Olemme olleet kohta 3 vuotta yhdessä. Minä 18 ja mies 21 vuotias. Meillä on 3kk ikäinen vauva. Meillä menee muuten hyvin, mutta minua on alkanut ahdistaa todella paljon asiat mitä tapahtui suhteemme alku aikoina.. kun olimme olleet kolmisen viikkoa yhdessä mieheni petti minua, ei hän mitään päässyt tekemään mutta yritti. Meillä oli hänen luonaan bileet ja hän meni erään tytön perässä vessaan ja alkoi kinuta seksiä mutta tyttö ei suostunut onneksi.. mieheni katuu todella paljon ja olemme puhuneet asiasta monesti mutta aina se silti palaa mieleeni ja tulee kamala olo :( enkä voi ymmärtää että vielä tämän jälkeen mieheni todella pitkään jatkoi irc-galleriassa yhteydenpitoa tämän tytön kanssa.. kyseli kuulumisia ja mitä suunnitelmia illaksi yms..
Ja yhtenä iltana kun olimme kolmisin mieheni kaverin kanssa juomassa ja mies oli todella kännissä, hän sai yhtäkkiä kauhean raivokohtauksen minulle ja haukkui ihan lyttyyn minut kaverilleen ja sanoi että on kanssani vaan pillun takia. Ja kerran näin kuvake.netissä mieheni kommentoineen jollekin tytölle "panen sua" ja jotain tommosta :/
Näiden lisäksi mieheni valehtelee todella paljon ihan turhanpäiväisistäkin asioista, en oikein tiedä koska hän puhuu totta ja koska ei.
Ja toinen asia joka on melkein pilannut suhteemme.. mieheni oli eronnut 2 kuukautta sitten melkein 2 vuotta kestäneestä suhteesta kun aloimme seurustella. Silloin mies piti usein yhteyttä exäänsä ja puhui tästä joka päivä, melkein joka asiasta mitä tein tai sanoin hän kertoi miten ex teki samassa tilanteessa yms. Ja niin kun sanoin jo, hän valehtelee paljon ja alkuaikoina hän valehteli että he harrastivat exän kanssa seksiä 5 kertaa päivässä ja kaikkea mitä en olisi halunnut tosiaan kuulla..eikä hän ole osannut sanoa miksi niin valehteli.. hän puhui exästään niin paljon että nykyään tämän exän nimikin on meillä kirosana jos mieheni edes sanoo sen nimen niin minua alkaa tärisyttää ja itkettää :S
Ja kaikki nämä tapahtui ensimmäisten 4-5kk aikana ja sen jälkeen meillä on mennyt tosi hyvin ja olemme jutelleet kaikki asiat moneen kertaan läpi ja mieheni on ollut tosi pahoillaan ja välillä olen saanut ne unohdettua mutta sitten ne taas alkavatkin kummitella :/ luulin että kaikki unohtuisi kun lapsi syntyy mutta nyt vasta olenkin alkanut miettiä ja ahdistua kun en voi luottaa mieheeni yhtään.. en tiedä mitä tekisin :( Oli pakko kirjottaa tänne, helpotti vähän :D
Ja yhtenä iltana kun olimme kolmisin mieheni kaverin kanssa juomassa ja mies oli todella kännissä, hän sai yhtäkkiä kauhean raivokohtauksen minulle ja haukkui ihan lyttyyn minut kaverilleen ja sanoi että on kanssani vaan pillun takia. Ja kerran näin kuvake.netissä mieheni kommentoineen jollekin tytölle "panen sua" ja jotain tommosta :/
Näiden lisäksi mieheni valehtelee todella paljon ihan turhanpäiväisistäkin asioista, en oikein tiedä koska hän puhuu totta ja koska ei.
Ja toinen asia joka on melkein pilannut suhteemme.. mieheni oli eronnut 2 kuukautta sitten melkein 2 vuotta kestäneestä suhteesta kun aloimme seurustella. Silloin mies piti usein yhteyttä exäänsä ja puhui tästä joka päivä, melkein joka asiasta mitä tein tai sanoin hän kertoi miten ex teki samassa tilanteessa yms. Ja niin kun sanoin jo, hän valehtelee paljon ja alkuaikoina hän valehteli että he harrastivat exän kanssa seksiä 5 kertaa päivässä ja kaikkea mitä en olisi halunnut tosiaan kuulla..eikä hän ole osannut sanoa miksi niin valehteli.. hän puhui exästään niin paljon että nykyään tämän exän nimikin on meillä kirosana jos mieheni edes sanoo sen nimen niin minua alkaa tärisyttää ja itkettää :S
Ja kaikki nämä tapahtui ensimmäisten 4-5kk aikana ja sen jälkeen meillä on mennyt tosi hyvin ja olemme jutelleet kaikki asiat moneen kertaan läpi ja mieheni on ollut tosi pahoillaan ja välillä olen saanut ne unohdettua mutta sitten ne taas alkavatkin kummitella :/ luulin että kaikki unohtuisi kun lapsi syntyy mutta nyt vasta olenkin alkanut miettiä ja ahdistua kun en voi luottaa mieheeni yhtään.. en tiedä mitä tekisin :( Oli pakko kirjottaa tänne, helpotti vähän :D
Vastaukset 4
Vanhimmat
vain, mutta miehet pettää aina. Ja varsinkin kun hän noin nuori, elämä edessä ja perhe..taatusti tulee hetki jolloin täytyy "elää"..harmi että olette lapsen tehneet noinkin aikaisin. Joten totuttele vain että on se ruoho vihreää siellä aidan toisella puolen, mutta anna olla. Nauti elämästä ja lapsestasi ja yhteisistä hetkistä. Ei ihmistä ole luotu yksiaviolliseksi, sen olen huomannut vuosien myötä. Olen 37 v nainen.
