Olen kohta 25-vuotias mies joka asuu vielä vanhempien luona, opiskelen viimeistä vuotta ja minulla ei ole ollut tyttöystävää. Myöskin lähes kaikki kaverit on kadonneet. En käy viikonloppuisin missään. Ala mitä opiskelen on miesvaltainen ja työllisyysnäkymät on melko huonot. Pelkään, että jos en saa töitä opiskelun jälkeen niin jään tänne vieläkin asumaan. Loppuisi kaikki ihmissuhteet ja syrjäydyn. Mistä on helppo löytää uusia kavereita/tyttöystävä?
Olen aika yksinäinen
lonely_
22668
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kurja tilanne. Kait joku harrastus kantsis alottaa, mut en tiedä mikä ois hyvä. Mihis sun kaverit on kadonnut? Etkö voisi koittaa ottaa heihin yhteyttä?
Sulla on vielä paljon hyvää aikaa. Älä lorvi himassakaan, vaan etsi koko ajan kavereita netistä, livenä, harrastuksista yms.
tilanne tuo. 25 vuotias ei vielä ole paljon, mutta helposti siinä jo alkavat muut oman ikäiset olla kaikki varattuja ja kaveritkin ovat tästä syystä käyneet vähiin ja uusia on vaikea saada.
Se on tosipaha juttu jos tuossa vaiheessa jää vielä saamatta se asiallinen työpaikka ja joutuu vielä vuosia kekaloimaan pienillä tuloilla eikä siksi oikein pysty paljon edes käymään missään paikoissa joissa niitä naisia ehkä vielä saatavilla olisi.
Parisuhde/seksi-markkinoilta syrjäytyminen on asia joka tapahtuu siten, että ei sitä helposti itse, vielä kuitenkin nuori mies, edes huomaa.
Itselläni sama tilanne, paitsi olen asunut omillani jo 19 vuotiaasta asti.
Olisin oikeastaan valmistunut jo viime keväänä, mutta päätin venyttää opintojani juuri noiden samojen syiden takia. Työpaikasta ei ole tietoakaan, naista en ole onnistunut löytämään vaikka opiskelija pippaloissa on tullutkin käytyä melko ahkerasti, ja ilman koulun tarjoamaa sosiaalista ympäristöä olisin ihan yksin.
hommaat mahdollisimman pian oman kortteerin, ja et jää sinne mätimään vaan menet vittu joka ikinen viikon loppu yö-menoihin vaikka sitten väkisin. Sulla on nyt semmonen ikä että vielä kerkiät mutta sanon vaan että juna viheltää jo. itse en kerinny aikanaan kyytiin.
paitsi sinun iässäsi olin asunut jo vuosia omassa (solu)kämpässä, mutta siis vuokralla tietty. En ole koskaan kuulunut niihin suosittuihin tyyppeihin, joskin pari kaveria mulla on aina ollut. Viimeisin bestis mulla on ollut yläasteikäisenä, enkä sellaista läheistä suhdetta ole onnistunut kehenkään ikäiseeni sen jälkeen rakentamaan. Toki minulla on ollut (onneksi!) olkapää, mutta kyseessä oli minua vanhempi ja selkeästi eri elämänvaiheessa olevan henkilö, joten se oli enemmän äiti-tytär kuin mikään kaverisuhde.
Neuvoni on, että koeta muuttaa vanhemmistasi erilleen ja siten hiukan itsenäistyä. Työttömäksi ei kannattane jäädä pitkäksi aikaa, koska siinä on suuri syrjäytymisen riski. Ja vaikkei työttömyys syrjäännyttäisi, niin on siinä tosi vaikea pitää itseään aktiivisena, varsinkin jos sosiaalinen verkosto on lähes olematon.
Eli harkitse lisäopintoja, jos et saa töitä. Itsekin tein niin valmistumisen jälkeen, ja onneksi käyn nykyistä koulua. Onhan tämä kummallinen elämäntapa tai siis ei tämä ole ollut suuri haaveeni elämässä päästä tähän, mutta todellakin syrjäytymisen voittaa.
Tällä hetkellä mulla on tosi vähän kavereita, koska kaikki muut ovat löytäneet miehen, osalla on jo lapsiakin. Nykyisin en juuri näe ketään, jonkin verran pidetään sähköpostilla/puhelimella yhteyttä, kun asutaan eri paikkakunnilla. Naiset tuntuvat aika usein lopettavan yhteydenpidon ystäviinsä/kavereihinsa siinä vaiheessa, kun tulee mahdollisuus parisuhde- ja perhe-elämään. Entiset pari kertaa viikossa -puhelinkeskustelut kutistuvat 6 kertaa vuodessa keskusteluihin, eikä juuri voi nähdäkään. Tai siis mun luokse ei enää tunnu kukaan ehtivän, eikä yhteisiä menojakaan voi enää suunnitella, kun "meillä saattaa olla silloin Kimmon kans jotain menoa".
