elikkä vaimo vetäs suutuspäissä avokämmenel mua (aviomies) päin näköä et korvis soi, sanoin et anna olla viimene kerta. Reaktioni olisi varmasti ollut eri mutta ajattelin vain vieressä nukkuvaa 2.5kk ikäistä poikaamme. Vaimo aika tulinen suutuspäissään ja pelon aate kävi mielessä jos edellinen toistuu että miten reagoin .. naista en ole lyönyt enkä lyö, mutta jos naamaan tulee osumaa niin seuraavat 5 sekuntia en kyllä pysty hallitsemaan mitä teen.
neuvoja kaivataan
mies 28
neuvoja kaivataan
mies 28
Vastaukset 28
Vanhimmat
samanmoien tapahtui kuin vaimoni odotti lasta n 3kk iässäj mutta pistin asian raskauden piikkiin, koska moista ei ole ennen tapahtunut. Pitääkin asiat mutkistua kun syntyy lapsi perheeseen :o
Poikaani rakastan yli kaiken ja pelottaa ajatuskin etten näkisi häntä koskaan :( yritän joustaa tilanteessa
kuin tilanteessa suututtamasta vaimoani joka kenties vieläkin kärsii raskauden jälkivaikutuksista.
Jos asia niin huonoksi menisi että ero tulisi niin mitkä mahdollisuuden suomalaisella miehellä yleensä on huoltajuuteen ja lapsen näkemiseen , huom. vaimoni ei ole suomalainen
on. Raskaus, synnytys imetys, hormoonitasapainot heittelee. Tietenkään ei saa lyödä, vaikka kuinka tilanteet kärsivällisyyttä koettelee. Vihanhallintakursseille jos aggressiivisuus jatkuu. Et kertonut mikä laukaisi tilanteen. Jos katumusta tai anteeksipyyntöä ei tule, eikä keskusteluakaan hänen kanssaan asiasta synny, voisit tietenkin jutella jonkin ammattilaisen kans. Älä nyt ainakaan rupea pelkäämään vaimoasi, hän tässä "sairaasti " käyttäytyy et sinä. Voisihan hän neuvolassa puhua jos tuntuu että raskauden jälkeen on pinna aina tiukalla, jos vielä väsyttää ja ehkä masentaakin. Apua löytyy ! Iloitkaa vauvastanne !
raskausajan kohtaus meni suurinpiirtein näin:
aamulla (n. 7.00 klo) vaimoni herättää minut ja sanoo että halua vesimeloonia
tähän minä että 'OK menen kauppaan kunhan aukeavat 8-9klo
vaimo kilahti ja puri kädestäni että isompikin mies säikähti aamupökkyröissä
läksin kahvin keittoon ja jätin vaimoni sänkyyn
--------------------------------------------------------------
sain kahvit keitettyä ja istuin tietokoneelle kahvia juoden (klo 7.30)
vaimoni tulee makuuhuoneesta huutaen, "haluan vesimeloonia"
minä "ok, ok, haen heti kaupan auettua"
tämän kuultua vaimoni "ei kun nyt heti" ja (avokämmentä poskelle) refleksinä otin vaimoani kiinni
ja paiskasin makuuhuoneen sänkyyn ja poistuin asunnosta.
läksin kämpästä ulos ja kaupan parkkipaikalle odotteleen kaupan avaamista.
3 vesimeloonia ostettua palasin asunnolle jossa vaimo nukkui ja sujautin meloonit jääkaappiin, vaimo veti samana päivänä meloonia naamaan ja tästä hommat jatkuikin normaaliin tahtiin ilman ongelmia. Loppu vaimon odotus aika meni suhteessa hyvin kuin myös synnytys, synnytyksen jälkeistä kireyttä oli hieman vaimollani mutta ei mitään mainittavaa.
Vaimoani en pelkää, ennemmin alan pelkäämään itseäni mitä saatan tehdä vastaavan tilanteen tullessa uudestaan, sekä mietin lastani jatkuvasti ja yritän hoitaa asiaj jotta hänellä olisi kaikki hyvin
Se on nyt niin, että raskaus ei tee naista invalidiksi. Hän voi itse hakea kaupasta melooninsa, jos noin kova hinku tulee.
