No niin selkeeitä kysymyksiä miehelle: Mikä pelottaa jos naisella on lapsia? (pelkäättekö joutuvanne lapsenlikaksi tai elättäjäksi, isäksi)jos nainen on selvinnyt hyvin lapsiensa kanssa niin eihän hän mieheltä odota mitään penskojen suhteen vaan itselleen miestä. Miksi tuhlata naisen energiaa puhumiseen kaiken maailman asioista ja tehdä itsensä tykö jos ei oikeasti aietta ole vakavaan suhteeseen vaan pelkkään naintiin. Olenko oikeassa jos ajattelen miehen haluavan vain helppoa hoitoa ja siinä se. Miksi te pelkäätte vahvoja naisia eikö itsevarmuus ja oman tien kulku ole hyvä merkki ja jos kummallakin sukupuolella omat mielenkiinnot niin ei tule turhaa kitinää menoista eikä toinen jää mistään paitsi kun ei ole riippuvainen kenestäkään. Siis onko mahdoton yhtälö lapsia omistava oman paikkansa tietävä nainen vai onko niin, että miehen itsetunto ei jotenkin kestä naisensa lapsia kokee ne kilpailijoina itselleen
Lapsista ja itsevarmuudesta
Outo maailma
172202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Osuit naulan kantaan.
niinku suunnilleen, miksi pitää ottaa aina semmonen mistä ei tykkää ?
Kun ihminen - mies tai nainen - etsii itselleen kumppania, hän joko tietoisesti tai alitajuisesti käy läpi mahdollisen ehdokkaan ominaisuuksia. Oma lapsi edellisestä suhteesta on yksi tälläinen "ominaisuus", halusittepa tai ette. Oma (miehen) mielipiteeni tästä ominaisuudesta on hyvin negatiivinen ja luotaantyöntävä. Naisella saavat muut ominaisuudet olla paljon tavallista paremmat, jotta voisin kuvitella valitsevani tällaisen naisen kumppanikseni.
Tässä on taustalla sekä tietoinen, että alitajuinen pelko toisen miehen lasten kasvattajaksi/elättäjäksi ryhtymisestä. Toisaalta, jos naisella on jo lapsia, se ehkä vaikuttaa hänen päätökseensä tehdä lisää lapsia. Ja kolmantena, en pidä lapsista niin paljon, että haluaisin asua niiden kanssa, jolleivät ne olisi omia.
...sama juttu minunkin kohdallani. Mikä siinä on niin vaikea tajuta? Ihan luonnollista, että sitten kun niitä lapsia haluaa, niin mieluiten soisi niiden olevan omia...:/
no niinpä niin..on se kumma,miten miehet ei voi sitoutua lapselliseen naiseen,jotka täyttää sun antamat kriteerit(naiset,jotka ei etsi elättäjää tms,vaan miestä itselleen).miten on niin vaikea käsittää,että nainen,joka haluaa parisuhteen,ei ole sama asia kuin että haluaa saada kaiken helpolla,että etsitään elättäjää.ja sitä varsinkin on vaikea käsittää,että nainen voi olla tyytyväinen "tilanteeseensa"..ehkäpä ex:n haamu kummittelee miehille..
se kumma,miten miehet ei voi sitoutua lapselliseen naiseen,jotka täyttää sun antamat kriteerit(naiset,jotka ei etsi elättäjää tms,vaan miestä itselleen).
--
just noi "itsenäinen" yms. jutut paljastaa että nainen tahtoo sen elättäjän, kuka ei tahdo, ei niistä puhukaan vaan omaa itsetuntoa ja rahaa ennestään, silloin ei semmosista tarvii puhua. tosin tässä kaupungissa ei jälkimmäisen tapasia ole takuulla yhtään.
Oman mielipiteeni mukaan kysymys ei ole mistään epävarmuudesta tai peloista, sillä muksut ovat ylipäätään kivoja. Kysymys kohdallani on vain siitä, että yh-äidit (varsinkin nuoret sellaiset) ovat näkemykseni mukaan a) huonoja ihmistuntijoita ja/tai b) soveltumattomia kestävään parisuhteeseen. Perustelen väitteeni seuraavasti:
a) Jos he ovat naineet juopoksi tai väkivaltaiseksi osoittautuneet äijän, niin nämä merkit (sori vaan) olisi pitänyt pystyä lukemaan jo etukäteen ja toimia tiedon osoittamalla tavalla.
b) Jos taas "rakkaus loppui" tai "kasvoimme erilleen", niin voi Jeesus. En minä ainakaan haluaisi olla se seuraava josta kasvetaan erilleen.
Voipi olla hieman karua mutta näin minä asiat koen. Ja jos nyt voin jotenkin asennettani puolustella, niin en minä sitten kyllä yh-äitejä käy paneskelemassakaan.