"Työttömäksi ei kannattane jäädä pitkäksi aikaa, koska siinä on suuri syrjäytymisen riski."
Tuskin kukaan JÄÄ työttömäksi. Tuo lause jotenkin antaa ymmärtää, että jotenkin voisi itse vaikuttaa siihen että työllistyy. Itse olen 32v ja elämässäni ollut nuoruuden ja opiskeluaikaisen kesätöiden lisäksi palkkatyössä vain 2 vuotta 3kk. Muutoin olen ollut työvoimapoliittisilla kursseilla ja niiden puitteissa työharjoittelussa. Nyt olen ollut työttömänä viime syyskuusta lähtien. Töitä on haettu ja ei ole löydetty. Yksin olen lähes aina elänyt ja jo pahasti syrjäytynyt luultavasti. En usko realistisesti enää naista löytäväni. Yksi nainen on elämässäni ollut eikä muuta. Nyt yksin, selibaatissa ja työtön. Normaalia mulle.
Mutta pointti oli tuo että kukaan ei jää työttömäksi tahalleen. Töitä ei vaan löydy kaikille. Ja jos löytyy niin osoita mulle sellainen paikka jonne otetaan korkeastikoulutettukin mies?
Make 2010-1977
Mitä toi sun "korkeastikoulutus" meinaa ? Mitä hyötyä on korkeasta koulutuksesta, jos ihminen ei 'äkkää' / 'kekkaa' elämälleen mitään sisältöä, jos oman alan työtä, tai työtä yleensä, ei löydy. Sanoisin, että tekevälle kyllä löytyy mutta taidat olla niin korkeaa tasoa, että mikä vaan ei kelpaa.
Se on h-n puppua, että "kukaan ei jää työttömäksi tahallaan", no. tahallaan, jos mikä tahansa työ ei kelpaa. Työtä tai muuta sen kaltaista (vapaaehtois-) tekemällä pysyy kiinni yhteiskunnassa, sosiaalisissa verkostoissa, saa sisältöä päiviinsä, elämäänsä ... Ja ehkä se sitten loppujen lopuksi pitkässä juoksussa auttaa myös siihen oikeaan, omaan elämäntehtävään.
Et tainnut lukea kirjoitustani vaan päätit jo etukäteen, mitä mieltä muka olen.
Jos sanotaan, että jää työttömäksi, niin miten se muka tarkoittaa, että "jättäytyy tahallisesti työttömäksi", kuten asian ilmaiset? Entä jos sanon, että joku "jää lehdelle soittelemaan", niin sanonko mielestäsi silloin, että on itse halunnut ja valinnut, ettei flaksi käy?
Kyllä joku voi JÄÄDÄ työttömäksi eli JÄÄ ilman työtä.
Kirjoitit "Mutta pointti oli tuo että kukaan ei jää työttömäksi tahalleen". Tämä ei ole ap:n ongelma, mutta sanoisin , että osa jättäytyy työttämäksi tahallaan, kun ei työhön meno kiinnosta. On aika ruusuista ajatella, ettei yhteiskunnassamme tällaisia lusmujakin olisi. Mutta tosiaan asia ei koske ketjun aloittajaa, jonka ehkä fiksumpi lukija saattoi jo edellisestä viestistäni havaita (siis sen, että suhtautumiseni ap:n on positiivinen).
Tämä on off-topic, mutta kyllä omaan työllistymiseensä voi jonkin verran vaikuttaa. ("Tuo lause jotenkin antaa ymmärtää, että jotenkin voisi itse vaikuttaa siihen että työllistyy") Jos esim. hakee yhtä paikkaa tai toisaalta kymmentä paikkaa, niin kyllä siinä ihan itse omalla ahkeruudellaan ja yritteliäisyydellään vaikuttaa työnsaantimahdollisuuksiinsa. Mutta itsehän en tuohon liittyvää kirjoittanut, joten jätän tämän sivujuonteen tähän.
Ylipäänsä kirjoitin siitä, että kannattaa yrittää pitää itsensä aktiivisena, johon sisältyy muutakin kuin työssä käynti. Luepa edellinen viestini, niin voit todeta, että suosittelen mm. lisäkoulutusta. Lisäkoulutusta voi hankkia alalta, jossa on hyvät työllisyysnäkymät. Ja ennenkaikkea pointtini oli, että pysyy sitten kiinni edes opiskeluelämässä, jossa kuuluu vääjäämättä johonkin ryhmään (esim. vuosikurssiin 2011) ja näkee/tapaa muita ihmisiä.