Nämä mieliteotkin on nyt niin ylikorostettuja mystisiksi kohtauksiksi, mallia kai saatu joistain typeristä Hollywood-leffoista.
Jos raskausaikana tulee mielitekoja, niin ei tarkoita sitä, että henkilölle on just keskellä yötä juostava meloonia kaupasta hakemaan tai kuolema tulee. Noin se ei mene. Normaalipsyykellä varustettu ihminen pystyy kyllä hillitsemään himonsa ja ostamaan mielitekonsa ihan rauhassa kaupasta aamullakin.... ja itse.
Olen kyllä kokenut raskausaikanani itsekin mielitekoja, ne ovat voimakkaita, mutta eivät kestämättömiä, eikä niillä tarvitse miestään kiusata.
Vaimosi toimii halveksittavalla tavalla lyömällä sinua. Vaikka et vaimoasi pelkäisikään, niin olet silti perheväkivallan uhri.
Pistä harkintaan ja vaakaan avioliittonne jatkuvuus. Voit hieman pelotella vaimoasi sillä, että jos tiuskiminen, lyöminen ja huono käytös eivät lopu, niin etsit uuden vaimon itsellesi. Voit sanoa vaimolle, että paikkaasi on kyselty.
Tuollainen vaimo tarvitsee rajat, ja ne kannattaa tehdä etukäteen siinä vaiheessa, kun itse pystyt hillitsemään tunteesi. Suuttuneena ja vihapäissään ei kannata alkaa rajoja vetelemään.
Vaimosi on liian varma sinusta, olet hänelle varma nakki. Nyt pitää tämä luulo häneltä romuttaa tyystin. Sinun ei pidä antaa hänen luulla, että hän saa hillua huushollissanne ihan miten mielii.
Jos hän ei sanaa usko, eikä pikku pelottelua, niin ei muuta kuin pakkaat matkalaukun ja häivyt pariksi päiväksi vaikka kaverille tai kotiin äidin soppakattilan ääreen.
Eiköhän vaimosi hiukan nöyrry, kun näytät omalta osaltasi kaapin paikkaa. Hän on sitä tyyppiä ihminen, joka jatkuvasti hakee yliotetta. Sellainen on aika ajoin palautettava juurilleen.
Jos on raskaana niin ei se tarkoita että voi läpsiä toista miten lystää ja tehdä asioita psykopaattisesti. Siinä on päässä vikaa jos toimii näin.
kanssa samaa mieltä ja eri mieltä.
Rajat on laitettava sille miten antaa itseään kohdella mutta mitä hyötyä on siitä että aletaan kisuamaan kuin teini-ikäiset, pakataan laukkuja ja vihjaillaan "paikan kyselijöistä." Ei ole aikuisen ihmisen hommaa sellainen eikä sillä tavalla mitään valaistumista tapahdu vaan saadaan vaan entistä pahempi riita ja valtataistelu aikaan. Pieni lapsikin siinä sitten vielä jaloissa, nyrjähtää pian senkin tunne-elämä jos vanhemmat tällä tavalla toisiaan rääkkäävät ja "pistävät ruotuun."
Parempi olisi istuttaa jonakin sopivana hetkenä se toinen ihminen pöydän ääreen ja kertoa, että tällaisen asian koen ongelmaksi ja tähän asiaan pitää tulla muutos koska näin ei voi jatkua. Jokaisella on oikeus olla kotonaan ilman väkivallan uhkaa ja toista ihmistä pitää kunnioittaa. Asia pitää ratkaista tavalla taikka toisella, joko vaimo lähtee hakemaan keskusteluapua vaikkapa neuvolan tai terveyskeskuksen kautta tai sitten sovitte yhdessä jonkin muun ratkaisumallin joka teille sopii. Kannattaa kertoa vaimolle että hän on rakas ja haluat hänen kanssaan jatkaa ja jos hänellä on jotakin ongelmia, ahdistusta tai pahaa oloa niin haluat häntä siinä auttaa, mutta että nyrkkeilysäkiksi et suostu ja sellaisen on nyt heti loputtava koska sinua pitää kunnioittaa ihmisenä samalla tavalla kuin sinä kunnioitat häntä.
