Erosta kohta 3kk ja takana 4 vuoden suhde, joka oli ihan hyvä..siis olen mies 25. Mutta välillä aina itsestäni tuntui, että tässäkö tämä nyt oli/on elämäni nainen. epäilin myös sitä rakastinko häntä oikeasti, ehkä en edes tiedä mitä se ns.rakkaus on? kyllä hänestä välitin, enkä halunnut hänelle mitään pahaa, enkä olisi edes voinut kuvitella pettäväni häntä. Yhdessä oli hyviä ja huono hetkiä..Ero oli tavallaan molempien päätös..ja tiedän, ettei minun pitäisi sitten ruikuttaa täällä, mutta en vain saa häntä mielestäni ja kaikki hienot hetket pyörii mielessäni..en ole koskaan ollut yksin. ennen tätä suhdetta minulla oli vain kuukausi välissä edellesestä, mutta se suhde olikin ollut tuhoon tuomittu, jo pitkään ja tunteet kuolleet..
Nyt vain tuntuu niin hemmetin vaikealta..pääseekö tästä yli? kun ei saa toista mielestä vai onko tämä sitä, kun joutuu opettelamaan yksin eloa niin kantaa toista mukana, ettei olisi niin yksinäinen olo..
Uutta suhdetta en pysty edes miettimään, eikä se olisi tässä vaiheessa edes oikein.
Kaikki vain sanovat, että kyllä se ajan kanssa muistot haalistuu ja oppii enemmän itsestään ja olemaan yksin. Että joku päivä tulee vielä vastaan, joku pyyhkäisee jalat alta..
Tuntuu nyt vain niin kaukaiselta ajatukselta, että näin voisi tapahtua..
Tiedän, että olen vielä suht. nuori ja elämää edessä, mutta nyt tulevaisuus pelottaa, koska olen vieläkin tässä tilanteessa ja erosta on jo 3kk:tta.
Onko täällä ketään samassa vaiheessa tai tästä selvinneitä? Kauhulla olen lukenut tekstejä, joissa ihmiset kertoo, että noin 2-3 vuotta kului muistellessa, ei hemmetti, niin pitkäänkö ilman läheisyyttä..?
Nyt vain tuntuu niin hemmetin vaikealta..pääseekö tästä yli? kun ei saa toista mielestä vai onko tämä sitä, kun joutuu opettelamaan yksin eloa niin kantaa toista mukana, ettei olisi niin yksinäinen olo..
Uutta suhdetta en pysty edes miettimään, eikä se olisi tässä vaiheessa edes oikein.
Kaikki vain sanovat, että kyllä se ajan kanssa muistot haalistuu ja oppii enemmän itsestään ja olemaan yksin. Että joku päivä tulee vielä vastaan, joku pyyhkäisee jalat alta..
Tuntuu nyt vain niin kaukaiselta ajatukselta, että näin voisi tapahtua..
Tiedän, että olen vielä suht. nuori ja elämää edessä, mutta nyt tulevaisuus pelottaa, koska olen vieläkin tässä tilanteessa ja erosta on jo 3kk:tta.
Onko täällä ketään samassa vaiheessa tai tästä selvinneitä? Kauhulla olen lukenut tekstejä, joissa ihmiset kertoo, että noin 2-3 vuotta kului muistellessa, ei hemmetti, niin pitkäänkö ilman läheisyyttä..?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.