Aina ihastunut?

ihastuksen tunteelle.

Jonkun tutkimuksen mukaan niin täytyy olla, jotta ihastuminen tapahtuu.

Mikähän sinusta tekee aina niin vastaanottavaisen? Varattunakin?

me ollaan ehkä seksuaalisesti innokkaampia kuin muut! joten ollaan ylpeitä itsestämme, muut hajotkoon sulkeutuneisuuteensa. että semmonen mielipide.

Et ole ainoa, itse olen myös sinkkuna ja varattuna ihastunut työtovereihini. Mukavempi vain töitä paiskoa eikä sen tarvitse mihinkään edetä:) Eiku vaan naatiskelemmaan!

Mulla on ihan sama ongelma!! En ymmärrä mistä se johtuu!! Olen ollut n. 5 vuotta samassa firmassa, ja ihastunut ainakin kymmeneen työkaveriin tänä aikana (onneksi firma on iso). Tälläkin hetkellä ihan mieletön ihastus päällä. Ja se fiilis lopahtaa yleensä siihen kun sitten lopulta saan tämän ihastukseni kohteen.. Mitenköhän osaisi ottaa ns "iisisti", kun jatkuvasti vain leijailee jossain ihme vaaleanpunaisissa pilvissä ja haaveilee... No, ainakin on kiva mennä töihin!! :) En vain tahtoisi käydä koko porukkaa läpi.. Kai ne miehetkin jossain vaiheessa alkaa puhumaan..

Itsellenikin käy aina noin. Olen lakannut pohtimasta. Miksi ei saisi ihastua?

... ehkä kannattaa harkita juuri psykiatrin vastaanottoa ... niin, että eikö työsi olekaan riittävan haastava ... miksiköhän sinut työnantaja on sinne palkannut

Minäkin tein Billit (kuten se Usan pressa Bill C sen Monicansa kanssa) eli söin kuormasta ja nyt onmenossa vasta 41 avioliitto vuotemme joista päivääkään en vaihtais tai pois antais.

mahollista mennä hoitoon? Ja jos maine työpaikalla (yleinen) on jo olemassa,pitäskö vaihtaa työpaikkaa...

Ihmisellä on huono itsetunto kun pitää ruveta kaupittelemaan / kokeilemaan suosiotaan. Eli jos tärppää se pönkittää huonoa itse tuntoa.
Että ei kun kallonkutistajalle jos ei muuten saa hommaa rauhottumaan.
Mutta on se kyllä mukavaa kun työpaikalla on oma jakorasia ei tartte töitten jäläkeen lähtee kuppiloista pika lohtua katteleen.
Että anna mennä vaan ;-))

muut ihmiset eivät ole kulutustavaroita.

Et voi tietää, kuinka paljon loukkaat muita, koska pelaat ja leikit sellaisella tunne-elämän alueella, joka on erittäin haavoittuvainen. Niin on myös miehillä, vaikka muuta uhoaisivat.

Kaikkea, mitä haluaa ei tarvitse saada. Tunne-elämäsi on holtitonta ja käytät sitä syynä sille, ettei tarvitse lopettaa, vaikka itsekin tiedät olevasi kummallinen. Ihastua voi vaikka joka ainoa päivä uuteen ihmiseen, mutta miksi ihmeessä annat tunteittesi päättää teoistasi ????

Minäkin pidän työ/opiskelupaikkojen miehiä viehättävänä, mutta pakkomielteiseksi ei tarvitse silti ryhtyä. Kohta kaikki huorittelevat sinua vähintään selän takana - sitäkö sitten haluat?

Hyvin päätelty. Mene psyksiatrille.

jooo...sitä se..

HUOM! Ketjun aloittaja puhuu ihastumisesta, ei siitä että menee sänkyyn jokaisen työkaverinsa kanssa.