Voitte myös lähteä yhdessä juttelemaan vaikkapa perheneuvontaan.
En usko että vaimokaan näissä tilanteissa mitenkään onnellinen ja tasapainoinen on, kyllä tuollainen kertoo ongelmista ja ahdistuksesta tai sitten on psyyken puolella jotakin muuta ongelmaa jota olisi syytä lähteä selvittelemään. Kannattaa lähteä ajoissa liikkeelle ennen kuin kovin pahaa tapahtuu ja ennen kuin sukset menevät niin pahasti ristiin että niissä on jo liikaa selvittelemistä ja ajaudutte pelkän väsymyksen ja kyllästymisen takia eroon. Näin jo pienen lapsennekin takia, eihän lasta toki kannata missään tapauksessa riepotella edestakaisin vanhempien riitojen takia eikä myöskään pakata mihinkään matkalaukkuun ja raahata jonnekin kavereiden luo tai minne milloinkin. Hölmön hommiin ei kannata ruveta vaan keskittyä ongelman ratkaisemiseen.
Hormoonien piikkiin sallitaan kaikenlainen törkeä käytös. Mutta uutisia: miehillä erittyy jatkuvasti suuria määriä testosteronia ja muita väkivaltaan ja aggressioon ajavia hormooneja, mutta ei meiltä silti suvaita perheväkivaltaa.
Eikä muuten pidäkään suvaita, mutta ei niin sitten naisiltakaan vaikka kuinka raskaana tai lapsen kanssa.
väkivalta on aina väkivaltaa, vaikka sitä selitettäisiin millä hienoilla asioilla: hormoneilla, viinalla, masennuksella, sillä, "ettei tuosta jää edes jälkeä", nainen on heikompi jne jne.
Väkivalta jättää ikuisen epäluottamuksen ihmissuhteeseen eikä se ole pieni juttu.
Perheväkivaltaa ei pidä sietää, kertaakaan. Pettäminen on pikkutekijä väkivallan rinnalla.
Tällä hetkellä sinun tärkein huolesi pitää olla lapsenne. Sinun pitää olla suojelemassa häntä vaimosi temperamentilta. Koska väkivaltaa on vaikea todistaa, et varmaankaan voi vielä viedä vaimoltasi huoltajuutta.
Ota yhteyttä lakimieheen, ja keskustele rikosilmoituksen järkevyydestä. Avioliitto on ohi. Älä tee enempää lapsia. Pidä pää kylmänä ja pysy lapsesi henkivartijana.
kiitos vastauksista ne lämmittävät mieltä
"pakkaat matkalaukun ja häivyt pariksi päiväksi vaikka kaverille tai kotiin äidin soppakattilan ääreen."
luulen että vaimoni ei olisi moksiskaan vaikka pariksi päiväksi häipyisin, korkeintaan ruokaa olisi vailla.
Asunto on kuitenkin vain minun nimissäni niin voisin heittää vaimoni kenties pihalle ? jos kyseistä "pahoinpitelyä" sattuu jatkossa. suhteemme väkivalta ei minua fyysisesti vahingoita mutta henkinen puoli kärsii ja rakkauteni vaimoa kohtaan hiipuu.
Jos yksinhuoltajaksi jäisin, miten on mahdollista toteuttaa työskentely näin pienen lapsen kanssa ?
odotettava että lapsi kouluiässä? ( mielellään olisin lapseni kanssa kotonakin kunhan vain rahallisesti tulisimme toimeen, asuntolaina auto ym laskut)
vai pitäisikö minun sietää vaimoni käytöstä ( lapsemme takia ) ja unohtaa vain edellä mainitut yhteenotot?
lapseni parasta ajattelen ja hän olisi varmasti onnellisempi jos hänellä olisi sekä isä että äiti. Vaimoni on noin 9000 km päästä joten jos hän kotiin menee niin ei ole mahdollista ihan viikoittain lasta nähdä.