No huh huh. Toi kiroitus on kyllä luettu sata kertaa aikaisemminkin. Ei ne ny joka mies pelkkää helppoa naintia ajattele.
Itsellä ei tietenkään mitään yh:tä vastaan. En kyllä halua ihan heti lapsia nähdä koska en halua että ne ei heti rupea pitämään varaisänä...elikkä jos sukset menee nopeasti äitin kanssa ristiin niin luulempa vaan että ne lapset joutuu kärsimään siitä eniten.
mun täytyy todeta kylläkin, että jos miehellä on lapsia, niin kyl mä mielummin vetäydyn ite siitä pois. Ja kysymys ei todellakaan ole siitä, että tuntisin itseni jotenkin heikoksi. Mulla vaan on se periaate, että en halua valmiiseen pöytään. Itse olin aikoinaan todella julma nykyistä isäpuoltani kohtaan. Olin mustasukkainen siitä, että joku toinen mies ottaa isäni paikan. Haukuin häntä läskiksi, kysyin äitiltäni, että miks tuo läski syö meidän ruokia yms. Voin vain surullisena kuvitella, että hän kesti kaiken paskan, jota suustani syljin. Tämä isäpuoleni on naimisissa äitini kanssa, ja on todella mahtava ihminen. Ihan kuin oma isäni. Kiitos hänen, olen saanut harrastaa, hän on antanut siihen mahdollisuuden. Menestyäkin.
Itse 30v. sinkkuna elämääni on ollu tyrkyllä miehiä, joilla on lapsia. Todella mukavia, komeita miehiä olen hyllyttänyt heidän lastensa takia. Olisiko yksi syy se pelko, että se lasten äiti viel jonain päivänä ilmestyy hankaloittamaan elämää. Yksi syy taas se, miten itse käyttäydyin äitini nykyistä miestä kohtaan. Olin silloin 5 vuotias. On tarpeeksi vaikea oppia tuntemaan yksi henkilö, se vastakkainen sukupuoli. Mitä se olisi, kun pitäisi tutustua toiseenkin. Pieneen viattomaan ihmiseen, jolla ei parisuhteesta ole mitään käsitystä, ja yrittää kaikin mahdollisin tavoin pitää oman äitinsä ja isänsä yhdessä. Ymmärrän miehiä tässä tapauksessa aivan täysin. Itse kyllä rakastan lapsia, ja antaisin mitä vaan, että saisin jonain päivänä pitää omaa sylissäni. Aika pirulainen vaan käy vähiin.
Minusta lapset ovat ihania! Jos miesystävällä on lapsia, pidän sitä vain positiivisena asiana. Omat lapseni ovat jo isoja. Seurustelin kerran itseäni hieman nuoremman miehen kanssa, jolla oli pieni poika. Lopulta ihastuin poikaan niin kovin, että oli surku erota hänestä, kun mies ei ollut niin mukava kuin poika. En ymmärrä, miten joku ei pidä lapsista!
Tuo kommentti oli mulle, niin kehottaisin lukaisemaan tekstini uudelleen. En missään kohtaa tietääkseni ilmaissu sitä, ettenkö pitäisi lapsista. Päin vastoin, mä nimenomaan sanoi, että tuskin maltan odottaa sitä hetkeä, jolloin saisin pitää omaa lasta sylissäni. Kysymys vaan on pelkästä vaikeudesta jo oppia tuntemaan yksi ihminen, niin mitä se on sitten kun pitäisi tutustua kahteen ihmiseen. Ja ymmärrän edelleen miesten pelon sellaisia naisia kohtaan, joilla on edellisestä suhteesta lapsi(a). Lapsiin on helppo ihastua, mutta mitä sitten, jos käy juuri niin kuin sinulle käy. Vaikka ei sitä kumppania kohtaan tuntiskaan mitään ikävää, mutta siihen toiseenkin ihmiseen saattaa kiintyä. Mutta en tietääkseni ole sanonut enkä ikinä tule sanomaankaan että en pitäisi lapsista. Edelleen haen sitä lapsetonta miestä elämääni, jonka kanssa voin perustaa oman perheen.
> Mikä pelottaa jos naisella on lapsia? (pelkäättekö joutuvanne lapsenlikaksi tai elättäjäksi, isäksi)
En vieroksu mitään noista.
>jos nainen on selvinnyt hyvin lapsiensa kanssa niin eihän hän mieheltä odota mitään penskojen suhteen vaan itselleen miestä.