Jos ei psykiatrin, niin sitten jonkun luotettavan ystävän kanssa kannattaisi puhua asiasta. Ehkä sinun pitäisi saada muuta ajateltavaa, että et koko ajan ajattelisi ihastustesi kohteita.


Oletko miettinyt, miksi vain ihastut etkä rakastu? Ja mihin tarvitset ihastuksia? Etkö koe pärjääväsi töissä, jos et pidä tarpeeksi työkavereistasi?
Jos yrittäisit ensiksi esim kirjoittaa ihastuksistasi päiväkirjaan, ja sitten kun olet kirjoittanut heistä kaikista, mieti, ihastuitko heihin todella vai piditkö heistä vain ja vaan luulit heitä ihastuksiksi. Sitten kun olet pohtinut ja vellonut asiaa omasta mielestäsi tarpeeksi, tuhoa päiväkirja ja yritä unohtaa ihastuksesi. Ja aloita uusi, parempi elämä.

Liikaa stereotypiaa toimisto-työpaikoissa niin TV-sarjoissa kuin oikeassa elämässäkin! =P =S

töisä tehhään töitä eikä huorata.

Minulla on jatkuva haku päällä myös työpaikalla. Olen pitänyt romanssia työpaikkamme naisten kanssa, yhtä kerrallaan ja kutakin vuorollaan. Joku moraali pitää ihmisellä olla, ettei muhinoi monen naisen kanssa yhtä aikaa. Usean työkaverinaisen kanssa olen myös päätynyt sänkyyn ja saanut heiltä mukavasti rakkautta. Työpäiviin tulee aivan uutta sisältöä ja työ luistaa mukavammin, kun mukava kutina kihelmöi sisuksissa. Ja se lämmittää, kun naiset pyrkivät kilvoittelemaan keskenään vampatessaan minua.

Koen itseni hyväntekijäksi.

..siinä se.. ei voi auttaa.

Olet rakastunut ihastumisen tunteeseen, et kohteeseen. Oletko kuullut narsismista?

jos kyse on vain ihastumisesta eikä mene sen pidemmälle niin liekö siitä harmia?
Sit taas jos sulla pakonomainen tarve saada jokainen ihastuksesi kohde lankeamaan pauloihisi ja sit kyllästyt niin suosittelen miettimään asiaa vähän tarkemmin..

Itse koen oman tilanteeni niin, että kun pitkän vuosia kestäneen suhteen jälkeen pääsin vapaille markkinoille oli upeaa testata omaa viehätysvoimaansa. Huomion hakuisuus ja halutuksi itsensä tunteminen ei välttämättä ole huono asia, mutta moraalia kannattaa miettiä ettei tosiaan tule huonoa mainetta..

Oih, ihanaa ihastua...ja konkretisoida se tavalla tai toisella...

kyllä se into laimen kun ihastuksen miehelle tai vaimolle selivää , mitä työpaikalla tehdään ,
miksi ylitöissä viihdytää ilman palkkaa , on kokemusta siitäkin

huorittelijoille ja muillekin vastaajille! Olen aloittaja ja haluan tässä vaiheessa muistuttaa, etten ole edennyt pelkkää ihastumista pidemmälle, eli en lähellekään kenenkään sänkyä. Tarkoitukseni oli pohtia miksi ihastun jatkuvasti, miksi olen tällainen "ketjuihastuja", ja onko muilla samanlaisia kokemuksia. Pari ihan hyvää vastaustakin olen saanut, kiitos heille! :)

Tämä ei ollut siis niin vakava aloitus, ja todellisiin ihmisten välisiin tapahtumiin liittyvä vielä vähemmän. Taidan jopa pitää tätä ihastumiskykyä enemmän positiivisena asiana, se piristää työssä viihtymistä ja arkea, vaikkei mitään pientä flirttiä suurempaa oikeasti tapahtuisi. Psykiatrille meneminen ja sana "ongelma" ovat pienesti liioittelua.

