Saattaa olla, että jo piankin sydämeni pysähtyy, kaadun maahan kasvot sinertävinä ja virtsaan alleni. Sitten joku tilaa ambulanssin ja yrittää antaa minulle tekohengitystä ja sydänhierontaa. Myös ambulanssimiehet yrittäisivät saada pumppuani käyntiin sähköiskuilla, mutta sydänkäyrä pysyisi suorana. Sairaalassa minut todettaisiin kuolleeksi ja vietäisiin ruumishuoneelle. Siellä hoitajat riisuisivat ruumiini alasti, mutta minulle olisi silloin täysin yhdentekevää, vaikka hoitajat näkisivät minut alasti. Enhän ajattele enää mitään, kun makaan ruumiina metallipöydällä rinnat ja alapää paljaana. Kuolleena en välittäisi siitäkään, kun hoitajat koskettelisivat intiimejä alueitani pestessään ruumistani.
Ruumiinpesun jälkeen varpaaseeni laitettaisiin lappu, jossa olisi nimeni, sosiaaliturvatunnukseni ja kuolinpäiväni. Sitten ruumiini peitettäisiin suojapaperilla ja työnnettäisiin kylmäkaappiin. Muutaman päivän kuluttua ruumiini otettaisiin kylmäkaapista ja vietäisiin ruumiinavauspöydälle. Siinä makaisin taas alasti ja näyttäisin ikään kuin nukkuvalta. Kasvojen väri olisi vain muuttunut harmaaksi.
Ruumiinavauksessa skalpeerattaisiin ensin tukkani ja kalloni sahattaisiin auki. Sitten aivoni punnittaisiin, viipaloitaisiin ja tutkittaisiin. Kun aivot olisi tutkittu, viillettäisiin ja levitettäisiin auki rintalastani ja vatsani. Sisäelimeni tutkittaisiin yksitellen. Siinä olisivat elottomina lihamöykkyinä sydämeni, keuhkoni, maksani, munuaiseni sekä muut elimeni, jotka vielä muutama päivä aikaisemmin olivat hoitaneet tehtäviään elimistössäni. Sydämessäni todettaisiin veritulppa ja valtimoissa tukoksia kuten isällä ja veljellänikin. Sisäelinten tutkimisen jälkeen selkärankani hakattaisiin vielä halki ja tutkittaisiin selkäydin.
Ruumiinavauksen lopuksi sisäelimeni ja aivoni laitettaisiin sekalaisessa järjestyksessä vatsaontelooni. Pääkoppani puolestaan täytettäisiin vessapaperilla. Ruumiinavausviillot ommeltaisiin kiinni, ja vartalooni tulisi tavallinen Y:n muotoinen ruumiinavausjälki. Myös päänahkani ommeltaisiin kiinni, ja ruumiini peitettäisiin uudelleen suojapaperilla ja työnnettäisiin kylmäkaappiin odottamaan hautausta.
Hautaustoimiston ihmisten tehtävänä olisi puettaa ruumiini valkoiseen kaapuun ja asettaa arkkuun. Sairaalan kappelissa saisivat lähiomaiseni jättää minulle jäähyväiset avoimen arkun äärellä. Kasvoillani olisi varmasti rauhallinen ilme kuten isälläni ja veljellänikin oli vainajana. Jäähyväishetken jälkeen kasvoni peitettäisiin liinalla, arkku suljettaisiin ja kuljetettaisiin ruumisautolla synnyinkuntani kirkkomaan ruumiinsäilytystilaan, missä se olisi hautajaisiin asti.
Olen tehnyt jo kaiken varalta kirjalliset ohjeet hautajaisistani jälkeenjääville. Siunaus- ja muistotilaisuuteen haluan vain lähimmät omaiset ja ystävät. Haluaisin myös tulla haudatuksi sukuhautaan isäni ja veljeni viereen. En missään nimessä halua polttohautausta. Vaikka kuolisin piankin, haluaisin että kookas ruumiini laskettaisiin maahan matojen syötäväksi. Sitten madot menisivät sisään ruumiini aukoista, luikertelisivat vatsassani ja tonkisivat varpaitani. Olen ainakin tällä hetkellä niin hyvässä lihassa, että madoille riittäisi ruumiissani syötävää pitkäksi aikaa ennen kuin siitä olisi jäljellä pelkkä luuranko.
Madot ovat ehkä jo kalunneet luurangoiksi isäni ja veljeni ruumiit, mutta joka tapauksessa haluan uskoa, että kuolema on vain fyysinen tapahtuma. Toivon, että henkemme jatkaa elämäänsä toisessa, toivottavasti paremmassa maailmassa. Siitä vain ei voi olla varma. Ehkäpä kaikki tietoisuus loppuu kuolemaan, mutta se on ainakin varmaa, että ruumis ei enää tunne mitään kuoleman jälkeen.