Toisaalta jos vaimoni kanssa en tiedä onko sekään oikea ratkaisu ja miten asiat tulee jatkossa menemään
Eihän sitä kertalaakista nyt ykskaks tarvitse liittoa lopettaa. Pistä ensin vaimosi tiukkaan puhutteluun, sitten perheterapiaan molemmat.
Ihminen on oppivainen eläin ja vanhakin koira oppii istumaan. Jos vaimosi osoittautuu toivottomaksi tapaukseksi niin sitten ero vireille.
Lapsi kärsii hirviö-avioliitosta, siinä eivät auta että on isä ja äiti, jos kodissa on huono ilmapiiri. Sen lapsi joutuu hengittämään.
Ethän halua, että lapsesi joutuu kasvamaan myrkyttyneessä kodissa, jossa äiti on kuin ilmaan louskiva krokotiili jota sinä yrität mielistellä parhaasi mukaan heitellen sopivia "lihapaloja", että fröökkynä pysyisi kuosissaan.
Nainen ei ole mikään mimosankukkanen, joka ei voisi itsekin tehdä liittonsa onnistumiseksi. Olen kyllä sitä mieltä, että vaimoa kannattaa hieman pelotella, että jätät moisen "Pikku Myyn", ja että aikuisen ei sovi leikkiä kiukuttelevaa diivaa.
Otahan nyt 2888 neuvosta vaari äläkä jää odottamaan seuraavaa mäiskäystä päin näköä ! Tunne oma oikeusturvasi ! Voit sanoa vaimolle, että jos aikoo fyysisesti pahoinpidellä sinua tai lastanne, teet siitä rikosasian. Et ole lainkaan heikoilla asian suhteen !
Asiat etenee jatkossa omalla painollaan, hyviä neuvoja ja ratkaisumalleja löytyy vaikka turvakodin henkilöiltä tai kirkon perheasiain neuvottelukeskukselta. Et ole ensimmäinen jolla on aggressiivinen, fyysiseen väkivaltaan taipuvainen vaimo. näitä vaimoja löytyy yhteiskunnan arvostetuilta paikoilta.
Ennenkuin saat kunnolla köniisi, voisit vähän valaista vaimolle, ettei sinun kaikkea tarvitse sietää.
terapiaan ja hoitoon. Hormonit eivät selvästikään ole tasapainossa. Voi olla, että on saanut hometta kehoonsa jossain vaiheessa ja zearaleone- home nostaa estrogeenitasoja liikaa, jolloin tulee impulsiivista käytöstä. Eli: homeongelmat pois kehosta. Perusteellinen kehon puhdistus olis syytä tehdä. Plus se terapia. (Etsi joku luontaishoitaja, joka osaa tällaiset asiat. Mikäli ei ymmärrä tätä, ei osaa hoitaakaan.)
Kokeile noita, jos ei tepsi, en osaa sanoa, mitä seuraavaksi.
Lapsen turvallisuus on tärkeintä. Jos saat yksinhuoltajuuden, se on tietysti paras vaihtoehto, mutta luulen, että siihen sinulla ei ole riittäviä todisteita. Siksi sinun pitää arvioida (asiantuntijoiden kanssa), mikä on parasta lapselle. Isä-äiti-romantiikkaa ei kannata nyt elätellä; on vähän isommat asiat kyseessä. Nyt sinun on seurattava, voiko lasta jättää kahden äidin kanssa. Vaikka äiti ei vetäisi lasta turpaan, henkisesti hän saattaa nujertaa hänet. Tapaamisoikeutta tuskin voit riistää äidiltä, mutta ehkä oikeus vaatii tapaamisten valvontaa.
Yksinhuoltajia on maa täynnä. Neuvoja saa varmaan monestakin paikasta. Onpa Suomi24:n "äidit ja isät" -osiossakin yksinhuoltajapalsta.
