Poskissa mustelmat, pää täynnä epätietoisuutta, kaduttaa.. Viisi vuotta sitten tavattiin. Rakastuin sinkkuna satasella. Ihana mies. Hemmetin oikukas, mutta niin välillä itsekin. Puolitoista vuotta etäseurustelua, jonka jälkeen muutettiin yhteen. Siitä se lähti. Tavaroitten heittelyä, huutamista.. Puoli vuotta siitä tuli paha riita. Potkaisin kun tuli uhittelemaan. Siitä lävähti nenään. Kovaa. Kaksi viikkoa selittelyä mihin nenäni satuttanut, kun molemmat silmät mustana. Onneksi olin selän takia saikkarilla, eikä tarvinnut olla töissä. Kuulemma sain vain syyttää itseäni. Miksi en lopettanut urputtamista. Keväällä mentiin naimisiin. Ollaan hiton hyvä pari, kun ei ole konfliktejä. Kun ei ole. Aloin odottamana vauvaa viime syksynä. Joulun aikaan tuli riitaa, en edes muista mistä. Varmaan x-miehestäni. Jotain niin typerää. Sain hiuksista lähdön lattialle ja siitä pakenin. Olisi tullut varmaan laskettelumonosta seuraavaksi päähän. Ja taas jatketaan normaalia elämää... Kunnes taas eilen. Aukaisin suuni ihan asiasta. Omia mielipiteitä pitää pystyä esittämään. Miehen teksti oli jatkuvasti yhtä v*ttua. Pyysin lopettamaan. Tuli ja otti toisella kädellä kurkusta kiinni ja toisella kasvoista. Puristi kasvoista tosi kovaa. Nyt mustelmat kasvoissa ja kamala olo. Ja mikä tässä pahinta. Mieheni mielestä, siinä ei ole mitään väärää, jos en kerran muute hiljene. Yksi ero jo takana. Jos ei olisikaan kuin tämä syntymätön lähtisin mäkeen. EN jaksa..
Niin vaikeaa..
Voiko asiat muuttua
13540
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ota lapsei tähden jalat allesi ja lähde , ei se paremmaksi muutu usko mua , tiedän omakohtaisesta kokemuksesta. Eosin tollasesta jo 13v. sitten ja nyt mulla on ihana kiltti mies joka osaa puhuakkin eikä vain hakata.
Mutta kun se mies on 90% ja yli maailman ihanin ja romanttisin ja kaikkea mitä voi. Pitkän, eroon päättyneen avioliiton jälkeen luulin olleeni niin tarkka ja kuinkas tässä kävikään.. Itselleen sen voi tunnustaa, mutta entä lapsille, jotka uskoneet tähän uuteen juttuun ja että asiat sujuu jatkossa paremmin. Tuntuu, että on pettänyt kaikki : (
kerro totuus kun joku kysyy mustelmista!
Mitä sä vielä odotat? En voi käsittää, miksi joku menee naimisiin ja tekee lapsia sellaisen kanssa, joka lyö. Kyllä on sunkin päässäsi jotain pahasti sekaisin......
Jokainen aikuinen valitsee kumppaninsa ja taistelunsa aivan itse, mutta miksi sinä valitat siitä, mitä olet itsellesi valinnut? Miehesi saattaa olla väkivaltainen, mutta entä sinä?
En ole ikinä edes potkaissut ketään, sinä sanot olevasi - miksi? Katsotko olevasi kokonaan suhteenne ulkopuolinen jäsen - ilman mitään vastuuta siitä, mitä parisuhteessanne tapahtuu?
Miehesi ei ole vastuussa sinun onnestasi - sinä itse olet. Ja pian olet vastuussa lapsesikin hyvinvoinista.....mahtaako sinusta olla siihen?
"Puoli vuotta siitä tuli paha riita. Potkaisin kun tuli uhittelemaan. Siitä lävähti nenään."
Sinä aloitit väkivallan teidän suhteessa! Kuulostaa että mieheltä lähti kontrolli ja se on paha asia, mutta älä unohda sitäkään että sinä tuon ensimmäisen tappelun aloitit! Mies tuli mielestäsi "uhittelemaan" ja sinä potkaisit häntä. Olet siis myös väkivaltainen luonne. Niin kuulostaa kyllä miehesikin olevan. Väkivaltaiset ihmiset kun yrittävät asua keskenään niin tuollaista tappelua se sitten on. Mies vain on fyysisesti voimakkaampi.
ETKÖ HUOMANNU LAUSEES,ET UKKO OLI TULLU ENSIN UHKAILEE!!!!KYLLÄ MUNKI JALKAA SAA MAISTAA,JOS TULIS VITTUILEMAAN!!!
eli seuraavan kerran ku ämmä tulee mulle vittuilemaan ja uhkailemaan mä saan vetää sitä turpaan tai vaikka potkasta mahaan.
Tämähän oli mukava tieto.
Olet niitä naistenhakkaajia vai?
miesten- ja lastenhakkaaja - vai?
Yksi ero takana ja pakonomainen tarve onnistua uudessa liitossa. Ja vauvakin tulossa.
Tuttua on. Itselläni oli ihan sama tilanne ja häpeä oli aivan hirveä, kun huomasin, että pieleen menee taaskin.
Lähdin silti. Minun elämäni. Lasteni elämä. Kukaan ei saa niitä pilata. Minä en ole tilivelvollinen kenellekään. Kuulin kyllä jälkeenpäin sukulaisten kauhistelua. Kaksi kertaa eronnut. Lapsiakin kahden miehen kanssa.