Nuorempana pelkäsin kuolemaa, mutta en oikeastaan enää. Isäni ja veljeni kuolema oli minulle suuri suru, joka kääntyi lopulta siihen, että suhtaudun nykyään kuolemaan hieman kyynisesti ja jopa inhorealistisesti kuten ehkä tekstistänikin voi päätellä. Tunnen olevani valmis lähtemään koska tahansa tapahtui se sitten lähitulevaisuudessa tai vuosikymmenten kuluttua. Koen eläneeni elämäni niin, että voin asettua onnellisena arkkuuni kun se aika koittaa.
Ruumiinpesun jälkeen varpaaseeni laitettaisiin lappu, jossa olisi nimeni, sosiaaliturvatunnukseni ja kuolinpäiväni. Sitten ruumiini peitettäisiin suojapaperilla ja työnnettäisiin kylmäkaappiin. Muutaman päivän kuluttua ruumiini otettaisiin kylmäkaapista ja vietäisiin ruumiinavauspöydälle. Siinä makaisin taas alasti ja näyttäisin ikään kuin nukkuvalta. Kasvojen väri olisi vain muuttunut harmaaksi.
Ruumiinavauksessa skalpeerattaisiin ensin tukkani ja kalloni sahattaisiin auki. Sitten aivoni punnittaisiin, viipaloitaisiin ja tutkittaisiin. Kun aivot olisi tutkittu, viillettäisiin ja levitettäisiin auki rintalastani ja vatsani. Sisäelimeni tutkittaisiin yksitellen. Siinä olisivat elottomina lihamöykkyinä sydämeni, keuhkoni, maksani, munuaiseni sekä muut elimeni, jotka vielä muutama päivä aikaisemmin olivat hoitaneet tehtäviään elimistössäni. Sydämessäni todettaisiin veritulppa ja valtimoissa tukoksia kuten isällä ja veljellänikin. Sisäelinten tutkimisen jälkeen selkärankani hakattaisiin vielä halki ja tutkittaisiin selkäydin.
Ruumiinavauksen lopuksi sisäelimeni ja aivoni laitettaisiin sekalaisessa järjestyksessä vatsaontelooni. Pääkoppani puolestaan täytettäisiin vessapaperilla. Ruumiinavausviillot ommeltaisiin kiinni, ja vartalooni tulisi tavallinen Y:n muotoinen ruumiinavausjälki. Myös päänahkani ommeltaisiin kiinni, ja ruumiini peitettäisiin uudelleen suojapaperilla ja työnnettäisiin kylmäkaappiin odottamaan hautausta.
Hautaustoimiston ihmisten tehtävänä olisi puettaa ruumiini valkoiseen kaapuun ja asettaa arkkuun. Sairaalan kappelissa saisivat lähiomaiseni jättää minulle jäähyväiset avoimen arkun äärellä. Kasvoillani olisi varmasti rauhallinen ilme kuten isälläni ja veljellänikin oli vainajana. Jäähyväishetken jälkeen kasvoni peitettäisiin liinalla, arkku suljettaisiin ja kuljetettaisiin ruumisautolla synnyinkuntani kirkkomaan ruumiinsäilytystilaan, missä se olisi hautajaisiin asti.
Olen tehnyt jo kaiken varalta kirjalliset ohjeet hautajaisistani jälkeenjääville. Siunaus- ja muistotilaisuuteen haluan vain lähimmät omaiset ja ystävät. Haluaisin myös tulla haudatuksi sukuhautaan isäni ja veljeni viereen. En missään nimessä halua polttohautausta. Vaikka kuolisin piankin, haluaisin että kookas ruumiini laskettaisiin maahan matojen syötäväksi. Sitten madot menisivät sisään ruumiini aukoista, luikertelisivat vatsassani ja tonkisivat varpaitani. Olen ainakin tällä hetkellä niin hyvässä lihassa, että madoille riittäisi ruumiissani syötävää pitkäksi aikaa ennen kuin siitä olisi jäljellä pelkkä luuranko.
Madot ovat ehkä jo kalunneet luurangoiksi isäni ja veljeni ruumiit, mutta joka tapauksessa haluan uskoa, että kuolema on vain fyysinen tapahtuma. Toivon, että henkemme jatkaa elämäänsä toisessa, toivottavasti paremmassa maailmassa. Siitä vain ei voi olla varma. Ehkäpä kaikki tietoisuus loppuu kuolemaan, mutta se on ainakin varmaa, että ruumis ei enää tunne mitään kuoleman jälkeen.
Nuorempana pelkäsin kuolemaa, mutta en oikeastaan enää. Isäni ja veljeni kuolema oli minulle suuri suru, joka kääntyi lopulta siihen, että suhtaudun nykyään kuolemaan hieman kyynisesti ja jopa inhorealistisesti kuten ehkä tekstistänikin voi päätellä. Tunnen olevani valmis lähtemään koska tahansa tapahtui se sitten lähitulevaisuudessa tai vuosikymmenten kuluttua. Koen eläneeni elämäni niin, että voin asettua onnellisena arkkuuni kun se aika koittaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.