L.A., olen seurannut kirjoituksiasi, ja niissä on sydäntä ja ajatusta. Nyt kuitenkin mielestäni vähättelet tilanteen vakavuutta. Kyse ei ole huonosta ilmapiiristä eikä kiukuttelusta vaan kotiväkivallasta.
... ilmeisesti et ole lukenut tässä ketjussa ylempänä olevaa kirjoitustani.
En missään nimessä vähättele väkivaltaa kärsineen miehen ongelmaa. Tarkoitin tuolla "ettei kertalaakista tarvitse erota" kommentillani sitä, että miehen on otettava tapaamis -ja asumisasioista rauhassa ensin selvää.
Kun mies lähtee haluamaan lapsen huoltajuutta/tapaamisia, niin usein hän on altavastaajana, kun vaimo alkaa höyrytä ja sekoittaa isän ja lapsen suhteita ja hakee marttyyrina myötätuntoa soskuntädeiltä.
Ero on niin iso prosessi, että siihen on hyvä valmistautua huolella. Kirjoitin siis huolimattomasti, kun en tullut ymmärretyksi...
Mieheen kohdistunut väkivalta on raukkamainen teko naiselta. Miehelle kun harvoin annetaan tukea ja pakotietä väkivaltaiselta naiselta. Nurinkurista, että lyöty mies häpeää uhrin osaansa. Vielä nurinkurisemmin menee, kun avioeron tullessa Rmbo-nainen kerää pisteet ja lapset, miehen jäädessä nuolemaan näppejään.
Vaikuttaa sille että olet itsekkin väkivaltainen niinkuin naisesi. Miksi ihmeessä tarvii hankkia lapsia kun molemmat on selkeästi raivotautisia?
no helvetti minä olisin kyllä lyönyt takaisin.
silmä silmästä, hammas hampaasta on mieelstäni varsin hyvä ohjenuora avioliitossa.
niin okei, lyön takaisin niin että kersa oppii kerrasta kuka on pomo...ootko kattonut liikaa Lara Croft-leffoja kun asetat naiset ja miehet fyyisesti samalla linjalle?
Kyllä mä oisin exääni mätkiny takaisin samalla mitalla, mutta jostain syystä olin ensiapuasemalla kun kysyin 'väärän kysymyksen' . Kai ois tarttenu iskee pesismailalla äijää päähän joka kerta kun hän kysyi multa samanlaisia 'vääriä kysymyksiä'. Miestä SAA/PITÄÄ lyödä jos mies on kusipää.-Ja sitten erota.
Kyllä sun pitää jotenkin käsitellä tota sun väkivaltaisuutta
Suominainen ei ole koskaan väärässä, ja jos sattuisi olemaankin, se on sinun syysi.... jos sinä et satu olemaan paikalla, se on sitten kaikkien miesten syytä, jos miehiä ei ole paikalla se on sitten sen lapsen syytä, suominainen ei ole koskaan väärässä....peilissäkin on vikaa.
Vaimoni ei ole suomalainen vaan thaimaalanen, joka hankaloittaa huoltajuusasioita.
Olen nyt rauhassa katsonut mihin suuntaan homma menee,
eilen vaimo puhui että haluaa mennä lapsemme kanssa asumaan thaimaaseen hänen kotia, sekä haluaa avioeron. Tuumasin tähän että yksin voit mennä kunhan saat lippurahasi kasaan mutta lapsi pysyy suomessa.. tuumasi vain tähän että "minun lapseni , voin viedä sen minne huvittaa"
tietääkseni kun lapsella ei ole passia eikä merkintää kummankaan passissa ei hän lasta voi maasta noin vain viedä ? jos avioeroa haemme ja lapsen huoltajuus riitaantuu niin onkohan minulla mahdollisuuksia huoltajuuteen, lapsen ollessa vasta 3kk piaan.. ?
mutta ottaen huomioon vaimoni tilanteen kotimaassa (työtön , köyhästä perheestä , elatus tapahtuisi sielläkin minun elatusrahoill). katsooko suomen viranomainen että lapsella paremmat olot kanssani suomessa ja minulla olisi mahdollisuus huoltajuuteen ?
vaimoni on sairas mieleltään ja olen miettinyt että hän saattaa vielä "pelotella" minua eikä hänellä oikeasti ole aikomusta erota taikka kotiansa lähteä (lapsemme kanssa) mutta sairasta mikä sairasta. Jos tilanne tästä nyt vielä rauhoittuu niin antaa asian mennä toistaiseksi ainakin rauhassa, mutta haluaisin ottaa jo selvää jos ja KUN seuraava vaimon sekoaminen tapahtuu miten toimin.
