Ystäväni ja minä olemme hyvin läheisiä ja samanlaisia ihmisiä..
Mutta hän ei tunnu jotenkin ymmärtävän että ystävyydessäkin voi riidellä ilman että ystävyyden olisi päätyttävä..Olemme olleet ystäviä jo muutaman vuoden, mutta aina hän on katkomassa välejä ilman että asiasta voitasiin edes puhua..Aina se olenkin minä joka perään soittaa ja pyytää anteeksi ja tahtoo selvittää mitä todellisuudessa tarkotin.
Mielestäni niin ystävyydessä kuin parisuhteissakin voidaan riidellä ja sopia, ilman että mitään suurempaa tapahtuu..
Tiedän että tänään ei ole oikea aika puhua asiasta,vaan seuraavan kerran kun se on aiheellista, mutta sitten otan asian esille..
Muilla samoja kokemuksia??Pelkään hänen vain olevan vähän liian "hössö" ihmisuhde asioissa, ja olen miettinyt sitäkin että mitäpä sitten kun hänellä ja hänen jätkäkaverillaan on ensimmäinen riita?!?onko hän silloinkin valmis katkomaan välit hänen kanssaan vain jonkun pikku riidan takia ilman asiasta puhumista ja selvittämistä kun ei tunnu osaavan sitä minunkaan kanssa tehdä..
Mutta hän ei tunnu jotenkin ymmärtävän että ystävyydessäkin voi riidellä ilman että ystävyyden olisi päätyttävä..Olemme olleet ystäviä jo muutaman vuoden, mutta aina hän on katkomassa välejä ilman että asiasta voitasiin edes puhua..Aina se olenkin minä joka perään soittaa ja pyytää anteeksi ja tahtoo selvittää mitä todellisuudessa tarkotin.
Mielestäni niin ystävyydessä kuin parisuhteissakin voidaan riidellä ja sopia, ilman että mitään suurempaa tapahtuu..
Tiedän että tänään ei ole oikea aika puhua asiasta,vaan seuraavan kerran kun se on aiheellista, mutta sitten otan asian esille..
Muilla samoja kokemuksia??Pelkään hänen vain olevan vähän liian "hössö" ihmisuhde asioissa, ja olen miettinyt sitäkin että mitäpä sitten kun hänellä ja hänen jätkäkaverillaan on ensimmäinen riita?!?onko hän silloinkin valmis katkomaan välit hänen kanssaan vain jonkun pikku riidan takia ilman asiasta puhumista ja selvittämistä kun ei tunnu osaavan sitä minunkaan kanssa tehdä..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ystäväsi taitaa olla aika ehdoton ihminen, jolla on mustavalkoiset käsitykset ihmissuhteista. Tuohon piirteeseen auttaa aika ja elämänkokemus; kaverisi taitaa olla vielä suht nuori? Yritä jutella hänen kanssaan, kerro hienotunteisesti miltä sinusta tuntuu ja mitä mieltä olet hänen käytöksestään.
Mutta älä odota ihmeitä tai sitä että voit muuttaa toisen ihmisen. Jos hyvin käy, kaverisi ehkä "herää" ja alkaa tiedostaa omat reagointitapansa, sitä kautta on mahdollista muuttua jos hän näkee siihen tarvetta. Ihmisen täytyy itsensä olla halukas muutokseen, jos kaverisi ei näe (tällä hetkellä) mitään erikoista käytöksessään, niin ulkopäinkään ei muutosta voi tuputtaa. Siinä tapauksessa kärsivällisyyttä, kyllä elämä ja x-määrä pieleen menneitä ihmissuhteita opettaa viimeistään kaveriasi... :)
No mikä on nuori ja ei, hän on 18v! Ja mielestäni hänellä luulisi olevan jo sen verran realista ajattelu kykyä että hän ymmärtäisi..
Minä kuitenkin eilen puhuin hänen kanssaan asiasta ja hän tuntui sen ymmärtävän..toivottavasti sen oikeasti myös niin teki..
Itselläni on kokemusta tällaisesta "liian kiihkeästä" ystävästä. Olemme molemmat jo päälle parikymppisiä, minä seurustelen, hän ei. Viimeisin riitamme tuli lähestyvästä vapusta. Hän viettää silloin synttäreitään, mutta ilmoitti niistä vasta kun olin jo itse kutsunut omalle kämpälleni porukkaa pippaloimaan serpenttiinijuhlan kunniaksi. Kun sanoin, että tulen piipahtamaan hänen juhlissaan (ja näemmehän me illalla kaupungillakin) hän loukkaantui todella pahasti... Käski laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen ja miettimään, miltä minusta itsestäni tuntuisi jos hän tekisi niinkuin minä tein hänelle.
Tilanne on todella inhottava. Olen itsekin aikamoinen hössö, ja vähän liiankin kiltti ja joustava tämän ystävättäreni kanssa, kamalinta mitä tiedän on olla riidoissa. Kuitenkaan en halua perua omia juhliani, kun olen jo montakin ihmistä sinne kutsunut (olisin kutsunut myös tämän ystävän, mutta hän ehti ilmoittaa minulle omista juhlistaan ennen kuin minä omistani). Lisäksi tilanne olisi miesystävälleni ikävä, hän ei tuntisi ketään ko. syntymäpäiviltä...Minun juhliini taas on tulossa sekä minun että hänen kavereitaan.
Siinä tilanne koko sekavuudessaan.
Mutta pointtina siis se, että kohtalotovereita löytyy...Meitä "liian kilttejä". Ehkä pitäisi joskus uskaltaa nostaa kissa pöydälle..? :-/
Olen tuntenut ystäväni nyt vuoden. Tutustuttiin työpaikalla. Alussa kaikki sujui hyvin ja oltiin paljon yhdessä, jota toinen ystäväni ihmetteli (tunsi tämän uuden ystäväni yläasteelta/lukiosta). En välittänyt muiden jutuista, mutta tällä hetkellä ymmärrän kaiken mistä toinen ystäväni kertoi. Ystävyytemme on tällä hetkellä todellista vuoristorataa. Ystäväni saattaa suuttua jostain täysin älyttömästä, eikä välttämättä edes kerro mistä on suuttunut. Viimeisimmät pultit hän otti siitä, että tulen hyvin toimeen monien asiakkaiden kanssa ja olen ystävällinen kaikille, kun taas hän saattaa kiukutella asiakkaidenkin nähden jostain pienestä jutusta.
Hän on ollut kyseisellä työpaikalla minua kauemmin ja jos hän kuulee, että olen jutellut jonkun ihmisen kanssa, hän saattaa suuttua aivan silmittömästi (hän on kuulemma tuntenut kyseisen henkilön kauemmin ja minä en saisi olla ystävällinen ja keskustella hetkeä pidempään).
En tiedä voinko kutsua ystäväkseni henkilöä, jolle ei voi ikinä kertoa omista iloistaan ilman että hän rupeaa mököttämään. Mielestäni ystävien pitäisi voida olla ystäviä ilman jatkuvaa kilpailua/kateutta.
Kun hänellä on hyvä päivä, kaikki on todella mukavasti ja hänen kanssaan on mukava viettää aikaa. Hyviä päiviä vaan on enää entistä harvemmin.
Haluaisin pysyä hänen kanssa hyvissä väleissä sillä työpaikalla pitää kuitenkin tulla toimeen päivittäin. Minulle se ei ole ongelma, mutta välillä tuppaa häiritsemään jos toinen ei puhu päivän aikana sanaakaan.