- laitatte mieskollegan kanssa toimistohuoneen oven kiinni,
- istahdat lievin hajareisin pöydänreunalle,
- kohotat sopivasti hameenreunaa ylös, jotta satiiniset vaaleat pikkupöksysi loistavat lihaisien reisiesi välistä,

Mies on sen jälkeen kypsää kauraa ja homma finalisoituu pikaiseen ja molempia virkistävään sisäänulos -juttuun ja parfyymintuoksusi sekoittumiseen lievään hien hajuun. IHANAA !!! :)

pitää tehdä töitä eikä ottaa palkkaa siitä, että saa viettää ihanaa ihastuselämää, kuherrella kuin kuherruslomalla ainaan. Se ei ole oikein meitä työttömiä kohtaan, jotka tulisimme vain töihin emme flirttailemaan ja ihmissuhteilla leikkimään.

Työaika ei ole flirttailu eikä seurusteluaikaa siinä mielessä, että tehtäisiin tilaa seksi- tai romanssisuhteelle.

Muistan, kuinka minäkin olin usein nuorempana ihastunut ja toisaalta Minuunkin on ihastuttu. Eli yleistä se on opiskeluaikoina ja jopa työpaikalla. Mihinkään eivät koskaan myöskään minun kohdallani edenneet, vaan Ihastus ilmeni unelmointiasteella. Ja kyllä, rasittavaa sellainen kun ei ikinä uskaltanut mitään tehdä ihastuksensa eteen. Tunteet olivat kyllä aina aitoja, eivätkä mitään "kevyttä flirttiä tai päivän piristettä". En ole edes flirttailijaluonne. Tuolloin olin yksinäinen ihminen, sinkku ja toivottoman ujo.

Nyt varattuna ja naimisissa ollessani en voisi enää ihastua, koska olen uskollinen luonne ja rakastan puolisoani.

liika huomiohakuisuus ja yhtäkkiä toista juuri tuntematta ihastus. oikeesti olet pelkkä naiivi vitsi siis. adiktioita on monenlaisia ja ihminen pystyy varsinkin kun teitää niin estämäänkin moiset tyhmyydet! et herätä luottamusta ainakaan minussa.teinikompleksi jne...

Minkähänlainen maine sinulla on työkavereitesi keskuudessa. Tuskin kovin mairitteleva.

hoitoo..oikeesti! PÄÄSSÄ VIKAA JA PALJON!

Oletko aina vain ihastunut vai muuttuuko tunne koskaan sen syvemmäksi? Onko elämässäsi yleensä paljon ystäviä ja muita aktiviteetteja?
Tai entäpä, ihastutko vain sen takia että on tylsää? Flirtti vain piristää tylsää päivää/ elämää?

Kysymyksiä.

Olit kuka hyvänsä, olet yliaktiivinen!!!!

Eli olet eräänlainen kiertopalkinto.

olisiko se yks sana joka kuvaa ko. käytöstä. maailman vanhin ammatti taitaa olla sulla plakkarissa ainakin. kannattaisiko yrittää edetä uralla reittä pitkin?

Mäkään en jaksasi työkavereiden lähentelyjä, ja vielä naisten!
Facebookiinkin lähettävät ystäväpyyntöjä, yritän niitä sitten laistaa ignooraamalla,
ja toivoa ettei tuu kyselyjä, miks et ole mun kaveri? Nytkin on yks sellainen taas tyrkyllä.
Ei todellakaan viitsis enää vapaa-ajalla kattoa työkavereiden naamaa, varsinkaan niiden rumien.

työt jää tekemättä, joka paikassa on helvetillinen ruuhka ja palvelujen taso on mitä sattuu. Aina vaan kytätään potentiaalista lisääntymiskumppania ja ollaan housut kosteina/pystyssä.

Näin ei voi jatkua. Työnantajat sorron yöstä nouskaa!

