Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Hukassa

    Hei! Olen ihan normaalin perheen vanhin tytär ja tunnen ulkopuolisuutta perheeseeni, tuntenut oikeastaan jo useamman vuoden ajan. Tällä hetkellä olen äitini kanssa samalla työpaikalla ja en oikein viihdy äitini seurassa ja hänen kanssaan työskentely on minulle hyvin vaikeata. Jos saisin päättää emme tekisi samoja työvuoroja. Meillä ei ole minkäänlaista yhteyttä, emme vain ymmärrä toisiamme. Viime aikoina olen huomannut toivovani että eräs työkaverimme, joka on myös äitni erittäin hyvä ystävä olisi äitini. Tulen hänen kanssaan niin hyvin toimeen ja tuntuu kuin pystyisin puhumaan hänen kanssaan asioista, joista en äitini kanssa pystyisi. Ajatus vain on alkanut vaivata omaatuntoani, sillä tunnen syyllisyyttä ja tunnen pettäneeni perheeni ja sukuni. En tiedä enää kuinka pääsisi pois näistä ajatuksista.
    2377
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Ei ajatuksista tarvitse päästä eroon, eikä niistä tarvitse olla huonoa omaatuntoa.

    Jos äitisi on sinulle noin opettanut, niin ei ihmekkään ettet viihdy hänen seurassaan.

    Itse en ole tykännyt koskaan vanhemmistani mitenkään erityisesti, ja enää heidän seuransa ei voisi vähempää kiinnostaa. Lapsena elin pitkään siinä uskossa, että olen vaihtunut vahingossa synnärillä toiseen lapseen ja oikeat vanhempani vielä löytävät minut ja vievät mukanaan.

    Nauti vain rauhassa kuvitelmistasi, kun et voi nauttia kuitenaan oman äitisi seurasta.

    Mites olisi työpaikan vaihto jossain vaiheessa..

    Äänestä

    • Itselläni oli parempi suhde tätiini kuin omaan äitiini. Tunsin vuosia syyllisyyden tunnetta, vaan sitten kuittasin asian, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.

      Pinnistele vain eteenpäin, ja kuuntele sydämesi ääntä. Sinä et ole pettänyt ketään.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Pelokas hukassa kirjoitti:

    Hei! Olen ihan normaalin perheen vanhin tytär ja tunnen ulkopuolisuutta perheeseeni, tuntenut oikeastaan jo useamman vuoden ajan. Tällä hetkellä olen äitini kanssa samalla työpaikalla ja en oikein viihdy äitini seurassa ja hänen kanssaan työskentely on minulle hyvin vaikeata. Jos saisin päättää emme tekisi samoja työvuoroja. Meillä ei ole minkäänlaista yhteyttä, emme vain ymmärrä toisiamme. Viime aikoina olen huomannut toivovani että eräs työkaverimme, joka on myös äitni erittäin hyvä ystävä olisi äitini. Tulen hänen kanssaan niin hyvin toimeen ja tuntuu kuin pystyisin puhumaan hänen kanssaan asioista, joista en äitini kanssa pystyisi. Ajatus vain on alkanut vaivata omaatuntoani, sillä tunnen syyllisyyttä ja tunnen pettäneeni perheeni ja sukuni. En tiedä enää kuinka pääsisi pois näistä ajatuksista.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu