Yöstä asti olen itkenyt ja pohtinut ett onkohan ketään yhtä tyhmää ihmistä kuin mä! Tapasin kuukausi sitten sokkotreffeillä miehen jossa oli KAIKKI se mitä olen aina halunnut,fiksu,ihana ja komea mies ja tulimme todella hyvin juttuun. Vietimme silloin ihanan illan ja yön ja taidettiin molemmat ihastua, mut kun hän sit seur.päivänä lähti satojen kilometrien päähän alkoi mua ahdistaan ja luottamuksen ihmisiin menettäneeni aloitin epätoivoisen textailuhelvetin jolle ei loppua tullut hänen vakuutteluistaan huolimatta että hiljaa hyvää tulee ja että ei hän ole elämästäni mihkään katoamassa.
Viime lauantaina hän tuli taas luokseni ja vietimme ihanaa aikaa yhdessä ja kun hän sitten lähti niin mä luultavasti sekosin jotenkin kun aloitin taasen sen vainoharhaisen epäilyn ja kaikkea paskaa mä hänen niskaan syydin. Miten voi vanhat pettymykset vieläkin aiheuttaa sen etten luota ja menetin ihmisen jota en unohda koskaan.
Menetin hänet niin että viime yönä lähetin hänelle viestin jossa kerroin että hänen parhaakseen mun on annettava hänen mennä ja elää elämäänsä ilman mun pakkomielteistä vaanimista ja kyselyä milloin tavataan vaikka hän kymmeniä kertoja sanoi ettei osaa vastata kun hänen työ on todella kiireistä ja matkustelua paljon.
Voitte vain kuvitella miltä tuntuu kun siltikin vaikk hän luultavasti vihaa mua tällä hetkellä mä haluaisin puhua hänen kanssaan kasvotusten tästä etten jäisi epätietoisuuteen, mutta miten puhun kun ei hän pyynnöstäni huolimatta ota mitään kantaa. Ikävä on mieletön kun pitkästä aikaa lähelläni oli mies josta nautin täysillä, hänen läheisyys yksistään sai mut rauhoittuun, mut kun hän oli kaukana mä muutuin ihmiseksi jota en tunne itsekään. Olimme niin samankaltaisia ja kaikki natsas,musiikkimaku,harrastukset jne ja mä tein elämäni suurimman virheen hänet menettäessäni näin tyhmällä tavalla.
Kertokaa te mua fiksummat jos mielessänne on jotain jolla voisin edes yrittää pehmittää häntä? Ongelma on sekin et hän on niin kaukana mutta kyllä hätä keinot keksii. Sydämessäni on ahdistus ja itken vain enkä tiedä mitä teen. Ulkona upea auringonpaiste mut mielessäni ei.
Viime lauantaina hän tuli taas luokseni ja vietimme ihanaa aikaa yhdessä ja kun hän sitten lähti niin mä luultavasti sekosin jotenkin kun aloitin taasen sen vainoharhaisen epäilyn ja kaikkea paskaa mä hänen niskaan syydin. Miten voi vanhat pettymykset vieläkin aiheuttaa sen etten luota ja menetin ihmisen jota en unohda koskaan.
Menetin hänet niin että viime yönä lähetin hänelle viestin jossa kerroin että hänen parhaakseen mun on annettava hänen mennä ja elää elämäänsä ilman mun pakkomielteistä vaanimista ja kyselyä milloin tavataan vaikka hän kymmeniä kertoja sanoi ettei osaa vastata kun hänen työ on todella kiireistä ja matkustelua paljon.
Voitte vain kuvitella miltä tuntuu kun siltikin vaikk hän luultavasti vihaa mua tällä hetkellä mä haluaisin puhua hänen kanssaan kasvotusten tästä etten jäisi epätietoisuuteen, mutta miten puhun kun ei hän pyynnöstäni huolimatta ota mitään kantaa. Ikävä on mieletön kun pitkästä aikaa lähelläni oli mies josta nautin täysillä, hänen läheisyys yksistään sai mut rauhoittuun, mut kun hän oli kaukana mä muutuin ihmiseksi jota en tunne itsekään. Olimme niin samankaltaisia ja kaikki natsas,musiikkimaku,harrastukset jne ja mä tein elämäni suurimman virheen hänet menettäessäni näin tyhmällä tavalla.
Kertokaa te mua fiksummat jos mielessänne on jotain jolla voisin edes yrittää pehmittää häntä? Ongelma on sekin et hän on niin kaukana mutta kyllä hätä keinot keksii. Sydämessäni on ahdistus ja itken vain enkä tiedä mitä teen. Ulkona upea auringonpaiste mut mielessäni ei.
Vastaukset 3
Vanhimmat
moi!
olen kokenut samaa ja nyt onnellisesti namisissa ja on pikku vauvakin jo.
neuvoisin sinua mutta haluaisin tietää ensin että mitkä asiat sinua vaivaa mieltäsi niin paljon... jos voisit kertoa niin pystyisin paremmin ymmärtämään. tässä olis mun e-mail osoite: [email protected]
voit kirjoitella mulle sitten :)
viestiä laittaa sähköpostiisi muttei onnistunut, yritän huomenna uudelleen.
kokeileppas tähän osoitteeseen: [email protected]
odotan :)