Olen 41-vuotias opetusalalla työskentelevä nainen, ja lähiomaisten kuolemat viime vuosina ovat saaneet minut tiedostamaan vahvasti omankin kuolevaisuuteni. Haluaisin toki elää vielä pitkään, koska olen naimisissa sekä 11- ja 9-vuotiaiden tyttärien äiti.
Vartuin isoveljeni kanssa vanhempieni maatilalla Keski-Suomessa. Lapsena ja nuorena kuvittelin olevani melkein kuolematon, mutta isäni ja veljeni kuoleman jälkeen ajatukset ovat muuttuneet.
Viime vuonna tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun isäni kuoli äkilliseen sydänkohtaukseen 61-vuotiaana, ja tänä vuonna tulee viisi vuotta siitä, kun veljeni kuoli sydänkohtaukseen 39-vuotiaana. Sekä isäni että veljeni olivat vain menettäneet äkillisesti tajuntansa, kaatuneet lattialle ja virtsanneet alleen. Ambulanssimiehet olivat yrittäneet elvyttää heitä, mutta sairaalassa heidät oli todettu kuolleeksi. Ruumiinavauksessa isäni ja veljeni kuolinsyyksi paljastui veritulppa sydämessä. Molemmilla oli valtimoissa pahoja tukoksia.
Isäni ja veljeni eivät juuri vaivoistaan valittaneet. He olivat mielestään hyvässä kunnossa, kun joutuivat maanviljelijöinä tekemään fyysistä työtä. Ruokavalio heillä oli tavallinen suomalainen eivätkä he käyttäneet paljon alkoholia. Tupakanpolton kumpikin lopetti monta vuotta ennen kuolemaansa. Ylipainoa isälläni ja veljelläni oli. Molemmat painoivat kuollessaan yli 100 kiloa.
Veljeni kuoltua maatalous loppui kotitilaltani välittömästi. Jatkajaa ei ollut, koska veljeltäni jäi vain vaimo ja kaksi kouluikäistä lasta. Eläimet laitettiin teurastamoon ja pellot vuokralle.
Sydänvikaa on esiintynyt aika paljon isäni suvussa. Isäni äiti, kookas ja reipasotteinen maatilan emäntä, kuoli 42-vuotiaana sydänkohtaukseen. Oli vain kaatunut pihalle ja heittänyt henkensä. Isäni oli silloin 10-vuotias. Isäni kaikilla sisaruksillakin on ollut sydänvaivoja, ja kahdelle sedälleni on tehty ohitusleikkaus. Isäni sisarukset ovat kyllä kaikki vielä elossa.
Muut isovanhempani ovat eläneet melko vanhaksi. Isäni isä kuoli 88-vuotiaana v.-90, äidinisä 86-vuotiaana v.-94 ja äidinäiti 93-vuotiaana v.-04. Äitini on nyt tänä vuonna 70 v. ja hyvässä kunnossa.
Veljeni kuoleman jälkeen minulla on ollut vahva tunne, että koen saman kohtalon kuin hän, isäni ja isoäitini. Ajattelen usein, että saatan kuolla alle 50-vuotiaana. Riskitekijöitä minulla on perhetaustan lisäksi muitakin. Olen ylipainoinen, ja myös kolesteroli sekä verenpainearvot ovat olleet hieman koholla. Alkoholia en käytä juuri lainkaan. Tupakoinut olen satunnaisesti opiskeluaikana, mutta en sen jälkeen. Liikuntaa pyrin harrastamaan kävelemällä ja pyöräilemällä. Painoa pitäisi pudottaa, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.
Mitään pahoja sydänoireita minulla ei ole vielä ollut, mutta naisilla oireet ovat usein salakavalan lieviä. Toisinaan tunnen kyllä oireita, jotka saattavat olla sydänperäisiä. Olen joskus hirveän väsynyt ja välillä ahdistaa henkeä. Joskus myös tuntuu outoja kipuja käsivarsissa ja hartioissa. Silloin tällöin tuntuu kipua ja painon tunnetta ylävatsassakin. Olen käynyt lääkärissä vaivojeni takia monta kertaa, mutta minulle on aina sanottu, että oireeni ovat vaarattomia. Sydäntäni ei ole tutkittu tarkemmin, vaikka valtimoissa saattaa olla jo tukoksia.
Viime aikoina minulla on ollut tapana aina suihkussakäynnin yhteydessä katsella kylpyhuoneen peilistä alastonta 180-senttistä ja satakiloista ruumistani. Ensin näen tietysti kirveellä veistetyt nelikulmaiset kasvoni, joita koristavat isohko nenä, voimakas leuka ja ruskeat silmät. Kasvojani kehystävät tummanruskeat olkapäille ulottuvat hiukset. Paksun kaulani alapuolella ovat hartiani, jotka ovat leveät kuin ladonovi, sekä isot rintani. Kun lasken katseeni alaspäin, näen leveän vatsani, häpyni sekä pitkät ja vahvat jalkani.
