Bones

Minanoita

hän katosi tuhatkasvoiseen
yöhön
eikä
kukaan
koskaan
enää
kuullut hänen
äänensä rikkinäisiä sävyjä

kun hän keväästä löytyi

hänen sisältään
kasvoi puu
hänen sielunsa oli kietoutunut
rungon ja karhean kaarnan
ympärille

kuu kalpea
ilmeetön
hämmästellen
elämän kiertokulkua
......

21

307

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Into.Lento

      kevät
      odotettu aika

      uusia asioita
      visioita
      jotka antavat suuntaa
      innostua
      kasvaa

      ----------------------------------------
      kevättä odotellen
      tämä runosi sai miettimään
      pysähtymään

      • Minanoita

        Aivan oikein,,,visiota uusista tuulista...siitähän tässä
        on kysymys, otsikko tahallaan vain laitettu hämäämään, mutta
        huomaan yllättäen kun luen näitä kommentteja että enpäs onnistunut, no hyvä niin (nauraa)

        Kevättä odotellessa sinulle kiitokseni:))))))


    • *MURUKULTA*

      Kuu on viisas, on nähnyt päivän josko muutaman yönkin vielä...

      Sielut on mielenkiintoista porukkaa...niitä voi tavata, vaikka halailemalla puita :]
      Liekö kietoutunut sinne kaarnan väliin, kuten kerroit..Halaamalla sitä voimaa saa..

      Juuh...Maailmassa on monta ihmeellistä tarinaa,, ja aina ne jaksaa kummastuttaa.. vai mittee. :)
      http://www.vastavalo.fi/albums/userpics/12706/J_tett__vai_biodiversiteetti_.jpg

      • Minanoita

        Olipas ajan patinoima puu linkissäsi, ihana tavallaan, hmm mahtaakohan sieluni
        takertua juuri tuohon rankaan kevätuudistuksen koitossa:))

        Sinä löysit taas uuden
        näkökulman runooni, kun halaa puuta siitä voimaa saa...

        Olen samaa mieältä, kummastuttavista tarinoista kasvaa uusia versoja...ainakin keväällä:)))))

        Tänxis Muru:)))


    • "Katosi tuhatkasvoiseen yöhön"
      Jäljettömiin kasvoihin.
      Kaaralaiva kupeessa.
      Valmiiinksi kasvaneena.

      Hiukan vain muotoa muutaen.
      Merille.
      Tuulille.
      Laitan sen.

      Seilaamaan.
      "tuhatkasvoiseen yöhön"
      Kulkemaan rannatonta aavaa.

      • Minanoita

        Yksi sana ja niin montaa merkitystä
        sille aikaan saa..Mie pidin myös näistä sinun
        versioista "tuhatkasvosta" joka vääntyy moneen mukaan...

        Mulle tuli mieleen tällainen vastausruno runostasi:

        kaarnalaivan kapteenina
        setä tuhatkasvo tuima
        kiikaroi lähestyvää aaltoa
        myrskytuulien riehuessa

        ilme pysyy kurissa
        ei pelkoa
        ainoastaan
        päättäväisyyttä mennä
        läpi vesien ovesta.....

        Kiitos Margitta:))))


    • Tässä on hienolla tavalla kuin yhdistetty luonto
      ja rakkaus yhteen - tai erikseen - tuo kerronta
      saa eri mielikuvat liikkeelle ... ajattelemaan todella
      että mitä tuohon kätkeytyy ...näkyväksi mutta
      sille salatummalle puolelle.

      Pidän aina runoistasi,sillä Sinulla - on se jokin - millä
      lukijoita kosketat.

      Olla kuin puu runossasi - Sinä tulet ja kosketat.

      • Minanoita

        Minä oksillani kosketan sinua, hellästi hipaisemalla...

        Mutta joo, tämä runoni kertoo uudistumisesta kevään myötä, tai
        ainakin sellaisen kaipuusta ja aivan totta kyllä tähän oli kätketty myös pisara rakkautta
        joka liittyy luontoon ja sen eheyttävään voimaan..Voi miten kaipaankaan päästä jo tallustelemaan
        keväiseen metsään tekemään herääviä löytöjä....
        Mutta yhtälailla tämä on kertomus siitä vahvasta kirjoittamisen tarpeesta joka sisältäni
        versoo puun lailla...kun nyt on ollut tunne siitä että sanat ovat hetkeksi ehtyneet..(auttaiskohan biolan?:))))

        Dolan sinua kiittää puuhun kiinnittynyt noituus:)))))))


      • Minanoita kirjoitti:

        Minä oksillani kosketan sinua, hellästi hipaisemalla...

