Olin itse useita vuosia työttömänä. Kesti yli kolme vuotta päästä takaisin työelämään. Työnteon esti tunnistamaton sairastuminen. En ymmärtänyt ettei kaikki ollut kohdalla. Yrityssaneerauksen vuoksi tehdyn tylyn ja äkillisen irtisanomisen jälkeen sain nähtävästi posttraumaattisen stressireaktion, josta parantuminen kesti usean vuoden. Työkkärin silmissä olin vain työtön työnhakija joka haki töitä. Itse en ymmärtänyt miksi kaikki ahdisti, ahdisti mennä työkkäriin, ahdisti täyttää työhakemuksia, ahdisti kohdata entisiä työkavereita. Piti valita reitit joita kulkea, ettei törmäisi tuttuihin, piti liikkua sellaiseen aikaan ettei töihin menevien tai töistä tulevien joukossa näkyisi tuttuja ym, ym. Sain sydänoireita joille ei löytynyt selitystä, tutkimisesta huolimatta. Menin masennuksen takia mielenterveyshoitajalle ja mitään syytä ei löytynyt. En ollut masentunutkaan. Jotain oli pielessä. Kauhulla ajattelin menemistä mihinkään töihin. Ainoa ajatus oli saada olla rauhassa kotona. Ajan myötä huomasin, kun työttömyyden vuodet kuluivat ja oireiden hellittävän. Onnistuin pääsemään töihinkin ja sitä kautta melkein kaikki oireet on poissa. Vielä tulee joitakin pahoja muistitakautumia, mutta harvemmin. Nyt tuntuu työ maistuvan ja oma itseni on löytynyt ja palanut takaisin siihen jota olin vuosia sitten.
Nähtävästi on niin, että minun olisi itse pitänyt osata arvata mikä minua vaivaa ja hakea apua. Kun ei ymmärrä eikä osaa niin joutuu pahaan työttömyyskierteeseen. Ainakin minulla kävi näin. Vuosia meni työurasta täysin en nyt sano turhaan, koska kasvoin paljon ihmisenä, mutta jollain lailla hukkaan kuitenkin.
Nähtävästi on niin, että minun olisi itse pitänyt osata arvata mikä minua vaivaa ja hakea apua. Kun ei ymmärrä eikä osaa niin joutuu pahaan työttömyyskierteeseen. Ainakin minulla kävi näin. Vuosia meni työurasta täysin en nyt sano turhaan, koska kasvoin paljon ihmisenä, mutta jollain lailla hukkaan kuitenkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miten noi muulla tavoin ilmenee? Itsellä nimittäin ollut rintakipuja, joihin ei ole löytynyt mitään syytä. Ne olivat välillä pois kun pääsin koulutukseen, mutta nyt kun koulutus on lopussa, niin rintaan koskee tosi usein. Mulla on kanssa etten halua nähdä ketään, kun en jaksa keskustelua missä olen töissä. Välillä olen vapissut. Minulla on vielä ongelma, että jään todennäköisesti tulottomaksi ellen saa töitä, sillä puolison tulot ylittävät rajan eikä työssäoloehto täyty. Minulla on myös sellaista, että sanat menevät sekaisin, pistän suolaa jääkaappiin, hävittelen tavaroita lompakkoa myöten täällä kotona..