Vaikka titteli olisi työtön, niin mielestäni nimenomaan tuon oman elämänsisällön kannalta on aivan eri asia olla kotona ja työtön kuin vaikkapa työtön, joka käy työvoimapoliittista kurssia. Sehän vastaa tuota edellä mainitsemaani opiskelua.
Käyn kuntosalilla kyllä, mutta harvoin siellä tulee naisten kanssa juteltua, tai miesten. Olen hieman ujokin. Mitä muita harrastuksia on missä voisi tavata naisia?
Entä jos menisit vaan niihin harrastuksiin, mitkä oikeasti kiinnostaa? Voisit sitä kautta saada mieskavereita, jotka mahdollisesti tuntee vapaita naisia ja tutustuttaa sinut naistuttaviinsa. Kukaan ei tule kotoolta hakemaan, mutta toisaalta itse suhtaudun aika skeptisesti harrastuksiin, joista lähdetään varta vasten kumppania hakemaan. Ja kun lopputulos voi olla murskaava, jos huomaa, ettei täällä niitä potentiaalisia tyyppejä olekaan.
Ylipäänsä jos on kovin ujo (kuten esim. minä olin lukioikäisenä), niin voi olla helpompi ensin tutustua ihmisiin TÄYSIN kaverimielessä ja sosiaalisen itsetunnon kasvaessa vähän muutenkin. Loppujen lopuksi kaikki tarvitsevat niitä samoja sosiaalisia taitoja oli kyseessä sitten uusiin mies- tai naistuttaviin tutustuminen.
Mutta porukoiden luota kannattaisi varmaan muuttaa pois. Mikäli asustelee vanhempiensa kanssa saman katon alla kaksvitosena, niin se lyö voimakkaan leiman nuoreen aikuiseen. Mutta tietysti tuokin on siitä kiinni, millasta seuraa itse itsellesi olet ajatellut.
Jos kavereiden tai harrastusten kautta ei pääse tutustumaan vastakkaisen sukupuolen edustajiin, niin ehkä ne opiskeluympyrät vois olla aika hyvä väylä löytää joku. Mene ja tiedä, terveisin toinen sinkku.
Minullekin tuli siitä kohdasta "älä jää työttömäksi pitkäksi aikaa" samat mielleyhtymät kuin Makellekin.
Se kai se on nyky-yhteiskunnan meininki. Työttömyys ei johdu siitä, ettei ole töitä kaikille, vaan siitä että on niin tyhmä ja laiska. Köyhyys ei johdu siitä, että tällä yhteiskuntamallilla kaikille ei riitä hulppeaa elämää, vaan siitä, että köyhä on niin tyhmä ja laiska. AT-miehen naista saamattomuus ei johdu siitä, että naiset antavat mieluummin huijaavalle YT-öykkärille kuin omantasoisilleen miehille, vaan siitä, että AT-mies on niin tyhmä ja laiska eikä yhtään edes yritä (ja ihan homo jätkä muutenkin...)
Mites olisi jos vaikka kerättäisiin kaikki työttömät, köyhät sekä ATM:t leireille ja poltettaisiin uuneissa?
Säälitkö sinä itseäsi ? "Yrittänyttä ei laiteta" on vanha sananlasku ja tarkoittanee, että yrittämistä ei pidä lopettaa sittenkään vielä, kun on jo yrittänyt ihan itsensä loppuun asti. Ja jos ei yritä, niin "köyhän, tyhmän ja laiskan" leiman saanee, on se sitten väärin - eli ei.
Et selkeästikään tajunnut mitä tarkoitan, koska itse käyttäydyt juuri siten mitä tarkoitan. Kun tosiasia on se, ETTÄ KAIKILLE NYT VAAN RIITÄ, niin sen lisäksi että ei tehdä mitään että kaikille riittäisi, MIKSI VITUSSA SEN LISÄKSI PITÄÄ VIELÄ SYYTTÄÄ TÄSTÄ YHTEISKUNNALLISESTA, _RAKENTEELLISESTA_ VIRHEESTÄ AINOASTAAN KÖYHIÄ, TYÖTTÖMIÄ JA ATM:IÄ ITSEÄÄN?
Minäpä kerron miksi. Et halua myöntää, että TOISTEN EPÄONNI ON MYÖS SINUN SYYTÄSI. SINUN SYYTÄSI. YMMÄRRÄTKÖ?