Jos kerran alkaa erosta ym puhumaan eikä hän ole kykenevä järkevään keskusteluun asioista kanssani
luulen tekeväni myös lapsemme parhaan mukaan, pistämällä rattaita pyörimään. Jos vaimoni nyt heittäytyy vaikka agressiiviseksi niin voisin tieten nakata vaimon tohon kerrostalon rappuun rauhoittumaan, tai soittaa poliisit vaikka visiitille jos vaimo rauhoittuisi.. toisaalta mietein että saattaako kyseiset teot minut vaan huonompaan valoon ?? kenen puoleen minun kannattaisi kääntyä?
tuntea vaimoni paremmin ennen kuin lasta edes harkitee, mutta tehtyä kun ei saa tekemättömäksi
joten nyt täytyy vaan elää sen mukaan ja ajatella lapseni parasta, hän on tärkein elämässäni.
Olen puhunut vaimolleni "ajattelisit edes lastamme ja yrittäisit hänen vuokseen käyttäytyä järkevästi"
ei vaatisi hänenkään puolelta mahdottomia ponnistuksia jotta erota ei tarvitsisi lapsen ollessa näin pieni, mutta toisaalta jos ero tulee ennemmin tai myöhemmin , kannattaako sen tapahtua nyt kun lapsi vielä nuori ?
Tämähän kääntää pakan, kun vaimo on henkisen tasapainonsa menettänyt thaimaalainen ja uhkaa viedä lapsen maasta...
ota tosissasi vaimon uhkaukset. Äänitä, kirjaa, hanki todistajat hänen sekopäiseen tapaansa toimia ym.
Ja kipin kapin oikeusaputoimistoon tai lakimiehelle kysymään, mikä olisi paras tapa toimia... älä aikaile.
Tilanteesi on paha.
Lapsellesi on ilmeisimmin parasta asua Suomessa kuitenkin.
Yritä saada todisteita väkivallasta. Jäikö mustelmia? (mene lääkäriin), tapahtuman äänitys, jne.
Suurin ongelma on siinä, että tuollainen siirtyy helposti lapseen, naisesi lyö lasta, joka on liian pieni kertomaan asiasta.
Älä koskaan suostu yksinhuoltajuuteen niin, että äiti on huoltaja. Silloin hän voi viedä lapsen maasta milloin vain.
Vaadi aina vähintään yheishuoltajuus.
Kun on kunnon todisteet naisen väkivastaisuudesta, moni asia on puolellasi, ja voit saada yksinhuoltajuuden, mikä on lapsellesi ehkä paras vaihtoehto (ja valvotut tapaamiset).
Jo nyt voit mennä perheneuvolaan juttelemaan asiasta. Olisi ainakin kirjallista näyttöä tapahtumasta.
Koska asunto on sinun nimissäsi, ilmeisesti voit heittää vaimosi pihalle, mutta en tiedä, pitääkö siinä olla varotusaika, kun hän kuitenkin siellä asuu. Et ehkä voi häntä heittää pihalle joka riidan päätteeksi.
Kun sinulla on asunto, työ, jne. sinulla on ns. paremmat mahdollisuudet huolehtia lapsen elatuksesta.
Ehkä elatusasiat on parempi hoitaa sitten, kun lapsi on vähän vanhempi, jotta imetys ei antaisi aihetta äidin lähihuoltajuuteen. Eli odota ihan tovi. Lisäksi olisi hyvä jutella naisesi kanssa lyömisistä ja ohjata häntä vihanhallintakurssille.
Pidä huoli, että et jää yhteishuoltajaksi niin, että äiti on lähihuoltaja ja sinun pitää maksaa tapaamiskulut.
