on tää vaikeeta kun on välivaiheessa eli eronnut monen vuoden suhteesta ja toisaalta kiinnostaa yksi tietty ja kaikki tuputtaa suhdetta joka toisen vastaantulijan kanssa. Mietityttää nämä muiden ongelmat ja tekstit täällä ja mietin et miksi alkaa mihinkään sellaiseen ihan vain suhteen vuoksi jossa jokin tai oikeastaan mikään mättää?? Helpommin se on sanottu kuin tehty ja varmasti on vaara jäädä nalkkiin ihmiseen joka esim. kohtelee huonosti jo tapailuvaieessa esim. valhtelee, odotuttaa yms.
Miksi tää on niin vaikeaa naiselle olla yksin? Miksi? Toinen ongelma on se että jos miesten kanssa haluaa olla kaveri he eivät sitä ymmärrä vaan tahtovat sitä suhdetta ja rakkautta vaikka kuinka monesti sanoisi että ei tuu kesää...onko se sitten minun puolelta hyväksikäyttöä jos haluaa olla vain kaveri ja kuitenkin kokea jotain vaikka yteisen tekemisen merkeissä?? Kertokaa tämä minulle???!!Moni tuntuu ottavan nokkiinsa ns. pakeista niin että tulee olo kuin olisin jokin pahakin ihminen. Vaikka siis joku tuttavuus alkaisi ihan kaveruudesta muutenkin. On vaikea löytää tuttavia pitkän tiiviin parisuhteen jälkeen ja on uuvuttavaa myös kun kaverit epäilevät minulla olevan sutinaa vaikka kenen kanssa vaikka todellisuudessa ei ole vaan haluaa olla vain ihmisten kanssa......onko se niin väärin??? Pitääkö etsiä kavereiksi vain homoja ja jos pitää niin mistä hemmetistä niitä löytyy?
Onko kenelläkään samoja kokemuksia? En tiedä mikä tässä se varsinainen ongelma on mutta huomaan ihmsiten reaktiot tyyliin "kenenkähän kanssa tuo nyt on tai "ketähän se nyt yrittää"...ovatko nämä ääniä päässäni???
Miksi tää on niin vaikeaa naiselle olla yksin? Miksi? Toinen ongelma on se että jos miesten kanssa haluaa olla kaveri he eivät sitä ymmärrä vaan tahtovat sitä suhdetta ja rakkautta vaikka kuinka monesti sanoisi että ei tuu kesää...onko se sitten minun puolelta hyväksikäyttöä jos haluaa olla vain kaveri ja kuitenkin kokea jotain vaikka yteisen tekemisen merkeissä?? Kertokaa tämä minulle???!!Moni tuntuu ottavan nokkiinsa ns. pakeista niin että tulee olo kuin olisin jokin pahakin ihminen. Vaikka siis joku tuttavuus alkaisi ihan kaveruudesta muutenkin. On vaikea löytää tuttavia pitkän tiiviin parisuhteen jälkeen ja on uuvuttavaa myös kun kaverit epäilevät minulla olevan sutinaa vaikka kenen kanssa vaikka todellisuudessa ei ole vaan haluaa olla vain ihmisten kanssa......onko se niin väärin??? Pitääkö etsiä kavereiksi vain homoja ja jos pitää niin mistä hemmetistä niitä löytyy?
Onko kenelläkään samoja kokemuksia? En tiedä mikä tässä se varsinainen ongelma on mutta huomaan ihmsiten reaktiot tyyliin "kenenkähän kanssa tuo nyt on tai "ketähän se nyt yrittää"...ovatko nämä ääniä päässäni???
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eron jälkeen menee aikansa sopeutuessa uuteen tilanteeseen. Ystävyydestä on hyvä lähteä liikeelle. Se ei ole hyväksikäyttöä. Miehet haluavat seksiä, mutta siihen ei ole pakko suostua, jos ei itse halua. Ja jos mies siitä suuttuu, niin se on miehen häpeä ja ongelma, eikä sinun! Harastuksien kautta löytää uusia ystäviä.
Olen sinkkunainen, 35v ja koulutettu, kaiketi ihan kauniskin. Rakastan omaa riippumattomuuttani ja vapauttani, enkä ala seurustella uudelleen ennenkuin löydän sopivan kumppanin. Tämä tuntuu olevan muille ylivoimaista.
Useat kuvittelevat, että nielen miehiä iltapalaksi, vaikka en edes harrasta irtosuhteita, yhden illan jutuista puhumattakaan.
Tykkään miesten seurasta, heillä on usein parempi huumorintaju ja rennompi meno kuin naisilla. Usein miespuoliset kaverit sanovatkin, että olen "hyvä jätkä". Viihdytään samoissa porukoissa ja vietetään aikaa yhdessä. Muut luulevat, että panen niiden kanssa.
Ajattelen itse asian niin, että tärkeintä on, että tiedän itse miten elän ja että elän oman arvomaailmani mukaan. Ja jokaisella on oikeus ystäviin.
Juu, ei kannata jäädä yksin neljän seinän sisälle. Voi vastakkaisen sukupuolen kanssa hauskaa pitää ilman seksiä tai rakkauttakin. Olla vain ystäviä. Se riittää ja piristää, eikä ole mitään velvoitteta. Saa jutella ja unhoittaa edes hetkeksi arjen huolet ja murheet. Elämä on helppoa silloin, kun tietää mitä elämältään haluaa. . . Siis, jos ei ole sopivaa kumppania löytynyt, niin voi olla ystävä ystävälle.
Kuinka kauan siitä erosta on? Jos joku tietty kiinnostaa niin mitä jos kerrot sille tilanteen kuten se on? Anna hänen päättää riittääkö sille kaveruus tai onko se edes susta kiinnostunut. Suhteeseen ei kannata alkaa pelkän suhteen vuoksi. Mun mielestä ainakaan.
Mä ainakaan en kaveeraa sellaisen naisen kanssa josta oon kiinnostunut mutta joka ei minusta. Joko tapaillaan vähän enemmissä merkeissä tai sitten ei ollenkaan ainakin sen aikaa että oon päässyt enimmistä kiinnostuksista yli.