Olet Huora.

olin just samanlainen kuin sinä täissä, vapaajalla,ja jopas vielä retkilläkin.Tiedostin että olin hyvän näköinen suorastaan kaunotar´vailla vertaa.Naimisissa olin ja olen vieläkin ,silloin nuorenpana tuohon noin 55v ikään mennessä olin viehättävä ja olisin saanut kenet haluasin ja suorastaan uhkuin ihanaa sexiä ja ihastusta mutta koskaan en mennyt sen pitemmälle paitsi kerran mutta sekin jäi koska viime hetkellä tulin järkiini.Ajattelin että pitäiskö mennä' psykiatrin vastaanotelle mutta se jäi siihen.Mutta nyt olen jo 63v rva kaikki on rauhottunnut olen eläkkeellä' ja elämä on balansissa,mutta voi voi niitä ihania aikoja kaikki vaan muistoja.

No todellakin mene hoitoon, saatat pilata ja tuhota monen muun elämän teollasi, kuin vain omasi!!!!

Koko juttu!
Mutta kun neuvoa pyysit niit totean että teet vain syyllisen miehistä niin sehän on tavanomainen ja ei tarvitse itse vastata omista reagtioistaan. Mies saa aikaan sen että sinulla on paha ja vaikea olla, ajatteleppa jos miehiä ei olisi työpaikoilla eikä muutoinkaan sinä voisit ihastua ihan omilla tunteilla.

Niin naisen hätähuudolta moinen vaikuttaa.

Mene jo kiireellä psykatrin puheille, mitä siitä työstä tulee kun ajatuksesi on koko ajan jossain ihastuksessasi.
Luulis että ihminen pystyy tommoset tunteet pidättelee, työpaikkaromanssi yleensä lopahtaa ja hyi kamala jos on kähinää jonkun duunipaikan ihmisen kanssa. Oksettaa.
Ei sunkaltasen kanssa kukaan voi elämää rakentaa, olet aika heikunkeikun yksilö.

- töissä ja koulussahan sitä ihmisiä tapaa: miten se on muka huonompaa ihastusta kun vaikka baarissa? Ihmiset on ihmisiä. Suomessa ollaan edelleen joskus vaan tekopyhiä: kaikki ovat ihastuneet töissä ja joka toisella ollut suhde. Etenkin alle 3kympppisenä retkahtelee ja sekoilee. So not.
- Ainakin sä tunnet ja ihastuminen on positiivinen tunne. Jotkut aukoo päätään, rähisee ja on paskoja, eivätkä ole yhtään huolissaan, vaikka heillähän se aihetta hoitoon on mennä.
- ihastuminen ei mitään, vaikka olisi varattukin: rakkaus ja sitoutuminen on toinen juttu. Ihastua saa aina, teot on toinen asia. Jos on vapaa, saa tehdäkin.
- ihastua saa ja pitää, ja sen voi huoletta itsessään hyväksyä. Parempi että tykkää ihmisistä. Tekonsa tosiaan jokainen sitten päättää ja sen minkä painoarvon antaa millekin ihastukselle, mutta ihastua saa: pitää mielen virkeänä.
- itse toivoisin, etten olisi niin kyyninen, vaan että voisin tuollalailla vielä vaan ihastua. En ihastu juuri keneenkään enää ja se on tylsää ja kuivaa. Niin olen nokkiini ottanut pettymyksistä, etten osaa enää. Joten nauti ja ole onnellinen, älä suotta murehdi :)

Kieltämättä tuo että olet aina ihastunut, (silloinkin kun olet varattu) kuulostaa oudolta. Pakkomielteiseltä. Miten ihmeessä voit olla ihastunut useampaan ihmiseen yhtäaikaisesti? Onkohan ongelma samantyylinen kuin levottomat 2 elokuvassa tuolla naisella.

mukavaa naiskennella työkavereita vuoronperään.

