Miten tästä eteenpäin..?

Ajan kanssa helpottaa. Jos tuntuu, ettei jaksa niin kannattaa kokeilla lääkkeitä. Psykologi on hyvä juttu.
Vaikka tilanne nyt näyttäisikin ylipääsemättömältä niin pikkuhiljaa helpottaa, ei välttämättä ihan heti. On helvetinmoista tuskaa varmasti.
Itsellä ero rakkaasta noin vuosi sitten ja ajattelen häntä vieläkin. Ehkä en unohda koskaan, mutta opettelen elämään sen asian kanssa ja yritän jatkaa elämää.
Luulen, että voi rakastaa vain kerran.

Kyllä sä selviät.

toki juttelemassa jollekin ammattilaiselle vaikka terveydenhoitajalle, ihmiset on käyneet läpi näitä juttuja ja osaavat ehkä ulkopuolisena (ei ystävänä) kertoa ja tiivistää sinulle mitä vaihetta nyt oikeasti käyt ja se saattaa rauhoittaa sinua. Kaikki nuo tunteet on kuitenkin käytävä läpi ja olet ilmeisen tunteva mies, älä pakene tunteitasi. Ole armollinen itsellesi, syyt eroon voivat tiivistyä sinulle paljon myöhemmin ja voit saada rauhan itsellesi, itselleni kävi noin...mutta jonkun aikaa siihen meni kun yritin samalla pitää itseäni kasassa ja välillä tuntui olenko olemassa vai en koska ajatukset kiertivät niin kehää.

Faktat ovat kuitenkin nyt ne:
-olet eronnut -siitä et pääse mihinkään, kirjoita se vaikka seinälle!!
-itsetuntosi on nollissa -siihen auttavat ystävät kaikista parhaiten, älä kadota itseäsi, olet sinä olemassa ja varmasti ihan hyvä ihminen.
-yksinoleminen ja siihen totutteleminen on vaikeaa aluksi.

Lääkkeitä tai mitään ns. onnellisuuspilleriä ei ole olemassa, eikö se ole toisaalta aika helpottavaakin :)
Jos sinua kovin oikeasti ahdistaa esim. rinnasta tai muuten kannattaa hakea lääkkeellistä apua. Mieti miten sinä parhaiten käsittelisit tunteita joita eroon ja irtautumiseen kuuluu; puhumalla, tekemällä jotain kuten maalaamalla, kirjoittamalla, urheilemalla...Itse makailin monta kuukautta kotona sängyssä, en suosittele sinulle samaa! Tee joku suunitelma selviytymisellesi...sinä selviät ja jatkat matkaa. :)

Lääkkeet eivät paranna, turruttavat kyllä tunteita, joten älä niitä ensimmäisenä vaihtoehtona mieti. Etenkin jos et ollut masentunut ennen eroa jo valmiiksi. Lääkkeistä voi tulla myös ikäviä haittavaikutuksia. Enemmän apua saat keskusteluavusta, kuin lääkkeistä. Lääkitykset kun alunperin on suunniteltu tukemaan esim. masennuksen hoitoa, ei olemaan ainut hoitokeino kuten turhan usein nykyään käy.

Ystäville voi sanoa että kertovat kun eivät jaksa juuri sillä hetkellä kuunnella. Ja kehottaa heitä myös yrittämään vaikka väkisin aloittamaan juttelua myös muista aiheista. Ja samaisien ihmisien kanssa voit myös lähteä ulos, jos yksin on mahdoton lähteä vielä. Fyysinen rasitus voi helpottaa oloa, selkeyttää ajatuksia ja toisaalta auttaa unohtamaankin, vaikka sitten lenkkeilemällä, ellei jokin toinen liikuntalaji kiinnosta enemmän (erilaisia mahdollisuuksiahan löytyy, asuinpaikasta riippuen, eli kannattaa ottaa selvää).

Tunteitaan ei voi tappaa, joten aika parantaa vain niiden osalta. Mutta tuollaisen kiiltokuvamaailman ihannointi ei tule helpottamaan paranemisprosessiasi. Eroon oli syyt, eli kannattaa ne vaikka kirjoittamalla itselleen selventää, mikä meni vikaan. Jolloin näkee, ettei se elämä ihan täydellistä ollut. Ja että myös se toinen osapuoli oli epätäydellinen, täydellistä kun ei ole olemassakaan.

Yksin olo on vaikeaa, jos siihen ei ole tottunut. Mutta etsimällä mielekästä tekemistä saa ajankin kulumaan paremmin. Mennyttä ei saa takaisin eikä siellä kannata kaikkea aikaansa ajatuksissaan viettää. Yritä löytää tähän päivään sidoksissa olevaa tekemistä, oli se sitten uusia harrastuksia tai vanhojen jatkamista. Itsetuntoaan saa kyllä parannettua, jos tahtoo, mutta helppoa se ei ole. Tunnut tietävän hyvinkin omat vikasi, mutta tiedätkö hyvät puolesi? Kaikkia heikkoja puoliaan ei koskaan pysty poistamaan, täydelliseksi ei voi muuttua, joten itsetunnonkin kannalta voisi ehkä olla hyvä etsiä hyvät puolet itsestä ja kehittää niitä, etsiä onnistumisen kokemuksia.

