Kun haarukat ja veitset on jaettu ja haettu, oletteko vielä ähneet eron jälkeen? Juttelitteko suhteestanne, kuinka pitkä aika oli erosta kulunut ja millaiset fiilikset jäi?
Itse eronneena näitä mietiskelen, ristiriitaiset tunteet asian suhteen. Toisaalta olisi kiva puida asioita läpi, toisaalta mitä väliä sillä enään on. Ja toisaalta ei yhtään tekisi mieli nähdä enää ikinä toista...
Itse eronneena näitä mietiskelen, ristiriitaiset tunteet asian suhteen. Toisaalta olisi kiva puida asioita läpi, toisaalta mitä väliä sillä enään on. Ja toisaalta ei yhtään tekisi mieli nähdä enää ikinä toista...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla kasvaa viha päivä päivältä suuremmaksi miestä kohtaan joka valehteli valehtelemisen perään, petti, halusi takasin ja häippäsi pois vetäen kuvainnollisesti maton alta niin, että pyllähdin suoraan häntäluulle kivilattialle... Pysyköön perhana luuseri kaukana vaan. Jos ikinä enää näen hänet niin en takaa mitä teen sille ihmiskunnan häpeäpilkulle. Aikaa oli korjata tilanne pahojen tekojen jälkeen, mutta valitsi hiljaisuuden.... Antakoon elämä sille samalla mitalla miten kohtelee muita!!!
Omasta erosta muutama kuukausi. En ole halunnut toista osapuolta tavata, koska olen ollut niin loukkaantunut ja vihainen. Kerran soitin ja kerroin miltä tuntuu kaikki, mitä on suhteen aikana ollut. Puhuin suoraan ja rehellisesti. Sen verran oli itsekunnioitusta ja rajoja muodostunut eron jälkeen, etten antanut toisen heittää taas vastuuta minun niskoilleni. Pitkä puhelu, vaikka eipä sinä mitään uutta tullut. Eri näkemykset oli meillä edelleen siitä, mitä rakkaus on tai mitä se ei ole. Kyllähän se turhautti. Ettei toinen ole koskaan ollut ollenkaan samoilla linjoilla isoissa ja tärkeissä asioissa. Ja että käy ilmi, ettei ole koskaan edes rakastanut.
Outoahan tää yksinoleminen on. Ikävä ei ole ollut pahemmin. No, välillä tietysti. Mutta ymmärrän jo sen, ettei olisi ollut mitään järkeä jatkaa. Se tavallaan antaa perspektiiviä. Eniten on jäänyt harmittamaan vain se, ettei toinen ole ottanut vastuuta mistään.Koska on virheetön ihminen...
Pelottaa että miten tästä eteenpäin. Haluaisin unohtaa koko ihmisen, mutta on yhteisiä ystäviä, joten myös yhteisiä juhlia ym. Tiedän että jo varmaan melko pian joudun tapaaman jonkun uuden tyttöystävän tai vastaavan. Ystävien mukaan ei pahemmin viihdy yksin. Hyvännäköisenä miehenä löytää varmasti uuden. Se tulee olemaan kova pala, myönnän. Mutta luultavasti tarpeellinen, jotta ymmärrän, että tämä on todellakin ohi ja että hyväksyn sen, että hän elää nyt omaa elämäänsä ja minä omaani.
kai sitä on pakko joskus nähdä. Tavallaan huvittais, toisaalta ei yhtään. Pelottaa mitä tunteitä siinä tilanteessa tulis.
nähty ihan hyvässä hengessä ja baareiltu yms. monta eroa takana joten en halua lisää traumoja näin menee kivottomammin vaikka ehkä nopeammin saisi pesäeron jos ei näkisi-tämä on meidän ratkaisu. pettämistä ei ollut.oon miettinyt åitäiskö puhua mutta kun ei oik. ole mitään puhumista, vaikka pyöritteleehän niitä juttuja päässään joskus joka viikko...Mieluummin kuitenkin muutan vaikka toiseen kaupunkiin kun alan riitelemään en jaksa sitä.
jos ei ole viha ja katkeruutta,mutta toinen halua erota,asua erillaan ja tavata ja auttaa minua,mutta ei halua asua mun ka yhdessä..Pitäkö hyväksyä ja sopia?