Mä olen kans kokenut tämän tyylistä,enkä täysin tiedä mistä se johtuu, ehkä yksinäisyys, rakkauden tarve, jännityksen hakeminen tai jotain muuta. Ne kohteet ei vaan ole aina sopivia elämän kumppaniksi, sen huomaa sitte ennemmin tai myöhemmin. Se on useinmiten pinnallista . Kiinnostuin yhdestä samalla työmaalla olevasta luullakseni komean ulkonäön takia pääasiassa ja seuraavaan sen takia että meillä oli samanlaisia elämän kokemuksia ja tulimme hienosti juttuun, eli ennemminkin toverillinen juttu, se tapailu tosin päättyi, mutta nyt on uusi ihastus nykyisellä työpaikalla, mutta olen huomannut että on alkanut tulla oikein rakastumisen oireita ja kun ajattelen asiaa eteenpäin, olisi hieno viettää vaikkapa loppuelämä hänen kanssaan, oikein ihmettelin kun yhtä äkkiä edessäni oli sellainen joka tuntuu siltä oikealta.Paljon näillä työmailla sattuu tätä ja ne on sellaisia keveitä juttuja, mutta se on sitten eri asia kun oikeen viedään kun hullua tukasta....Kansii tosiaan funtsata onko oikeasti tykästynyt vai onko se vaan sellaista fiiliksien hakemista. Eikös muuten sangviinikkoluonteet oo alttiimpia tälläiselle.Menee liian lujaa ja fiilistellään.

ON HALPAA... kiitos, ehkä olet sulkana jo minun hatussa, ken tietää...

Miksi täällä tuomitaan työpaikka-ihastus?

Ketjun aloittaja on IHASTUNUT, ei tehnyt mitään muuta liikettä ihastuksensa suuntaan. Ehkä nähnyt työpaikan käytävällä kerran päivässä ja vaihtanut katseen ja jättänyt muuten rauhaan ihastuksensa. Jos tämän pidemmälle ei vie ihastumistaan, onko todellakaan väliä, onko ihastumisen kohde sinkku tai varattu?

Ihastuksen kohde saattaa olla (ja yleensä onkin) täysin tietämätön asiasta. Mutta salainen ihastuminen tuo kipinää ja jaksamista ihastujan työpäivään. Ja ihastuminenhan on ihanaa, kun ei tarvitse kohdata arkipäivän ongelmia, joita tulisi realistisessa parisuhteessa.

Jos työpaikka-ihastumisesta saa voimaa ja energiaa, eikä sitä toteuteta käytännössä (tässä tarkoitan varattuja osapuolia, sinkut tehköön mitä haluavat), niin miksi omasta mielikuvituksestaan ei voisi nauttia?

P.S. Olen itse töissä miesvaltaisella alalla, reilusti ylipainoinen nainen. Ja tulen aina hyvälle tuulelle, kun työkaverin, puolta nuorempi komea mies, hoitaa työasiat kanssani kuin herrasmies ja haluaa vaihtaa muutaman sanan ylimääräistäkin työasioiden lomassa.

Tarvitsenko siis psykiatria, vai nautinko vain työstäni?

Psykologista kannattaa aloittaa, psykiatrille vasta sen jälkeen jos tarvis.. :)

Niin minäkin ennen olin aina ihastunut johonkin juuri sinun lailla. Se oli viatonta ihastusta, eikä johtanut muuhun kuin haaveiluun ja semmoiseen. Jotenkin jaksoin paremmin arkea, kun oli ihastumisia.

Sitten sain rakkaudessa pari kertaa todella pahasti nenilleni. Pahin oli ex-avomies (11vuotta). Hän oli toistuvasti uskoton ja jopa raiskaamalla/yrittämällä raiskata pari naista.
Suhteemme päättyi siihen, että hänellä oli rinnakkaissuhde yhteen juoruilevaan kylälutkaan, jolla on liuta lapsia eri isien kanssa.
Koin todella pahan kolauksen siitä, että mieheni vaihtaa minut "huonompaan". Nainen on muidenkin mielestä kamalan ruma ja melko tyhmä. Jos vaihdokki olisi ollut nuori ja kaunis nainen, niin sen jotenkin olisi käsittänyt paremmin. Mutta se että mies tekee vaihdon vanhaan, juoppoon kylälumppuun tuntui pahalta. Sitä alkoi miettiä, että on varmaan jotenkin TODELLA HUONO, kun häviää sellaiselle.