Mikäs siinä. Sulla on samuhaber. Varmaan ihan fantsu mies, mutta otit väärän miehen, menit liian nopeasti suhteeseen ja hankit vauvan liian nopeasti. Toisaalta, lapsella on oma elämä jonka ei tarvitse olla mieheen sidottu varsinkin jos hän on isäksi kelpaamaton nuori mies
Kyllä hän 10 vuoden päästä ehkä on vähän rauhottunut, mutta lienee turha pilata elämäänsä sitä odottamalla.
No, vanhemman naisen neuvo on nyt se, että alat enemmän kantaa sitä millainen sinusta tulee, millainen äiti sinä olet, miten pidät yllä itseäsi ja mitä parisuhteessanne nyt tapahtuu. Jos te olette teineistä seurustellut, kannattaa tuskin uhrata paljoakaan aikaa suhteen alkuaikojen miettimiseen: te olette olleet vielä enemmän kakaroita silloin kun nyt. Eli kasva ja unohda, päätä ja lopeta.
Sä olet äiti ja siis aikuinen nyt. Se lapsuus meni jo, se nuoruuden sekoilu ja arvailu meni siinä (hyvä niin, ei se niin hehkeetä ole!!). Sun ensisijainen työsi nyt on kasvattaa lapsestasi täyspäinen. Totta, niin on miehelläsikin, mutta siihen sä et voi vaikuttaa, vaan itseesi. Nyt on kaikki hyvin, joten anna olla. Kaikkia meitä petetään jossain vaiheessa tavalla tai toisella, joten hyväksy se.
Elä elämääsi ja ole onnellinen vauvastasi, kasva sen mukana, sä ehdit vielä vaikka mitä sittenkin. Pidä huoli, että tajuat, että sun on myös myöhemmin tehtävä muutakin, työt kutsuu, opinnot vielä, koska sunkin pitää saada itsenäisyys jne. että voit oikeasti huolehtia lapsestasi. Sua ahdistaa: sä olet vielä raskaudesta herkillä ja sä olet vielä niin nuori ja lapsellinen. Se menee ohi kyllä. Nyt sen on mentävä.
On itseasiassa hyvä, että olet saanut lapsen noin nuorena: kävi teille mitä vaan ei se ole tärkeää: sä olet äiti ja otat voimasi siitä. Sä olet vähän päälle 30-vuotias kun saat taas elää omaa elämääsi enemmän, eli usko pois: nuori vielä. Sä voit siis elää kaksi elämää. Mutta hoida lapsesi nyt hyvin, se kyllä palkitsee. Itsekkyys ei nyt sovi eikä anna. Miehet on miehiä, sä olet NAINEN nyt, se on voima ja se on vahvuus. Usko vaan, miehet ei tajua mitään raskaudesta, eikä synnytyksestä eikä lapsen antamasta voimasta. Usko omaan voimaasi naisena ja äitinä, se on kuule enemmän kun mikään muu tässä maailmassa, sä et ole nuori lammas enää, vaan kasvanut tiikeriksi :)
Älä liikaa murehdi, jos kaikki on nyt hyvin, elät juttelet, rakennat suhdettasi parhaasi mukaan. Miehesi tekee nykyään parhaansa varmaan ja sä voit aina keskustella siitä. Et sä mistään paitsi jää, elämä voi olla ihanaa nuorenakin äitinä! Jos päättää niin. Tämä on nyt sun tiesi ja sun elämäsi, älä haaskaa murehtien menneitä vaan elä tätä päivää. Välillä kaikkea sontaa tapahtuu ja välillä on ahdistavia ja masentaviakin kausia, mutta ne menee ohi kyllä. Aina toisaalta kun nousee ja on huipulla, tulee myös alas. Mikään ei kestä ikuisesti, se on elämää. Rauhan löydät sisältäsi kyllä.
Tahto on uskomaton voima.
Meni ihan kylmänväreet... Olet viisas vanhus . Mukava lukea täältä älykästäkin tekstiä. Kiitos!