Entäs sitten! Kauhistelkoot rauhassa. Minä teen omat virheeni ja omat ratkaisuni. Muut tekevät omansa. Jos joku elää täydellistä elämää täysin virheettömästi, niin siitä vaan. Minä en ole sellaista osannut, mutta tärkeintä on että olen myöntänyt väärät valintani ja korjannut sen, mitä olen voinut. Olen itseni kanssa sujut ja se riittää.
Sinä tiedät, mitä sinun pitää tehdä. Ja sinä pystyt siihen. Ihan varmasti.
Käytöksesi viittaa vähän läheisriippuvuuteen. Toinen puoli sinussa ärsyttää ja toinen puoli pelkää, mutta pois et lähde. Miksi? Sinunkin on myös kasvettava ensin ehjäksi ja annettava sille aikaa.
"Kunnes taas eilen. Aukaisin suuni ihan asiasta. Omia mielipiteitä pitää pystyä esittämään. Miehen teksti oli jatkuvasti yhtä v*ttua." Totta kai omia mielipiteitä pitää pystyä esittämään, mutta millaisia mielipiteitä esität, provosoitko tahallasi kumppaniasi, löydät hänen heikot kohtansa. Onko keskustelu toisen hakkumista ja vähättelyä? Eikö pelisilmäsi sano, milloin toinen provosoituu kohtalokkain seurauksin. Mitä oikein haet liitostasi? Nythän siinä on jo tapahtunut tukku väkivaltarikoksia. Nyt sinun on suojattava lapsesi. Muuten kadut ja katkerasti. Eivätkö nämä varoitusmerkit jo riitä sinulle ? Pakkaa tavarasi ja lähde. Heti.
Nyt on helpompi sinun viel lähteä kun lapsi ei ole syntynyt, sitten on vaikeaa lähteä vauvan kanssa... Tulet saamaan vielä monta kertaa miehesi päällesi, ei se siitä miksikään muutu. Näköjään tuollaisia miehiä on enemmänkin, naisessa se kaikki vika mukamas on, ei osata riidellä ilman että käsiks käydään, en voi muuta sanoa kuin sairasta. Mikään ei oikeuta toiseen käymään käsiks ja miten se on niin helppoa käydä päälle vaikka niin vannotaan rakkautta. Kyllä on mieli täälläkin niin mustana, melko samanlainen tapaus minun mieheni, paitsi minä en ole koskaan hänelle tehnyt mitään, en lyönyt, en potkinut yms. Voimia sinulle, ota hiukka etäisyyttä mieheesi ja mieti rauhassa haluatko oikeasti niin epävakaan ihmisen kanssa elää josta ei tiedä milloin käy päälle.
"Luvattu on paljon
Rikottu enemmän
Vierelläsi valvon
Ja kauniina sut nään
Sä oot se jonka
Löydän aina uudelleen
Taas tässä oon ja valmis
Uuteen kierrokseen" (Chisu)
Sunnuntai-aamu. Herään baari-illan päätteeksi omasta sängystä, oman peiton alta ja oma kulta vieressä. Nousen juomaan vettä. Yölliset tapahtumat tulevat esiin muistikuva-filmiltä aivan liiankin selkeästi. Olohuoneessa sohva on hajalla, televisio lattialla, joka puolella lasin sirpaleita särkyneistä astioista, repaleiset rintaliivit ja toppi lattialla, keittiön pöytä ylös alaisin ja joka puolella haisee kalja. Kävelen peilin ohitse ja minulla on puoli naamaa mustelmilla.
"Mut mussa ei oo mitään
Mussa ei oo mitään uutta
Oon vielä samanlainen
Sama mieli sama sydän
Sama nainen
Mä muistan kyllä
Ne kirosanat ja syyttelyn
Ja anteeksi annan
Jopa sen pahoinpitelyn" (Chisu)
Tuon illan päätteksi sain lievän aivotärähdyksen ja viikon sairauslomaa kasvojen mustelmien vuoksi. Olen töissä lastensuojeluyksikössä, joten en itse pystynyt kokoamaan sirpaleita itsestäni, jotta olisin pystynyt astumaan nuorten eteen.
Mieheni on lyönyt minua - oikeasti ensimmäinen kerta kun sanon sen lauseen oikeasti. Neljä julmaa sanaa, mutta joita ei pääse pakoon. Se alkoi aluksi ihan pienestä kaukosäätimen heitosta, tönimisestä, hiusten repimisestä ja haukkumisesta. Mutta syy on kuitenkin aina minussa. Milloin katsoin väärin tai sanoin väärin jonkin sanan tai käytin väärää äänenpainoa tai syyllistin juomisesta ja kasvavasta laskupinosta. Syy on aina minussa.
Monet, jotka eivät ole kokeneet tätä yrittävät neuvoa, että kuinka vaan lähdet. Mutta ei se ole niin yksinkertaista. En tosin tiedä, että kuinka monta kertaa otan vielä turpaan. En todellakaan tiedä. Rakastan, mutta en ole vain enää varma, että mitä. Onko se vain haavekuva, johon haluan uskoa.
En osaa neuvoa tai kertoa, että mitä sinun pitäisi tehdä. Mutta sen mitä olen työssäni nähnyt, niin ehkä sinun pitäisi kysyä itseltäsi, että millaisen elämän haluat lapsillesi tarjota. Et ole enää vastuussa vain itsestäsi. Kuinka kauan itse jaksat? Kuulostat murtuneelta, sitä helpompi sinun on saada elämästäsi kiinni, mitä aikaisemmin lähdet. Lastesi vuoksi sinun on turvattava oma hyvinvointisi, jotta jaksat olla äiti.
Voimia vaikeeseen tilanteeseen!