Olisi minulla aika paljon ottajia, mutta nykyään en kykene enää rakastumaan.
Ei ihastumisesti ole vakavaa. Olet elossa!
Minun mielestäni se on pahempaa, että kivettyy kuorensa sisään ja muuttuu kovaksi. Kuten minä.

Ehkä se psykiatri voisi auttaa. Kai se on joku rakkauden kyltymätön kaipuu tms, koka aiheuttaa tilanteen.
Toisaalta aika luonnollista on, että joihinkin ihmisiin on lämpimämpi suhde.
Useimmat kuitenkin pystyvät pitämään tunteensa kohtuullisissa rajoissa ja housutkin jalassa.
Varmaan niitä ihastuksia on useimmille tullut tai tulee elämän aikana. Mihin se sitten johtaa, on kokonaan toinen juttu.
Nämä ihastumiset ovat varsin haitallisia itselle. Ihastunut ihminen, jos on jo suhteessa, pilaa aina enemmän tai vähemmän oman suhteensa, koska ajatukset kohdistuvat johonkin ihan muuhun, kuin häneen johon pitäisi.

Itelläni on ollu ihan samaa, mutta ihan joka paikassa, eli ei vaan töissä.. Sitä kun hakee elämäänsä rakkautta, hyväksyntää, läheisyyttä ja kaikkee sitä ihmisiltä, niin ei siitä saa koskaan tarpeeksensa.. Jeesus oli ainakin mun elämässä ainut, joka sai sen tyhjän kolon täyttymään. :-) Sitä rakkauden ja läheisyyden tunnetta ei voi edes verrata ihmiseltä saatavaan!! Ihmisiin pettyy aina, mutta Jeesukseen ei koskaan. Itse kävin sit myös paljon asioita läpi ja mietin, et mistä mikäkin johtuu ja se auttoi ymmärtämään paljon käytöstäni. Itselläni moniin asioihin on vaikuttanut lapsuus.. Ei se ollut mikään pahimmasta päästä, mutta niitä säröjä voi tulla tosi pienistäkin asioista, mitä ei välttämättä edes hoksaa kuin vasta sitten, kun antaa elämänsä Jeesukselle ja Hän alkaa näyttää niitä asioita, mitkä on vaikuttaneet jne..

Jos haluat jutella näistä asioista enemmän, niin mielelläni olen käytössä.

Kannattaa nussia niitä kaikkia, myöhemmin harmittaa jos ei nussi

Kyllä se niin on, että työpaikka suhteissa ei ole hohtoa. Kun löytää suhteet muualta kuin työpaikalta niin ne ovat aina parempia. Työpaikaltahan saa helpommin suhteita, mutta eivät ne tunnu edes kokeilun haluisilta. Helppoja saada hetkellisiä suhteita nuo mistä sinä kerrot

läheisriippuvaisuus? jännityksenhaku? tai sitten olet sitoutumiskammoinen..

Hei vaan,

on hienoa olla ihastunut. Ihastuminen lienee tunne, joka pitää olla jotta asiat etenisivät rakastumiseen ja lopulta rakkauteen = sitoutumiseen.

Ihmisillä ei aina kuitenkaan ole samat merkitykset tilanteille.

Uskoisin meidän jatkuvasti luokittelevan ihmisiä eri karsinoihin, kuten panisin, viehättävä, luottaisin, juttelisin, hyvä työkaveri, voisin kokeilla tuleeko kumppanuutta jne.