Eronneessa naisessa saattaa tosiaan olla kasvanut oivallus, että miehellä on muutakin käyttöä kuin siittäjäksi. En edes vilkaise toista kertaa lapsettomaan sinkkunaiseen, sillä minua kiinnostaa PARISUHDE... seminologit ovat erikseen :)
> Miksi te pelkäätte vahvoja naisia eikö itsevarmuus ja oman tien kulku ole hyvä merkki ja jos kummallakin sukupuolella omat mielenkiinnot niin ei tule turhaa kitinää menoista eikä toinen jää mistään paitsi kun ei ole riippuvainen kenestäkään.
Ja mitäs minä teen naisella, joka kulkee omia polkujaan? Kulkekoon ihan keskenään vaan. Näille poluille seuraksi kelpaa hyvin nainen, josta löytyy luonnetta ja vahvuutta, mutta itseriittoisuus, josta monet naiset käyttävät ilmaisua "vahvuus", ällöttää.
Kun sulla on lapsia edellisestä suhteesta niin sulle sopiva mies olisi samassa tilanteessa oleva, eli mies jolla lapsia edellisestä suhteesta.
se siinä lähinnä että puolet niistä existä on väkivaltaisia ja mähän en osaa tapella lainkaan. tästä syystä tosin ei ole huoltakaan kun naiset kyllä nysvärin tunnistaa nähdessään joten ei ne kimpussa hyöri.
Rehellisesti sanottuna minua ei kiinnosta alkaa miksikään varaisäksi toisen lapsille. Suomessa on paljon mukavia ja lapsettomia naisia, joten ennemmin alan suhteeseen sellaisen kanssa. Lapset kuitenkin vaikeuttavat seurustelua alkuvaiheessa, kun kaikki tapaamiset yms. täytyisi tehdä lasten ehdoilla. Lapset ovat ihan mukavia, mutta en silti halua viettää kaikkea vapaa-aikaani vieraitten lapsien seurassa. Voi kuulostaa hiukan itsekkäältä, mutta ennemmin vietän aikaani perheettömän naisen seurassa.
Tuo väitteesi "vahvoista ja itsevarmoista" naisista on ihan höpö-höpö-juttua. Kun nainen kertoo olevansa vahva luonne, hän on useimmiten vain vaikea ja itsekäs ihminen, joka ei osaa tehdä kompromisseja ja haluaa aina saada tahtonsa läpi. Toisin sanoen aikuinen nainen joka käyttäytyy kuin murrosikäinen.
Tuo väitteesi "vahvoista ja itsevarmoista" naisista on ihan höpö-höpö-juttua. Kun nainen kertoo olevansa vahva luonne, hän on useimmiten vain vaikea ja itsekäs ihminen, joka ei osaa tehdä kompromisseja ja haluaa aina saada tahtonsa läpi. Toisin sanoen aikuinen nainen joka käyttäytyy kuin murrosikäinen.
Voisin allekirjoita tuon, ehkä tuo suon "vahvuus" on ärsyttävin piirre sinussa, eikä nuo lapset. Jos nainen on mukava ja rakastuu, niin muulla ei ole väliä.
.. toisaalta ymmärrän miehiä, jotka eivät halua ns. valmiiseen pöytään.
Itselläni on kohta teini-iässä oleva lapsi ja olen ollut Yh:na kohta kymmenen vuotta.
Kertaakaan en ole törmännyt siihen että en olisi kelvannut miehelle siksi, että minulla on lapsi. Tämän kymmenen vuoden aikana on ollut kaksi pitkää suhdetta. Toinen loppui miehen alkoholin käyttöön ja toista en vain halunnut jatkaa, mies olisi halunnut muuttaa kanssamme asumaan.
Ja sitten mukaan makuu yksi yhden yön suhde, jonka halusin jäävän siihen.
Tapasin syksyllä oikein kivan miehen, hänellä oli n. 3 vuotias lapsi ja oli eronnut puolisen vuotta sitten. Tapailimme aikamme, mutta valitettavasti en halunnut alkaa seurustelemaan.
Koska lasta käytettiin riitakapulana, tunnin välein ex soitti ja taas älytön tappelu.
Siihen en halunnut mukaan ja toiseksi, lapsi oli aika pieni, en tiedä olisinko halunnut enään niin pienen lapsen äitipuoleksi. Olisinko jaksanut?
Olen ehkä itsekäs, kuten moni mieskin kun yh ei kelpaa. Mutta haluan asua lapseni kanssa kahden kunnes hän muuttaa pois, en halua sotkea lapseni teini-ikää ottamalla jonkun miehen meille asumaan, seurustella voin kunhan asutaan eri osoitteissa.
Ja tämä tuntuu sopivan hyvin miehelle, joka ei halua tunkeutua perheen arkielämään, ei joudu elättämään vierasta lasta, tosin käy kyllä kylässä useinkin ja vietämme yhteistäkin aikaa jossa lapsi mukana.