Jaaa, en ummarra. Kerropa miten se on mun syytä. Olen ollut työttömänä aika monta kertaa, en ole rikasta lähelläkään, tulen joten kuten toimeen sillä mitä tienaan, en syytä ainakaan köyhiä ja työttömiä omista tilanteistani ... Yhteiskuntaakaan on turha syytellä jostain, mitä ei itse pysty, kykene, osaa ... Yrittämästä en ole ikinä enkä mistään tekosyystä lakannut, jokainen on oman onnensa seppä, sanot sinä mitä sanot. - Pitäisikö sinun seisoskella peilin edessä ja tutkia sitä persoonaa, joka sieltä sinua katsoo ...
"Mites olisi jos vaikka kerättäisiin kaikki työttömät, köyhät sekä ATM:t leireille ja poltettaisiin uuneissa?"
Tuon sinä kirjoitit ihan itse.
Tilanne on ainakin parisuhteen osalta sinulla toivoton.
Todennäköisesti sinut on tuomittu olemaan aina ilman naista.
Ei ole menetetty vielä mitään.
Nyt pistä turbovaihde päälle ja ryhdy pelimieheksi!
Kaikki peliin. Pummaa rahaa vanhemmiltasi tai mistä vaan. Hanki mahd.tyylikkäät ja "irstaat" vaattet. Yritä ystyvystyä mahd.monen ihmisen kanssa. Mahd. monen täysjärkisen ystävällisen hyvän pelimiehen kanssa siis, mutta jokaisesta ihmisestä on sinulle apua.
Älä koske liian lutkamaisiin lutkiin. Tee itsestäsi kiinnostava vaikka valheilla. Älä kerro sitä että asut vanhemmillasi. Kerro muille miehille edellisistä panoistasi. Valehtele jos täytyy. Älä koskaan myötäile naisen mielipiteitä. Ole tosimies.
Sinulla on mahdollisuuksia vaikka panna vessassa niitä pimuja. Älä koe huonoa omatuntoa siitä kun jätät naisen. Tähtää ensiksi vain siihen että sekstaat naisen kanssa. Älä anna naiselle kuitenkaan heti alussa merkkejä kiinnostuksestasi.
Voit erottua eduksesi, sillä suomalaiset miehet ovat aika paskaa massaa.
Tapaa ihmisiä ja varsinkin naisia, eli get out of your house!
The fight has started!
Never give up!
Tää on ihan kamalaa. Pelkään että olen jo eristäytynyt. Nää mun ajatukset alkaa vaikuttaa jo opiskelunn ja terveyteen. Olis kiva vaan olla helpos työssä jonka jälkeen olis kiva et olis paljon kavereita ja harrastuksia. Ihankuin tavoittelisi lapsuutta
jos sulla on visio niin toteuta se rohkeasti.
Älä välitä enää mistään.
Jos elämä lyö, niin lyö sitä takaisin.
"Olis kiva vaan olla helpos työssä jonka jälkeen olis kiva et olis paljon kavereita ja harrastuksia".
No niin, onhan sulla unelmia! (aika monet ihmiset pitää muuten juuri tuollaisesta elämästä aikuisenakin, olivat sitten perheellisiä tai eivät)
Millaisesta opintahjosta valmistut? Oletko opiskellut pitkään?
Itse totesin akat. tutkinnon suoritettuani, ettei 1.) maistereille löydy töitä ja 2.)väikkärin teko on liian vaativaa mulle. Nyt opiskelen alaa, joka liippaa aika läheltä tuota maisteri-alaa ja jossa työllisyystilanne on hyvä. Tutkinto on AMK-tasoinen. En ole katunut kertaakaan tätä valintaa.
Kuitenkin siitä 20-vuotiaan kunnianhimosta olen joutunut luopumaan, eikä se käynyt lyhyessä ajassa vaan oikeastaan kypsyttelin sitä vuosia eli jo edellisten opintojen aikana. Tottakai sellainen syö motivaatiota, keskittymiskykyä, elämäniloa...Mutta usein vaan vaikeimmat asiat tuovat sen parhaan, muutoksia tuovan ratkaisun. Kuitenkin nuo ratkaisut täytyy kunkin tehdä ihan itse eikä niihin voi muut puuttua (ja onneksi eivät saakaan puuttua).
Vaikka olisi nyt eristäytynyt, niin sen ei tarvitse olla lopullinen tila. Mieti rauhassa mitä elämältäsi ainakin haluat ja miten sen voisit saavuttaa. Kohta on taas kaikkiin kouluihin haut, joten voit päästä kiinni "uuteen elämään" jo aika piankin. Tai sitten olet työttömänä työnhakijana ja yrität päästä johonkin töihin tai työvoimapol. koulutukseen.
Asutko pienellä paikkakunnalla vai isommassa kaupungissa?
www.eurosinkut.net