Itseäni katsellessani ajattelen, että vaikka ruumiini näyttää terveeltä ja hyväkuntoiselta, se saattaa silti maata pian elottomana ruumishuoneella. Tämä ajatus ei silti tunnu mitenkään ahdistavalta. Eihän silloin tarvitse murehtia enää mistään, kun on kuollut.
Vartuin isoveljeni kanssa vanhempieni maatilalla Keski-Suomessa. Lapsena ja nuorena kuvittelin olevani melkein kuolematon, mutta isäni ja veljeni kuoleman jälkeen ajatukset ovat muuttuneet.
Viime vuonna tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun isäni kuoli äkilliseen sydänkohtaukseen 61-vuotiaana, ja tänä vuonna tulee viisi vuotta siitä, kun veljeni kuoli sydänkohtaukseen 39-vuotiaana. Sekä isäni että veljeni olivat vain menettäneet äkillisesti tajuntansa, kaatuneet lattialle ja virtsanneet alleen. Ambulanssimiehet olivat yrittäneet elvyttää heitä, mutta sairaalassa heidät oli todettu kuolleeksi. Ruumiinavauksessa isäni ja veljeni kuolinsyyksi paljastui veritulppa sydämessä. Molemmilla oli valtimoissa pahoja tukoksia.
Isäni ja veljeni eivät juuri vaivoistaan valittaneet. He olivat mielestään hyvässä kunnossa, kun joutuivat maanviljelijöinä tekemään fyysistä työtä. Ruokavalio heillä oli tavallinen suomalainen eivätkä he käyttäneet paljon alkoholia. Tupakanpolton kumpikin lopetti monta vuotta ennen kuolemaansa. Ylipainoa isälläni ja veljelläni oli. Molemmat painoivat kuollessaan yli 100 kiloa.
Veljeni kuoltua maatalous loppui kotitilaltani välittömästi. Jatkajaa ei ollut, koska veljeltäni jäi vain vaimo ja kaksi kouluikäistä lasta. Eläimet laitettiin teurastamoon ja pellot vuokralle.
Sydänvikaa on esiintynyt aika paljon isäni suvussa. Isäni äiti, kookas ja reipasotteinen maatilan emäntä, kuoli 42-vuotiaana sydänkohtaukseen. Oli vain kaatunut pihalle ja heittänyt henkensä. Isäni oli silloin 10-vuotias. Isäni kaikilla sisaruksillakin on ollut sydänvaivoja, ja kahdelle sedälleni on tehty ohitusleikkaus. Isäni sisarukset ovat kyllä kaikki vielä elossa.
Muut isovanhempani ovat eläneet melko vanhaksi. Isäni isä kuoli 88-vuotiaana v.-90, äidinisä 86-vuotiaana v.-94 ja äidinäiti 93-vuotiaana v.-04. Äitini on nyt tänä vuonna 70 v. ja hyvässä kunnossa.
Veljeni kuoleman jälkeen minulla on ollut vahva tunne, että koen saman kohtalon kuin hän, isäni ja isoäitini. Ajattelen usein, että saatan kuolla alle 50-vuotiaana. Riskitekijöitä minulla on perhetaustan lisäksi muitakin. Olen ylipainoinen, ja myös kolesteroli sekä verenpainearvot ovat olleet hieman koholla. Alkoholia en käytä juuri lainkaan. Tupakoinut olen satunnaisesti opiskeluaikana, mutta en sen jälkeen. Liikuntaa pyrin harrastamaan kävelemällä ja pyöräilemällä. Painoa pitäisi pudottaa, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.
Mitään pahoja sydänoireita minulla ei ole vielä ollut, mutta naisilla oireet ovat usein salakavalan lieviä. Toisinaan tunnen kyllä oireita, jotka saattavat olla sydänperäisiä. Olen joskus hirveän väsynyt ja välillä ahdistaa henkeä. Joskus myös tuntuu outoja kipuja käsivarsissa ja hartioissa. Silloin tällöin tuntuu kipua ja painon tunnetta ylävatsassakin. Olen käynyt lääkärissä vaivojeni takia monta kertaa, mutta minulle on aina sanottu, että oireeni ovat vaarattomia. Sydäntäni ei ole tutkittu tarkemmin, vaikka valtimoissa saattaa olla jo tukoksia.
Viime aikoina minulla on ollut tapana aina suihkussakäynnin yhteydessä katsella kylpyhuoneen peilistä alastonta 180-senttistä ja satakiloista ruumistani. Ensin näen tietysti kirveellä veistetyt nelikulmaiset kasvoni, joita koristavat isohko nenä, voimakas leuka ja ruskeat silmät. Kasvojani kehystävät tummanruskeat olkapäille ulottuvat hiukset. Paksun kaulani alapuolella ovat hartiani, jotka ovat leveät kuin ladonovi, sekä isot rintani. Kun lasken katseeni alaspäin, näen leveän vatsani, häpyni sekä pitkät ja vahvat jalkani.
Itseäni katsellessani ajattelen, että vaikka ruumiini näyttää terveeltä ja hyväkuntoiselta, se saattaa silti maata pian elottomana ruumishuoneella. Tämä ajatus ei silti tunnu mitenkään ahdistavalta. Eihän silloin tarvitse murehtia enää mistään, kun on kuollut.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.