koville ottaa tämä työttömänä ole...vaikka kaikenlaista oman kodin puuhaa on...niin silti välillä kaipaisi ihan työpaikkaa ja työtä.
Jotenkin sitä on tippunut yhteiskunnan ulkopuolelle...
yksinäisyys...
tunne huonommuudesta,ettei kelpaa minnekään jne.
Ei kaikki ongelmat ole se olematon toimeentulo...vaan ongelmia tuo muutkin asiat.
Tunteeko kukaan muu näitä oireita..?
Jotenkin sitä on tippunut yhteiskunnan ulkopuolelle...
yksinäisyys...
tunne huonommuudesta,ettei kelpaa minnekään jne.
Ei kaikki ongelmat ole se olematon toimeentulo...vaan ongelmia tuo muutkin asiat.
Tunteeko kukaan muu näitä oireita..?
Vastaukset 11
Vanhimmat
masentuu ja yleinen vitutus kasvaa. Menisin palkkatyöhön heti kun löytyisi. Tälläiselle vanhemmalle herralle vaan ei juuri duunia tarjota.
Työttömänä tullu kituutettua jo muutaman kuukauden, mut pistää kyl väkisin masentamaan, ku on kuitenkin ammatti alla, mut asuinkaupungistani ei vaan löydy alani töitä. Ja jos löytyy, firma on joko yksityinen (liiton vuoksi en voi sellaisiin hakea), vaaditaan ajokorttia ja erityisosaamista, joita meikäläisellä ei ole. Olen hakenut myös muun alan paikkoihin ja soitellut firmoihin suoraan, mut hakemukset perille laitettua ei oo mitään kuulunu. Olen myös viime kuukausina velkaantunu korviani myöten, koska joudun elättämään itseni suuressa kaupungissa, kela on evännyt asumisten ja tottakai näin nuorena aikuisena haluaa edes murto-osan pitää kiinni entisestä elämäntyylistä kuten olla ulkomuodolta jotakuinkin siistinnäkönen, et kehtaa työhaastatteluihin mennä ja pärjätä sinkkumarkkinoilla. Entinen eloisa ja rempsee minä on tässä työttömyyden aikana muuttunu flegmaattiseks, ihmiskammoiseks ja masennustakin esiintyy välillä enemmän ja vähemmän. Itsetuntokin on laskenu pikkuhiljaa sen verran alas, et melkeinpä jo ihan häpeän itseäni, et ei näin nuorenakaan elämä helppoo oo. Onneks motivaatiota ja halua on kuitenkin parempaan, joten ajattelin hakea opiskelemaan ihan muuta alaa, joka on jo pitempään kiinnostanu. Kaikesta kurjuudesta huolimatta on hyvä kuitenkin koittaa edes välillä pitää positiivista elämänasennetta yllä niin varmasti asiat kääntyy myös parempaan päin!
lopeta se pintaliitoelämä niin alkaa mahikset kasvaa! sitäpaitsi ajokortti on EHDOTON PAKKO nykyään alalla kuin alalla.
Tunteeko kukaan muu näitä oireita..?
Kaikki normaali ihmiset jotka ovat olleet työttmänä yli 3 vuotta ovat kokeneet tuon saman ja voin sanoa että ei se siitä helpota. Samaa paskaa se on kokoajan ja yhteiskunta vielä syyllistää sua kun et ole töissä.
Ja vakiduunin omaavat katsovat työttömiä kuin halpaa makkaraa ja syyllistävät minkä ehtivät. Näitä on kuultu että "pistäisivät edes risumetsään niin olisi jotain hyötyä" juttuja ihan tarpeeksi. Itse en vakiduunissa koskaan osannut edes ajatella tuonkaltaisia ajatuksia.
jäin 1994 työttömäksi ja koskaan sen jälkeen en ole löytänyt rehellistä työpaikkaa....
- on aika huvittavaa lukea työvoimapulasta lehdistä, kuunnella politikkoja.
Suomi on aivan erilainen maa kuin politikot luulee...
- tervetuloa työttömyyteen !!!
kiitos....etten ole ainut.
todella ottaa päähän.Tiedättekö,kerran (täällä pikku kylällä) eräs rouva tuli minua vastaan tiellä ja huusi jo pitkästä matkasta,että hän sentään tekee jotain muutakin kun kirjoittaa lappuun työtön työtön työtön.
Siis tosi outoa käytöstä....
mistä hän voi tietää olinko silloin työssä vai en.Ja kuitenkin aika paljon saa lapsiperheen äitinä tehdä ihan kotitöitä...mutta kun ei aina haluaisi siivota toisten jälkiä tai olla kotona yksin.Eristettynä...ei paljon ole varaa liikkua...siis ihmisten ilmoilla,kävellä kyllä jaksaa se on ilmaista.
Sitten tuolla joku kommentoi jonkun auto asiaa...mistä työtön tai nuori saa ajokorttiin rahat saatika autoon...auton pitäminen maksaa jne.
Ei oikeastaan pitäisi arvostella mitään,ennenkun tietää miten toinen todella elää.
Stemppiä kaikki työttömät!!!!!
hakeudu harjoitteluun niin pääset päivittämään ammattiosaamistasi ja mahdollisuutesi työmarkkinoilla kasvavat ! harjoittelua, harjoittelua !
Työtä, palkkaa, ei ilmaisharjoittelua! Työtä, palkkaa, ei ilmaisharjoittelua!
kohta kaksi kuukautta olleena niiiiiiiiiiiiin yhdyn ketjun aloittajaan ... tämä on niiiiin masentavaa, kun kukaan ei tunnu minua tarvitsevan. Ennen tätä ja vuoden vaihteeseen loppunutta määräaikaista työsuhdetta, olin kotona yhtäjaksoisesti liki kymmenen vuotta jos ei oteta työvoimatoimiston "työelämä" -kursseja mukaan.
Ammattia vastaavia papereita ei ole, ikää yli 40 ja yksinhuoltaja - siinä kolme "hyvää" syytä työnantajille etten vakituista työpaikkaa tunnu saavan. Määräaikaisetkin minulle sopivat, harjoittelupaikkaankin menisin jos pääsisin ...
Arvostelijoita ja tuomitsijoita, sosiaalipummiksi haukkujia kyllä löytyy ...
Eikä todellakaan työttömyydessäni vituta rahattomuus vaan tämä päällepuskeva yksinäisyys, syrjään jääminen, itsensä kakkosluokan kansalaiseksi tunteminen ...
Yksi vuosi riittää että nuo fiilikset iskevät päälle. Reilusti alle nelikymppinen terve mies ei kelpaa töihin, niin ei siinä paljoa sitten enää jaksa mistään kiinnostuakaan. Ja Suomessa niin kova työvoimapula kuulemma. Eipä tässä, kiljua koneeseen ja mukava asento sohvalta, antaa M. Pekkarisen etsiä niitä työntekijöitä, hänhän sitä työvoimapulaa valitteli lehdessä.