Ja jos yksinolo oikein alkaa ahdistamaan, harkitse lemmikkiä. Ellei allergiat tai muut esteet, kuten vuokrasopimuksien lemmikkienpitokielto, estä tätä. Lemmikki kuitenkin vaatii oman osansa ajastasi, joten et ehdi ihan niin paljon pyöriä itsesäälissä. Koiraa pitää jaksaa ulkoiluttaa, kissakin vaatii leikkikaveria. Luonteeseen tuolloin kannattaa kiinnittää huomiota: energinen tapaus pitää sinutkin liikkeessä ja kissoissakin on eroja, löytyy niin sosiaalisia villikkoja leikkeineen, erakoita kuin totaalisia sylikissoja jotka eivät muualla edes olisikaan. Lemmikkejä kuitenkin hylätään paljon, joten niitä löytyy löytöeläintaloilta ym. hyvinkin usein ja nämä tahot usein mielellään neuvovat alkuun ja auttavat ongelmatilanteissa. Ja tarvittaessa jopa siinä lemmikkipersoonan valinnassa, jos itseä epäilyttää.

Itselläkin meni juuri hetki shokissa erosta, ei osannut ajatella järjellä tilannetta. Tunteet tuntuivat vahvemmilta, mutta puhumalla muutamien ihmisten kanssa asioista, huomasin paljonkin sellaista, mitä en suhteen aikana tajunnut. Ja itselläni on ollut lemmikkinä kissoja koko sen ajan mitä olen omissa kodeissani aikuisiällä elänyt (koska en jaksaisi lenkittää koiraa paria kolmea kertaa päivässä, kissankin kanssa voi ulkoilla jos huvittaa). Ja kummasti yksi kissakin pitää elämässä kiinni, on pakko muistaa ruokkia ja siivota hiekkalaatikko. Ja kumpainenkin, sekä edesmennyt että nykyinen villikkoni ovat aina kantaneet oma-aloitteisesti lelut viereen että nyt leikitään, toisaalta tarvittaessa myös yrittäneet lohduttaa. Eli eivät kaikki kissat totaalisen itsekäitäkään ole.

/purkaa asioita, mutta tässä muutamia, joita tuli mieleen:
- akuutissa ahdistusvaiheessa kirjoita hänen tekstiviestit johonkin kirjaan ylös ja raapusta paksulla tussilla päälle, jotain, millä purat katkeruuttasi "Mikä valehtelija! Et ole yhtään sen parempi Ihminen kuin muutkaan. Pelaat vaan ihmisten tunteilla..Mitä se lepertelet" Tekstisi voivat olla sitä, mikä tulee mieleen. Sen jälkeen revi paperit ja polta ne.
- kirjoita ahdistuspäiväkirjaa. Mitä pelkäät ja miksi? Kahden vuoden pääsä luettuasi tekstit huomaat olevasi vahvempi ihmisenä, etkä tunne olevasi yhtään niin epätoivoinen.
- hanki pehmolelu (miehille ehkä hankalaa...), jonka otat vaikeina iltoina kainaloosi. Se on "henkinen" ystäväsi, jolle voit sanoa kaikki pahimmat olotilasi, nekin, joita ei pysty oikeille ystäville tai ammattiauttajille kuvailemaan.
- kuuntele itseäsi huomattavasti vanhempien ihmisten (ainakin 30 vuotta ikäeroa) tarinoita, miten he selvisivät aikoinaan sydänsuruista
- Katso ja kuuntele uusia elämäntarinoita teatterista, elokuvista ja muiden ihmisten kertomina.
- Älä ala käyttämään jatkuvasti psyykelääkkeitä. Ne eivät poista perimmäistä pahaa oloa, vaan turruttavat ajatukset. Masennuslääkkeistä tulee niiden käytön lopetettua kuukausia kestäviä vierotusoireita kuten huimausta. Unilääkkeisiin jää koukkuun ja unen laatu on pökerryttävää. Iltalenkki auttaa unensaantiin.
- Kuuntele Mozartia iltahämärässä. Se antaa luvan itkeä ja surra mennyttä ja puhdistaa sielua
- Auta jotain itseäsi nuorempaa, joka painii esim. teinisuruissaan. Sinulla on niihin suruihin nähden enemmän elämänkokemusta ja toisen auttaminen on sinulle parantava vaikutus
- Puhdista keho kuonista. Aloita pääsiäispaasto.
- Hiljaisuus on hyvä aika pohtia omaa elämistään ja sanojen merkitystä. Kun ei ole ketään, kenen kanssa puhua iltaisin face to face, niin alkaa arvostamaan sanoja. Mitä sanoisin rakkaalle iltaisin? Mitä jättäisin sanomatta? Mitä en ainakaan sano, jos elän parisuhteessa?
- Yksinäisyys opettaa arvostamaan ennen merkityksettömiä ihmisiä - ystävällistä kassaneitiä/bussikuskia/kioskimyyjää tai henkilöä, joka kehuu sinua jostain pienestäkin asiasta