Mitä maksaa lennot äidin kotimaahan? ! ja ei ole oikein, että Suomen elatustuella hän voi elää herroiksi kotimaassaan. Elatustuen tulee olla hänen maansa tulotason mukainen, jos hän siellä elättää lasta.
Kuinka hyvin naisesi ymmärtää Suomea?
Kuinka kauan hän on täällä asunut?
Onko hänellä riittävästi ystäviä täällä?
Kaikki nuo vaikuttaa siihen, miten helposti hän oikeasti muuttaisi takaisin.
Kielikurssikin voisi olla hyvä asia, jos se on tarpeen.
Pidä huoli, että naisen passiin ei lapsen nimeä tule.
Paras vaihtoehto on se, että lapsi on vain sinun passillasi, silloin hän ei pääse lapsen kanssa pois maasta ilman sinua.
Seuraava vaihtoehto on lapsen oma passi, jota säilytät pankin turvalokerossa. Ja taas lapsi ei joudu ulkomaille sinun tietämättäsi.
Kerro naisellesi suoraan, että et halua asua väkivaltaisen naisen kanssa. Ehkä hän voisi yrittää omasta halustaan muuttaa tapojaan. Muussa tapauksessa teillä on ehkä ero edessä ja sinun kannattaa siihen valmistautua jo nyt. Varmuuden vuoksi.
Toivon kuitenkin, että saatte asiat yhdessä järjestykseen ! :)
(vastaaja on nainen)
-vaimoni ymmärtää melko vähänja puhuu vielä vähemmän suomea
-hän on asunut suomessa n.1v 3kk
-ystävystynyt hän on noin 10 thaimaalaiseen naiseen paikkakunnallamme
-vaimoni kerkesi olla kielikurssilla n4kk ennen kuin jäi äitiyslomalle..
vaimoni "lyönnistä" ei jälkeä jäänyt kun avokämmenellä löi, eikä se kipu vaan teko ja periaate mikä on väärin
vaimoni ei ilmeisesti lapsen parasta aattele koska noin vähästä on lyömässä pillit pussiin ja eroamassa
tai sitten odottaa minulta taas anteeksipyyntöä vaikka mitään anteeksipyydettävää minulla ei ole.
Jos vaimoni kuitenki leppyy niin yritän jotta tilanne pysyisi rauhallisena että lapsi kerkeisi kasvaa muutaman kk, jolloin lapsi ei ole äidin maidosta riippuvainen ( imetys kylläkin on loppunut lapsen 2kk iän jälkeen, koska äidin maidontulo loppui, ja vauva onkin saanut siis tästä eteenpäin korvikemaitoa pelkästään )
Onkohan neuvolatäti kuitenkaan paras vaihtoehto jolle minun kannattaa alkaa puhumaan, käsittääkseni tuntuu että ovat aina äidin puolella tarinaa tietämättä ?
Passiasioista olen lukenut paljon netistä ja sen puolin olen turvassa lapseni suhteen että hän ei maasta pääse ilman että nimeäni paperiin laitan.
Jos vaimoni riehuminen alkaa niin luultavasti voin hänet huoneistosta poistaa ja soittaa poliisit ja kertoa että pelkäsin hänen vahingoittavan vauvaamme käytöksellään?
Jos kahdestaan asian hoitisimme niin ei vaimollani olisi mitään tietoa ym saada asioita puolelleen, mutta jos ystäviensäkanssa lyövät viisaat päänsä yhteen niin mitä vain voin odottaa.
Tuttuni on jonkin sortin asianajaja, mielessä on ollut että kertoisin tarinan hänelle vaikka kaikki parhaiksi kääntyisikin niin olisi kuitenkin ehkä viisasta valmistautua mahdollista jatkoa varten jos asiat huonoksi menevät.
Jos vaimo alkaa riehua, niin poliisit paikalle. Jos sinulla on noin onnellinen tilanne, että on tuttu asianajaja, niin ilman muuta kannattaa nyt jo ottaa yhteyttä. Ei vara venettä kaada.