhteen ongelmat uuteen suhteeseenkin! Eron jälkeen tulee hirveän voimakas hellyyden ja läheisyyden kaipuu, mutta se menee ajan myötä ohi. Ero opettaa ja kasvattaa. Juuri tuo hellyyden kaipuu on sellainen asia, jonka vuoksi saataa tulla vain hyväksikäytetyksi, kun meillä miehillä on useinkin vain seksi tärkein tavoite. Minusta hyvä mittari välittämisestä on kumpi ottaa yhteyttä herkemmin, se myös kaipaa enemmän! Jos mies kaipaa ja ikävöi naista, niin silloin mies on valmis vaikka rukoilemaan päästäkseen rakastamansa naisen luo!