Jos hyväksymme sen että maailmankaikkeuden aika-akseli on olemassa kokonaisena ja nykyhetki on tällä viivamaisella ulottuvuudella liikkuva ilmiö (jota itse pidän todennäköisyyskäyrän mukaisena aaltona), niin mikä todistaa että meillä on vain yksi ja ainut nykyhetki. Itse oletan että identtisesti käyttäytyviä nykyhetkiä on erittäin paljon ja kussakin tapahtuu vuorollaan sama kuin muissakin.
(olisiko tässä hiukan aktivointia eräille liian hankalissa oloissa eläville parven jäsenille - millainen parvi se sitten kunkin kohdalla onkaan)
(olisiko tässä hiukan aktivointia eräille liian hankalissa oloissa eläville parven jäsenille - millainen parvi se sitten kunkin kohdalla onkaan)
Vastaukset 15
Vanhimmat
mikään todista? Tai sitten todistaa.
Mutta jos IDENTTISIÄ nykyhetkiä on useita, niin - mitä siitä? Jos ne olisivat erilaisia niin SE olisi jotain?
Erillaisuus on mahdotonta, sillä se aika-akselihan on jo kokonaisena olemassa.
Jos ne olisivat erilaisia, pitäisi meidän siirtyä jakaantuvien rinnakkaismaailmankaikkeuksien ajatteluun, mutta pidän sitä toimimattomana systeeminä sillä mistä tulisi uuden maailmankaikkeuden vaatima energia.
Uskon kun sanot. Mutta jos identtisiä nykyhetkiä on monta, niin mitä siitä seuraa? Noin niinku persoonallisesti ja sit universaalisti?
Että sinäkin olet juuri nyt eri ikäisenä useissa nykyhetkissä, etkä huomaa itse mitään kummallista.
Sama juttu kuin videokasetin nauhan pistäisi kulkemaan usean nauhurin läpi peräkkäin.
Kaikissa näkyisi sama elokuva, mutta eri vaiheessa.
Mun mielestä sellaisista faktoista ei ole hirveesti iloa, joista ei seuraa mitään. Asia on toki ällistyttävä, mutta so what?
Asiasta ei seuraa mitään erityistä ei ole se mielenkiintoinen puoli, vaan se että tämä on maailmankaikkeutta selittävä ajatus.
(on sillä silti vaikutuksia, mutten yleisön mielenterveyden säästämiseksi listaa niitä tähän)
kaava tähden säteen ja massan suhteesta sen maksimikoossa, pystyttäisiikö kehittämään kaava, jolla voi ennustaa maailmankaikkeuden tulevaisuutta?
Systeemissä ei ole tulevaisuutta tai menneisyyttä, vaan aika on olemassa kokonaisena.
Viiva on hankala kuvaus ajalle. Kasvava piste on tarkempi kuvaustapa.
Sillä aika on samanlainen kuin muutkin ulottuvuudet, siis jatkuva suora.
Jos imaginäärinen aika otetaan huomioon, niin silloin saadaan kaksiulotteinen aikataso.
juuri, kuten sanoit tuossa ylemmässä viestissäsi... ei ole menneisyyttä, eikä tulevaisuutta, on vain nykyhetki. Kasvava piste kuvaa samaa ajan hetkeä. Hetki vain tavallaan muuttaa muotoaan. Ajan kuluminenhan on materian, tai havaittavan jakautumista, eli kyse on tavallaan yhden hetken kasvamisesta.
Tämä ei ole ajattelun malli, vaan todellisuuden kuvaus.
Koska matkaa ei voi kuvata kasvavana pisteenä, niin silloin ei aikaakaan.
Ja se menneisyyden ja tulevaisuuden puute tarkoittaa van sitä että katsotaan koko maailmankaikkeuden aika-akselia kokonaisena ja nykyhetki/hetket ovat vain sillä liikkuvia todennäköisyysaaltoja.
Ajan käsite on melkein ihmismielen käsityskyvyn ulkopuolella. Ja kuitenkin asia on juuri niin kuin sanoit, absoluuttista aikaa ei ole.
Aika on metrinen. Sen sama asia kuin kvantittunut. Matemaattisesti aika on kompleksinen metrinen avaruus.
Materiaalinen maailma on isomorfinen transformaatio aika avaruudesta kolmiulotteiseen maailmaan. Materian kannalta kvantti on nykyhetki ja transformaatiosta jotuen se on hiukkasen ulkopinta. Ulkopinnan alueella vallitsee epätarkkuus koska alue on kvantti (tai metrinen yksikkö). Suhteellisuus taas on seurausta ajan nykyhetkien vertailusta eri hiukkasten kesken.
Aikakvantin perustaisen hiukkasen olemassaolon aikana sillä on peruspyrkimys tasata itsensä, niin ettei aikaa ole. Eli fysiikan ilmiöt ovat seurausta transformaation purkupyrkimyksestä, niin että aika nollautuisi. Eli kun kaikki materia on yhdessä aikakvantin kokoisessa alassa, aika lakkaa olemasta, kunnes taas syntyy hetkellinen poikkeama eli transformaatio.
Tämä malli antaa vastauksen siihen miksi fotoni liikkuu valon nopeutta. Fotoni muodostuu kahdesta hiukkasesta. Hiukkanen ja antihiukkanen muodostavat fotonin. Fotoni on tietyssä mielessä onnistunut ajan hävitys. Selitän asian metrisen yksikköhiukkasen = temptoni avulla. Temptonin pinta muodostuu aikakvantin alasta. Yksinkertaistaen yksikköneliöstä muodostuu transformaatiossa yksikön pinta-alan mukainen pallo. Neliön reuna kasautuu transformaatiossa yhdeksi pisteeksi pallon pinnalle. Neliöpinnasta voidaan tehdä pallo kahdella tavalla; joko käärimällä 'kohti' = temptoni tai käärimällä 'poispäin' = antitemptoni. Tämä näkyy temptoneissa kasautumispisteen kiertosuuntina. Kiertosuunnat taas aiheuttavat temptoneiden välisen vetovoiman.
Temptoni-antitemptoniparin muodostaessa fotonin kaikki vastakkaiset aikaosat menevät kohdakkain ja kasautuma pisteet tarttuvat toisiinsa. Yhteen juuttuneet kasaumapisteet kiersivät pallopintaa, mutta yhdistymisen jälkeen ne ovat pakotettuja kiertämään samaa ympyrärataa! Kiertosuuntien ollessa vastakkaiset temptonin pallopinnalla ollut kasautumapisteiden ympyrärata litistyy matemaattiseksi janaksi eli tapahtuu ympyrän lorentz-muunnos, koska kasautumapisteet eivät enää irtaudu. Tämä taas tarkoittaa, että muodostunut fotoni on liikkeessä valonnopeudella.
Temptoni mallissa hiukkasen tulevaisuus on aina hiukkasen ulkopuolella. Menneisyys jää hiukkasen sisään. Tästä johtuen saamme havaintoja ajan 'taaksepäin' kulkemisesta vain tunneloitumisilmiön kautta.
Sinusta on olemassa ääretön määrä kopioita jotka kaikki makoilevat sohvalla, kaivavat nenäänsä ja pohtivat syntyjä syviä...
Aika pelottavaa.