        Mutta joo, tämä runoni kertoo uudistumisesta kevään myötä, tai
        ainakin sellaisen kaipuusta ja aivan totta kyllä tähän oli kätketty myös pisara rakkautta
        joka liittyy luontoon ja sen eheyttävään voimaan..Voi miten kaipaankaan päästä jo tallustelemaan
        keväiseen metsään tekemään herääviä löytöjä....
        Mutta yhtälailla tämä on kertomus siitä vahvasta kirjoittamisen tarpeesta joka sisältäni
        versoo puun lailla...kun nyt on ollut tunne siitä että sanat ovat hetkeksi ehtyneet..(auttaiskohan biolan?:))))

        Dolan sinua kiittää puuhun kiinnittynyt noituus:)))))))

        Hyvältä tuntui kosketuksesi että taisi olla
        hoitotädin urbaanista kokemusta,jotta tulee
        taidolla tehtyä.

        Kyllä jo eilen huomasi ilmasta pientä kevään
        merkkejä poskipäillä...valkeaa ja keltaista
        että punertavaa väriä oli liikenteessä.

        Varmaan jo luontoihmisenä tahtoisit sukeltaa
        aarteittesi syvimpään onkaloon tutkimaan että
        tekemään diagnooseja...toivon mukaan myös
        tännekin,meidän lukijoidenkin iloksi.

        Olet sie kyllä aika verso sanojen kuin löydöksiesi
        kukkuloilla ... juu biolan ... luonnonantimista
        versoaa vaikka mitä kun uskoo omaansa mitä tekee.

        Lennähtele taas kun pääset otteesi puusta pitkin
        äärettömyyden rajoille.


      • Minanoita
        dolan kirjoitti:

        Hyvältä tuntui kosketuksesi että taisi olla
        hoitotädin urbaanista kokemusta,jotta tulee
        taidolla tehtyä.

        Kyllä jo eilen huomasi ilmasta pientä kevään
        merkkejä poskipäillä...valkeaa ja keltaista
        että punertavaa väriä oli liikenteessä.

        Varmaan jo luontoihmisenä tahtoisit sukeltaa
        aarteittesi syvimpään onkaloon tutkimaan että
        tekemään diagnooseja...toivon mukaan myös
        tännekin,meidän lukijoidenkin iloksi.

        Olet sie kyllä aika verso sanojen kuin löydöksiesi
        kukkuloilla ... juu biolan ... luonnonantimista
        versoaa vaikka mitä kun uskoo omaansa mitä tekee.

        Lennähtele taas kun pääset otteesi puusta pitkin
        äärettömyyden rajoille.

        No, pakko lienee tunnustaa ettei tuo lumikaan kauheasti ole
        estellyt retkiäni metsän siimekseen, tosin tarttis olla kahluusaappaat
        ja lumikengät, ne helpottais etenemistä suunnattomasti:) Kameraan tarttui tässä
        yksi ilta aivan mahtava oranssin pinkki auringonlasku, se oli erittäin erikoinen näky
        ainakin minun silmääni.En sitten tiedä miltä se koneella näyttää, kamerassa ainakin
        poikkeuksellisen hyvältä..Täällä on nytkin aivan mahtava ilma, mieli raapii jo puiden runkoja
        kova olis hinku painua bongailemaan vaikka lintuja mutta kun on pullataikinan verran maltettavaa...

        Minähän taas lennähtelen, lennähtele sinäkin:))))))))))


    • - lukija -

      Upea runo, taianomainen,arvoituksellinen. Tästä ei voi olla pitämättä !

      • Minanoita

        Tunnen syvää kiitollisuutta siitä
        että olen onnistunut oksillani koskettamaan lukijaa:)))


        Sinua nöyrästi kiitän:)))))


    • Miekko

      Tässä oli ytyä! Muodonmuutos... Minä pidin tästä ensilukemalta, ajattelin että onpa positiivinen kuvaus.. tähän on toivoa valettu. Sitten aloin epäillä.. että kun tämä on sinun kirjoittamasi niin jostakin rivien välistä pomppaa joku shamaani ja luut kolisevat noitarummun poronnahalla.. mutta siltikin tästä olisi tykättävä.

      Hmm.. ja runo on rakennettu niin, että mahdollistaa molemmat tulkintatavat.. niin ettei tästä ota selkoa, riippuu tosiaankin tulkitsijan mielentilasta mitä tästä irti saa. Tuo puu.. sopii myös molempiin tulkintatapoihin.. samoin otsikko, oikeastaan hmm.. Minä pidän tätä ultrapositiivisena muodonmuutoksen kuvauksena, sanoo muu maailma mitä tahansa.

      • Minanoita

        Aivan oikein..muodonmuutosta kerrakseen..mutta kuten sanoit ei voi olla
        aivan varma siitä pomppaako shamaani rekvisiittoineen päivineen jykevän tammen oksalta
        pöllyttämään rumpuansa ja tietenkin luut kaivetaan esiin maakuopasta!( heh)Ja on todella hienoa
        kun lukijat löytävät tällekkin kirjoitukselleni useampia näkökulmia....

        Itseasiassa onpas mukavaa kun tulit poikkeamaan runosessani, nimittäin sain inspiraation
        juurikin nyt, päm, kehitellä afrikkalaista ruokalajia runomuotoon, muistui nimittäin mieleeni
        eräs taannoinen keskustelumme yhdessä runossa..

        Sinua kiittää ilahtunut noita:))))))


    • okra*

      kun luin tätä ajattelin ensin hautaa jossa makaavan
      ruumiin maanpäällisten jäännösten läpi kasvaa puu,luin tämän
      monta kertaa kunnes tajusin minäkin että tässä onkin kyse jostakin aivan muusta!
      Runosta tekee hyvän se että lukija joutuu ajattelemaan mitä kirjoittaja teksteillään tarkoittaa,
      ystäväiseni sinulla on taito kirjoittaa!

      • Minanoita

        Tuo otsikko oli harhaanjohtajana tässä runossa, siinä lienee syy ajatuksillesi..
        Ja kyllähän tämä on oikeastaan luettavissa myös sinun esiintuomallasi tavalla:)

        Sinua kiitän mie:)))


    • Zakuskat

      Ensin mä järkytyin, koska itse tykkään kulkea yksin pitkin kairoja ja maailman soidenreunoja, suhistella Trangialla itämaisia ja ahmia luontoa.

      Paras hetken pysähdys oli pieni soistuva lampi, jonka hetteiselle rantamättäälle heitin kesäauringossa selälleni ja safkan jälkeen uinahdin. Kun heräsin, niin en ollut uskoa silmiäni: mut oli peittänyt kauttaaltaan pienet siniset perhoset.

      Funtsi.

      Musta ei siis jäänyt pukkaamaan horsmaa, vaan hiippailin siitä sitten hädin tuskin takaisin sinne jonne olin menossa. Että tällasta.

      • Minanoita

        Trangialla saa keitettyä maanmainiot pöperöt metsän siimeksessä tai vaikka
        autiotalon katolla:) Penet siniset perhoset kuulostaa mielenkiintoiselta mahtoiko rotu
        olla maankuulua varvasperhoslajiketta?? Hyvä ettet jäänyt kasvamaan horsmaa, olen siitä erittäin
        helpottunut:)

        Funtsin, trust me!

        (ilkikurinen kiitoshymyni tähän päivään sinulle Za:)


    • mizwinter

      joskus pitää uudistua että jaksaa
      kulkea arjessa ja vallitsevassa hetkessä
      Mä tykkäsin tästä!

      • Minanoita

        Ja mie tykkäsin käynnistäsi,
        siitä kiitokseni:)))


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mistä puhuitte viimeksi kun näitte

      Kerro yksi aiheista
      Ikävä
      101
      7503
    2. 92
      5290
    3. Se on hyvästi

      Toivottavasti ei tavata.
      Ikävä
      82
      4956
    4. Olenko saanut sinut koukkuun?

      Hyvä. Rakastan sua.
      Ikävä
      135
      4343
    5. Alavuden sairaala

      Säästääkö Alavuden sairaala sähkössä. Kävin Sunnuntaina vast. otolla. Odotushuone ja käytävä jolla lääkäri otti vastaan
      Ähtäri
      11
      3110
    6. Miksi sä valitsit

      Juuri minut sieltä?
      Ikävä
      52
      2739
    7. Sisäsiittosuus

      Tämän kevään ylioppilaista 90% oli sama sukunimi?
      Suomussalmi
      46
      2732
    8. Kerro nyt rehellisesti fiilikset?

      Rehellinem fiilis
      Suhteet
      55
      2322
    9. Törkeää toimintaa

      Todella törkeitä kaheleita niitä on Ylivieskassakin. https://www.ess.fi/uutissuomalainen/8570818
      Ylivieska
      11
      2299
    10. Suudeltiin unessa viime yönä

      Oltiin jossain rannalla jonkun avolava auton lavalla, jossa oli patja ja peitto. Uni päättyi, kun kömmit viereeni tähtit
      Ikävä
      21
      1890
    Aihe