Et kertonut mitä sun ihastuminen pitää sisällään.

Onko siinä mukana fyysistä toimintaa tai onko se ainakin tavoitteena.

Voisi päätellä että asia sinua kuitenkin hämmentää, kun tännekin lähdit siitä kirjoittamaan.

Oma ehdotuksesi käydä jossain esim. terapeutilla on mielestäni hyvä.

Tavisten heitot ja sutkautukset ovat niitä keittiöpöytä ja kaljatuopitason neuvoja, joita nykyään tyrkytetään joka tuutista ja suuntauksena on hetken mielihalujen täyttäminen.

Tiedät varmaan nämä tapaukset, jotka hakevat ihastumisen/rakastumisen tunnetta ja sen parin vuoden jälkeen kun herneitä ei purkkiin sujahdakaan joka päivä, alkavat hakea uutta suhinaa.

Kun takana on 10 - 20 vuotta kokeiluja ovat todella täynnä ja sitten viimeistään haluavat mennä jonnekin tuntojaan purkamaan.

Alan terapeutit ovat 10 - 30 vuoden uransa aikana nähneet kaikki tapaukset ja voivat antaa paljon vinkkejä omaan elämääsi.

Suosittelen

taitaa olla niin ettei ole muuta ajateltavaa kuin vastakkainen sukupuoli, jolloin on vastaanottavainen ihastuksille. Kyllä se tollainen vaihe ohi menee kun ikää tulee lisää. Nauti olostasi vielä kun siihe energiaa riittää.

nimimerkillä joskus useinkin ihastunut

Kaikille työnantajille ja muille varautuneille hulluille tahtoisin sanoa omasta kokemuksestani, että työpaikkaihastumisen myötä työpanos nousee valtavasti

1.
Töihin tullaan vaikka jokapaikkaan sattuu.
2.
Virtaa löytyy niin että heikompia hirvittää; että toi jaksaa...
3.
Vapaapäivinäkin tullaan töihin, vaikka ilmaiseksi, koska töissä on kivempaa kuin kotona.
4.
Työt tehdään eritäin hyvin, jotta ihastus näkee työntekijän olevan ahkera ja hyvä työntekijä.
* * * *
Työnantajieni sanomisia:
Tämä tyttö se on ahkerampi kuin muut
Jää aina ylitöihin
Teetkö tän kun olet nopeampi ja parempi kuin kukaan muu.
Katsokaa nyt kun se tekee töitä kuin hullu, eikä välitä vaikka...

Pako sanoo vielä yks kommentti Tää on vika lupaan sen.
Kun kirjoitat: Mikähän mulla on kun ...
Sinä olet ihan terve ja normaali. Usko vaan tuo lause!
Se vaan että tässä sairaassa maailmassa terve ihminen on jotain niin omituista ja erikoista,
että sitä pitää välillä ihan ihmetellä ja muut eli sairaat käy sitä haukkumaan koska ovat kateellisia.
Kukaan ihastunut ei ole koskaan tehnyt mitään pahaa kenellekään.
Jos kaikki ihastuisivat, niin maailmasta poistuisivat ongelmat.
Jos al qaida olisi ollut ihastunut Amerikkaan niin olisi paljon pahaa jäänyt kokematta.

Kattokaa tätä kuvaa http://www.ii2.org/user.php?nick=niiiki&s=images&img=26003104 nuo on niin ihana pari, mutta tuo poika taitaa olla vähän liaan pieni :DD

kommentoida vanhaan viestiin. eli jos ihastumisen takia pitäisi mennä hoitoon niin meitä hoitoon meniöitä olisi varmaan monen kymmenen kilometrin pituinen jono(ei ihastuminen ole SAIRAUS). ihastuminen on tunne siinä missä itku, nauru, rakastuminen, viha. sinä olet tunteellinen ihminen ole ylpeä siitä ja nauti. Mukavaa kesää sinulle.